Categories
Family Finnish Law and justice Life

Avioliitto ja lahjaverotus

TL;DR: Pitäkää puolisoiden rahat erillään. Yhteisten ja puolisoiden henkilökohtaisten menojen maksaminen puolin ja toisin on fine, samoin yhteistili talousmenoja varten, mutta rahasiirrot puolisoiden välillä voivat tulla lahjaveron alaisiksi.

Sattuneesta syystä olen viime aikoina tutustunut aiheeseen, jota en ole pohtinut eläessäni koskaan ennen: avioliiton sisäiset rahavirrat. Naivisti ajattelin, että voisin yksinkertaistaa ongelmaa ajattelemalla, että aviopuolisoiden rahat ovat yhteiset, ovat ne kumman tahansa nimissä, mutta näin ei asia ole.

On totta, että ilman avioehtoa ja muita erityisiä rajoituksia, puolisoiden varat lasketaan yhteen ja puolitetaan avioliiton päättyessä, siis kuoleman tai avioeron sattuessa. Mutta tästä ei seuraa mitään sen suhteen, miten asiat ovat avioliiton aikana.

Avioliiton aikana kunkin puolison omissa nimissä oleva omaisuus kuuluu yksinomaan hänelle. Yhteisomistukseen hankittu omaisuus kuuluu molemmille yhteisomistuksen suhteessa. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi puolisoiden yhteiselle tilille yhden puolison siirtämä raha ei siirry yhteisomistukseen pelkästään tämän tilisiirron nojalla, vaan omistusoikeus vaihtuu vasta, kun raha siirretään kyseisen puolison käyttöoikeuden ulkopuolelle, esimerkiksi käyttämällä johonkin yhteiseen tai toisen puolison omaan hankintaan (ks. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu 21.2.2006 06/0246/3).

Avioliitossa molemmilla puolisoilla on velvollisuus “kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.” (Avioliittolaki 46 § 1 mom.) Tämä tarkoittanee käytännössä sitä, että molempien tulee kotitöitä tekemällä ja henkilökohtaisilla tuloillaan taikka omaisuudellaan osallistua yhteiseen talouteen: kotia pitää hoitaa ja kodin tarpeet tulee tarpeellisilla hankinnoilla täyttää. Tämän lisäksi kummallakin puolisolla on velvollisuus omien tarpeittensa täyttämisen lisäksi osallistua myös toisen puolison tarpeiden täyttämiseen. Monissa tapauksissa tämä voi tarkoittaa, että parempituloinen puoliso maksaa yhteisten menojen osuutensa lisäksi heikompituloisen puolison henkilökohtaisia menoja.

Elatusvelvollisuus ei kuitenkaan tarkoita, että parempituloinen voisi yksinkertaisesti antaa rahaa heikompituloiselle ilman veroseuraamuksia. Lahjavero astuu heti kuvioon, kun yksi puoliso antaa rahaa tai omaisuutta toiselle puolisolle. Pelkästään se, että raha oli tarkoitettu kantamaan elatusvelvollisuutta, ei riitä: verotonta on vain elatus, jota vastaanottaja ei voi käyttää muuhun. Siis esimerkiksi kauppalaskun voi maksaa, mutta rahan antaminen kaupassakäyntiä varten – ainakin jos rahankäytöstä ei vaadi tilitystä – voi olla verotettava lahja. Jo 150 euroa kuukaudessa ilman tilivelvollisuutta ylittää lahjaverovelvollisuuden minimimäärän (150 €/kk * (3 v / 36 kk) = 5400 € / 3 v). Ks. Perintö- ja lahjaverolaki 19 § ja 19 a §.

Lienee turvallista käyttää yhteistä pankkitiliä, jonka käyttöä seurataan yhteisellä tilivelvollisuudella pelkästään talouden yhteisiin ja mahdollisesti puolisoiden henkilökohtaisiin menoihin. Edellä mainittu hallinto-oikeuden ratkaisu viittaa siihen, että rahan tallettaminen tällaiselle tilille ei ole vielä lahja toiselle puolisolle. Jos kummallakin puolisolla on tosiasiallinen velvoite tehdä tili toiselle puolisolle kyseisen pankkitilin käytöstään, voitaneen tilin käyttöä oman kontribuution yli pitää lahjaveron ulkopuolisena elatuksena. Varma en tästä tulkinnasta kuitenkaan ole.

Sen sijaan omaisuuden kartuttaminen yli sen, mihin heikompituloisella olisi yksin varaa, voi helposti johtaa verotettavaan lahjaan. Esimerkiksi jos aviopari ostaa parempituloisen puolison säästöillä ja tulevilla tuloilla yhteisen asunnon, joka kirjataan yhteiseen omistukseen 50-50, syntyy tästä melko varmasti verotettava lahja heikompituloiselle puolisolle. Vastaavasti eläkesäästöjen kartuttaminen molempien tuloilla vain toisen nimiin saattaa myös johtaa lahjatulkintaan: kumpikin kartuttakoon omia säästöjä omilla tuloillaan, ja kun eläkeaika koittaa, paremmin säästänyt voi elättää heikommin säästänyttä ongelmitta.

Päädynkin itse tässä tulkintaan, että puolisoiden rahat ja omaisuudet kannattaa pitää mahdollisimman selkeästi erillään toisistaan. Ei yhteisiä pankkitilejä (poislukien mahdolliset yhteistalouteen ja elatusvelvollisuuden piiriin laskettavat käyttötilit), ei yhteisiä säästöjä. Jakamaton omaisuus, kuten asunto, hankitaan puolisoiden kontribuutioiden suhteessa: jos toinen maksaa 100 000 euroa ja toinen 10 000 euroa, kirjataan asunnon omistussuhteiksi 90% ja 10%. Näin ei vahingossa pääse syntymään tilannetta, jossa lahjaveroa olisi pitänyt maksaa mutta kumpikaan puoliso ei sitä tajua.

Jos sinulla on eri käsitys, tai haluat muuten keskustella asiasta, kommenttikenttä alla on auki. Mutta pyydän, että esität mahdollisille väitteillesi luotettavat lähteet.

Categories
English Family Law and justice Life

Marriage and gift tax in Finland

TL;DR: A married couple in Finland should keep the spouses’ money and property separate.
A common household expenses account is probably fine, as is paying common expenses and personal expenses of the other spouse from one’s own money. Direct transfers of money or other property from one spouse to the other are likely to trigger gift tax, however.

Recently I have studied the law of marriage. As regards to money issues, I was naive to think that I could regard both spouses’ money as common property; in Finland, this is not so.

It is true that when a marriage ends (by death or by divorce), in the absence of specific prior restrictions, both spouses’ net worth is combined and distributed to each spouse (or their inheritors) 50-50. However, this does not say anything about how things are during a marriage.

In a marriage, under Finnish law, money and property held in the name of one spouse is generally the money and property of that spouse, and money and property held in joint ownership is (of course) jointly owned in the proportion specified. Interestingly, a court has held that a spouse transferring money to a joint bank account to which they have unilateral access retains ownership of that money until it is transferred out of their grasp (by being spent, for example); thus, money in that account is separately owned by each spouse to the extent of their net contributions, and no joint ownership is implied.

A spouse in a marriage has, in Finland, the legal duty, to the extent they are able, to take part in the common household economy and in fulfilling both spouses’ common and individual needs (see the Marriage Act, Section 46, Paragraph 1). This seems to mean that both spouses must take part in household chores and contribute what they can from personal income and assets to the family economy: the household must be maintained, and its needs must be met by appropriate purchases. Additionally, each spouse has a duty, in addition to meeting their own needs, to contribute in the fulfilling the needs of the other spouse. In many cases, this means that the spouse who makes more money spends money not only on their own needs and on common needs but also on the needs on the other spouse.

This duty does not mean, however, that a spouse can simply give money to the other spouse without tax effects. The gift tax enters the picture as soon as one spouse gives money or other assets freely to the other spouse. Just the intention of covering marital duties does not exempt the transfer from tax. What is needed is that the recipient must not be able to spend the money on other things. Thus, one can pay a grocery bill, but one cannot (without demanding an accounting) give money to pay for the groceries. As little as 150 euros per month is enough to trigger the tax within three years. See the inheritance and gift tax act Sections 19 and 19a.

It seems safe to use a joint debit card to be used for household and private expenses, so long as both spouses demand an accounting from the other on its use. The court decision I mentioned above seems to mean that simply putting money on such an account is not a taxable gift, and so long as both spouses actually account for their use of the joint card, their use of it in excess of their own contribution should be the exploitation of an untaxable marital duty. I am not certain of this interpretation, however.

Accumulating assets over what a spouse can afford by themself is very likely to involve taxable gifts, however. For example, if the couple uses the savings and future earnings of the higher earning spouse to buy a house under 50-50 joint ownership, this is very likely a taxable gift to the other spouse. Similarly, using both spouses’ income to accumulate retirement savings in one spouse’s name might be seen as a taxable gift (though it might be possible to explain it to the tax office as a joint savings in truth). Instead, both spouses should save independently, and at retirement, the higher savings of one can be used to discharge the marital duty to the other spouse.

My conclusion is that married spouses in Finland should keep their finances separate as much as possible. Avoid common bank accounts (apart possibly from household and private needs spending accounts), avoid joint savings. Undivisible property, like apartments and houses, should be listed in the ownership proportions corresponding to actual contributions: if one contributes 100 000 euros and the other 10 000 euros, the proportion should be listed as 90–10. If you do all this, you are unlikely to accidentally breach the gift tax act.

If you have a different opinion, or if you want to discuss this, feel free to use the comment box below. I ask that you substantiate any factual or legal propositions by reliable sources, however.

Categories
Finnish Life Music Politics

Joulurauhan julistus päättyy sotilasmarssiin

Olen aina pitänyt joulurauhan julistuksesta. Sen kohokohta on Porilaisten marssi.

Tänään heräsin ihmettelemään, mikä logiikka tässä on? Lopettaisivat mieluummin tähän:

Hyvää joulua kaikille 🙂

Categories
Finnish Life

FL (väit.)

En ole vielä tohtori.

Väitöstilaisuuden lopuksi vastaväittäjäni ilmoitti esittävänsä tiedekuntaneuvostolle väitöskirjani hyväksymistä. Tiedekuntaneuvosto kokoontuu 21.12.2015, jolloin se tekee virallisen päätöksen työn hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä sille annettavasta arvosanasta. Tämän jälkeen joudun vielä muodollisesti anomaan tutkintoa. Tohtorin tittelin käyttöluvan saanen siten joululahjaksi tai viimeistään pian vuodenvaihteen jälkeen, riippuen kanslian ja dekaanin aikatauluista.

Tässä odotellessa olen filosofian lisensiaatti, väitellyt, eli FL (väit.).

Väitöspäivän aamuna pukeuduin vuokraamaani tummaan pukuun ja siirryin työpaikalle. Seuraavat puolitoista tuntia vietin laatimalla vastaväittäjälle englanninkielistä lyhennelmää lectio praecursoriastani. Sen jälkeen kävimme kustoksen kanssa noutamassa vastaväittäjän hotellilta. Kuuntelin vastaväittäjän vierailuluennon mielenkiinnolla, ja sen jälkeen kävelimme kolmestaan Seminaarinmäelle.

Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)
Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)

Tarkastimme ensin vanhan juhlasalin, sitten siirryimme valmistautumistilaan. Söimme erittäin kevyen lounaan ja pukeuduimme väitösviittoihin. Noin 12:15 olimme takaisin vanhan juhlasalin ovella. Virastomestari koputti kolmasti, odotti salin valmistautumista ja sitten päästi meidät saliin. Kuulemma kävelin reippaasti.

Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala
Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala

Itse tilaisuuden muistan aika hyvin. Pidin lectioni luettuna puheena, ihan siksi, että sillä tavalla jännityksen vaikutus esityksen selkeyteen jää varsin pieneksi (eikä luettu esitys edes kuulosta kamalan pahalta, kun sen ottaa esiintymisenä eikä pelkkänä ääneen lukemisena, vähän kuin olisi uutistenlukija tai näyttelijä).

Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala
Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala

Vastaväittäjäni, professori Lutz Prechelt (Freie Universität Berlin, Saksa), esitti hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Välillä jouduin hikoilemaan vastausteni kanssa, kuten tarkoitus onkin.

Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala
Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala

Väitöksessä nousi esille yksi yleisökysymys. Ylimääräisen vastaväittäjän tittelin otti itselleen emeritusprofessori Markku Sakkinen.

Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala
Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala

Väitös kesti kuulemma kaksi tuntia. Itse en tietenkään seurannut kelloa. Yleisöä oli kuulemma noin 50–60 henkeä, josta suurin osa nähtiin myös väitöskahveilla tilaisuuden jälkeen.

Väitöksen ja kahvituksen jälkeen vietin pari tuntia työpaikalla. Sain myös luettavakseni vastaväittäjäni lausunnon tiedekuntaneuvostolle, ja ilmoitin, ettei minulla ole siihen huomauttamista.

Ilta jatkui 11 hengen karonkalla Pöllöwaari-ravintolassa ravintolan jouluillallinen-menulla. Ravintolan palvelu oli erinomaista sekä tilaisuuden järjestelyissä että itse tilaisuudessa, ruoka oli mainiota ja samoin juomat. Jokainen sai valita, juoko alkoholia vai alkoholitonta; holittomat vaihtoehdot ylittivät odotukseni. Keskustelu oli erinomaista, ja karonkkaan perinteisesti kuuluvat puheet olivat kivoja.

Koska joku tuleva väittelijä kuitenkin googlaa tämän tekstin tietty kysymys mielessään, kuten minäkin googlailin muiden tekstejä viime parin kuukauden aikana, mainittakoon, että karonkka maksoi minulle noin tuhat euroa.

Categories
English Finnish Life

Leikkaus / Surgery

Olin 4.­–7.10.2015 Päijät-Hämeen keskussairaalassa kirurgian osastolla 5.10.2015 toteutetun mahalaukun ohitusleikkauksen vuoksi.
I was hospitalized between 4th and 7th of October in Päijänne Tavastia Central Hospital due to a Roux-en-Y gastric bypass surgery performed on the 5th of October.

Tänään olen vielä sairauslomalla toipumassa leikkauksesta, mutta piakkon pääsen varmaankin töihin.
Today I am still on leave recovering from the surgery, but I expect to be back to work in a couple of days.

Omakuva 21.10.2015
Omakuva 21.10.2015

Leikkausta edeltävä päivä osastolla oli huomattavan tylsistyttävä, mutta onneksi sain erinomaista ENED-ruokaa.
The preoperative day at the hospital was very boring, but fortunately the VLCD food was excellent.

ENED-lounas PHKS:ssa 4.10.2015
ENED-lounas PHKS:ssa 4.10.2015

Leikkaus tehtiin tähystämällä, ja minulla on nyt viisi hyvin paranevaa pientä leikkaushaavaa vatsan iholla.
The operation was laparascopic, and now I have five well healing small incisions on the skin of my abdomen.

Leikkaushaavat 16 päivää postop
Leikkaushaavat 16 päivää postop

Sairaalassa piti opetella taas syömään ja juomaan. Varsinkin jälkimmäinen oli hankalaa ja kuivuinkin aluksi aika pahasti.
In the hospital, I had to relearn eating and drinking. Particularly the latter was problematic, and I suffered from noticeable dehydration at first.

Aamupala 6.10.2015
Aamupala 6.10.2015

Kotiuduin toisena leikkausta seuraavana päivänä, ja olen hiljalleen toipunut leikkauksesta ongelmitta, mitä nyt kävin kerran päivystyksessä tarkistuttamassa vatsakipuja.
I was discharged from the hospital on the second postoperative day, and I have been slowly healing from the operation. I did go have abdominal pain checked out once at the local ER, though.

Olen vielä toistaiseksi soseutetulla tai pehmeällä ruokavaliolla, mutta parin viikon sisään saanen ryhtyä hiljalleen syömään normaalia ruokaa. Tehosekoitin ja erilaiset maitotuotteet ovat olleet kovin hyödyllisiä. Päivittäinen energiansaantini on ollut nyt noin 1200 kcal. Proteiininsaantiin on pitänyt kiinnittää huomiota (maitotuotteet ovat tässäkin hyödyllisiä).
I am currently on a pureed or soft foods diet, but I will probably be allowed to start introducing normal foods within two weeks. A blender and various milk products have been very useful. My daily energy intake has been around 1200 kcal. I have had to take extra care to eat enough protein (milk products are useful here as well).

Painoa on pudonnut nyt 7 kiloa, josta suurin osa tippui ensimmäisellä viikolla. Paino putoaa edelleen mutta hitaammin.
My total postoperative weight loss is 7 kg, most of which came off in the first week. Weight loss is still ongoing but slower.

On vielä liian aikaista sanoa, oliko leikkaus onnistunut mutta nykytiedolla en sitä kadu.
It is too early to tell if the surgery was a success, but I do not currently regret it.

Categories
English Finnish Life

Leikkaus lähestyy / Surgery imminent

Lihavuusleikkaukseni, josta kerroin aiemmin, on maanantaina. Huomenna aamulla aloitan matkani kohti Lahtea ja Päijät-Hämeen keskussairaalaa.

Tiedotan kunnostani ensisijaisesti Facebookissa (valitettavasti osa tiedotuksesta näkyy vain FB-kavereille) mutta koetan laittaa tietoa myös Twitteriin. Tänne blogiin en välttämättä sairaalasta pääse. Kotiutuminen tapahtunee muutamassa päivässä.

Ja sananen leikkauksen riskeistä. Lihavuusleikkauksessa on pieni komplikaatioriski ja erittäin pieni mutta olemassa oleva kuoleman riski. Kerron tässä ja nyt, että menen leikkaukseen niistä tietoisena ja hyväksyn ne. Jos riskit sattuisivat kohdallani toteutumaan, minua ei saa käyttää varoittavana esimerkkinä leikkauksen suhteen. Minä en ole uhri, kävi miten tahansa.


My bariatric surgery, which I discussed earlier, will take place on Monday. Early tomorrow morning I’ll hop on a bus and go to the hospital.

I will be reporting my status mostly on Facebook (partially friends-only), but I will try to get some info onto Twitter as well. I will probably not be able to write here on my blog at the hospital. I expect to be released from the hospital within a couple of days from the surgery.

Now, a word about surgical risks. There is a small risk of complications in bariatric surgery and a very small but nonzero chance of death. I hereby announce that I am undergoing this procedure informed of them and I accept the risks. If something bad should happen to me, I forbid anyone to use me as a cautionary example with respect to the operation. I am not a victim, whatever happens.

Categories
Finnish Life

Lihavuusleikkaukseen

Päivitys: Kirurgin sairastumisen takia leikkaukseni on siirtynyt. Leikkauspäivä on 5.10.2015. Alkuperäinen blogahdus alla:

Menen 31.8.2015 Lahden keskussairaalaan lihavuusleikkausta varten. Leikkauspäivä on 1.9.2015.

Käsittääkseni tarkoitus on tehdä mahalaukun ohitusleikkaus. Tässä operaatiossa mahalaukku leikataan kahtia. Ruokatorveen kiinni jää pieni pussukka, joka yhdistetään suoraan ohutsuoleen. Loppuosa mahalaukusta jätetään kiinni ohutsuoleen, mutta se ei enää vastaanota ruokaa. Tämä johtaa annoskokojen merkittävään pienenemiseen ja tuottaa kylläisyyssignaalin huomattavasti aiemmin kuin leikkaamattomalla mutta vaikuttaa ilmeisesti myös hormonaalisesti; moni leikattu kertoo makuaistin muuttumisesta leikkauksen jälkeen. Mikään ihmeratkaisu tämä ei ole. Tulen myös leikkauksesta takaisin noin suunnilleen samanpainoisena kuin sinne menin.

Tutkimuksissa [mm. 1, 2] on havaittu merkittävä ero kokonaiskuolleisuudessa sekä muissa olennaisissa mittareissa (mm. painonlasku, diabeteksen eteneminen) leikattujen ja leikkaamattomien välillä leikkauksen eduksi. Tämä on minulle tärkein syy ryhtyä tähän hommaan.

Leikkaus tehdään tähystyksenä ja johtaa muutaman viikon työkyvyttömyyteen.

Kommentit ja kysymykset tervetulleita, mutta olkaa lempeitä, sillä aihe on arka.

Categories
English Life

Bariatric surgery approaching

Update: Due to the surgeon being ill, the surgery has been moved back to October 5, 2015. The original blog post follows:

I will be checking in to a hospital for bariatric surgery on August 31, 2015. The surgery is scheduled for September 1.

The plan is to perform the roux-en-y gastric bypass (RYGB), in which the stomach is cut into two pieces. A small pouch is left connected to the esophagus, and the rest of the stomach is cut off from the food flow. A Y-connection is created in the small intestine, allowing both parts of the stomach to connect to it. The main result is a reduction in meal sizes, accompanied with a faster fullness signal and apparently some hormonal changes; some people have reported a change in their taste sense after the surgery. It is not a miracle cure, and I will weigh about as much when I leave the hospital compared to when I enter it.

Studies [e. g. 1, 2] show a significant reduction in overall mortality and improvement in several relevant outcome measures (such as weight loss, diabetes status) in favor of surgery compared to nonsurgical weight management techniques. This is my main motivation for undertaking this surgery.

The operation will be laparascopic and will require several weeks of recuperation time off work.

Comments and questions welcome, but please, be gentle. This is a touchy subject.

Categories
Elections Finnish Life

Kävin äänestämässä

Kävin tänään Düsseldorfissa äänestämässä numeroa 25, en tietenkään ottanut kuvaa kopissa. Tää postaus on enimmäkseen kuvia, vähän tekstiä, koska tuhosin tän jo kertaalleen vahingossa enkä jaksa kirjoittaa kokonaan uusiksi.

Nappasin ensin maanalaisen ratikan Rheinische Platzin pysäkiltä. Päärautatieasemalta sitten ajoin S1-junalla Düsseldorfiin.

Graffitiseinä Gladbecker Straßella. Sisäänkäynti Rheinische Platzin maanalaiselle pysäkille on seuraavassa risteyksessä
Graffitiseinä Gladbecker Straßella. Sisäänkäynti Rheinische Platzin maanalaiselle pysäkille on seuraavassa risteyksessä

Düsseldorfissa hyppäsin paikalliseen maanalaiseen ratikkaan, joka toi minut kunniakonsulaatin lähelle. Konsulaatilla oli vaakunatunnus mutta ei mitään merkkiä siitä, että kyseessä olisi vaalihuone. Minut ja erään myös äänestämään tulleen nuoren miehen päästi sisään virkailija, joka kysyi suomeksi, olemmeko tulossa äänestämään.

Ilmoitukseni äänioikeudesta on Jyväskylässä, mutta tällä kertaa siitä olisi ollut oikeasti hyötyäkin. Jouduin nimittäin kirjoittamaan sen uudestaan käsin itse; keskusvaalilautakunnan osoite minulle etsittiin esiin kansiosta. Vaalikoppina toimi seisontakorkeudella ollut pöytä, joka oli sermillä erotettu muusta huoneesta. Ihan tavallinen pieni toimistohuoneisto oli kyseessä.

Äänestyksen jälkeen valokuvasin Reiniä ja Oberkasseler Rheinbrückeä ja sit lähdin hieman suuntaepävarmasti etsimään juna-asemaa.

Suomen kunniakonsulaatti kadun toisella puolella
Suomen kunniakonsulaatti kadun toisella puolella
Rein ja sen ylittävä Oberkasseler Rheinbrücke -silta
Rein ja sen ylittävä Oberkasseler Rheinbrücke -silta
Oberkasseler Rheinbrücke
Oberkasseler Rheinbrücke
Rein kuvattuna sillan päältä
Rein kuvattuna sillan päältä
Ratikoita sillan päällä
Ratikoita sillan päällä
Reinillä ajelee näköjään laiva nimeltä Carpe Noctem. Nimi nostettu kuvamanipulaatiolla esiin
Reinillä ajelee näköjään laiva nimeltä Carpe Noctem. Nimi nostettu kuvamanipulaatiolla esiin
Düsseldorfin Tonhalle
Düsseldorfin Tonhalle
Pääseeköhän tällä poliisipuhelimella kaikkialle aika-avaruudessa?
Pääseeköhän tällä poliisipuhelimella kaikkialle aika-avaruudessa?
Nördliche Düssel (Reinin sivujoki)
Nördliche Düssel (Reinin sivujoki)

Hyppäsin S6-junaan Düsseldorf Wehrhahn -asemalta. Se ajelikin toista reittiä ja kivasti näytti minulle sekä DUS-lentokentän finaalissa olleita lentokoneita (todella matalalla! harmi etten saanut kunnon kuvaa) että Ruhr-jokea.

Düsseldorfin reuna-alueita junasta kuvattuna
Düsseldorfin reuna-alueita junasta kuvattuna
S6-junaa sisältä
S6-junaa sisältä
S6-junan reitin varrelta
S6-junan reitin varrelta
Ruhrin ylitys Kettwigissä
Ruhrin ylitys Kettwigissä
Lentokone ja Kettwig (pahoittelut sormesta)
Lentokone ja Kettwig (pahoittelut sormesta)

Essenissä nappasin U17-maanalaisen ja tulin sillä yliopiston pysäkille. Reitti sieltä kämpille oli minulle uusi.

Yliopiston pysäkin sisäänkäynti
Yliopiston pysäkin sisäänkäynti
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Joku muistomerkki tai taideteos tää selvästi on mutta en tiedä mikä
Joku muistomerkki tai taideteos tää selvästi on mutta en tiedä mikä

Sellainen perjantai minulla. Nyt väsyttää.

Categories
Finnish Life

Terveisiä Essenistä

Kaukolämpövoimala kadun toisella puolella iltamyöhään helmikuussa
Kaukolämpövoimala kadun toisella puolella iltamyöhään helmikuussa

Edellisestä blogahduksesta onkin aikaa, mutta se ei liene ihme. Kaikki on alussa uutta ja ihmeellistä ja siitä tekee mieli kertoa kaikille, mutta hiljalleen tilanne arkistuu eikä uutta ole kamalasti kerrottavana. Nyt ajattelin kerätä tällaisen potpurin kaikenlaista pientä sälää mitä on vajaan kahden kuukauden aikana tullut vastaan.

Kerrostalo Blumenfeldstraßen varrella
Kerrostalo Blumenfeldstraßen varrella

Täällä asuintalossani on pyykkitupa, jossa ei ole varausjärjestelmää. Aina saa vähän jännittää, pääseekö pyykille vai ei. Yhden koneellisen pesu vaatii 4x50snt (kaksi pesukoneelle ja kaksi kuivausrummulle, muut kuivaustavat on kiellettyjä), mikä on lievästi hankaloittavaa koska 50-senttisiä pitää oikein erikseen kerätä että niitä olisi tarpeeksi. Urheiluakin pyykkäämisestä tulee portaiden kipuamisen takia.

Mielen kiintoisat koneet pyykkituvassa
Mielen kiintoisat koneet pyykkituvassa

Olen kiinnittänyt täällä huomiota kadunvarsimainoksiin. Osa on allaolevan katolisen lähetystyön mainoksen kaltaisia; allaoleva on minusta hyvin oivaltava (“Annos ranskalaisia maksaa stadionilla 2 euroa / 2 eurolla minä pääsen kadulta urheilukentälle”). Hyvin on jäänyt myös mieleen mainoslause “Die größte Katastrophe ist das Vergessen” (pahin katastrofi on unohtaminen), joka on peräisin evankelisen diakonisen katastrofiapujärjestön mainoksesta. Lähes kaikki muut ovatkin sitten tupakkamainoksia (en ole ottanut niistä kuvia).

Kadunvarsimainos
Kadunvarsimainos

Joskus helmikuussa istuskelin työhuoneessani tekemässä töitä kun ulkoa kuului PIIPAAPIIPAAPIIPAA KRSH. Hälytysajoneuvoja tuosta menee jatkuvasti, koska paloasema on varsin lähellä ja SH-rakennus on osavaltion valtateiden risteyksessä. Kolari ei sentään ole tuossa jokapäiväinen havainto. Tällä reissulla olen omin korvin kuullut kaksi kolaria (enemmän kuin Suomessa olen havainnut vuosikymmenessä).

Poliisi selvittelee henkilöauton ja ensihoitolääkäriauton kolaria Schützenbahnin ja Gerlingstraßen risteyksessä
Poliisi selvittelee henkilöauton ja ensihoitolääkäriauton kolaria Schützenbahnin ja Gerlingstraßen risteyksessä

Twiittasin allaolevan kuvan jo aiemmin. Täällä on näköjään lyhytaikaista vuokrausta varten tarjolla ympäri kaupunkia polkupyöriä. Maksa tekstiviestillä tai aktiivisen käyttäjän kortilla, palauta mihin tahansa saman firman pyöräasemaan. Tämä löytyi Pyhän Gertrudin kirkon vierestä Viehofer Platzilta.

Vuokrapyöriä tarjolla Viehofer Platzilla
Vuokrapyöriä tarjolla Viehofer Platzilla

Myös useamman kuin yhden sähköautolatauspisteen olen bongannut.

Ampera latautumassa kaupungintalon kupeessa Ribbeckstraßen varrella
Ampera latautumassa kaupungintalon kupeessa Ribbeckstraßen varrella

Kaupungintalo – raatihuone, Rathaus – on muuten komea tornitalo, jonka kupeessa on mm. teatteri ja kauppakeskus (Rathaus Galerie). Valitettavasti tämän parempaa kuvaa minulla ei siitä ole – taustalla näkyy Pyhän Gertrudin kirkko ja sen takana Rathaus Essen.

Kuva Gladberger Straßea pitkin keskustaa kohti. Taustalla Pyhän Gertrudin kirkko ja Rathhaus Essen. Kuvan oikeassa reunassa näkyy hämärästi myös uusi luentosalirakennus R14.
Kuva Gladberger Straßea pitkin keskustaa kohti. Taustalla Pyhän Gertrudin kirkko ja Rathhaus Essen. Kuvan oikeassa reunassa näkyy hämärästi myös uusi luentosalirakennus R14.

Täällä on erillisiä luentosalirakennuksia. Alla olevassa kuvassa on uusi luentosalitalo, joka on ilmeisesti rakennettu puretun ratapihan alueelle (tien yli meni aiemmin kaiketi rautatiesilta ja paikalla on kuulemma ollut ennen toista maailmansotaa jopa rautatieasema).

Hörsaalzentrum R14
Hörsaalzentrum R14

Luentosaleista tulikin mieleeni kokemukseni täkäläisistä tenteistä. Itse en ole sellaisiin osallistunut, mutta työhuonettani vastapäätä olevassa huoneessa asustelee tieteellinen isäntäni, joka piti pari viikkoa sitten tentin. Tämä tarkoitti, että huoneeni ulkopuolella maleksi koko ajan pari–kolme nuorta opiskelijaa, jotka höpöttivät keskenään. Aina silloin tällöin isäntäni huoneesta poistui joku muu opiskelija, ja yksi odottaneista meni sisälle. Tätä kesti koko aamupäivän kahtena peräkkäisenä päivänä. Juttelin sitten myöhemmin isäntäni kanssa tenteistä, ja hän kertoi ettei osaisi pitää paperitenttiä kyseisestä kurssista, sillä yksi tärkeimmistä asioista mitä hän haluaa tentissä selvittää on missä järjestyksessä opiskelija laatii erään kurssilla keskeisen taulukon (jos vasemmalta oikealle ylhäältä alas, asia on ulkoa opittu eikä ymmärretty).

Samoihin aikoihin ihmettelin myös huoneittemme käytävällä olevaa kokoontumisasemakylttiä, joka näkyy kun kävelee porraskäytävän suunnasta huoneisiimme päin. Kyseinen kohta on umpikuja, ainoa reitti ulos on palata takaisin porraskäytävään. Käytävän päässä olevat ikkunat on merkitty hätäpoistumisreiteiksi. Olemme saksalaisittain neljännessä, suomalaisittain viidennessä kerroksessa. En haluaisi poistua noiden ikkunoiden kautta. Tarkempi selvittely antoi ymmärtää, että kyseisten ikkunoiden alla oleva piha-alue on erityisesti suunniteltu pelastustieksi johon pelastuslaitos voi parkkeerata tikas- tai nosturiauton, jolla ihmiset voidaan pelastaa juuri noiden ikkunoiden kautta tilanteesta jossa talon molemmat porraskäytävät (tai reitti niiden luo) ovat tulipalon tai muun syyn takia kulkukelvottomia.

Kokoontumisasema ja poistumisreitti (pudotusta toistakymmentä metriä)
Kokoontumisasema ja poistumisreitti (pudotusta toistakymmentä metriä)

Työpaikan kahvihuone on pieni koppi, jossa on vesihana ja allas, tiskikone, astiakaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Kahvi on pikakahvia. Juon kahvia täälläkin paljon joten ostin omaa käyttöäni varten oman purnukan. Tosin kävi mielessä, olisiko tuo Limited Edition pitänyt jättää avaamatta ja pitää tallessa muutama vuosikymmen arvonnousun toivossa?

Kahvi ja kuppi. Huomaa numeroitu limited edition.
Kahvi ja kuppi. Huomaa numeroitu limited edition.

Työ etenee kivasti. Viikko sitten sain Idean, ja sen jälkeen olenkin ollut jatkuvassa flowssa. Yksi väitöskirjan luku tuli tyhjästä tehtyä enimmälti valmiiksi siinä. Mutta nyt pitääkin palata tuon luvun kimppuun…