Lakkautimme maanantain demoryhmän: 20-30 demoilijaa viikossa ei oikein ole peruste pitää yllä kolmea demoryhmää. Aluksi ajattelimme, että demoilijoita olisi pahimmillaan voinut olla 50-60, jolloin kolme ryhmää olisi ollut juuri passeli määrä.
Huomenna on taas luento. Pitää mennä nukkumaan, että jaksaa.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
F1-kisassa taas kumarreltiin Schumin touhuille, ei rangaistusta selvästä virheestä. Vain Ferrari/Schumi pääsevät näistä asioista kuin koira veräjästä.
Jos sitä teeveekuvaa katsoi tarkasti, huomasi, että ohitus oli jo ohi keltaisten lippujen kohdalla. Ohitus oli siis laillinen, ellei pääsuoralla ollut jo keltaisia lippua (minä näin sellaisia vain juuri ennen mutkaa).
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Ovat ilmeisesti jakamassa muuten Forumin viimeisen yläkaupungin suuntaisen pysäkin kahtia. Aihetta olisikin; 1/2 ja 12 ovat usein sillä pysäkillä yhtä aikaa; jos 1/2 ja 12 olisivat eri pysäkeillä, olisi kaikilla kivempaa. (Hyvin siihen nykyisin mahtuu, kun menivät purkamaan Reimarin.)
Kokkarinen pohtii oman suosionsa syitä. Kannanpa minäkin korteni kekoon:
Kokkarinen on Wanha Parta; hän on noussut Pinserin Top-listan kärkeen aikana, jolloin siellä oli vähemmän kilpailua. Kärkinimillä on se etu, että uusi pinseriläinen saattaa hyvinkin tarkastaa heidät kaikki (minä ainakin tein niin:), kun taas me 80-100-sarjassa painvat saamme paljon vähemmän huomiota uusilta potentiaalisilta tilaajilta.
Kokkarinen on tunnettu nettinimi, ja sellaisen kirjoitukset herättävät aina huomiota. Sama pätee myös siihen, että Kokkarinen on kohtuullisen tunnettu tietojenkäsittelyalan kirjoistaan.
Kokkarinen kirjoittaa provosoivasti, mikä aina herättää kiinnostusta.
Syitä on varmasti muitakin, mm. kirjoitusten laatu. Itse seuraan Kokkarista kaikesta (mm. julkisesta tilauksenlopettamisesta:) huolimatta siksi, että hän on yksi harvoista suomeksi bloggaavista tietojenkäsittelyalan opettajista. Kun varovaisesti hypin kaiken provosoivan yli, saan silloin tällöin lukea hänen näkemyksiään opetuksesta, mikä on aika kivaa. (Tekeekö hän muuten vielä tutkimusta? Aika vähän löytyy nopealla haulla webistä mitään: ansioluettelokin luettelee muutaman konferenssiartikkelin jatko-opiskelijuusajalta, sekä yhden journalartikkelin parin vuoden takaa, joka on hyvinkin saatettu kirjoittaa jatko-opiskelijana...)
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Populaarimatematiikkaa edustavat myös isoisävainaan perintökirjat Matematiikkaa kaikille (30-luvulla kirjoitettu suunnilleen lukiomatikan laajuinen esitys matematiikan historiasta) ja E.T. Bellin Matematiikan miehiä. Näissä kirjoissa on aika merkillepantavaa niiden vihamielisyys filosofiaa kohtaan.Kannattaa huomata, että kumpikin kirjoittaja on indoktrinoitunut aikana, jolloin matemaatikot oikeasti kuvittelivat kykenevänsä ratkaisemaan kaikki filosofian perinteiset kysymylset. Tähän aikaan liittyy looginen positivismi, Hilbertin ohjelma (pyrkimys luoda algoritmi, joka ratkaisee kaikki loogiset ongelmat) ja muut sellaiset. 1930-luvulla tämä unelma oli jo murskattu, mutta Gödelin, Churchin ja Turingin tulokset eivät olleet ehkä vielä saavuttaneet sellaista asemaa, että ne vaikuttaisivat maailmankuvaan.
Tommipommi jatkaa matematiikasta: luullakseni huomattava osa uusista
teorioista on keksitty aivan tavallisia numeerisia laskutuloksia tai kuvioita
tarkkailemalla, katsottu että näissähän tuntuisi olevan säännönmukaisuutta,
yleistetty lause ja joskus jopa todistettu (ja harvakseltaan jopa saatu kasaan
kunnon todistus).
Tällainen ei ole matematiikkaa, se on numeriikkaa.
Aikoinani matematiikan fuksina sain eräältä professorilta nyrkkisäännön:
jokaisessa matematiikan alan tieteellisessä artikkelissa tulisi todistaa
ainakin yksi lause.
Matematiikka on määritelmiä sekä lauseita ja niiden todistuksia. Toki hypoteeseihin päädytään laskemalla, kokeilemalla ja tuijottamalla kuvioita, mutta niistä ei tule lauseita (ja siis matematiikkaa), ennen kuin ne on todistettu.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Tietyissä piireissä murehditaan sitä, ettei matematiikasta ole kunnon populaariesitystä. Tuo Lewisin kirja on yksi hyvä sellainen. Toisen kirjan, jonka kaikkien kannattaisi lukea eli Paulosin Numerotaidottomuuden tavoin se ei rasita lukijaansa liioilla ennakkotietovaatimuksilla. Esimerkiksi fysiikassa populaarikirjoja näytetään kirjoittavan lähinnä teemoista, jotka ovat rivikansalaisille mahdollisimman outoja ja intuitionvastaisia. Toisin sanoen eksoottisia. Matematiikassa tämä ei käy päinsä, koska siellä ei varsinaisesti ole ulkoista referenssiä jota kuvata vaan ymmärretty teoria on koko teoria.
Yksi juuri fysiikan populaarikirjojen kaltainen matematiikkaa(kin) popularisoiva kirja on Douglas Hofstadterin Gödel, Escher, Bach: An Eternal Golden Braid. Se käsittelee itseviittauksen problematiikkaa matemaattisen logiikan kontekstissa kytkien siihen mukaan myös Bachin musiikin ja Escherin kuvataiteen. Vaikka Hofstadterin esitys onkin jossakin määrin suorastaan harhaanjohtava, on se varsin hyvä kuvaus matematiikan vallankumouksesta melko tarkkaan 70 vuotta sitten.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
From The Free On-line Dictionary of Computing (19 Sep 2003) [foldoc]:
recursion
<mathematics, programming> When a {function} (or {procedure})
calls itself. Such a function is called "recursive". If the
call is via one or more other functions then this group of
functions are called "mutually recursive".
If a function will always call itself, however it is called,
then it will never terminate. Usually however, it first
performs some test on its arguments to check for a "base case"
- a condition under which it can return a value without
calling itself.
The {canonical} example of a recursive function is
{factorial}:
factorial 0 = 1
factorial n = n * factorial (n-1)
{Functional programming languages} rely heavily on recursion,
using it where a {procedural language} would use {iteration}.
See also {recursion}, {recursive definition}, {tail recursion}.
[{Jargon File}]
(1996-05-11)
From Jargon File (4.4.4, 14 Aug 2003) [jargon]:
recursion n.
See {recursion}. See also {tail recursion}.
From The Free On-line Dictionary of Computing (19 Sep 2003) [foldoc]:
tail recursion
<programming> When the last thing a function (or procedure)
does is to call itself. Such a function is called tail
recursive. A function may make several recursive calls but a
call is only tail-recursive if the caller returns immediately
after it. E.g.
f n = if n < 2 then 1 else f (f (n-2) + 1)
Here the both calls to fib are {recursive} but only the outer
one is tail recursive.
See {tail recursion optimisation}, and, if you aren't sick of
them already, {recursion}, {tail recursion}.
[{Jargon File}]
(1996-02-22)
From Jargon File (4.4.4, 14 Aug 2003) [jargon]:
tail recursion n.
If you aren't sick of it already, see {tail recursion}.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Tällä ei sitten ole minkään valtakunnan virallista statusta. Kirjalistaa en ole vielä miettinyt.
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
en ma harrasta taidetta, se on hankalaa
Palaute osoitteeseen antti-juhani@kaijanaho.info.
Muista myös Pinserin blogilista
Tilaa tämä päiväkirja Päivän pamaukseesi (Pinseri)