Doctor Who: Tohtorin päivä

Doctor Whon 50-vuotisspesiaali Tohtorin Päivä (The Day of the Doctor) esitettiin ympäri maailman samanaikaisesti eilen illalla. Suomen esitys on parin viikon ajan katsottavissa Yle Areenassa.

En osaa kovin paljoa sanoa tästä ilman spoilereita, joten tyydyn aluksi toteamaan vain, että jakso ylitti odotukseni merkittävästi. Se oli täynnä fanserviceä, mutta olen myös kuullut, että se on uponnut hyvin myös joihinkin katsojiin, jotka eivät sarjaa ole aiemmin katsoneet. Jakson juoni on monimutkainen, mutta yllättävän helppo seurata. Draaman kaari kaikkine toistuvine motiiveineen oli vahva. Suosittelen.

Seuraavien kolmen videon, jotka voi hyvin katsoa ennen tuota jaksoa, jälkeen alan kirjoittaa SPOILEREITA

SPOILERIT ALKAVAT. Tosin ei minulla ole kovin paljoa uutta ja mullistavaa sanottavaa.

Doctor Who on 50 vuoden aikana päässyt juhlimaan merkkipäiviä ennenkin, ja monasti näissä spesiaalijaksoissa Tohtorin inkarnaatiot kohtaavat toisensa. Kymmenvuotisjuhlatarina oli The Three Doctors, jossa esiintyivät kaikki kolme tuolloin tunnettua Tohtorin inkarnaatiota. Kaksikymmenjuhlajakso oli The Five Doctors, jossa esiintyivät kaikki viisi (tosin alkuperäinen näyttelijä William Hartnell oli jo kuollut, joten häntä sijaisti Richard Hurndall). Sarjan alkuperäisen päättymisen jälkeen kuvattiin vielä varsin erikoinen ja lyhyt 30-vuotisjuhlatarina Dimensions in Time, jossa esiintyi viisi viimeisintä inkarnaatiota. Tohtorin päivästä on hankala sanoa, kuinka monta inkarnaatiota siinä varsinaisesti esiintyy. Jos erittäin lyhyet hetket, joista osa on arkistomateriaalia, lasketaan, inkarnaatioita nähtiin 13, joista kaksi ensimmäistä kertaa. Iso rooli oli kuitenkin vain kolmella, joista yksi oli uusi.

John Hurtin Sotatohtori (The War Doctor) on Tohtorin 9. inkarnaatio, josta meille ei aiemmin ole kerrottu mitään. Miniepisodissa Tohtorin yö (joka on yksi edellä upottamistani videoista) hän kieltää tavanomaisen nimensä – “Doctor no more!” – ja samalla hänelle annetaan krediiteissä uusi nimi. Sotatohtori yllätti minut leppoisuudellaan, olin kuvitellut hänet aiempien viittausten perusteella huomattavasti vihaisemmaksi, mutta kun toivo annettiin, hän oli yhtä leikkisä kuin Tennantin ja Smithin Tohtorit (ja oikeastaan myös useimmat edeltävätkin inkarnaatiot).

Sarjan aiempi kaksiosainen spesiaali “The End of Time” kuvasi osittain samoja tapahtumia toisesta näkökulmasta. Oikeastaan olin pettynyt, ettei Timothy Daltonin Lord President (Rassilon?) esiintynyt jaksossa, mutta ehkä se oli parempi niin. “The High Council is in an emergency session, they have plans of their own. – To hell with the High Council, their plans have already failed.”

Oli mainiota nähdä, kuinka jakson alku matki osittain sarjan alkuperäistä alkua. Clara on selvästi viettänyt normaaliakin elämää ja kouluttautunut opettajaksi, ja on nyt töissä samassa koulussa, jota Tohtorin lapsenlapsi Susan kävi 50 vuotta aiemmin. Myös Susanin vanha opettaja Ian Chesterton näyttää olevan elossa ja koulun johtokunnan puheenjohtaja. Tämä matkinta tosin sai minut kuvittelemaan, että tarina olisi enemmänkin sidoksissa ensimmäisen tohtorin elämään (ja erityisesti Foremanin romuliikkeeseen).

Sitten on Iso paha susi, Rose Tyler, sekä tuomiopäivän ase Hetki. (“The interface is hot! – Well, I do my best.”) Nyt kaksi kertaa jakson nähtyäni alan olla sitä mieltä, että Hetki on Pahan suden luoma macguffin, jolla Tohtori manipuloidaan tekemään se, mikä pitää. “How do you use a weapon of ultimate mass destruction, when it can stand in judgment on you?” Tohtorikaan ei lopulta sitä käyttänyt, vaan pelasti kansansa muilla keinoin.

Jaksossa oli paljon muitakin kohtia, joihin haluaisin palata. Elisabeth I. Who nose? Mutta riittäköön tällä kertaa.

Gallifrey falls / no more.

Yhdysvaltalaistuomari: “Rotusyrjintä ei ole koskaan hyvälaatuista”

Yhdysvaltain korkein oikeus: ylärivillä tuomari Sonia Sotomayor, tuomari Stephen G. Breyer, tuomari Samuel A. Alito ja tuomari Elena Kagan; alarivillä tuomari Clarence Thomas, tuomari Antonin Scalia, päätuomari John G. Roberts, tuomari Anthony Kennedy ja tuomari Ruth Bader Ginsburg. Kuva: Steve Petteway, Collection of the Supreme Court of the United States. Via Wikimedia Commons

Yhdysvaltain korkein oikeus palautti tänään vetoomustuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi jutun, jossa erään yliopiston opiskelijahaussa hylätyksi tullut hakija vaatii kyseisen yliopiston hakukriteereihin kuuluvan rotukomponentin kumoamista liittovaltion perustuslain vastaisena. Kyseisellä yliopistolla nimittäin hakijoiden rotutausta vaikuttaa yhtenä monista tekijöistä hakutuloksiin; tarkoituksena on tuottaa rotudiversiteettiä opiskelijakuntaan, eli kyse on niin sanotusta positiivisesta syrjinnästä. Korkeimman oikeuden enemmistö (kaikki tuomari Ginsburgia, joka oli eri mieltä, sekä itsensä jäävännyttä tuomari Kagania lukuunottamatta) katsoi, että vetoomustuomioistuin oli soveltanut korkeimman oikeuden ennakkopäätöksiä virheellisesti. Niiden mukaan positiivista syrjintää opiskelijahaussa tulee arvioida tiukasti (engl. “strict scrutiny”), siinä missä vetoomustuomioistuin oli luottanut yliopiston sanaan sen tarpeellisuudesta. SCOTUSblog kertoo tapauksesta tarkemmin.

Clarence Thomas, Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Kuva: Steve Petteway, Collection of the Supreme Court of the United States. Via Wikimedia Commons

Konservatiivina tunnettu tuomari Clarence Thomas, joka usein perustelee äänestyskäyttäytymistään korkeimmassa oikeudessa oman poikkeuksellisen oikeusfilosofiansa kautta eri tavoin kuin enemmistö, yhtyi enemmistön kantaan, mutta kirjoitti lisäksi pitkän lausuman positiivista syrjintää vastaan. Seuraavassa valittuja paloja Thomasin lausunnosta (PDF:n sivut 18–37). Merkityt muutokset lainausmerkkien ulkopuolella ovat minun; olen myös poistanut ilman eri merkintää lähdeviittaukset aiempiin oikeustapauksiin. Merkittyjen poistojen kohdalla olen toisinaan yhdistänyt tai jakanut kappaleita. Lihavoinnit ovat myös minun.

In [an earlier case], the University of Michigan Law School (Law School) claimed that it had a compelling reason to discriminate based on race. The reason it advanced did not concern protecting national security or remedying its own past discrimination. Instead, the Law School argued that it needed to discriminate in admissions decisions in order to obtain the “educational benefits that flow from a diverse student body.” [...] I dissented from that part of the Court’s decision. I explained that “only those measures the State must take to provide a bulwark against anarchy, or to prevent violence, will constitute a ‘pressing public necessity’” sufficient to satisfy strict scrutiny. [...] I adhere to that view today. As should be obvious, there is nothing “pressing” or “necessary” about obtaining whatever educational benefits may flow from racial diversity.

[...]

It is [...] noteworthy that, in our desegregation cases, we rejected arguments that are virtually identical to those advanced by the University today. The University asserts, for instance, that the diversity obtained through its discriminatory admissions program prepares its students to become leaders in a diverse society. [...] The segregationists likewise defended segregation on the ground that it provided more leadership opportunities for blacks. [...] This argument was unavailing. [... N]o court today would accept the suggestion that segregation is permissible because historically black colleges produced Booker T. Washington, Thurgood Marshall, Martin Luther King, Jr., and other prominent leaders. Likewise, the University’s racial discrimination cannot be justified on the ground that it will produce better leaders.

[...]

[W]hile the University admits that racial discrimination in admissions is not ideal, it asserts that it is a temporary necessity because of the enduring race consciousness of our society. [...] Yet again, the University echoes the hollow justifications advanced by the segregationists. [...] But these arguments too were unavailing. The Fourteenth Amendment [to the federal Constitution] views racial bigotry as an evil to be stamped out, not as an excuse for perpetual racial tinkering by the State.

[...]

While I find the theory advanced by the University to justify racial discrimination facially inadequate, I also believe that its use of race has little to do with the alleged educational benefits of diversity. I suspect that the University’s program is instead based on the benighted notion that it is possible to tell when discrimination helps, rather than hurts, racial minorities. [...] But “[h]istory should teach greater humility.” The worst forms of racial discrimination in this Nation have always been accompanied by straight-faced representations that discrimination helped minorities.

[...] Slaveholders argued that slavery was a “positive good” that civilized blacks and elevated them in every dimension of life. [...] A century later, segregationists similarly asserted that segregation was not only benign, but good for black students. They argued, for example, that separate schools protected black children from racist white students and teachers. [...] And they even appealed to the fact that many blacks agreed that separate schools were in the “best interests” of both races.

[...]

Following in these inauspicious footsteps, the University would have us believe that its discrimination is likewise benign. I think the lesson of history is clear enough: Racial discrimination is never benign. “‘[B]enign’ carries with it no independent meaning, but reflects only acceptance of the current generation’s conclusion that a politically acceptable burden, imposed on particular citizens on the basis of race, is reasonable.” It is for this reason that the Court has repeatedly held that strict scrutiny applies to all racial classifications, regardless of whether the government has benevolent motives. [...] The University’s professed good intentions cannot excuse its outright racial discrimination any more than such intentions justified the now denounced arguments of slaveholders and segregationists.

[...]

While it does not, for constitutional purposes, matter whether the University’s racial discrimination is benign, I note that racial engineering does in fact have insidious consequences. There can be no doubt that the University’s discrimination injures white and Asian applicants who are denied admission because of their race. But I believe the injury to those admitted under the University’s discriminatory admissions program is even more harmful.

[...]

The University admits minorities who otherwise would have attended less selective colleges where they would have been more evenly matched. But,
as a result of the mismatching, many blacks and Hispanics who likely would have excelled at less elite schools are placed in a position where underperformance is all but inevitable because they are less academically prepared than the white and Asian students with whom they must compete. Setting aside the damage wreaked upon the self-confidence of these overmatched students, there is no evidence that they learn more at the University than they would have learned at other schools for which they were better prepared. Indeed, they may learn less.

[...]

There is some evidence that students admitted as a result of racial discrimination are more likely to abandon their initial aspirations to become scientists and engineers than are students with similar qualifications who attend less selective schools. [...] These students may well drift towards less competitive majors because the mismatch caused by racial discrimination in admissions makes it difficult for them to compete in more rigorous majors. [...] Although cloaked in good intentions, the University’s racial tinkering harms the very people it claims to be helping.

En yhdy siihen, mitä tuomari Thomas kirjoittaa, mutta hänen argumentaationsa vaikuttaa (hänen lähdeviitteitään tarkastamatta) erittäin pätevältä. Nostan sen tällä tavalla esille lähinnä siksi, että mielestäni se ansaitsee huomiota suomalaisessakin syrjintäkeskustelussa.

Doctor Who: The Ambassadors of Death (DVD)

Samalla kun maailma seurasi Apollo 13:n miehistön taistelua henkensä puolesta, BBC:llä pyöri samaan aikakauteen sijoittuva Doctor Who -tarina, jonka ytimessä oli brittiläisen avaruuslento-ohjelman löytämät muukalaiset.

The Ambassadors of Death (televisioitu maalis–toukokuussa 1970) oli Jon Pertween kolmas Doctor Who -tarina. Samalla kun Pertweestä tuli kolmas Tohtori, itse ohjelma muuttui myös paljon. Ensinnäkään se ei ollut enää mustavalkoinen. Toiseksi Tohtori oli gallifreynpaossa Maa-planeetalla ilman TARDISin käyttömahdollisuutta rangaistuksena TARDISin varastamisesta ja puuttumisesta muiden kansojen asioihin. (Oikeasti kyse oli tietenkin kustannussäästöistä tuotannossa.) Maassa kolmas Tohtori toimi UNITin konsulttina ja työskenteli prikaatinkenraali Alistair Lethbridge-Stewartin (Nicholas Courtney) kanssa. Hänellä oli myös nuorempia avustajia, joista ensimmäinen oli mukana tässä tarinassa: tohtori Liz Shaw (Caroline John), UNITin tieteellinen neuvonantaja ja ehdottomasti yksi parhaista naisrooleista koko sarjassa kautta aikain. (Valitettavasti tri Shaw sai kenkää sarjasta yhden kauden jälkeen, koska hän oli liian itsenäinen eikä auttanut yleisöä kyselemällä koko ajan Tohtorilta, mistä on kyse.)

Tarina alkaa, kun Britannian seitsemäs miehitetty Mars-lento palaa Maan kiertoradalle oltuaan kuukausia hiljaa. Maasta vastaan lähetetty Recovery 7 -lento tuo Mars-alukselta kolme avaruuspukuun pukeutunutta hahmoa, jotka ovat saaneet aivan käsittämättömän määrän, selkeästi yli ihmisen tappavan annoksen säteilyä. Silti hahmot kykenevät liikkumaan ja voivat jopa paremmin säteilyssä kuin ilman sitä. Ovatko ne jotenkin kummallisesti hengissä selvinneet kolme astronauttia vai mahdollisesti muukalaisten hyökkäyksen etujoukko, kuten armeijan kenraali Carrington, joka itse oli mukana aiemmalla Mars-lennolla, otaksuu? Selvittääkseen asian Tohtorin pitää itse lentää Recovery 7 -avaruusaluksella kiertoradalle. Vastaus yllätti ainakin minut.

Nämä kolmannen Tohtorin Maa-sidonnaiset tarinat ovat suosikkejani wanhan Whon tarinajatkumossa. Jon Pertween Tohtori on kyvykäs niin fyysisesti kuin henkisesti, todellinen toiminnan mies silloin kun tarvitaan mutta myös ajatteleva rauhan puolesta puhuja. Näyttelijän ikä tuo hahmoon arvokkuutta, joka uuden sarjan Tohtoreilta tuntuu kokonaan puuttuvan. Maahan sidottuna Pertween Tohtori käyttää autoja liikkuakseen (mm. vanha ja tyylikäs Siva Edwardian -auto Bessie, jonka rekisteritunnus oli ehkä liiankin nokkelasti WHO 1), ja TARDIS oli lähinnä vaatekaappi Tohtorin laboratorion nurkassa (mutta lähes joka tarinassa Tohtori yritti saada sen taas liikkeelle). Tarinat piti siten ratkaista oikeasti eikä Doctor Wholle tyypillisiä deus ex machina -ratkaisuja voitu juurikaan käyttää.

The Ambassadors of Deathissä on paljon tykkäämistä. Komeita toimintakohtauksia, aikakauteen nähden taitavasti tehtyjä avaruuslentokuvauksia (erityisen mahtavaa oli, kuinka asioita kuvattiin realistisesti lennonjohtajan tai pilotin näkökulmasta, jotka joutuvat enimmälti pitämään tilanteen selvänä päässään – ja niin joutui tällä kertaa yleisökin), varsin uskottava ensimmäisen yhteyden kuvaus kaikkine paranoi’ineen jne jne jne. Toki nämä vanhat tarinat etenevät turhan hitaasti – tämäkin kestää lähes kolme tuntia ja seitsemän jaksoa – mutta kaikki ei ole täydellistä.

DVD-paketissa on kaksi levyä, joilla on itse tarinan lisäksi kommenttiraita (mm. näyttelijät Caroline John ja Nicholas Courtney), dokumentti tarinan tuotannosta (lähinnä haastatteluja mutta alussa mainitsemani ajallinen yhteys Apollo 13:een on isossa osassa), alkuperäinen traileri, lyhyt segmentti, jossa luetaan aikalaisarvioita kolmannen Tohtorin tarinoista sekä kuvagalleria. Tekstitys on englanniksi (kuulovammaisia varten).

Pidin, joskaan tämä ei ole samanlainen klassikko kuin aiemmin arvioimani The Reign of Terror. Suosittelen Who-faneille.

Doctor Who: The Reign of Terror (DVD)

Nyt YLE TV2:n viimeinkin näyttäessä uudehkoja Doctor Whon jaksoja on kiva välillä palata koko sarjan alkuaikoihin. Sarjan alussa Tohtori (William Hartnell) oli salaperäinen vanha mies, jolla oli lapsenlapsi Susan (Carole Ann Ford). He olivat viettäneet jo jonkin aikaa vuoden 1963 Englannissa, ja Susan kävi paikallista koulua. Ensimmäisessä jaksossa hänen historianopettajansa Barbara Wright (Jacqueline Hill) ja luonnontieteiden opettajansa Ian Chesterton (William Russell) joutuvat vasten tahtoaan Tohtorin ja Susanin mukaan seikkailuihin ajassa ja avaruudessa Tohtorin laivalla (laivan nimi, TARDIS, oli Susanin keksimä, tai niin hän ainakin itse väitti)

Doctor Who: The Reign of Terror on tänä vuonna julkaistu DVD, joka sisältää ensimmäisen tuotantokauden viimeisen tarinan eli jaksot A Land of Fear (televisioitu 8.8.1964), Guests of Madame Guillotine (15.8.1964), A Change of Identity (22.8.1964), The Tyrant of France (29.8.1964), A Bargain of Necessity (5.9.1964) ja Prisoners of Conciergerie (12.9.1964). Tuohon aikaan Doctor Whon jaksoilla oli omat nimensä, vaikka ne muodostivatkin usean jakson mittaisia jatkokertomuksia.

Tämä tarina sijoittuu Ranskan terrorin viimeisiin päiviin. Tohtori luulee tuoneensa Ianin ja Barbaran viimeinkin takaisin kotiin, mutta pian selviää, että he ovat 1700-luvun Ranskassa. Ian, Barbara ja Susan joutuvat vangiksi, ja Tohtori puolestaan melkein menettää henkensa tulipalossa. Monien mutkien jälkeen, joihon sisältyy vankeutta, matkaa giljotiinille, useita vapautumisia, mahtimieheksi tekeytymisiä ja paljon muuta, kaikki neljä onnistuvat säilymään hengissä ja todistamaan Robespierren kukistumisen ja lopulta löytämään tien takaisin “laivaan”, kuten he asian ilmaisivat.

Tarinassa on dramaattista jännitettä alusta asti paljon, ja sitä alkaa oikeasti pelätä giljotiinia odottavien Barbaran ja Susanin puolesta, vaikka tietääkin heidän jatkavan sarjassa tämän tarinan jälkeen. Sivuhahmoista minulle jäi erityisesti mieleen Congiergien vanginvartija (Jack Cunningham), jossa oli juuri sopiva määrä pahuutta ja lipevyyttä.

Alkuaikoinaan Doctor Who oli lapsille suunnattu fiktion keinoin toimiva opetusohjelma: osa jaksoista sijoittui tulevaisuuteen ja opetti luonnontieteitä, ja osa sijoittui menneisyyteen, opettaen historiaa. Nyky-Whon seuraajasta seuraava keskustelu tuntuu aika oudolta:

The Doctor: What is it? What do you find so amusing? (Mitä nyt? Mikä on niin hauskaa?)

Barbara Wright: Oh, I don’t know. Yes, I do. It’s this feverish activity to try and stop something that we know is going to happen. Robespierre will be guillotined whatever we do. (En minä tiedä. Tai tiedänpä: tämä kuumeinen yritys estää sen, jonka tiedämme tapahtuvan. Robespierre joutuu giljotiiniin mitä tahansa teemmekään.)

The Doctor: I’ve told you of our position so often. (Olen selostanut sinulle meidän asemamme monta kertaa.)

Barbara Wright: Yes, I know. You can’t influence or change history. I learnt that lesson with the Aztecs. (Tiedän. Historiaan ei voi vaikuttaa eikä sitä voi muuttaa. Opin sen, kun olimme Asteekkien luona.)

The Doctor: The events will happen just as they are written. I’m afraid so, and we can’t stem the tide. But at least we can stop being carried away with the flood. (Kaikki etenee juuri niin kuin on kirjoitettu. Niin se vain on, emmekä voi pysäyttää vuorovettä. Voimme vain pelastautua sen alta.)

— Doctor Whon jaksosta Prisoners of Congiergerie (1964)

Ehkä Ranskan suuri vallankumous ja sitä seurannut terrori on yksi niistä kuuluisista ajan kiintopisteistä (“fixed points in time”), joista nykyajan Tohtori toisinaan puhuu? Mutta tämä vanha Tohtori ei anna mitään tilaa vaihtoehdoille.

Kaksi kuudesta jaksosta (The Tyrant of France ja A Bargain of Necessity) on tuhoutunut, ja vain stillikuvia ja ääniraita on tallella. Tätä DVD:tä varten ne on rekonstruoitu animaatiolla.

Animaatio on aika surkeaa ja sitä on suorastaan tuskallista katsoa. Hahmojen liike on kulmikasta, ja erityisesti toistuvat lähikuvat hahmojen silmistä rasittavat. Toki voi olla, että animaatio ei tuntuisi ollenkaan niin huonolta, jos ei olisi vertailukohtana tarinan muita, alkuperäisasussaan säilyneitä jaksoja. Onneksi hahmot ovat hyvin piirrettyjä ja helposti tunnistettavissa eikä animaatio siten häiritse liikaa tarinan seuraamista.

DVD:llä on lisäksi kommenttiraita, pieni dokumentti tarinan tuotannosta, jossa haastatellaan muutamaa vielä elossa olevaa näyttelijää ja tuotannon henkilöä, sekä kuvagallerioita. Tekstitys on vain englanniksi (kuulovammaisille). Itse hankin DVD:n Englannista postimyynnillä; en tiedä, onko sitä saatavilla suoraan Suomesta.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen ostokseeni, mutta suosittelen sitä vain muille Who-faneille. Tämä ei ole oikea paikka aloittaa sarjan seuranta.

Palokunta kävi naapurissa

Keskiviikkoiltana olin menossa nukkumaan aikaisin, jo vähän ennen yhdeksää, kun haistoin savua. Se oli sellaista hyvän hajuista savua, jota tulee grillauksesta, joten en siihen kiinnittänyt juurikaan huomiota. Uteliaisuuttani menin kuitenkin ikkunaan katsomaan, kuka pihalla grillaa. Savu tulikin seinänaapurini parvekkeelta, ja sitä oli aika paljon. Pihalle oli jo kertynyt yleisöä ihmettelemään.

Tajusin, että seinän takana saattaa olla tulipalo. Pukeuduin nopeasti ja menin asuntoni ovelle. Ovi ei ollut kuuma, joten avasin sisäoven. Ovisilmä paljasti, ettei porraskäytävässä ollut savua. Uskaltauduin siten poistumaan talosta sen kautta.

Ulos päästyäni näin, että naapurini parvekkeella kärysi luultavasti grilli. Eräs toinen talon asukas puhui puhelimessa huoltoyhtiön päivystykseen ja sen jälkeen kertoi soittaneensa hätäkeskukseen. Hän poistui paikalta ennen palokunnan saapumista.

Pian palokunnan pillit kuuluivatkin ja yksi auto tuli valot vilkkuen paikalle. Olin autoa lähin ja osoitin esimiehelle paloparvekkeen, savua kun juuri sillä hetkellä ei juurikaan näkynyt. Huoltomies avaimineen ei vielä ollut saapunut, joten hetken pohdittuaan palomiehet ottivat tikkaat ja kapusivat parvekkeelle.

Paloauto Sienitie 2:n pihassa 5.6.2013 noin kello 21.
Paloauto Sienitie 2:n pihassa 5.6.2013 noin kello 21.

Palokunnan toimintaa oli ilo seurata. Tilanteen johtaja arvioi tilanteen, antoi käskyt ja seurasi niiden toteutumista. Kaksi palomiestä ryhtyivät tikashommiin, toinen empimättä pitämään tikkaita paikallaan ja toinen kiipeämään. Parvekkeelle kavunnut palomies yritti sammuttaa tulen jalalla polkemalla, mutta kun se ei auttanut, hän meni parvekkeen oven kautta sisälle asuntoon ja haki keittiöstä vettä. Tuli oli nopeasti sammutettu. Tilanteen johtaja kävi vielä itse tarkastamassa tilanteen, minkä jälkeen tikkaat pakattiin takaisin autoon ja auto lähti pois. Ammattimaista, harjoiteltua ja empimätöntä toimintaa. Bravo!

Noin tunti myöhemmin kyseisen asunnon ovi kävi. Jokunen sekunti myöyhemmin kuulin seinän takaa hyvin tunteellisen parahduksen: VOI JUMALAUTA!

Puolueiden paikalliset säästöt eivät kuulu paikallisille markkinoille

Ylen MOT-ohjelma käsitteli tällä viikolla kunnallistason puoluerahoituksen kummallisuuksia. Joidenkin puolueiden kunnallis- ja paikallisjärjestöillä on vuosikymmenten kuluessa kertynyttä omaisuutta, jota on sijoitettu paikallistason bisneksiin. Kuvio, jossa kaupunki on puolueen vuokralainen, on kieltämättä kummallinen.

Toki puoluejärjestöillä on oikeus sijoittaa säästönsä tuottavasti kuten kaikilla muillakin. Jos sijoitukset tehtäisiin toimiville pääomamarkkinoille, joissa järjestö on pieni peluri – esimerkiksi kansainvälisille osakemarkkinoille hyvin hajautetulla salkulla – se saisi varsin pienellä vaivalla markkinoiden keskituoton. Niin toimivat esimerkiksi suuret institutionaaliset sijoittajat kuten eläkerahastot.

Sijoittamalla säästönsä oman kuntansa kohteisiin, kuten kiinteistöihin, järjestö ottaisi periaatteessa ison riskin. Isoa riskiä seuraa markkinoiden keskituottoa isompi tuotto-odotus mutta myös vaara isoista tappioista. Järjestön omistama talo saattaa esimerkiksi osoittautua homeongelmaiseksi. Taikka kunta saattaa kaavoittaa viereen vankilan, jolloin vuokralaiset kaikkoavat.

Mutta hetkinen. Nyt puhumme puoluejärjestöstä, monasti suuren puolueen järjestöstä, jolta löytyy omassa kunnassa huomattavasti poliittista valtaa. Ei liene vaikeaa huolehtia siitä, että järjestön omistamille kiinteistöille ei satu mitään onnetonta ainakaan kunnan toimesta. Näin sijoituksen riskiä saadaan pienennettyä verrattuna kilpailevaan sijoittajaan, jolla ei ole vastaavaa poliittista valtaa.

Jos järjestö saa järjestettyä kunnan vuokralaisekseen, riski pienenee lisää. Vaikka sopimus olisikin markkinahintainen ja päällisin puolin täysin puoluetta suosimaton, pystyy poliittista valtaa käyttävä puoluejärjestö käyttämään vaikutusvaltaansa hyvinkin hienovaraisesti ohjatakseen riskiä pois omalta sijoitukseltaan.

Tämä vaikutusvallan väärinkäyttö voi hyvin tapahtua tiedostamatta – riittää, että päättäjä tuntee hieman isomman kourauksen mahassaan, kun hän miettii oman puolueensa riskiä kuin silloin, kun hän pohtii muiden markkinatoimijoiden asemaa. Sama muuten koskee niin sanottua osuuskauppapuoluetta.

Minusta vaikuttaisi parhaalta ratkaisulta se, että puolueet luopuisivat paikallisesta sijoitustoiminnasta kokonaan. Puoluejärjestön säästöt tulee sijoittaa tavalla, jossa järjestön sijoitukset ovat kunnan päätöksenteon kannalta aidosti samalla viivalla kuin muiden sijoittajien: jos puolue hyötyy, niin hyötyvät muutkin saman sijoituspäätöksen tekijät, ja vastaavasti puolue kokee samat tappiot kuin muutkin samalla tavalla sijoittaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa hyvin hajautettua sijoitussalkkua, joka toteutetaan ensisijaisesti julkisten sijoitusrahastojen ja muiden vastaavien kaikkien sijoittajien käytettävissä olevien sijoitusvälineiden kautta.

Vain siten puolueet ovat samalla viivalla kaikkien muiden kanssa.

Kirjoittaja on Jyväskylän Vihreät ry:n taloudenhoitaja ja Keski-Suomen Vihreät ry:n hallituksen varajäsen. Kummallakaan järjestöllä ei ole vähäistä suurempaa paikallisesti sijoitettua varallisuutta.

Käteiskassa — Pienen yhdistyksen kirjanpito ja tilinpäätös, osa 9

[Luethan myös sarjan johdanto-osan]

Yhdistysten olisi hyvä pyrkiä välttämään käteisen rahan käyttöä. Kaiken rahaliikenteen kuljettaminen pankkitilin kautta tekee kirjanpidosta yksinkertaista ja pienentää myös väärinkäytösten riskiä. Nykyaikana käteisen rahan käsittelylle on varsin vähän tarvetta – jopa korttimaksujen vastaanottaminen on nykyään mahdollista pienillä kuluilla ja investoinneilla käyttämällä hyväksi älypuhelimeen liitettyä kortinlukijaa.

Joskus käteisen rahan käsittely on kuitenkin yhdistyksissä tarpeen. Sen kanssa tulee olla huomattavan tarkkana, sillä käteisen rahan käsittelyssä on suuri vaara siitä, että kirjanpitoon merkittävien tapahtumien (rahan tulo ja meno) tiedot katoavat tai jäävät epäselviksi. Pankkitilissä tämä vaara on paljon pienempi, koska pankki pitää omaa kirjanpitoaan tilitapahtumista ja Suomessa pankin tiliotteeseen voi käytännössä aina luottaa. Käteisen rahan tapauksessa kukaan muu kuin yhdistys itse ei pidä kirjaa eikä kukaan anna yhdistykselle jälkikäteen tiliotetta!

Pidä yhdistyksen rahat erillään muiden rahoista

Yhdistyksen rahat ja omat rahasi, mahdollisen yrityksesi rahat sekä muidenkaan rahat eivät koskaan saa mennä sekaisin. Yksinkertaisinta on ostaa yhdistykselle kassalipas, jossa yhdistyksen rahoja (ja vain niitä) säilytetään. Jos yhdistyksellä ei ole kassalipasta tai yhdistyksen rahoja joudutaan pitämään kassalippaan ulkopuolella, on erilläänpidosta huolehdittava muulla tavoin.

The cash box by lilyofvictoria at deviantart, license cc-by-sa 3.0
The cash box by lilyofvictoria at deviantart, license cc-by-sa 3.0

Jos vastaanotat käteistä rahaa yhdistyksen puolesta, aloita erilläänpito välittömästi. Älä siis laita rahoja omaan lompakkoosi sellaisenaan vaan laita ne esimerkiksi kirjekuoreen, johon selkeästi kirjoitat, että kyse on yhdistyksen rahoista (ja mistä ne on peräisin). Toimita rahat ensi tilassa kassalippaaseen, jos sellainen on, ja jätä lippaaseen myös tulotapahtumasta tosite.

Jos otat kassalippaasta yhdistyksen käteistä rahaa esimerkiksi ostoksia varten, jätä kassalippaaseen tästä merkintä – lappu, johon kirjoitat, kuinka paljon otit, milloin otit ja mihin tarkoitukseen otit sekä kuka olet. Jätä lappu, vaikka ottaisit rahaa luvatta. Jos palautat (vaihto)rahat saman päivän aikana, voit ottaa lapun pois; jos palautat rahat myöhemmin, kirjoita uusi lappu palautuksesta. Jätä samalla myyjältä saamasi kuitti rahoilla tekemistäsi ostoksista.

Muista, että yhdistykselle kuuluvan rahan ottaminen edes väliaikaisesti omaan käyttöön on rikos. Moni kavalluksesta tuomittu aloitti rikollisen uransa “lainaamalla” yhdistyksen tai työnantajan rahoja uskotellen itselleen, että maksaa lainan takaisin ennen kuin se huomataan.

Pidä kassakirjaa

Kirjanpitolain 2 luvun 4 § sanoo: “Käteisellä rahalla suoritetut maksut on kirjattava aikajärjestykseen viipymättä päiväkohtaisesti.” Tämä on tiukempi aikaraja kuin muuten kirjanpidossa, jossa aikaa on useita kuukausia. Päiväkohtaisuus tarkoittaa sitä, että eri päivien tapahtumia ei saa yhdistää yhdeksi kirjaukseksi.

Käytännössä kirjanpitolain vaatimus tulee täytettyä, kun kassalippaassa pidetään paperista kassakirjaa. Kassakirjaksi riittää esimerkiksi taulukkolaskentaohjelmasta tulostettu lomake, jossa on riittävästi rivejä tapahtumia varten ja jossa on sarakkeet päiväystä, tositenumeroa, selitettä, kassatilin debetiä, kassatilin kreditiä sekä kassatilin saldoa varten. Kassakirjaan käteisen rahan tulo ja meno kirjataan viipymättä käsin ja samalla pidetään huoli, että kaikista tapahtumista on asianmukainen tosite.

Tuloa kassaan voi syntyä esimerkiksi myyjäistapahtumassa. Tällöin yksinkertaisinta on laskea kassa päivän aluksi ja päivän lopuksi sekä huolehtia, että kassassa ei ole muita kuin myyntitapahtumia; tällöin myyntitulo kyseiseltä päivältä on yksinkertaisesti näiden kahden saldon erotus. Myynnit saadaan kirjata itse laaditulla tositteella, jos vastapuolelta tositteen saaminen on hankalaa (kuten myyjäistilanteessa yleensä on), ja saman päivän myynnit saadaan yhdistellä samalle tositteelle. Itse laadittuun tositteeseen on merkittävä sen laatijan nimi.

Menoa kassasta aiheuttavat tavallisimmin pienehköt ostokset. Monesti ostokselle lähtevä ottaa kassasta riittävästi rahaa mukaansa ja ostoksilta palattuaan palauttaa kassaan vaihtorahat ja ostokuitin; matkareissun ajaksi hänen tulee jättää kassaan yllä kuvattu lappu. Päivän päätteeksi ostokuitit kirjataan kassakirjaan menotapahtumina.

Jos joku kauppareissulle lähtenyt ei ole vielä päivän päättyessä palauttanut ostokuittia ja vaihtorahoja, on tästä jätetty lappu kirjattava kassakirjaan kyseisen ihmisen velkana yhdistykselle. Kun sitten hän myöhemmin palauttaa ostokuitin ja vaihtorahat, tulee tämä kirjata kassakirjaan saamisen maksuna.

Siirrot kassan ja pankkitilin välillä tulee kirjata kassakirjaan kuten mitkä tahansa muutkin kassan saldoon vaikuttavat tapahtumat. Jos yhdistyksellä on säännöllistä tarvetta kassavarojen siirtämiseen tilille, kannattaa pankin kanssa tehdä sopimus yösäilön käytöstä.

Kassatositteet on syytä numeroida omassa sarjassaan, koska kassakirjaan kirjattaessa ei vielä tiedetä, mikä tositteen numero tulee olemaan pääkirjassa. Itse käytän yleensä numerointitapaa K1, K2, K3, …, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Esimerkki: Esimerkkiyhdistys ry:n kassassa oli vuodenvaihteessa 225,57 euroa. Vanha kassakirja otettiin kassalippaasta pois ja vietiin arkistoitavaksi muun kirjanpitoaineiston mukana. Kassalippaaseen lisättiin uusi kassakirjalomake, johon merkittiin alkusaldo:

Päiväys Tosite Selite Kassaan Kassasta Saldo
Saldo 1.1.2013 225,57 225,57
                 
                 
                 
                 
                 

Tammikuun 15. päivänä yhdistyksen puheenjohtaja otti kassasta sataviisikymmentä euroa ja jätti lippaaseen seuraavanlaisen lapun:

ESIMERKKIYHDISTYS RY

Otin kassasta 150 euroa myyjäisten valmisteluostoksia varten.

Esimerkkilässä 15.1.2013

MILLA MALLILA
puheenjohtaja

Muutama tunti myöhemmin hän palasi ostoksilta, otti tuon lapun pois kassasta ja palautti kassaan 50 euroa. Lisäksi hän laittoi kassaan sadan euron arvoisen ostokuitin, johon hän käsin kirjoitti “Myyjäistarvikkeita. Kassatosite K1. Milla M.”. Kuitti oli päivätty 15.1.2013. Kassakirjaan hän lisäsi asianmukaisen merkinnän ostoksesta:

Päiväys Tosite Selite Kassaan Kassasta Saldo
Saldo 1.1.2013 225,57              225,57
15.1.2013 K1 Tarvikkeita myyjäisiin 100,00 125,57
                 
                 
                 
                 

Myyjäiset pidettiin 26.1.2013. Taloudenhoitaja laski kassan aamulla ja totesi sen täsmäävän kassakirjan kanssa (kyllä, kassassa oli kahden sentin kolikko). Myyjäiset sujuivat rauhallisesti mutta tuottoisasti: myyjäispäivän päättyessä kassassa oli uuden laskennan mukaan 532,58 euroa. Kassassa ei ollut uusia lappuja tai tositteita, joiden mukaan kassasta olisi päivän aikana otettu rahaa tai sinne olisi tuotu myyjäismyyntiin liittymätöntä rahaa. Myynnistä laadittiin sen vuoksi seuraavanlainen tosite:

ESIMERKKIYHDISTYS RY
Kassatosite K2

Tänään järjestetyissä myyjäisissä kerti myyntituottoja 407,01 euroa.

Esimerkkilässä 26.1.2013

Eeva Esimerkki
taloudenhoitaja

Kassakirjaan tehtiin tästä asianmukainen merkintä:

Päiväys Tosite Selite Kassaan Kassasta Saldo
Saldo 1.1.2013 225,57              225,57
15.1.2013 K1 Tarvikkeita myyjäisiin 100,00 125,57
26.1.2012 K2 Myyjäistuotot 407,01 532,58
                 
                 
                 

Laske kassa aika ajoin

Käteiskassan pitämisessä on tärkeää huolehtia, että kassakirja vastaa todellisuutta. Siksi kassa on syytä laskea aika ajoin; tällöin on syytä verrata kassakirjan osoittamaa saldoa todellisuuteen ja selvittää, mistä mahdollinen ero voisi johtua. Laskennasta ja siinä maahdollisesti havaitusta virheestä on hyvä laatia merkintä kassakirjaan tai sen liitteeksi.

Itse olen havainnut seuraavanlaisen laskutavan varsin tehokkaaksi ja tarkaksi. Lajittelen setelit omiin nippuihinsa setelin arvon perusteella (kympit omaan pinoonsa, vitoset omaansa jne). Lisäksi lajittelen kolikot omiin pinoihinsa siten, että jokaisessa pinossa on viisi samanarvoista kolikkoa; näin pinojen määrästä on helppo laskea kolikoiden määrä. Lopuksi lasken jokaisen seteli- ja kolikkolajin kappalemäärän useaan kertaan ja merkitsen sen alla olevan esimerkkitaulukon kaltaiseen taulukkolaskentataulukkoon, joka laskee kappalemääristä automaattisesti kassan saldon. Tämä taulukkolaskentataulukko on hyvä tulostaa ja liittää kassakirjan liitteeksi täsmäytystä varmentamaan.

On tärkeää ymmärtää, että käteisrahan käsittelyssä pienet laskuvirheet ovat tavallisia. Ensiksi on syytä tarkistaa kassakirjan saldolaskelmat laskuvirheen varalta; samoin on syytä tarkistaa kassalaskennan oikeellisuus. Vähäiset virheet voi kirjata muistiotositteella tuloksi tai kuluksi. Olennaisten virheiden syntymistapa on selvitettävä.

Kassakirjasta pääkirjanpitoon

Kassatapahtumat tulee kassakirjan lisäksi kirjata pääkirjanpitoon neljän kuukauden kuluessa tapahtumakuukauden päättymisestä. Tähän on useita laillisia tapoja. Yksinkertainen tapa on käsitellä kassakirjaa pankkitiliotteen tavoin ja viedä jokainen kassatapahtuma pääkirjanpitoon omana kirjauksenaan. Sallittua on myös laatia joka kuukaudelta kassatapahtumien yhdistelmätosite, joka kirjataan yhtenä tapahtumana pääkirjanpitoon; tällöin kassakirjaan tai viimeistään yhdistelmätositteeseen on merkittävä, mille tileille kukin kassatapahtuma on kirjattu.

Esimerkki: Edellisen esimerkin kassatapahtumat voidaan kirjata pääkirjanpitoon tapahtumittain: K1 per Varainhankinnan kulut an Käteiskassa ja K2 per Käteiskassa an Varainhankinnan tuotot.

Jos tammikuussa olisi ollut enemmän tapahtumia, saattaisi yhdistelmätositteen laatimisesta olla iloa. Toki tällöinkin jokainen kassatapahtumat voidaan kirjata pääkirjanpitoon tapahtumittain. Malliyhdistys ry:ssä tammikuun 2013 kassatapahtumat olivat seuraavat:

Päiväys Tosite Selite Kassaan Kassasta Saldo
Saldo 1.1.2013 532,29              532,29
4.1.2013 K1 Jäsenmaksu 10,00 542,29
5.1.2013 K2 Jäsenmaksu 10,00 552,29
6.1.2013 K3 Jäsenmaksuja 40,00 592,29
21.1.2013 K4 Matkalasku 52,20 540,09
22.1.2013 K5 Kirjamyynti 5,00 545,09
22.1.2013 K6 Kokouskahvit 4,00 541,09
                 
                 
                 

Huomaa, kuinka jo kassakirjassa on 6.1. tapahtumat (K3) yhdistetty yhdeksi merkinnäksi. Tämän saa tehdä saman päivän samantyyppisille tapahtumille.

Nyt tämän kassakirjan perusteella voidaan laatia seuraavanlainen yhdistelmätosite:

MALLIYHDISTYS RY
Yhdistelmätosite kassakirjasta pääkirjanpitoon
Tammikuu 2013

Kassaan tullut raha
Tiliöinti Kassatositteet Määrä
an Saadut jäsenmaksut K1, K2, K3 60,00
an Kirjamyynti K5 5,00
per Käteiskassa 65,00
Kassasta lähtenyt raha
Tiliöinti Kassatositteet Määrä
per Matkakulut K4 52,20
per Kokouskulut K6 4,00
an Käteiskassa 56,20

Mallikkalassa 25.5.2013

ESKO ESIMERKKI
taloudenhoitaja

Tämä yhdistelmätosite kirjataan pääkirjanpitoon tammikuulle (esimerkiksi 31.1.2013) siihen kirjoitetun tiliöinnin mukaisesti. Yhdistelmätositteen kirjauksessa on kassatilin debet ja kredit kirjattava bruttomääräisesti, niitä ei saa netottaa. Huomaa, kuinka yhdistelmätosite on päivätty laatimispäivänsä mukaan (joka on neljän kuukauden sisällä tammikuun päättymisestä, joka on pääkirjanpidon laatimisen määräaika), mutta kirjaus päivätään silti tammikuulle.

Käyttää sitten kumpaa kirjaustapaa tahansa, tulee pääkirjanpidon kassatilin saldoa verrata kassakirjan osoittamaan saldoon aika-ajoin ja ainakin tilinpäätöstä valmisteltaessa.

Yhdistelmäkirjauksen sallii kirjanpitolain 2 luvun 4 § 3 mom, jota tarkentaa Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen kirjanpidossa käytettävistä menetelmistä 2 luku sekä Kirjanpitolautakunnan yleisohjeen kirjanpidon menetelmistä ja aineistosta luku 3.4.1.

Lopuksi

Tärkeimmät yhdistyskirjanpidon asiat on jo käsitelty, mutta monia erityiskysymyksiä on vielä jäljellä. Aion kirjoittaa muun muassa lahjoitusten kirjanpidosta, mutta en välttämättä seuraavaksi. Onko sinulla mielessä jokin yhdistyskirjanpidon kysymys tai aihe, jota haluaisit minun käsittelevän?

Creative Commons -lisenssi
Käteiskassa — Pienen yhdistyksen kirjanpito ja tilinpäätös, osa 9 jonka tekijä on Antti-Juhani Kaijanaho on lisensoitu Creative Commons Nimeä-JaaSamoin 3.0 Muokkaamaton -lisenssillä.

Yhdistyksen omaisuuden käsittely — Pienen yhdistyksen kirjanpito ja tilinpäätös, osa 8

[Luethan myös sarjan johdanto-osan]

Omaisuuden hankinta

Kun yhdistys tekee hankinnan, pitää hankitun omaisuuden käyttöikä arvioida – olennainen kysymys on, onko hankittua omaisuutta tarkoitus käyttää useana tilikautena. Jos ei, asia on yksinkertainen: meno kirjataan menotilille, jolloin se näkyy kuluvan tilikauden tuloslaskelmassa.

Jos hankittu omaisuus on tarkoitettu olemaan yhdistyksen käytössä useampi tilikausi, tulee hankinta periaatteessa aktivoida: menotilin asemesta se kirjataan jollekin taseen pysyvien vastaavien tilille (tilin valinta riippuu omaisuuslajista). Varsinaisen ostohinnan lisäksi aktivointiin otetaan mukaan hankintaan välittömästi liittyvät muut kulut, esimerkiksi rahti ja asennuskulut, jos sellaisia on syntynyt.

Aktivoinnin pääsääntöön on muutamia poikkeuksia:

  • Vähäarvoisia hankintoja ei tarvitse aktivoida. Hankinnan vähäarvoisuudelle ei ole mitään yleispätevää euromääräistä rajaa; asia pitää harkita yhdistyskohtaisesti ottaen huomioon olennaisuusperiaate ja se, että tilinpäätöksen pitää antaa oikeat ja riittävät tiedot. Esimerkiksi eräässä yhdistyksessä, jonka vuositulot ja tilikauden yli- tai alijäämä lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa, olen taloudenhoitajana noudattanut sadan euron ohjeellista rajaa. Yhdistyksen käyttämät vähäarvoisuuden arviontiperiaatteet voi olla hyvä selostaa tilinpäätöksen liitetoedoissa.
  • Perustamismenoja (kirjanpitolain 5 luku 7 §) ja tutkimusmenoja (5 luku 8 §) ei saa aktivoida.
  • Muun aineettoman omaisuuden kuin “vastikkeellisesti hankittujen toimilupien, patenttien, lisenssien, tavaramerkkien sekä vastaavien oikeuksien ja varojen” (kirjanpitolain 5 luku 5 a §) hankintamenon aktivointi on sallittua vain erityistä varovaisuutta noudattaen.

Pysyviksi vastaaviksi aktivoiduista hyödykkeistä on hyvä pitää luetteloa. Itse olen pitänyt tapanani laatia täydellisen luettelon pysyvistä vastaavista tase-erittelyihin. Laki tosin sallii pienelle yhdistykselle senkin, että tase-erittelyihin merkitään vain tilikauden aikana ilmenneet muutokset (tällöin täydellinen luettelo saadaan tarkastelemalla peräkkäisten vuosien tase-erittelyitä yhdessä, mutta se on riskialtis tapa jos kirjanpitoaineiston säilytys ei ole aivan varmalla tolalla).

Esimerkki: Yhdistys, jolla vuosittain tuloja ja menoja on noin sata euroa, hankkii verkkokaupasta kannettavan tietokoneen 500 euron hinnalla, joka sisältää arvonlisäveron ja postituskulut. Hankinta on maksettu verkkomaksuna suoraan yhdistyksen pankkitililtä. Tietokoneella arvioidaan olevan käyttöikää useampi vuosi eikä se yhdistyksen talouden koko huomioon ottaen ole vähäarvoinen. Se on siis aktivoitava. Tietokone kuuluu pysyvissä vastaavissa koneiden ja kalustojen erään, joten hankinta kirjataan per Koneet ja kalusto an Pankkitili (500 €).

Esimerkki: Sama yhdistys hankkii toimistotavarakaupasta nitojan 6 euron hintaan. Ostos on maksettu yhdistyksen pankkikortilla. Nitojalla on varsin todennäköisesti useamman vuoden käyttöikä, mutta koska se on arvoltaan vähäinen, sitä ei aktivoida. Nitojaa arvioidaan käytettävän jatkossa enimmäkseen varsinaisessa toiminnassa. Hankinta kirjataan tilikauden kuluksi per Varsinaisen toiminnan kulut an Pankkitili (6 €).

Esimerkki: Yhdistys ostaa myyjäisiä varten kahvia. Ostos on maksettu yhdistyksen pankkikortilla. Kahvi kulutetaan yhdessä päivässä, joten sitä ei aktivoida. Hankinnan arvolla ei ole näin ollen merkitystä. Hankinta kirjataan tilikauden kuluksi per Varainhankinnan kulut an Pankkitili.

Poistot

Pysyviin vastaaviin kirjatut omaisuuden hankintamenot on pääsääntöisesti poistettava tietyssä ajassa. Käytännössä tämä tarkoittaa poistojen kirjaamista vuosittain, yleensä avustavana tilinpäätösvientinä juoksevan kirjanpidon päätyttyä mutta ennen tilinpäätöksen laatimista.

Poistot on hyvä perustaa ennalta laadittuun poistosuunnitelmaan. Siinä kerrotaan jokaiselle pysyviin vastaaviin kuuluvalle hankinnalle poistoaika ja poistotapa. Pieni yhdistys saa laatia poistosuunnitelmansa myös omaisuuslajeittain tai jopa jättää poistosuunnitelman kokonaan laatimatta. Poistojen määrää ei kuitenkaan pienikään yhdistys saa käyttää tilikauden yli- tai alijäämän kaunisteluun, vaan se pitää laskea ylijäämästä ja alijäämästä riippumatta.

Omaisuuden poistoaika lasketaan vuosissa ja on se aika, jonka kuluessa sen arvioidaan menettävän hyödyllisyytensä yhdistyksen toiminnassa – aika, jonka jälkeen sen korvaaminen uudella todennäköisesti tulisi tarpeeseen. Esimerkiksi tietokone voi olla toimintakuntoinen poistoajan jälkeenkin, mutta sen ei enää voida ennakoida täyttävän tehtäväänsä yhdistyksessä. Kirjanpitolain 5 luvun 11 §:ssä on lisäksi säädetty, että poistoaika saa ilman erityistä syytä olla enintään viisi vuotta ja joka tapauksessa (tietyin poikkeuksin) enintään 20 vuotta.

Poistotavan on hyvä olla systemaattinen ja sen tulisi periaatteessa kuvata omaisuuden arvioitua kulumista. Yleisesti käytettyjä yksinkertaisia poistotapoja ovat tasapoistot (joka vuosi kirjataan poistoksi alun perin aktivoitu hankintahinta jaettuna vuosissa lasketulla poistoajalla) ja menojäännöspoistot (joka vuosi kirjataan poistoksi tietty prosenttimäärä menojäännöksestä eli vielä poistamatta olevasta aktivoidusta hankintamenosta). Poistotapa pitää valita siten, että poistoajan jälkeen hankintamenosta on jäljellä joko ei mitään tai merkityksettömän pieni osa.

Poistojen tekeminen aloitetaan sinä tilikautena, jolloin hankittu hyödyke otetaan käyttöön. Ensimmäisenä vuonna poistossa tulisi periaatteessa ottaa huomioon se, missä vaiheessa vuotta käyttöönotto tapahtui, mutta pienen yhdistyksen tapauksessa tästä voidaan poiketa tekemällä ensimmäisenäkin vuonna täysi poisto, jos olennaisuusperiaate sekä oikeiden ja riittävien tietojen periaate tästä huolimatta täyttyvät.

Poistokirjaukset tehdään per Poistot an Pysyvät vastaavat. Poistot kuuluvat yhdistyksen tuloslaskelmassa varsinaisen toiminnan kuluihin erikseen ilmoitettavana eränä ja niillä on siksi oltava oma tili. Jos yhdistyksellä on varainhankintaa varten hankittua pysyvää omaisuutta, pitänee tuon omaisuuden poistot kuitenkin kirjata varainhankinnan kuluiksi. Poistokirjauksesta tulee laatia muistiotosite, jossa on selkeästi kerrottu poistomäärään johtanut laskutoimitus ja sen taustalla olevat periaatteet ja johon on merkitty näkyviin sen laatija.

Esimerkki: Yhdistyksen hankkiman kannettavan tietokoneen arvioidaan olevan käyttöönsä soveltuva kaksi vuotta, jonka jälkeen se todennäköisesti joudutaan korvaamaan uudella. Poistoajaksi valitaan siten kaksi vuotta. Yhdistys katsoo tasapoistojen soveltuvan tähän tapaukseen parhaiten. Kannettava tietokone otettiin käyttöön heinäkuussa, ja sen aktivoitu hankintahinta on 500 euroa. Ensimmäisenä vuonna pitäisi ottaa huomioon käyttöönottoajankohta, joten poistoksi tulisi kirjata 125 euroa (eli puolet vuosittaisesta poistosta), mutta yhdistys saa myös (mikäli olennaisuusperiaate sekä oikeiden ja riittävien tietojen periaate eivät vaarannu) kirjata täydet 250 euron poistot. Toisena vuonna kirjataan tietokoneesta 250 euron poistot. Mikäli ensimmäisenä vuonna kirjattiin 125 euroa poistoja, jää kolmannellekin vuodelle 125 euron poisto. Joka tapauksessa kolmannen vuoden jälkeen kone on täysin poistettu taseesta.

Esimerkki: Eräs toinen yhdistys käyttää hyväkseen pienelle yhdistykselle sallittua tapaa olla laatimatta tarkkoja poistosuunnitelmia. Se kirjaa joka vuosi kaikista pysyvien vastattavien koneista ja kalustoista 25 %:n menojäännöspoiston. Erään vuoden juoksevan kirjanpidon päätteeksi koneiden ja kalustojen tilin saldoksi on tullut 800 euroa. Poistoksi kirjataan tästä 25 % eli 200 euroa.

Poistosuunnitelmien tai suunnittelematta tehtävien poistojen laadintaperiaatteet on syytä esittää tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Inventaario

Periaatteessa yhdistyksen tulisi inventoida omaisuutensa tilinpäätöspäivänä. Se tarkoittaa, että yhdistyksen kaikki omaisuus käydään reaalimaailmassa läpi. Pysyvän omaisuuden osalta tarkastetaan, että omaisuus on tallessa ja että se (mikäli poistoaikaa on jäljellä) soveltuu käyttötarkoitukseensa. Vaihto-omaisuus (eli se osa omaisuudesta, jolla on käyttöä vain yhtenä tilikautena) luetteloidaan, ja sen hankintahintaan perustuva arvo lasketaan. Inventoinnissa on hyvä kuitenkin muistaa olennaisuuden sekä oikeiden ja riittävien tietojen periaatteet; kokonaisuutena vähäarvoiseksi ja yhdistyksen talouden kannalta epäolennaiseksi tiedettyä omaisuutta ei ole syytä inventoida.

Vaihto-omaisuus pitää inventaarion perusteella aktivoida vaihtuviin vastaaviin. Jokaiselle vaihto-omaisuuden lajille lasketaan kirjanpidon osoittaman arvon ja inventaarion osoittaman arvon muutos. Kirjanpidon osoittama arvo täsmäytetään vastaamaan inventaarion osoittamaa arvoa tekemällä asianmukainen kirjaus vaihto-omaisuustilin ja kulutilin välillä. Kulutiliksi kannattaa luoda jokaiselle omaisuuslajille varastomuutos-tili, joka sijoitetaan tuloslaskelmassa omaisuuslajista riippuen joko varsinaisen toiminnan tai varainhankinnan kuluihin. Huomaa, että varastomuutos on siitä harvinainen kulutili, että sillä voi olla negatiivinen saldo.

Esimerkki: Yhdistys harjoittaa pienimuotoista kirjamyyntitoimintaa. Juoksevan kirjanpidon päätyttyä kirjanpidon Kirjamyynnin varasto -tilillä on 120 euron saldo. Inventaario osoittaa kirjojen arvoksi 160 euroa. Koska kyse on varainhankintatoiminnasta, kirjauksen kulutilinä on varainhankinnan kuluihin kuuluva kirjamyynnin varaston muutos -tili. Täsmäytyskirjaus on siten per Kirjamyynnin varasto an Kirjamyynnin varaston muutos (40 €).

Esimerkki: Yhdistys harjoittaa pienimuotoista kirjamyyntitoimintaa. Juoksevan kirjanpidon päätyttyä kirjanpidon Kirjamyynnin varasto -tilillä on 120 euron saldo. Inventaario osoittaa kirjojen arvoksi 60 euroa. Koska kyse on varainhankintatoiminnasta, kirjauksen kulutilinä on varainhankinnan kuluihin kuuluva kirjamyynnin varaston muutos -tili. Täsmäytyskirjaus on siten per Kirjamyynnin varaston muutos an Kirjamyynnin varasto (60 €).

Pysyvän omaisuuden myynti ja muu käytöstä poistaminen

Kun pysyvää omaisuutta myydään, pitää myyntikirjauksessa ottaa huomioon aiemmin tehty aktivointi ja poistot. Ensiksi kirjataan suunnitelman mukainen poisto myyntihetkeen asti, ellei se ole vähämerkityksellinen. Tämän jälkeen jäännösarvo (alun perin aktivoitu hankintameno vähennettynä kirjatuilla poistoilla, johon otetaan lisäksi huomioon mahdolliset aiemmin kirjatut arvonmuutokset) vähennetään myynnistä saadusta tulosta. Näin saatu myyntivoitto tai -tappio kirjataan tuotoksi tai kuluksi. Tuotto- tai kulutili valitaan omaisuuden laadun ja myyntitapahtuman luonteen mukaan varsinaisen toiminnan, varainhankinnan tai sijoitus- ja rahoitustoiminnan tileistä. Yhdistyksen tavanomaisesta toiminnasta poikkeava, kertaluonteinen ja yhdistyksen talouden kannalta olennainen myyntitapahtuma kirjataan kuitenkin satunnaisiin eriin ja mainitaan lisäksi tuloslaskelman liitetiedoissa.

Pysyvän omaisuuden käytöstä poistaminen muuten kuin myymällä voitaneen kirjata kuten myyntitapahtuma käyttäen myyntihintana nollaa euroa. Kulutilin valinnassa on tällöin otettava huomioon käytöstä poistamisen tapa (roskikseen heittäminen ja lahjoittaminen eivät välttämättä kuulu samalle tilille).

Esimerkki: Yhdistys, jonka tavanomaiset tuotot ja kulut lasketaan kympeissä per vuosi, oli hankkinut tammikuun alussa vuonna 2011 kannettavan tietokoneen 600 eurolla. Sen poistoajaksi päätettiin kolme vuotta ja poistotavaksi tasapoistot. Vuoden 2011 tilinpäätöksessä tietokone aktivoitiin pysyvien vastaavien koneisiin ja kalustoihin ja siitä kirjattiin 200 euron poistot. Tietokone kuitenkin myytiin sen tultua tarpeettomaksi pois 500 eurolla jo 1.3.2012; myyntihinnasta kirjoitettiin lasku. Jäännösarvo 1.1.2012 oli 400 euroa. Koska myyntitapahtuma sattui, kun vuodesta 2012 oli kulunut yksi neljännes, tulee myyntitapahtuman yhteydessä kirjata suunnitelman mukainen poisto 50 euroa. Jäännösarvo myyntihetkellä oli siten 350 euroa. Myyntivoitoksi tulee näin 500 € – 350 € = 150 €. Koska myyntitapahtuma oli poikkeuksellinen, kertaluonteinen ja olennainen, myyntivoitto kirjataan satunnaiseksi tuotoksi. Nämä toteamukset ja laskelmat kirjoitetaan myyntitositteen liitteeksi, ja tapahtuma kirjataan seuraavasti: per Myyntisaamiset 500 € per Poistot 50 € an Satunnaiset tuotot 150 € an Koneet ja kalusto 400 €. Vuoden 2012 tilinpäätöksessä tapahtuma tulee satunnaiseksi tuloksi kirjauksen vuoksi selostaa tuloslaskelman liitetiedoissa.

Esimerkki: Yhdistys oli hankkinut vuonna 2009 kannettavan tietokoneen 600 eurolla. Yhdistys ei laatinut poistosuunnitelmaa vaan toimitti mekaanisesti menojäännöspoiston 25 % koko koneista ja kalustosta. Vuosien varrella tietokoneen osalta kirjattiin seuraavat poistot: 150 € vuonna 2009 (menojäännös 450 €), 112,50 € vuonna 2010 (menojäännös 337,50 €) ja 84,38 € vuonna 2011 (menojäännös 253,12 €). Yhdistys osti uuden tietokoneen tammikuussa 2012 ja samalla toimitti vanhan tietokoneen ilman kuluja sähkö- ja elektroniikkaromun keräykseen. Koska vanha tietokone hävitettiin vuoden alussa, ei suunnitelman mukaisia poistoja tarvitse laskea. Tietokoneen menojäännös kirjataan kokonaisuudessaan varsinaisen toiminnan kuluksi per Varsinaisen toiminnan kulut an Koneet ja kalusto (253,12 €).

Lopuksi

Tärkeimmät virallislähteet tässä kirjoitetusta aiheesta ovat kirjanpitolain 4 ja 5 luku sekä Kirjanpitolautakunnan yleisohje suunnitelman mukaisista poistoista 16.10.2007.

Seuraavassa osassa käsittelen käteiskassaa.

A geek of all trades writes about life, the universe and everything