Tag Archives: uskonto

Uskontoaiheista murinaa

“Kuulun kirkkoon, koska uskon Jumalaan,” joku kirjoitti äskettäin. Tässä kirkko tarkoittaa tietenkin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Mutta miksi ihmeessä?

Hyvä on, uskotaan Jumalaan. Jätän nyt pahimmat saivartelut pois, joten tämä tarkoittanee, että ollaan kristittyjä. Mutta miksi se tarkoittaa, että kuulutaan Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon?

Kyse on siis siitä organisaatiosta, johon suomalaiset pakkoliitettiin kuninkaan käskyllä muutama vuosisata sitten. Protestanttiuden erinomainen puoli hallitsijan kannalta oli se, että kuningas ei enää ollut alisteinen paaville. Kuninkaalle kirkko oli erinomainen tapa pitää kansa ruodussa. Yhä edelleen kansankirkko on kiinni valtiossa jonkinlaisena surkastumana.

Ei siinä mitään, jos kuulutaan evankelis-luterilaiseen seurakuntaan siksi, että evankelis-luterilainen tapa tarkastella kristinuskoa on osoittautunut tarkan harkinnan jälkeen vastaavan omaa uskonnollista näkemystä.

Mutta Jumalaan voi uskoa, kristitty voi olla, myös muutenkin kuin kuulumalla maalliseen valtakoneistoon.

Uskonnosta

Markus kysyi:

Harkitsen äänestäväni sinua kunnallisvaaleissa, sitä ennen haluan kuitenkin tietää sinun uskonnollisen vakaumuksesi/näkemyksesi, enkä löytänyt sitä sivuilta (itse olen entinen uskovainen, nykyinen skeptikko/agnostikko)

Tämähän ei periaatteessa ole kovin yksinkertainen kysymys, mutta vastaan silti heti, sillä suurin osa asian monimutkaisuudesta ei ole poliittisesti relevanttia.

Käytännössä (politiikassa) minut voi laskea ateistiksi. Tarkoitan sitä, että toimin poliittisesti ikään kuin mitään jumalallista (sen paremmin kristillistä Jumalaa kuin muutakaan) ei ole, enkä kelpuuta minkään uskonnon opetuksia auktoriteetiksi. Minusta uskonto ei saa saa vaikuttaa poliittisiin päätöksiin enempää kuin mikä tahansa muukaan massaliike.

Minä pidän kuitenkin uskonnonvapautta tärkeänä demokraattisen yhteisön perusarvona, ja hyväksyn uskonnollisen toiminnan niin kauan kuin se ei riko osallistujien ihmisoikeuksia eikä häiritse ulkopuolisia.

Minä en kuulu, enkä ole koskaan kuulunut – muodollisesti – mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. Minut on kyllä kastettu ja konfirmoitu vuonna 1992 Kristiyhteisössä, ja osallistuin 90-luvun alussa muutaman vuoden Kristiyhteisön uskonnolliseen toimintaan.

Henkilökohtaisesti olen enemmän agnostikko kuin ateisti: en – yksityisesti – kiellä Jumalan olemassaolon mahdollisuutta, vaan pidän sitä asiana, josta ei voi olla tietoa, ja jos ei ole tietoa, pitää valita, mihin uskoo vai jättääkö kysymyksen auki. Olen taipuvainen – yksityisesti – uskomaan (tai ainakin pitämään hyvin mahdollisena) jonkinlaisen hengellisen maailman olemassaoloon, mutta olen myös taipuvainen uskomaan siihen, että sen olemassaolo on materiaaliselle maailmalle lähinnä yhdentekevää (tästä syystä olen “käytännössä ateisti”).

Tässä lyhyesti. Onko tarkentavia kysymyksiä?