Sully – uroteko Hudson-joella

Vuonna 2009 tehtiin historiaa. New Yorkin LaGuardia-kentältä lähtenyt matkustajakone menetti molemmat moottorinsa nousun alkuvaiheessa. Nopeasti etenevässä hätätilanteessa lennon päällikkö harkitsi ja hylkäsi paluun takaisin LaGuardialle sekä kääntymisen läheiselle Teterboron kentälle ja laskeutui onnistuneesti alla virranneeseen Hudson-jokeen. Kone vaurioitui mutta kaikki koneen matkustajat ja miehistö selvisivät hengissä. Iso moderni matkustajakone ei ollut koskaan ennen onnistunut pakkolaskussa veteen (epäonnistuneita yrityksiä oli tehty), eikä tällaisia tilanteita varten kouluttauduttu taikka harjoiteltu systemaattisesti.

Ilmailun vakavat vaaratilanteet ja onnettomuudet tutkitaan kansainvälisten sopimusten mukaisesti ilmailuturvallisuuden parantamiseksi. Yhdysvaltain turvallisuustutkintaviranomainen National Transport Safety Board (NTSB) tutki tapausta kuukausia ja päätyi seuraaviin lopputuloksiin:

  • onettomuuden syynä oli lintuparven läpi lentäminen ja siitä johtunut isojen lintujen imeytyminen moottoreihin
  • lentokoneen vaurioita (mukaan lukien takaovien käyttökelvottomuus evakuoinnissa) selittivät puutteellinen viranomaishyväksyntäprosessi, puutteellinen lentoalan varautuminen vesipakkolaskuihin sekä näistä johtuva lennon päällikön ylikuormittuminen lähestymisen kriittisillä hetkillä
  • miehistön ja matkustajien hengissä selviämistä selittivät lentohenkilökunnan esimerkillinen toiminta, laskeutuminen lähelle potentiaalisia pelastajia sekä se, että käytetty lentokone oli vaadittuun nähden ylivarusteltu vesilaskeutumisia varten

Ei ole missään määrin liioiteltua sanoa, että kyseisen lennon koko henkilökunta oli poikkeuksellisen kokenutta (kaikilla oli vuosikymmenten kokemus ja perämieskin oli entinen lentokapteeni) ja että henkilökunnan kova kokemus oli ensiarvoisen tärkeää tapauksen positiivisen lopputuloksen kannalta.

Yksinkertaisesti: erittäin kokeneet ammattilaiset toimivat asianmukaisesti hengenvaarallisessa poikkeustilanteessa ja pelastivat tilanteen. Tämä on erittäin poikkeuksellista ja kaikissa heissä on sankariainesta. Mutta siinä ei ole draaman ainesta – ainakaan muutamaa minuuttia pidemmäksi. Draamaa syntyy siitä, että lopputulos on epävarma. Draamaa ei ole se, että kaikki menee oikein.

Niinpä olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, että tapahtumista oli tehty elokuva. Miten ihmeessä tästä saa tehtyä puolitoista tuntia pitkän draaman? Katsoin elokuvan eilen.

Clint Eastwood ja muut leffan tekijät ratkaisivat ongelman aika kehnosti. Draamaa elokuvaan tehtiin keinotekoisesti ja totuudenvastaisesti vääristämällä onnettomuustutkintaprosessi täysin. Elokuvassa tutkijat yrittivät koko ajan tehdä lentohenkilökunnasta syylliset. Elokuvan kliimaksi oli muutama päivä onnettomuuden jälkeen järjestetty julkinen kuuleminen, jossa tutkijat pyrkivät tietokone- ja lentosimulaatioilla demonstroimaan, että lentäjän olisi kuulunut kääntyä jommalle kummalle läheiselle lentokentälle vesipakkolaskun asemesta. Mutta lennon päällikkö ja perämies onnistuvat puhumaan muutoksia simulaatioihin, jotka osoittavat tutkijat idiooteiksi ja lentäjät sankareiksi.

Tosiasiassa julkinen kuuleminen järjestettiin vasta kuukausia tapahtuman jälkeen, eikä siinä ollut jälkeäkään syyttelystä. Tutkijalautakunnan puheenjohtaja alusti kuulemista mm. seuraavasti:

Now, to the matter at hand: in preparation for this hearing, I flew through the accident scenario in a flight simulator. I’ve listened to the Cockpit Voice Recorder in real time and as an experienced pilot, I can tell you this flight crew had a lot going on. They had a lot going on in a very short period of time. And, in considering what could have been done differently, there is certainly no intention by the Safety Board to diminish the crew’s and the first responder’s extraordinary success in saving the lives of all passengers and crew that day.

Julkisessa kuulemisessa kuultiin lentohenkilökunnasta vain lennon päällikköä. Hänen kuulemisensa (jonka voi kuka tahansa lukea transkriptista) oli kunnioittava ja asiallinen, ja siinä pyrittiin vain selvittämään päällikön päätöksentekoprosessia sekä hänen tilanteessa kokemiaan vaikeuksia ja miten niistä voitaisiin ottaa oppia.

Tositapahtumissa ei ollut pahiksia, mutta elokuvaan sellainen ympättiin. Minusta se ei ollut asianmukaista. Tällainen positiivinen tapahtuma olisi ansainnut parempaa (tai mikäli elokuvantekijät eivät osanneet tehdä parempaa, olisi elokuva saanut jäädä tekemättä).

Vielä pahempaa on, että draama oli jo elokuvan sisältä katsoen tarkasteltuna melko lailla päälleliimattua ja keinotekoista, ja elokuva loppui töksähtäen (ennen kuin tarkistin faktat, kuvasin elokuvaa sanoen sitä vähän paremmaksi kuin ihan kiva). Elokuva loisti henkilökuvissa ja tositapahtumien kuvailussa – Tom Hanks teki oikein onnistuneen roolin lennon päällikkönä Sully Sullenbergerinä.

Jos haluat tietää, mitä tapahtui, parempi elokuvallinen esitys löytyy muutaman vuoden takaisesta Lentoturmatutkinta-televisiosarjan jaksosta. Paras faktuaalinen lähde on puolestaan tutkintalautakunnan onnettomuustutkintaraportti.

Elokuva oli lopulta melkoinen pettymys.

Erikoista luottamusta kaupan kassalla

Julkaistu Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 5.11.2010. Teksti on toimituksen lyhentämä ja otsikoima.

Kuokkalan marketin henkilökunnalla tuntuu olevan varsin orwellimainen käsitys luottamuksesta.

Marketpäällikkö Petri Ahapainen kertoo kassinavauskampanjastaan (Ksml 30.10. s. 7): “[Tarkoitus on] rakentaa luottamusta”. Jo vuosikausia on nähty vastaavan tyylisiä kylttejä: “Luottamus luo turvallisuutta. Avaathan kassisi pyydettäessä.”

Oikeastihan tilanne on aivan päinvastainen. Vaatimus kassin sisällön näyttämisestä on epäluottamuksen osoitus ja lisäksi täysin asiaton, mikäli vaatimuksen esittäjällä ei ole perusteltua syytä epäillä, että kassissa on jotain kyseisestä kaupasta varastettua tavaraa.

Mikäli tarkoitus on, että kauppaan ei tuoda omia kasseja, tulee kaupan kieltää kassien tuonti kaupan puolelle ja tehokkaasti puuttua kiellon rikkomiseen. Lisäksi tällaisen kaupan tulee luopua kassiensäilytyslokeroiden panttivaatimuksesta tai tehdä asiakkaille helpoksi vaihtaa muuta rahaa panttikolikoksi.

Itse en koe oman luottamukseni arvoiseksi kauppaa, joka osoittaa minua kohtaan niin suurta epäluottamusta, että ilman minkäänlaista varkausepäilyä vaatii nähdäkseen kassini sisällön.