Jyväskylän kaupunginvaltuuston päätös omaishoidon tuen asiassa syntyi lainvastaisessa järjestyksessä

Jyväskylän kaupunginvaltuusto käsitteli kokouksessaan 4.3.2013 omaishoitajan tuen asiaa poikkeuksellisesti, koska seitsemäntoista valtuutettua oli sitä kuntalain 54 § 2 momentin mukaisesti pyytänyt. Asia oli aiheuttanut paljon porua julkisuudessa. Nyt en kuitenkaan kirjoita asiasta vaan sen käsittelyjärjestyksestä – pidän sitä käytössäni olevan tiedon valossa lainvastaisena. Nähdäkseni näissä oloissa kaupunginhallituksen tulisi palauttaa asia valtuuston uudelleen käsiteltäväksi.

Yllä näkyvässä videotaltioinnissa asian käsittely alkaa aikaindeksin 4:35:40 kohdalla. Pari minuuttia myöhemmin puheenjohtaja avaa keskustelun. Kaksi tavanomaista puheenvuoroa käytetään normaalisti – Riitta Tynjä (4:41:48) ja Jari Blom (4:43:39) esittävät kumpikin asian palautusta uuteen valmisteluun. Heidän perustelunsa ovat erilaiset, eikä Blom halua kannattaa Tynjän ehdotusta. Kauko Isomäelle annetaan kommenttipuheenvuoro, jossa hän ilmoittaa kannattavansa Blomin esitystä (4:46:15 ja 4:46:46).

Valtuuston työjärjestyksen 18 §:n mukaan tämän jälkeen puheenvuorojen on rajoituttava käsittelemään vain tätä esitystä. Puheenjohtaja toteaakin (4:46:30), että asiassa on pyydetty 16 puheenvuoroa, ja kysyy, keskittyvätkö ne palautukseen. Sen jälkeen puheenjohtaja kysyy, äänestetäänkö palautuksesta heti (4:46:57). Tämä herättää hämmennystä valtuutetuissa, mutta tallenteessa valtuutettujen kommenteista ei valitettavasti saa selvää. Tämän jälkeen puheenjohtaja myöntää neljä puheenvuoroa pöntöstä (kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Jaakko Selin 4:48:10, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Utriainen 4:53:25, vastuualuejohtaja Sirkka Karhula 4:55:03 sekä kaupunginlakimies Tiina Mikkola 5:03:02), kaikki ilmeisestikin puheenvuorolistan ulkopuolelta.

Valtuutetut ilmeisesti useamman kerran vaativat keskustelun avaamista, joskaan kyseisistä omalta paikalta pidetyistä puheenvuoroista ja välihuudoista ei tallenteelta saa selvää. Puheenjohtaja vastaa näihin vaatimuksiin ainakin kerran kieltäytyen selkeästi myöntämästä puheenvuoroa: “Aila Paloniemi, minä tiedän että haluaisit puhua mutta minä en nyt anna puheenvuoroja tässä” (4:59:50). Valtuuston puheenjohtaja perusteli menettelyään valtuuston työjärjestyksellä (5:01:50 ja 5:04:45) sekä sillä, että valtuutetut kokeneina kokoustajina osaavat kytkeä minkä tahansa puheensa ainakin näennäisesti palautusesitykseen (5:02:25). Puheenjohtaja aloittaa äänestysprosessin kohdassa 5:06:15, ja äänestyksen jälkeen asian käsittely päättyy.

Suomen perustuslain 12 §:n mukaan “[j]okaisella on sananvapaus – – [johon] sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä”. Korkein hallinto-oikeus on todennut vuosikirjaratkaisussaan KHO 2000:10, että kaupunginvaltuutetun “puheoikeuden käyttäminen valtuuston kokouksessa on keskeinen osa – – sananvapautta”. Tuosta ratkaisusta sekä vuosikirjaratkaisusta 2005:58 käy ilmi periaate, että valtuutetun puheoikeutta kokouksessa voidaan rajoittaa vain laissa erikseen oikeutetulla perusteella. Jälkimmäisessä ratkaisussaan Korkein hallinto-oikeus tähdentää lisäksi, että “[lain] mahdollistamaa sananvapauden rajoitusta on – – tulkittava suppeasti ottamalla huomioon tällaiselta rajoitukselta edellytettävä täsmällisyys ja tarkkarajaisuus”.

Kuntalain 15 a § luettelee tavat, joilla valtuuston työjärjestys ja kokouksen puheenjohtaja voivat puuttua valtuutetun puheoikeuteen. Puheenjohtajalla on eräitä sanktioita käytettävissään, jos valtuutettu häiritsee kokouksen kulkua tai ei pysy asiassa. Lisäksi työjärjestyksessä voidaan asettaa joitakin rajoituksia puheenvuorojen pituuksille. Pykälä ei anna lupaa evätä etukäteen valtuutetulta tämän oikeutta pitää asianmukaisessa järjestyksessä pyydetty puheenvuoro (poislukien tietyt sanktiotilanteet, joista tässä ei ole kyse), ja koska sananvapauden rajoituksia on tulkittava suppeasti, ei puheenjohtajalla tai työjärjestyksellä ole puheenvuoron epäämiseen oikeutta.

On totta, että työjärjestyksen 18 §:n mukaan “[j]os keskustelun kuluessa tehdään kannatettu ehdotus asian pöydällepanosta tai ehdotus asian palauttamisesta uudelleen valmisteltavaksi, on seuraavien puhujien rajoitettava puheenvuoronsa koskemaan vain tätä ehdotusta, ja siitä on tehtävä päätös ennen, kuin keskustelua itse asiasta jatketaan”. Tämä rajoittaa puheenvuorojen asiasisältöä ja on nähdäksen lainmukainen käsiteltävää asiaa rajoittava määräys. Se ei kuitenkaan anna oikeutta evätä kokonaan puheenvuoroa, joka on asianmukaisesti pyydetty.

Valtuuston puheenjohtajan huomio valtuutettujen taidosta puhua mistä haluaa ikään kuin kyse olisi palautuksesta on varmasti tosi. Lainmukainen tapa puuttua tähän on kehoittaa puhuvaa valtuutettua pysymään asiassa ja tarvittaessa kieltää häntä jatkamasta puhettaan. Tämän kiellon rikkominen voi olla peruste sanktioille, kuten kokouksesta poistamiselle. Puheenjohtajalla oli siis myös laillisia keinoja käytettävissään, mutta puheoikeuden epääminen kokonaan – joka on perustuslaissa kiellettyä ennakolta estämistä – sitä ei ole.

Näin ollen asiassa tehty päätös on tehty lainvastaisessa järjestyksessä. Menettelytapavirhe on varsin vakava, koska sillä on puututtu perustuslain suojaamaan sananvapauteen.

Mitä tästä virheestä tulisi seurata? Valitusoikeutta asiassa todennäköisesti ei ole, koska tehty päätös koskee asian valmistelua (kuntalain 91 §). Sen sijaan kaupunginhallituksella on kuntalain 56 §:n mukainen velvollisuus palauttaa virheellisessä järjestyksessä syntynyt valtuuston päätös valtuustolle uudelleen käsiteltäväksi.

On toki mahdollista, että tallenne antaa kokouksen kulusta virheellisen käsityksen, koska monia puheenvuoroja ei sieltä kunnolla kuule. Tämä kirjoitus perustuu kuitenkin pelkästään tallenteesta (ja suorasta lähetyksestä) tekemiini havaintoihin.