Tag Archives: pysäköinti

Hitsausta edessä

Kerrataanpa, mistä tähän on tultu. Sain loppuvuodesta 2008 päähäni, että tarvitsen ajokortin. Menin autokouluun, ja luontainen perfektionismini johti siihen, että sehän piti hoitaa oikein kunnolla loppuun. Autokoulun kunnolla loppuun vieminen tarkoittaa käsitykseni mukaan runsasta itsenäistä harjoittelua välivaiheen aikana. Niinpä tarvitsin auton, ja ostin halvan (mutta toivottavasti suhteellisen hyvän) Lada Samaran vuosimallia 2001 (tai siis 2000, kuten myöhemmin selvisi).

Vastapesty Ibidmobiili

Autosta löytyi jokunen joukko ilmeisesti jo ostettaessa olleita pieniä vikoja, joita on merkkihuollossa (Delta-Auto) korjailtu. Olisipa se jäänyt siihen.

Ajoin perjantaina 27.3.2009 Tampereelle. Kun olin jo hyvän matkaa ajanut, tuli tekstari, joka perille saapumisen jälkeen luettaessa osoittautui tilaamani autonavigaattorin saapumisilmoitukseksi. Kotipostiini siis. No, ei auttanut mitään. Matka oli muuten yllätyksetön.

Lauantaina 28.3. kävin Tampereen yliopistolla tekemässä yleisen kielitutkinnon ylimmän tason kielikokeen englannin kielessä. Pian kokeen jälkeen lähdin ajamaan Tampereelta Helsinkiin äitini muuttokuormaa noin tunnin verran perässä. Keli oli Tampereen päässä ikävä – lähinnä lumipyryä. Matka moottoritietä pitkin oli kuitenkin varsin helppo, jo lumisateessa liikennevirta ajeli lähes huoletta satasta, ja pian keli selkenikin. Ohituksissa sai silti olla koko ajan tarkkana, sillä ohituskaistat (ja erityisesti kaistojen välit) olivat sohjoisia. Joskus rekkaa ohittaessa rattia sai käännellä jatkuvasti auton vikuroidessa liukkaalla alustalla ja rekan aiheuttamissa ilmanpyörteissä. Selvisi kyllä, miksi ohituksia pidetään liukkaalla kelillä vaarallisinä – varsinikn kaistanvaihdoissa sai olla tarkkana.

Helsinkiä lähestyttäessä keli muuttui suorastaan lumimyrskyksi, enkä enää Vantaan kohdalla meinannut haluta ajaa edes 80:aa. Lopulta löysin äidin uuden asunnon varsin helposti. Elämäni ensimmäisen itsenäisen taskuparkinkin tein sohjoisella kadulla alamäessä ja ahtaaseen rakoon. Enkä kolhinut kenenkään autoja!

Sunnuntaina 29.3. otin äidin kyytiin ja suunnaksi Tampereen. Keli oli huomattavasti edellistä päivää helpompi, ei sadetta, tiet olivat kosteita ja ohituskaistat sohjoisia. Moottoritien alussa tosin minua sekoitti omituinen kaistaviitoitus, joka ohjasi Tampereelle menijät muutamaksi kilometriksi ohituskaistalle. Kun viitoituksia ihmetellessä meni satasen nopeusrajoitus ohi silmien, olin ohituskaistalla tien tukkona jonkin aikaa. Kenenköhän brainstorm tuokin viitoitus oli?

Linnatuulen kahvitauolla täytin pissapojan ja pesin lasit. Kai siitä Ibidmobiili suuttui, sillä varsin pian pissapoika, takalasin pyyhin ja lämmitystuuletin sanoivat yhtäaikaisesti sopimuksen irti. Kun keli oli kostea ja kuraa lensi koko ajan ikkunalle (ja kahta kauheammin takaikkunaan!) ja ikkunat huurtuivat, ei ajaminen enää ollut kivaa. Kävimme Toijalan ABC:llä vaihtamassa sulakkeen, mutta siitäkään ei ollut apua. Jouduin lopulta ajamaan rikkinäisellä autolla Tampereelle asti.

Tampereella kaksi enoani oli lastaamassa äitini tavaroita uuteen muuttokuormaan. Äiti liittyi muuttotalkoisiin, ja toinen enoistani ryhtyi tutkimaan autoa. Kun vikaa ei näin kokeneempikaan automies löytänyt, viritettiin autoon väliaikainen korjaus, jolla etuikkunan pissapoika saatiin toimimaan: jalkalamppujen sähköjohdoista viriteltiin virtapiiri akusta ohjaamoon ja siellä lampun katkaisijan läpi, ja takaisin ohjaamosta konepellin alle ja pissapojan pumppuun. Systeemi toimi kuin junan vessa, mitä nyt oli hassun näköinen, eikä olisi mennyt katsastuksessa läpi. Ajoin näin korjatulla autolla – Tampereelta mukaan tullutta tavaralastia takakontissa – Jyväskylään.

Yritin ensin saada Mikan Asentamoa, jota Poloisen Jenni on kehunut, kiinnostumaan sähkövian korjauksesta. En tiedä mistä kiikasti, mutta yhteydenottopyyntöihini ei koskaan vastattu. Tämä oli siis jo toinen ei-merkkikorjaamo, joka on tehnyt oharin Ladani huollon kanssa. Lopulta vein auton tuttuun ja turvalliseen merkkihuoltoon eli Delta-Autoon, jossa vika löytyi ammattitaidolla. Auton sulakerasia on rikki, uusi olisi pitänyt tilata Helsingistä ja olisi maksanut 300 euroa. Täytyy kehua Deltan huoltopalvelua: suoraan minulta edes kysymättä virittivät autoon toimivan ohitusjohdotuksen. Veloitus vain puolentoista tunnin työstä eli 120 euroa.

[kuva ohitusjohdotuksesta]

Olen tässä seurannut Jyväskylän kevään etenemistä sillä silmällä, että pääsisi vaihtamaan kesärenkaisiin. Valitettavasti näyttää siltä, ettei talvirenkaista voi vielä luopua asetuksen määräämänä aikana, sillä loppuviikosta on vielä tulossa päiväpakkasia ja lumisadetta.

Auton katsastuksen määräpäivä on 24.4. Varasin nettipalvelun kautta pääsiäispyhien aikaan K1-Katsastajien Keljon toimipisteestä (toisaalta sijainnin ja toisaalta halvemman hinnoittelun perusteella) tiistaiksi 14.4. klo 15 katsastusajan. Vein auton sinne eilen noin 10 minuuttia etuajassa.

Oli hyvä, että olin vaivautunut ajan varaamaan. Vaikka drive-in-katsastuksesta puhutaankin, omaa vuoroani odotellessani sain kuulla toimiston tyttöjen useamman kerran valitelleen asiakkaille, ettei enää samana päivänä ole aikoja tarjota.

Katsastaja oli nuorehko poika, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Annoin auton avaimet hänelle, ja odotin kahvia juodessani, kun hän ajoi yksikseen koeajon ja kävi jarru- ja iskaritesteissä.

Hallissa sitten mitattiin ensiksi pakokaasupäästöt. Koska autoni on rekisteröity vuonna 2001, varasin ja maksoin määräaikaiskatsastuksen ja päästömittauksen lisäksi OBD-testin. Katsastaja kuitenkin ihmetteli OBD-pistoketta aikansa ja tarkisti sitten rekisteriotteen. Osoittautui, että auto oli vuoden 2000 varastoa, joten sillä oli erivapaus, jonka perusteella sen päästöt mitataan vuoden 2000 säännösten mukaan. OBD-testiä ei siis tehty.

Lopuksi auto nostettiin pukille, ja katsastaja otti ruostehakun esille. Ja löytyihän sitä huomautettavaa. Auton helmakotelot ovat ruostuneet, ja oikealla takana ruoste on edennyt jo hylkäysperusteeksi asti. Tuomio (PDF) oli siis hylkäys. Muilta osin katsastaja sanoi autoani hyväkuntoiseksi, kun kysyin.

Olen tässä yrittänyt selvittää firmoja, jotka tekevät ruostevaurioiden korjausta, siis peltihitsaustöitä. Google löytää lähinnä Helsingin ruostehitsauksen, joka on turhan kaukana (tosin äidin asuessa nyt Helsingissä ei se ole mahdoton ajatus). Tuttavapiiristä olen lähinnä kuullut tarinoita hitsareista, jotka ovat tuttavan auton hitsattuaan sanoneet “never again!”. Delta-Auto, jolle soitin katsastuskonttorin pihasta, ei mielellään näitä korjauksia tee. Suosittelivat, kun kysyin, Mikan asentamoa, joka ei siis ole aiemmin reagoinut huoltotiedusteluihini.

Sattuisiko lukijakunnassani olemaan ammattitaitoisia hitsareita, tai vihjeitä sopivista firmoista? Maksan asianmukaisen palkan (en siis etsi ketään “tupakkiaskipalkalla” tekijää), tosin jos kokonaiskustannus nousee liian suureksi, täytyy projekti (ja auto) hylätä (tai ainakin siirtää seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajalle…).

Niin, se ODB-mittaus. Maksoin ylimääräistä, ja palvelu pelasi – katsastaja oma-aloitteisesti kehoitti minua menemään toimistolle vielä kerran, ja niinpä maksuni oikaistiin. Katsastuksen hinta: 66 euroa.

Jyväskylä—Tampere—Jyväskylä (ja vähän etelämmäksikin)

Menneenä viikonloppuna ajoin elämäni ensimmäiset kunnolliset maantiereissut. Autokoulussa maantiellä lähinnä “käydään”, jotta homma tulee selväksi, mutta maantieajoa koulussa tuli kaikkinensa vain muutama kymmenen kilometriä. Ohittamisessakin olin vielä täysi neitsyt (simulaattoriohituksia ei lasketa). Reissun päätarkoitus oli ajotaidon kartuttamisessa ja ajoneuvon testaamisessa, mutta hyötyajoakin siinä tuli: autoni laajenenttu takakontti oli paluumatkalla täynnä tavaraa. (Toki vierailin samalla äitini luona Tampereella, mutta koska sen olisi voinut hoitaa julkisillakin, ei sitä voi laskea hyötyajon perusteeksi.)

Jyväskylä—Tampere 20.3. klo 16–18

Lähdin perjantaina noin klo 15 Agorasta. Ajoin ensiksi Keljon Prismaan, jossa täytin tankin, pesin lasit ja vaihdoin pyyhkijän sulat. Rengaspaineita en malttanut tarkistaa, sillä se oli juuri huollossa pari päivää aiemmin tehty. Ei mitenkään yllättäen ruuhka oli karmea. Lisäksi uusissa sulissa oli “helppokäyttöinen” valmiiksi asennettu adapteri, ja aikani pähkäiltyäni tajusin, että se adapteri oli Ladani kannalta turha – mutta aikaa meni. Pääsin lopulta maantielle noin kello 16.

Kokemattomuuteni näkyi varsinkin alkuvaiheessa huonona nopeudensäätelynä. Ei ihme, että minua jatkuvasti ohiteltiin. Jossain vaiheessa rupesin ajamaan järjestään mittarinopeudella rajoitus+10 km/h, jonka jälkeen ohitukset lakkasivat (toisaalta en myöskään itse alkanut saavuttaa muita, joten ilmeisesti ajelin jonon nopeutta). Koska kameratolpat eivät välähdelleet, en ilmeisesti syyllistynyt kovin pahaan ylinopeuteen.

Vähän ennen Jämsän liikenneympyrää on rakenteilla eritasoliittymä, ja työmaa ohitetaan varsin hurjalla ohitustiellä. Joku aika sitten lehdessäkin oli juttua siitä, kuinka jotkut hurjastelevat sen läpi – mutta itse en meinannut uskaltaa aina ajaa edes rajoitusnopeudella tuolla kapealla, mutkaisella ohitusreitillä. Melkein heti rääkin jälkeen meninkin Jämsän Shellille juomaan kahvia.

Lähes koko matka Jyväskylästä Jämsään ajettiin 80 km/h:n tiellä. Tilanne muuttui Jämsän jälkeen, ja yleisin rajoitus tuolla matkalla olikin 100 km/h. Näin pääsin itsekin ohituskaistoja kokeilemaan saavutettuani ensin yhden ja sitten toisenkin yhdistelmäkuorma-auton. Täytyy sanoa, että keskikaistalla varustettu ohituskaistatie on varsin miellyttävä ajaa.

Reitti ysitieltä P-Tulliin kulkee ensiksi Teiskontietä, jossa opasteiden mukaan ajoin oikealla kaistalla. Kekkosentien risteyksen jälkeen yllättäen seuraamani opasteet (Tampere-talo) vaihtuivatkin vasemmalle kaistalle, ja jouduin tekemään nopean kaistanvaihdon. Päädyin kolmiajorataisen tien keskimmäiselle ajoradalle. Sampolan risteyksen läpi pääsin varsin helposti Itsenäisyydenkadulle, josta sitten Attilan kulmasta käännyin Yliopistonkadulle. Käännyin vielä Tullinkadulle tarkoituksena ajaa P-Tullintoriin käyttäen Pinninkadun sisäänajoa, mutta se mokoma olikin kielletty! Tein nopean uukkarin Tullintorin pihalla ja palasin Yliopistonkadulle, josta seuraamalla hattupeemerkkejä päädyin lopulta P-Tulliin. Se oli P-Tullintoria 50 senttiä vuorokaudessa kallimpi, mutta en halunnut seikkailla lisää. Perillä olin auringonlaskun aikaan eli noin puoli seitsemältä.

Kiertoajelu Tampere—Kalvola—Tampere 21.3. klo 15–17

Lauantaina noin kello 15 lähdimme äidin kanssa siirtämään autoa parkkitalosta äidin kotitalon eteen – tuo kadunvarsipaikka kun muuttuu lauantaina maksuttomaksi kello 16. Ajattelimme myös käydä saman tien tutustumassa johonkin vähän kauempana olevaan paikkaan, ja päädyimme ajelemaan Hämeenlinnan suuntaan ilman suurempia suunnitelmia. Matka P-Tullista ensin Yliopistonkadulle, sitten Kalevantielle ja Kanslerinrinteen ja Ratapihankadun kautta Viinikankadulle meni ongelmitta. Myös etukäteen pelkäämäni Viinikan liikenneympyrä (joka ei muuten mikään liikenneympyrä ole) meni sujuvasti, ja pääsimme ilman kommelluksia Helsingin suuntaan vievälle moottoritielle (kolmostie).

Heti moottoritien alussa oli muutama liikennemerkki, joissa käskettiin varautumaan pysähtymään. Mitään pysähtymistarvetta ei kuitenkaan vastaan tullut. Matka eteni moottoritiellä varsin yksitoikkoisesti, pääosin ohitettavana mutta myös muutaman kerran ohittajana. Yksi ohittaja palasi kaistalle ihan minun eteeni ja kääntyi melkein heti poistumiskaistalle (ARGH!). Varsin pian huomasin, että moottoritiehen turtuu, ja jouduin oikein kunnolla tekemään töitä skarppina pysymisen kanssa: olo oli kuin pelaisi videopeliä.

Parikymmentä kilometriä ennen Hämeenlinnaa aloin ihmetellä auton pomppimista. Pidin todennäköisenä, että kyse oli tien huonosta kunnosta mutta jännitin auton kestämistä. Poistuinkin moottoritieltä heti ensimmäisen huoltoaseman vastaan tullessa eli Kalvolan liittymässä – mutta onnistuin sitten hukkaamaan reitin itse huoltoasemalle! Mielestäni opastus sinne oli puutteellista, mutta en palannut tarkastamaan. Käännyin hetken mielijohteesta vanhalle kolmostielle (nykyisin seututie 130) kohti Tamperetta ja totesimmekin, että tätä tietä on kiva ajaa takaisin.

Yllättäen seututiellä oli huomattavasti miellyttävämpää ajaa kuin moottoritiellä. Seututie 130 on varsin hyvälaatuinen kahdeksankympin tie ja maisemat olivat mitä mainioimpia. Välttelin moottoritielle takaisin ajamista – kerran jopa niin paljon, että ajoimme vahingossa Nekalan ympäri. Lokintaipaleelta Iidesrannalle käännyttäessä häikäistyin auringosta ja eturengas kopsahti katukiveykseen – ilmeisesti kuitenkin vahingoittumatta.

Viinikan liikenneympyrästä ajoin Tampereen valtatien kautta Hatanpään valtatielle. Sitten sain harjoitella kaista-ajoa oikein kunnolla: ensiksi piti ajaa vasemmalla kaistalla, koska oikea kaista oli joukkoliikennekaista. Sitten kääntyäkseni Hatanpään valtatieltä Vuolteenkadulle minun piti ryhmittyä oikeassa reunassa alkavalle uudelle kääntyvien kaistalle – siis ajaa joukkoliikennekadun yli uudelle kaistalle. Vuolteenkadulla piti taas heti kääntymisen jälkeen ryhmittyä vasemmalle kaistalle Rautatienkadulle kääntymistä varten. Loppumatka (Rautatienkatu–Suvantokatu–Tuomiokirkonkatu) olikin sitten varsin helppoa kaupunkiajoa yksisuuntaisilla, kapeilla kaduilla.

Tampere–Jyväskylä 22.3. klo 16–18

Auton lastaamista varten ajoin Tuomiokirkonkadulta ensiksi Hämeenkadun, Itsenäisyydenkadun, Yliopistonkadun, Kalevantien, Rautatienkadun, Suvantokadun, Tuomiokirkonkadun ja Verkatehtaankadun kautta äitini asuintalon sisäpihalle. Oli muuten ensimmäinen kerta kun ajoin ahtaan porttigongin läpi. Suorempikin reitti olisi ollut, mutta en halunnut ryhmittyä Hämeenkadulla bussin eteen kääntyäkseni suoraan Rautatienkadulle.

Käänsimme takapenkit nurin, jolloin auton tavaratila laajeni varsin isoksi. Lastiksi tuli äidin ullakolta joukko lapsuudenaikaisia tavaroitani. Kun tavaratila tuli täyteen, tarkastin vielä renkaiden ilmanpaineet ja säädin ajovalojen korkeuden täyden lastin mukaiseksi. Matkaan pääsin lopulta noin kello 16.

Porttigongista poistuin yksisuuntaiselle Verkatehtaankadulle. Kadun päästä on sallittua kääntyä vain oikealle, joten ajoin Rautatienkatua yhden korttelinvälin verran ja käännyin sitten Otavalankadun kautta takaisin Tuomiokirkonkadulle. Hämeenkadulla käännyin suoraan vasemmalle kaistalle, sillä oikea oli bussikaista. Ajoin suoraan rautatien ali Itsenäisyydenkadulle ja sieltä edelleen suoraan Teiskontielle, edelleen vasemmalla kaistalla. Kekkosentien liittymän kohdalla jouduin opasteita seuratakseni vaihtamaan nopeaan tahtiin kahteen kertaan oikealle kaistalle. Kävin vielä Teiskontien Nesteellä tankkaamassa, pesemässä lasit sekä lisäämässä pesuvettä.

En pidä kiihdytyskaistoista. Minulla on aina sellainen pieni pelko päässä, että en pääsekään liittymään ajoissa – ja mitä sitten tehtäisiin? Tällä kertaa kuitenkin liittyminen ysitielle oli varsin helppoa. Heti rampin mutkan lopussa vaihdoin kolmoselle ja laitoin kaasun pohjaan; noin 80 km/h:n nopeudessa katsoin taakseni ja huomasin, että tilaa oli, ja minä sekä kaksi takanani ollutta autoa liityimme samanaikaisesti.

Nopeusnäyttötaulu on loistava keksintö. Ysitiellä sellainen on pian Teiskontien liittymän jälkeen vähän ennen moottoritien muuttumista moottoriliikennetieksi. Sovitin mittarinopeudekseni 100 km/h mittaria lähestyessäni. Pahaksi onnekseni takanani ajanut auto otti sen ohituskäskynä, ja mittarin ohitimme rinta rinnan. Nyt en edelleenkään tiedä, kuinka paha mittarivirhe autossani on.

Jossain Oriveden ja Jämsän välillä ajelin yksikseni, kun alkoi sataa lunta. Kokemattomana otin lumisateen varovasti – testailin pitoa jarruilla silloin tällöin, ja ajelin muutenkin hieman rajoitusta hitaammin. Taakseni muodostui ennen pitkää jono, ja jonon etummainen ei selvästikään tykännyt ajotavastani – hän ohitti minut pitkällä suoralla, jossa vastaantulija näkyi noin puolen välin kohdalla.

Yhden vaaratilanteen kohtasin. Lähestyin mäen harjaa, jonka takaa tuli autojono. Yhtäkkiä huomasin, että jonossa ollut bussi ajoi keskiviivan päällä. Siirryin lähes pientareelle, mikä oli ihan hyvä idea, nimittäin bussin takana tullut pikkuauto ohitti jotain traktoria puoliksi minun kaistallani!

Muuta mainitsemisen arvoista lienee kaksi pitkää taloelementtikuljetusta, jotka tulivat vastaan.

Kotiin pääsin kello 18:n jälkeen. Lastin purkamisessa kestikin sitten oma aikansa.

Lopuksi

Sen huomaa, että ajotaito kehittyy alkuvaiheessa nopeasti. Oloni oli matkalle lähtiessä varsin jännittynyt, mutta palatessa olin jo hyvinkin tottunut maantieajoon. Itse asiassa se on aika yllättävänkin kivaa.

Ajoraportti

Ajolupa on nyt ollut kaksi viikkoa, ja auto (sininen Lada Samara, 90.000 km, vuosimallia 2001) melkein yhtä kauan. Olen ajanut keskimäärin joka arkipäivä vähintään kaksi parinkymmenen minuutin ajoa.

On tämä melkoinen riesa. Jos en olisi ottanut projektikseni autolla ajamisen oppimisen, olisi auto jäänyt kyllä ostamatta ja ostettukin auto helposti parkkiin. Ajaminen on stressaavaa, eikä se merkittävästi tuo lisäarvoa arkirutiineihini verrattuna julkiseen liikenteeseen. Noh, kortti tulikin hankittua lähinnä poikkeustarpeita varten, ja nämä nykyiset ajot ovat sitä välivaiheen “itsenäistä harjoittelua”.

Kerran olen joutunut vähältä piti -tilanteeseen. Lähestyn noin 30 km/h:n nopeudella (rajoitus 40 km/h) Rautpohjankadun ja Keskikadun risteystä Rautpohjankadun suunnasta. Muista suunnista autot antavat, ihan oikein, minulle tietä, enkä erityisesti hidasta lisää. Risteyksessä jo ollessani huomaan, että suojatielle, jonka aion ylittää risteyksestä poistuessani, ryntää kaksi nuorta miestä. En ollut heihin kiinnittänyt aiemmin huomiota, joten en osaa sanoa, kyttäsivätkö ylitystilaa vai tulivatko siihen yllättäen. (Myöhemmin olen kyseisestä paikasta ajanut useasti ja olen huomannut, että kyseisen suojatien havainnointi on risteykseen tultaessa hankalaa.) Samalla kun painan jarruni lukkoon, toinen miehistä huomaa minut ja nappaa kaveristaan kiinni. Autoni puoltaa hieman lukkojarrutuksessa heihin päin mutta pysähtyy noin metrin päähän miehistä. Jarrutusmatka on yllättävän pitkä! Takana tullut pakettiauto ei sentään osu perääni. Päästän miehet suojatien yli, ja jatkan matkaa. Vasta työpaikalla rupeaa hirvittämään.

Autoni renkaat ovat näyttäneet alipaineisilta, mutta rengaspaineen tarkistaminen ja korjaaminen aiheutti minulle yllättävän paljon työtä. Helpoiten olen päässyt Keljon Prisman automaattiaseman ilmapisteelle, mutta sen rengaspainemittari on rikki. Ostin sitten Biltemasta viiden euron taskumittarin, ja lopulta tänä aamuna sain rengaspaineet kuntoon. Samalla selvisi, että alipainetta oli ollut ihan liikaa.

Auto on katsastettava viimeistään huhtikuun loppupuolella. Sitä ennen aion käyttää sen 90.000 kilometrin määräaikaishuollossa, varmaankin heti kuun vaihteessa palkkapäivän jälkeen. Auton peltien pienille ruostevaurioillekin pitää tehdä jotain – toivottavasti ei löydy mitään pahaa piilevää ruostetta (en sitten saanut aikaiseksi viedä autoa testiin ennen hankintaa, mitä olen tässä kiroillut). Autossa on myös pikkuvikoja, mutta ei mitään hälyttävää.

Tänään opin taas käyttämään nelosvaihdetta kaupunkinopeuksissa (50 km/h ja yli). Autokoulussa se opetettiin, mutta Samaralla tuntui aluksi, että 60 km/h on alin, mitä voi nelosella ajaa. En sitten tiedä, onko kyse vain omasta tottumisestani autoon, että saan sen menemään viittäkin kymppiä nelosella.

Kotitalon parkkipaikkaa jonotan. Odotellessa olen kokeillut erilaisia kadunvarsiparkkeerauksia ja ihmetellyt muiden parkkeeraussotkuja. Yliopisto on jo toimittanut minulle henkilökunnan pysäköintiluvan.

Seuraavassa Ibidmobiili:
Ibidmobiili

Ja malli siitä, kuinka Suomessa ei ole laillista pysäköidä:
Pysäköintivirhe

Jyväskylän kaupunginvaltuusto 10.12.2007

Sain taas eilen pikakomennuksen valtuustoon päätöksentekijäksi.

Kokouksen aluksi valtuuston puheenjohtaja piti seremonian kunnallisneuvoksen arvonimen luovuttamiseksi valtuutettu Jukka Juuselalle.

Kokouksessa oli listalla rutiiniasioiden lisäksi useita hankalia asioita.

Ensiksi esille tuli Valtiontalon ja sen tontin myymisen esisopimus. SRV on valmis ostamaan vaativaa korjausta vaativan rakennuksen, kunhan se saa rakentaa tontille toisenkin talon ja kunhan kaupunki kaavoittaa Kirkkopuiston paraatiaukion ja Vapaudenkadun alle parkkiluolan (ns. P-Paraati). Muuten tämä olisi käynyt minulle, mutta en halunnut koplata P-Paraatia tähän myyntiin. Äänestin ensin uudelleen valmisteltavaksi palauttamisen puolesta ja sitten esityksen hylkäämisen puolesta. Ensimmäisessä äänestyksesä palautusesitys hävisi äänin 46–12 (tyhjiä 1); palauttamisen kannalla olivat muistiinpanojeni mukaan (vara)valtuutetut Ammondt, Glad, Kaijaluoto, Kaijanaho, Kontio, Lajunen, Lankinen, Rönnberg, Saraste-Kautto, Toikkanen, Tuupainen ja Vielma, tyhjää äänesti valtuutettu Pulli. Hylkäyksestä äänestettiin seisaalleen nousten, joten nimiä ei ole siltä osin listassa. Esisopimus hyväksyttiin äänin 46–7 (tyhjiä 6)

Myöhemmin käsittelyssä oli Keljonlahden voimalaitoksen lainan takaaminen. Kun periaatepäätös on tehty, periaatepäätös on tehty. En nähnyt mitään syytä puuttua tällaiseen tavanomaiseen toimenpiteeseen, kaupunki takaa omien tytäryhtiöittensä lainoja jatkuvasti, jo ihan senkin vuoksi että näin saadaan korkosäästöjä. Jotkut muut pitivät asianmukaisena vastustaa tätäkin, ja niinpä äänestettiin nimenhuudolla. Lainan takaus hyväksyttiin äänin 47–11 (1 tyhjä). Vastaan äänestivät muistiinpanojeni mukaan (vara)valtuutetut Ammondt, Glad, Hjelt, Kontio, Lajunen, Lankinen, Matilainen, Närhi, Suomi, Vauhkonen ja Vielma, tyhjää äänesti valtuutettu Saraste-Kautto.

Viimeisenä asiana käsiteltiin Jyväskylän jäähallin yhtiöittämistä. Olin pitkään asian suhteen kahden vaiheilla, mutta lopulta päädyin vastustamaan hanketta, sillä projektin taustalla ei ole mitään liikunnallisia tavoitteita, vain liiketoiminnallisia. Argumentit maakunnallisesta näkyvyydestä JYP:n liigajoukkueen merkityksestä kaupungin imagolle ovat samat, mitä on esitetty Neste-rallin puolesta, eikä keinojäätä voi sitäkään erityisen vihreänä pitää. Toki minusta on kivaa, kun JYP voittaa, mutta niillä samoilla kaupungin rahoilla voitaisiin pistää muiden, huonommassa asemassa olevien urheilulajien asioita paremmalle tolalle. Yhtiöitys hyväksyttiin äänin 47–8 (1 tyhjä, 3 poissa). Vastaan äänestivät muistiinpanojeni mukaan (vara)valtuutetut Glad, Haapasalo, Kaijaluoto, Kaijanaho, Lajunen, Lankinen, Toikkanen ja Yksjärvi, tyhjää äänesti valtuutettu Vielma.