Tag Archives: liikenneruuhka

Autoilu on kallista

Laskeskelin tuossa juuri, että suoraan autoiluun olen laittanut nyt (maksuperusteisesti laskettuna) 3.559,36 euroa. Siitä 1.676 euroa on ajokortin kustannuksia (jotka siis jakautuvat koko ajouran kustannuksiksi), 1.600,17 euroa on tämänhetkisen auton pitkävaikutteisia kuluja (ostohinta, tarvikkeet ym.) ja 283,19 euroa on lyhytvaikutteisia kuluja (bensiini, pysäköinti, vakuutukset, auton viranomaismaksut). Kun olen ajanut tuolla autolla n. 500 km, kilometrikustannus nousee korkeaksi, riippuen toki paljon laskutavasta: 712 snt/km (kokonaiskustannus), 71 snt/km (jaksotettu kustannus: ajokortti 40 v, auton pitkävaikutteiset 2 v) taikka 57 snt/km (lyhytvaikutteiset kustannukset). Todellinen marginaalikustannus lienee noin 25 snt/km (vakuutukset ja verot suoriteperusteella sekä bensat; ei ota huomioon huolto- ja korjauskuluja).

Olen ajellut lähinnä kaupungissa – vain pari kertaa olen uskaltautunut maantielle. En nimittäin halua lähteä pidemmille reissuille ennen kuin auto on saanut huoltoa. Siksi ei liene yllättävää, että karkea kulutusarvo on 10 litraa satasella, eli tämän Samaran normaali kaupunkikulutus. Arvio on karkea, koska en tajunnut ottaa auton ostettuani ylös kilometrilukemaa, mutta jotain 500 km on tullut ajeltua.

Kävin eilen näyttämässä Ibidmobiilia Oilboysin Keljon korjaamolla kustannusarviota varten. Autossa on puolisen tusinaa vikaa, joita korjaamon nuorukaisen kanssa katseltiin, plus haluan teetättää siihen määräaikaishuollon. Saan kustannusarvion ensi viikolla, kunhan pomo palaa töihin ja tarvittavien osien (mm. kuljettajan penkki – rikoin sen ihan itse varomattomuuttani, muut olivat jo ostohetkellä autossa, vaikka en niitä silloin huomannutkaan) hinta selviää, mutta tyyris satsi se tulee olemaan – nuorukaisen karkea arvio oli 800 euroa.

Karkea arvio sai minut tolaltani, mutta en sitä tajunnut itse tilanteessa. Ajoin korjaamolta ensin Prisman ABC-automaatille tankkaamaan ja sieltä töihin Agoraan (pienen lenkin kautta). Ajoni oli kovin kulmikasta, ja vasta siitä tajusin, että taisin olla järkyttynyt. Loppumatkasta, Vapaudenkadun alamäessä Lounaispuiston kohdalla jouduin tukalaan tilanteeseen, kun en ollut varustautunut edessäni ajaneen auton kääntymiseen vasemmalle joten ajoin varsin kovaa – tosin rajoituksen mukaisesti &ndash ja voimakas jarrutukseni meni lukkojarrutukseksi kaikkine siihen liittyvine spektaakelimaisine efekteineen. Olen aika ylpeä siitä, että osasin käyttää rattia ja jarrua niin, että auto ei yrityksistään huolimatta kääntynyt poikittain. Noh, edelläni ajanut auto syystä tai toisesta keskeytti kääntymiseen valmistautumisen (nolottaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että kaveri katsoi peiliin ja arveli minun tulevan perästä läpi) ja ajoi suoraan, mikä laukaisi tilanteen. Edelläni ajanut auto kääntyi Hannikaisenkadulle seuraavasta risteyksestä.

Näitä tilanteita tuntuu sattuvan aika usein. Lohduttavaa on muistella autokoulun teoriatunnilla esitettyä väitettä, että kokenutkin kuski tekee virheen kerran kahdessa minuutissa – ja se muistutus, että jos joskus tuntuu, että ei tee enää lainkaan virheitä, niin se on pelottava merkki (niitä ei enää itse huomaa).

Ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin koeajon jälkeen maantiepätkälle, oli torstaina 19.2. Ajoin iltapäivällä joskus neljän jälkeen Mattilanniemestä Rantaväylälle ja sieltä nelostien kautta Palokkaan. Ruuhka oli karmea, ja jono mateli satasen alueella kahdeksaakymppiä. Palokanorren hidastuskaistalla jouduin yhtäkkiä jarruttamaan noin 20–30 km/h vauhtiin kauan ennen kuin tieolosuhteet sen vaativat – nimittäin koko ramppi oli tukossa autojonosta, joka mateli ryömittämisvauhtia. Pysähdyin itse jonon päähän, joka silloin sijaitsi kaistan päässä, ja takanani oli useita autoja. Hirvittää ajatella, minkälaista moottoritieltä poistuminen oli niille, jotka tulivat liittymän kohdalle jonon tukkiessa hidastuskaistankin! Noh, matelemalla päästiin liikenneympyrään asti, joka oli yllättäen tyhjä autoista, vaikka kaikilla ympyrääntuloteillä olikin karmea jono. Tämän salaisuus oli joukko liikenteenohjaajia, jotka huolehtivat siitä, että kaikista suunnista jono vetää, vaikkakin hitaasti. Ihmettelin vähän, miksi näin kova ruuhka, mutta kotiin tultuani sain kuulla, että Palokan Kodin Terra avattiin juuri tuona päivänä.

Eilen olisi ollut autokoulun järjestämä liukkaanradan päivä, jonne kaksi tuttuani ja myös erään lukemani blogin kirjoittaja kuulemma menivät. En itse uskaltautunut vielä maantiematkalle Ibidmobiilin kanssa (enkä oikeastaan halunnut esitellä toistaiseksi korjaamatonta autoani entisille opettajilleni!), joten jätin sen reissun väliin. Harmittaa kyllä vähän.

Jos muuten haluatte tosioloissa testata liukkaan kelin taitojanne, niin menkääpä liukkaalla (mielellään lumisateessa) Keskussairaalantielle (keskustan suuntaan) ja kääntykää sieltä Länsi-Päijänteentielle. Sitä käännöstä en ole kertaakaan saanut menemään puhtaasti. Siinä onneksi käännytään nuolivirheillä, joten tilaa mokailuun on ihan kivasti.