Tag Archives: hammashuolto

Hammaslääkärikokemuksia

Kirjoittelin muutama viikko sitten ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistäni vuosikymmeneen. Silloin olin ymmärtävinäni että hammaslääkäri haluaisi poistaa kaikki viisaudenhampaani, mutta aikoja varattiin operaatioille vain kaksi.

Ensimmäinen operaatioaika oli viime viikon torstaina. Hammaskiven poisto ja yläviisaudenhampaan vetäminen pois menivät sutjakkaasti, kivuttomasti ja lähinnä puudutusaineen aktivoitumista odotellen. Puudutus ei tuntunut lainkaa, ei pistona eikä muutenkaan, eikä sen poistumista huomannut kuin kivun lisääntymisestä. Operaation jälkeen olin heti taas toimintakunnossa, kunhan haavaa suussa piti varoa muutaman päivän ajan. Se haava tuntuu olevan jo täysin parantunut, kun tätä kirjoitan.


Kuva ei liity tarinan tapahtumiin. Kuvaaja Omar Omar, käytetään Creative Commons -luvalla.

Toinen operaatioaika oli eilen keskiviikkona. Hammaslääkärini lähetti minut suu- ja leukakirurgian erikois(hammas)lääkärille (hepulla näyttäisi olevan sekä erikoislääkärin että erikoishammaslääkärin pätevyys), jota kehui paljon paremmaksi kuin hän itse on. Noh, tämä erikoislääkäri katsoi suuhun ja sanoi leikkaavansa pahasti hajalla olevan alaviisaudenhampaan pois, sillä sen ottaminen tavanomaisin keinoin voisi pahimmassa tapauksessa kestää tuntikausia. Sain kipupillerin, pensiliiniä ja suuhuuhteen, ja sen jälkeen minut peiteltiin suojapeitteellä, jossa oli aukko vain suulle. Puudutus tuntui hurjalta, mutta itse operaatio oli – parin lisäpuudutuspiikin jälkeen – kivuton ja itse asiassa paljon edellistä poistamista helpomman tuntuinen, kun edes hampaan repimistä en tuntunut. Sain vahvat kipulääkkeet ja antibioottikuurin ja määräyksen olla sairauslomalla loppuviikko. Kaikesta huolimatta tämäkin operaatio oli aika helpon tuntuinen ja kivuton (kunnes puudutus lakkasi illalla!).

Mitään puhetta tulevista operaatioista ei ollut kummallakaan kerralla, joten varmaankin ymmärsin hammaslääkäriäni väärin silloin ensimmäisellä kerralla.

Nämä kolme käyntiä maksoivat yksityisellä seuraavasti: ensimmäisellä käynnillä oli hampaiden tarkastus ja röntgen, yhteensä 104,04 €, toisella käynnillä hammaskiven poisto ja hampaan poisto, yhteensä 77,80 €, ja kolmannella kerralla hampaan poisto leikkauksella, yhteensä 196,30 €. Näiden lisäksi jouduin maksamaan leikkauksen jälkihoidon lääkekuluja 10,40 €. Yhteensä siis hoidot tulivat maksamaan 388,54 €. Kaikki nämä hinnat ovat Kela-korvausten vähentämisen jälkeen.

Asiakkaan käyttäytymistä ohjaa se hinta, jonka hän itse maksaa, joten palvelujen hinnalla ennen Kela-korvausta ei ole juurikaan merkitystä yksityisen terveydenhuollon kysynnän kannalta. Niinpä kysynnän ja tarjonnan laki (olettaen, että markkinalla on kilpailua, mitä toki jonkin verran onkin) vaikuttaa nimenomaan hintaan Kela-korvauksen jälkeen. Jos Kela-korvaukset yhtäkkiä poistettaisiin yhtälöstä, asiakasmaksut nousisivat Kela-korvauksen verran välittömästi, mikä johtaisi kysynnän huomattavaan laskuun (kun hinnasta tulee asiakkaalle liian kova, hän vaihtaa yksityiselle maksettavan korvauksen julkisella puolella kärsittävään jonotukseen). Rationaalisesti toimivat yritykset vastaisivat tähän laskemalla hintoja niin, että asiakkaita tulee lisää, mutta koska he eivät enää saisi Kelan korvausta, he eivät enää pysty tarjoamaan palveluita yhtä halvalla kuin aiemmin. Lopputulema olisi hieman nykyistä kalliimmat palvelut, joita on tarjolla hieman nykyistä huonommin. Sen selvittäminen, kuinka paljon on “hieman”, vaatisi tätä tarkempaa lukujen murskausta. Itse asiassa täysin vastaavasti, tosin toki toiseen suuntaan, ilmeisesti kävi, kun Kela-korvaukset tulivat lääkärinpalkkioihin.

Henkilökohtaisesti tunnen hieman syyllisyyttä, kun yksityistä laskuani tuetaan valtion varoista, mutta kyllä kokonaisuuden kannalta on parempi, että tukea annetaan, sillä se parantaa kilpailevien terveyspalveluiden tarjontaa.

Yksityisestä terveydenhuollosta

Kävin eilen hammaslääkärissä.

Tuossa ei muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta edellinen käyntikertani oli joskus 1990-luvun puolen välin paikkeilla, kun kävin kouluhammashuollossa viimeisen kerran. Kuten aina ennenkin, hampaani olivat silloin erinomaisessa kunnossa. Kun sitten yliopistossa hammashoitoon ei määrätty (ainoastaan pyydettiin), tämä näennäinen vapaus juovutti minut – sitä paitsi minullahan on hyvät hampaat, mitä väliä…


Näillä thaimaalaisilla hammaslääkärin tuoleilla ei ole mitään tekemistä kertomukseni kanssa. Kuva Matthias Sebulke (Wikimedia Commons).

Kelataan kymmenen vuotta eteenpäin:

Yksityinen hammaslääkärini moitti toista alaviisaudenhampaistani, se oli pahasti reikiintynyt. Tiesin sen toki itsekin jo etukäteen. Sen saa poistaa erikoishammaslääkäri, koska hermo on lähellä. Myös toinen alaviisaudenhammas joutaa poistaa, sekin erikoishammaslääkärin operaationa, se on hankalassa asemassa ja hammaslääkäri piri sitä riskihampaana. Yläviisaudenhampaat ovat paremmassa kunnossa, mutta nekin lääkäri haluaa poistaa, koska niiden puhtaanapito on ollut ongelmallista.

Mikäs siinä. Poistetaan. Samalla kerään jostain muutaman satasen ylimääräistä rahaa hammaslääkärin palkkioihin, juuri vaalien alla.

Minulla olisi ollut Jyväskylän yliopiston jatko-opiskelijana oikeus maksaa YTHS-maksu ja hakeutua ylioppilaiden hammashoitoon. Se tulisi halvemmaksi kuin yksityinen. Olennaisempaa minulle oli se, että en aio olla YTHS:n asiakas loppuelämääni. Halusin aloittaa pitkäaikaisen hoitosuhteen hammaslääkärini kanssa.

Olisin toki myös voinut hakeutua kaupungin hammashoitoon. Se olisi ollut minulle merkittävästi halvempaa kuin yksityinen ja YTHS. Toisaalta olisin saattanut joutua odottamaan hoitoa kuukausikaupalla: tämän vuoden talousarviossa kiireettömän jonon pituuden keskiarvon tavoite oli 24 viikkoa eli vajaa kuusi kuukautta. Yksityisellä jonotusaika on ollut sellaista viikon–kahden suuruusluokkaa, ja valittelivat että on poikkeuksellisen ruuhkaista.

En ymmärrä sitä ajattelua, jonka mukaan yksityinen terveydenhuolto pitäisi kieltää, että se muka veisi resursseja julkiselta terveydenhuollolta. On toki totta, että lääkäreistä on julkisella puolella pulaa, mutta sitä ei pidä ratkaista pakottamalla yksityisellä puolella toimivat lääkärit joko huonompiin työskentelyehtoihin tai luopumaan alasta.

Olennaisempaa minusta on huomata, että ne potilaat, jotka valitsevat yksityisen hoidon ovat yleensä vähintään keskituloisia ja siten verojen nettomaksajia, joten he ikään kuin maksavat hoidostaan kahdesti: kerran yksityiselle lääkäriasemalle palkkiona ja toiseen kertaan veroina, joilla ylläpidetään julkista terveydenhuoltojärjestelmää: julkinen terveydenhuolto ei menetä resursseja, kun minä valitsen yksityisen lääkäriaseman. Olennaista on myös muistaa, että Suomessa yksityinen terveydenhuolto keskittyy perusterveydenhuoltoon ja yksinkertaiseen erikoissairaanhoitoon. Vaativa erikoissairaanhoito tehdään aina julkisella puolella.

Jos julkisen puolen kiireettömän hoidon jonot eivät pitene (kuten käsittääkseni on) eikä järjestelmässä piile kestämätöntä työntekijöiden riistoa, joka voisi johtaa tilanteen äkilliseen kriisiytymiseen myöhemmin, (mistä en ole niin varma), tarkoittaa se, että julkisen puolen resurssit on mitoitettu oikein suhteessa hoidon tarpeeseen. Jonon pituus on olennaisesti velkaa, jota aiemmin on otettu, ja jonojen purkamiseen pitää suhtautua kuten velan lyhentämiseen, ei kuten käyttömenojen kasvattamiseen yleensä.

Tämäkin hammaslääkärini hämmästeli hyviä hampaitani. Tässähän melkein tuntee itsensä hevoseksi.