Hitsausta edessä

Kerrataanpa, mistä tähän on tultu. Sain loppuvuodesta 2008 päähäni, että tarvitsen ajokortin. Menin autokouluun, ja luontainen perfektionismini johti siihen, että sehän piti hoitaa oikein kunnolla loppuun. Autokoulun kunnolla loppuun vieminen tarkoittaa käsitykseni mukaan runsasta itsenäistä harjoittelua välivaiheen aikana. Niinpä tarvitsin auton, ja ostin halvan (mutta toivottavasti suhteellisen hyvän) Lada Samaran vuosimallia 2001 (tai siis 2000, kuten myöhemmin selvisi).

Vastapesty Ibidmobiili

Autosta löytyi jokunen joukko ilmeisesti jo ostettaessa olleita pieniä vikoja, joita on merkkihuollossa (Delta-Auto) korjailtu. Olisipa se jäänyt siihen.

Ajoin perjantaina 27.3.2009 Tampereelle. Kun olin jo hyvän matkaa ajanut, tuli tekstari, joka perille saapumisen jälkeen luettaessa osoittautui tilaamani autonavigaattorin saapumisilmoitukseksi. Kotipostiini siis. No, ei auttanut mitään. Matka oli muuten yllätyksetön.

Lauantaina 28.3. kävin Tampereen yliopistolla tekemässä yleisen kielitutkinnon ylimmän tason kielikokeen englannin kielessä. Pian kokeen jälkeen lähdin ajamaan Tampereelta Helsinkiin äitini muuttokuormaa noin tunnin verran perässä. Keli oli Tampereen päässä ikävä – lähinnä lumipyryä. Matka moottoritietä pitkin oli kuitenkin varsin helppo, jo lumisateessa liikennevirta ajeli lähes huoletta satasta, ja pian keli selkenikin. Ohituksissa sai silti olla koko ajan tarkkana, sillä ohituskaistat (ja erityisesti kaistojen välit) olivat sohjoisia. Joskus rekkaa ohittaessa rattia sai käännellä jatkuvasti auton vikuroidessa liukkaalla alustalla ja rekan aiheuttamissa ilmanpyörteissä. Selvisi kyllä, miksi ohituksia pidetään liukkaalla kelillä vaarallisinä – varsinikn kaistanvaihdoissa sai olla tarkkana.

Helsinkiä lähestyttäessä keli muuttui suorastaan lumimyrskyksi, enkä enää Vantaan kohdalla meinannut haluta ajaa edes 80:aa. Lopulta löysin äidin uuden asunnon varsin helposti. Elämäni ensimmäisen itsenäisen taskuparkinkin tein sohjoisella kadulla alamäessä ja ahtaaseen rakoon. Enkä kolhinut kenenkään autoja!

Sunnuntaina 29.3. otin äidin kyytiin ja suunnaksi Tampereen. Keli oli huomattavasti edellistä päivää helpompi, ei sadetta, tiet olivat kosteita ja ohituskaistat sohjoisia. Moottoritien alussa tosin minua sekoitti omituinen kaistaviitoitus, joka ohjasi Tampereelle menijät muutamaksi kilometriksi ohituskaistalle. Kun viitoituksia ihmetellessä meni satasen nopeusrajoitus ohi silmien, olin ohituskaistalla tien tukkona jonkin aikaa. Kenenköhän brainstorm tuokin viitoitus oli?

Linnatuulen kahvitauolla täytin pissapojan ja pesin lasit. Kai siitä Ibidmobiili suuttui, sillä varsin pian pissapoika, takalasin pyyhin ja lämmitystuuletin sanoivat yhtäaikaisesti sopimuksen irti. Kun keli oli kostea ja kuraa lensi koko ajan ikkunalle (ja kahta kauheammin takaikkunaan!) ja ikkunat huurtuivat, ei ajaminen enää ollut kivaa. Kävimme Toijalan ABC:llä vaihtamassa sulakkeen, mutta siitäkään ei ollut apua. Jouduin lopulta ajamaan rikkinäisellä autolla Tampereelle asti.

Tampereella kaksi enoani oli lastaamassa äitini tavaroita uuteen muuttokuormaan. Äiti liittyi muuttotalkoisiin, ja toinen enoistani ryhtyi tutkimaan autoa. Kun vikaa ei näin kokeneempikaan automies löytänyt, viritettiin autoon väliaikainen korjaus, jolla etuikkunan pissapoika saatiin toimimaan: jalkalamppujen sähköjohdoista viriteltiin virtapiiri akusta ohjaamoon ja siellä lampun katkaisijan läpi, ja takaisin ohjaamosta konepellin alle ja pissapojan pumppuun. Systeemi toimi kuin junan vessa, mitä nyt oli hassun näköinen, eikä olisi mennyt katsastuksessa läpi. Ajoin näin korjatulla autolla – Tampereelta mukaan tullutta tavaralastia takakontissa – Jyväskylään.

Yritin ensin saada Mikan Asentamoa, jota Poloisen Jenni on kehunut, kiinnostumaan sähkövian korjauksesta. En tiedä mistä kiikasti, mutta yhteydenottopyyntöihini ei koskaan vastattu. Tämä oli siis jo toinen ei-merkkikorjaamo, joka on tehnyt oharin Ladani huollon kanssa. Lopulta vein auton tuttuun ja turvalliseen merkkihuoltoon eli Delta-Autoon, jossa vika löytyi ammattitaidolla. Auton sulakerasia on rikki, uusi olisi pitänyt tilata Helsingistä ja olisi maksanut 300 euroa. Täytyy kehua Deltan huoltopalvelua: suoraan minulta edes kysymättä virittivät autoon toimivan ohitusjohdotuksen. Veloitus vain puolentoista tunnin työstä eli 120 euroa.

[kuva ohitusjohdotuksesta]

Olen tässä seurannut Jyväskylän kevään etenemistä sillä silmällä, että pääsisi vaihtamaan kesärenkaisiin. Valitettavasti näyttää siltä, ettei talvirenkaista voi vielä luopua asetuksen määräämänä aikana, sillä loppuviikosta on vielä tulossa päiväpakkasia ja lumisadetta.

Auton katsastuksen määräpäivä on 24.4. Varasin nettipalvelun kautta pääsiäispyhien aikaan K1-Katsastajien Keljon toimipisteestä (toisaalta sijainnin ja toisaalta halvemman hinnoittelun perusteella) tiistaiksi 14.4. klo 15 katsastusajan. Vein auton sinne eilen noin 10 minuuttia etuajassa.

Oli hyvä, että olin vaivautunut ajan varaamaan. Vaikka drive-in-katsastuksesta puhutaankin, omaa vuoroani odotellessani sain kuulla toimiston tyttöjen useamman kerran valitelleen asiakkaille, ettei enää samana päivänä ole aikoja tarjota.

Katsastaja oli nuorehko poika, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Annoin auton avaimet hänelle, ja odotin kahvia juodessani, kun hän ajoi yksikseen koeajon ja kävi jarru- ja iskaritesteissä.

Hallissa sitten mitattiin ensiksi pakokaasupäästöt. Koska autoni on rekisteröity vuonna 2001, varasin ja maksoin määräaikaiskatsastuksen ja päästömittauksen lisäksi OBD-testin. Katsastaja kuitenkin ihmetteli OBD-pistoketta aikansa ja tarkisti sitten rekisteriotteen. Osoittautui, että auto oli vuoden 2000 varastoa, joten sillä oli erivapaus, jonka perusteella sen päästöt mitataan vuoden 2000 säännösten mukaan. OBD-testiä ei siis tehty.

Lopuksi auto nostettiin pukille, ja katsastaja otti ruostehakun esille. Ja löytyihän sitä huomautettavaa. Auton helmakotelot ovat ruostuneet, ja oikealla takana ruoste on edennyt jo hylkäysperusteeksi asti. Tuomio (PDF) oli siis hylkäys. Muilta osin katsastaja sanoi autoani hyväkuntoiseksi, kun kysyin.

Olen tässä yrittänyt selvittää firmoja, jotka tekevät ruostevaurioiden korjausta, siis peltihitsaustöitä. Google löytää lähinnä Helsingin ruostehitsauksen, joka on turhan kaukana (tosin äidin asuessa nyt Helsingissä ei se ole mahdoton ajatus). Tuttavapiiristä olen lähinnä kuullut tarinoita hitsareista, jotka ovat tuttavan auton hitsattuaan sanoneet “never again!”. Delta-Auto, jolle soitin katsastuskonttorin pihasta, ei mielellään näitä korjauksia tee. Suosittelivat, kun kysyin, Mikan asentamoa, joka ei siis ole aiemmin reagoinut huoltotiedusteluihini.

Sattuisiko lukijakunnassani olemaan ammattitaitoisia hitsareita, tai vihjeitä sopivista firmoista? Maksan asianmukaisen palkan (en siis etsi ketään “tupakkiaskipalkalla” tekijää), tosin jos kokonaiskustannus nousee liian suureksi, täytyy projekti (ja auto) hylätä (tai ainakin siirtää seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajalle…).

Niin, se ODB-mittaus. Maksoin ylimääräistä, ja palvelu pelasi – katsastaja oma-aloitteisesti kehoitti minua menemään toimistolle vielä kerran, ja niinpä maksuni oikaistiin. Katsastuksen hinta: 66 euroa.

Auton huoltoa

Kuten aiemmin mainitsin, pyysin autoni huollosta kustannusarviota Oilboysin Keljon-korjaamolta. Vaikka kävin autoa näyttämässä ja huhuilinkin sen perään sähköpostitse, kustannusarviota ei ole vieläkään kuulunut.

Viikko sitten sain Ladan edustajan Delta-Auton mainoskirjeen, jossa mainostettiin vanhemmille autoille tarkoitettua plus-huoltoa. Kirje antoi huollolle täsmällisen hinnan (149 euroa), väitti sen olevan räätälöity juuri minun Lada Samara -autolleni (jopa rekisterinumero oli mainoksessa mainittu!) ja vastaavan määräaikaishuoltoa ollen kuitenkin sitä halvempi. Leimakin huoltokirjaan luvattiin. Noh, kun ei Oilboysistä kuulunut mitään ja kun tarjous vaikutti kohtuulliselta, varasin eiliselle iltapäivälle huoltoajan.

Vein auton Deltan hoteisiin tiistaina alkuiltapäivästä. Ajoin ensiksi harhaan. Deltalla on nimittäin kolme sisäänajoa, joista ensimmäisen vieressä oli kyltti “huoltoon tulevat autot” ja nuoli tien suuntaisesti kohti muita sisäänajoja; ajoin siksi ensimmäisen ohi. Kun kummankaan muun sisäänajon kohdalla ei ollut ajo-ohjetta, meni pasmani hieman sekaisin ja jatkoin matkaa. Ajoin lopulta Itä-Päijänteentien läpi ja kävin kääntymässä Tuohitien päässä. (Vasta muutaman risteyksen läpi ajettuani tajusin että nehän ovat tasa-arvoisia risteyksiä! ja rupesin katselemaan oikella tarkemmin. Väistämisvelvollisuussokeudesta autokoulun teoriatunneilla varoitettiinkin.) Ajoin Deltan pihaan ensimmäisenä vastaan tulleesta sisäänajosta ja parkkeerasin nappisilmä-Ladan ja Fiatin viereen. Vasta autosta noustuani tajusin, että se ensimmäisen sisäänajon kohdalla ollut kyltti käski ajamaan ko. sisäänajosta sisään eikä ohittamaan ko. sisäänajoa! Pihan puolelta kyltin merkitys oli selvä: se osoitti huoltoon tulevien autojen parkkipaikan.

Huollon palvelupisteessä saamani mainos paljastui harhaanjohtavaksi. Kyseinen hinta ei suinkaan ollut omalle autolleni räätälöity vaan “alkaen”-hinta. Samaralle sama palvelu olisi 30 euroa kalliimpi. Lisäksi selvisi, miksi se on määräaikaishuoltoa halvempi (90.000 km:n huolto Samaralle kuulemma n. 500 euroa): joitakin isompia töitä ei siihen sisälly. Urputin huollon herralle harhaanjohtavasta markkinoinnista ja harkitsin huollon peruuttamista. Halusin kuitenkin hoitaa huollon pois päiväjärjestyksestä, joten annoin auton huollettavaksi. Plus-huollon lisäksi sovittiin tehtäväksi pesulaitteen korjaus, kaasupolkimen palautuksen korjaus ja mittaristovalon korjaus.

Hain auton eilen iltapäivällä. Mittaristovaloja eivät kerenneet korjata (vaatii koko kojetaulun avaamisen). Muuten hommat oli hoidettu ja laskukin oli siedettävä:

Lada-plushuolto 120 €
ilmansuodatin 11 €
sytytystulpat 15,60 €
öljynsuodatin 8,88 €
moottoriöljy 20,52 €
ongelmajätemaksu 3 €
lisätyöt 80 €

Yhteensä siis 259 euroa. Mitään noottia en saanut huollolta, joten ilmeisesti mitään akuuttia lisäkorjattavaa eivät löytäneet. Mikä on ihan kiva – auto pitää katsastaa viimeistään ensi kuussa.

Leiman olivat lyöneet huoltokirjaan 90.000 km:n kohdalle mutta kirjoittaneet että kyseessä oli plus-huolto eikä 90.000 km:n määräaikaishuolto. Huoltokirjaa selatessani huomasin, että tämä auto on ollut Jyväskylän Deltan hoteissa ennenkin – ja löytyi sieltä minua palvelleen herrankin allekirjoitus vuodelta 2003.

Noh, innoissani käytin pesulaitetta Deltalta Agoralle ajaessani. Muutama tunti myöhemmin kotimatkalla pesulaite ei taaskaan toiminut. Ihmettelin asiaa kotipihassa pelti auki. Kiinnitin huomiota siihen, että pesunestesäiliö oli puolillaan vaikka plus-huoltoon kuuluu sen täyttäminen. Ajoin Kukkumäen Teboilille, ostin pari litraa pesunestettä ja täytin säiliön. Kaksi minuuttia myöhemmin säiliö oli taas puolillaan.

Soitin tänä aamuna Delta-autolle ja kerroin, että pesulaite ei toimi. Huollon herra esitti, että ehkä se on jäätynyt, aamullahan oli seitsemän astetta pakkasta. Teoria ei minulle kelvannut, sillä huomasin ongelman nollakelissä eilisiltana. Sain kehoituksen tuoda auton näytille, ja niin teinkin. Delta tarjosi minulle kahvit sillä aikaa kun huolto katsoi autoa. Lopputulos: toimiva tuulilasinpesulaite eikä euroakaan lisälaskua.

Osoittautui, että pesulaitteessa oli useampikin vika, joita ei ilmeisesti eilen huolto ollut huomannut. Ensinnäkin säiliö oli osittain halki niin, että se piti vain puolet nesteestä sisällään. Toisekseen venttiilit, jotka jakavat veden tuulilasille, takalasille ja ajovaloille, olivat jumissa. Tämänaamuisessa takuukorjauksessa tuulilasille johtava putki siirrettiin suoraan pumppuun kiinni venttiilit näin ohittaen. Näin tuulilasin pesu toimii nyt luotettavasti, mutta muut pesut eivät lainkaan. Laitteen kunnollinen korjaus vaatisi säiliön ja venttiilien vaihtamisen (runsaan sadan euron paukku Deltan hinnoilla), mutta tämä korjaus on liikenneturvallisuuden kannalta riittävä.

Muuten, sain pari viikkoa sitten vihdoinkin autopaikan kotipihasta. Se on kylmäpaikka pihan takaosassa – vieressä seisoo lumeen hautautunut auto ja pari pipiä saanutta vanhempaa autoa (ja nyttemmin myös yksi uuden näköinen auto). Pihaliittymä on erittäin vaarallisessa paikassa, sillä se on heti mutkan takana mutkan sisäpuolella. Näkyvyyttä haittaavat valtavat lumivallit (ja kesälläkin se, että piha on tietä korkeammalla). Olen kerran melkein ajanut kolarin, kun näin viime hetkellä olosuhteisiin nähden varsin kovaa kadulla ajaneen auton. Muutenkin Sienitie on varsin vaarallisen tuntuinen tie, paljon näköesteitä ja vieläpä useita autoja parkissa keskellä huonon näkyvyyden mutkaa!

Lopuksi teoriapähkinä: Saako tästä kääntyä vasemmalle? (Klikkaa kuvaa niin saat suuremmaksi.)
[Valokuva Ahlmaninkadun päässä olevasta liikenneympyrästä]

Autoilu on kallista

Laskeskelin tuossa juuri, että suoraan autoiluun olen laittanut nyt (maksuperusteisesti laskettuna) 3.559,36 euroa. Siitä 1.676 euroa on ajokortin kustannuksia (jotka siis jakautuvat koko ajouran kustannuksiksi), 1.600,17 euroa on tämänhetkisen auton pitkävaikutteisia kuluja (ostohinta, tarvikkeet ym.) ja 283,19 euroa on lyhytvaikutteisia kuluja (bensiini, pysäköinti, vakuutukset, auton viranomaismaksut). Kun olen ajanut tuolla autolla n. 500 km, kilometrikustannus nousee korkeaksi, riippuen toki paljon laskutavasta: 712 snt/km (kokonaiskustannus), 71 snt/km (jaksotettu kustannus: ajokortti 40 v, auton pitkävaikutteiset 2 v) taikka 57 snt/km (lyhytvaikutteiset kustannukset). Todellinen marginaalikustannus lienee noin 25 snt/km (vakuutukset ja verot suoriteperusteella sekä bensat; ei ota huomioon huolto- ja korjauskuluja).

Olen ajellut lähinnä kaupungissa – vain pari kertaa olen uskaltautunut maantielle. En nimittäin halua lähteä pidemmille reissuille ennen kuin auto on saanut huoltoa. Siksi ei liene yllättävää, että karkea kulutusarvo on 10 litraa satasella, eli tämän Samaran normaali kaupunkikulutus. Arvio on karkea, koska en tajunnut ottaa auton ostettuani ylös kilometrilukemaa, mutta jotain 500 km on tullut ajeltua.

Kävin eilen näyttämässä Ibidmobiilia Oilboysin Keljon korjaamolla kustannusarviota varten. Autossa on puolisen tusinaa vikaa, joita korjaamon nuorukaisen kanssa katseltiin, plus haluan teetättää siihen määräaikaishuollon. Saan kustannusarvion ensi viikolla, kunhan pomo palaa töihin ja tarvittavien osien (mm. kuljettajan penkki – rikoin sen ihan itse varomattomuuttani, muut olivat jo ostohetkellä autossa, vaikka en niitä silloin huomannutkaan) hinta selviää, mutta tyyris satsi se tulee olemaan – nuorukaisen karkea arvio oli 800 euroa.

Karkea arvio sai minut tolaltani, mutta en sitä tajunnut itse tilanteessa. Ajoin korjaamolta ensin Prisman ABC-automaatille tankkaamaan ja sieltä töihin Agoraan (pienen lenkin kautta). Ajoni oli kovin kulmikasta, ja vasta siitä tajusin, että taisin olla järkyttynyt. Loppumatkasta, Vapaudenkadun alamäessä Lounaispuiston kohdalla jouduin tukalaan tilanteeseen, kun en ollut varustautunut edessäni ajaneen auton kääntymiseen vasemmalle joten ajoin varsin kovaa – tosin rajoituksen mukaisesti &ndash ja voimakas jarrutukseni meni lukkojarrutukseksi kaikkine siihen liittyvine spektaakelimaisine efekteineen. Olen aika ylpeä siitä, että osasin käyttää rattia ja jarrua niin, että auto ei yrityksistään huolimatta kääntynyt poikittain. Noh, edelläni ajanut auto syystä tai toisesta keskeytti kääntymiseen valmistautumisen (nolottaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että kaveri katsoi peiliin ja arveli minun tulevan perästä läpi) ja ajoi suoraan, mikä laukaisi tilanteen. Edelläni ajanut auto kääntyi Hannikaisenkadulle seuraavasta risteyksestä.

Näitä tilanteita tuntuu sattuvan aika usein. Lohduttavaa on muistella autokoulun teoriatunnilla esitettyä väitettä, että kokenutkin kuski tekee virheen kerran kahdessa minuutissa – ja se muistutus, että jos joskus tuntuu, että ei tee enää lainkaan virheitä, niin se on pelottava merkki (niitä ei enää itse huomaa).

Ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin koeajon jälkeen maantiepätkälle, oli torstaina 19.2. Ajoin iltapäivällä joskus neljän jälkeen Mattilanniemestä Rantaväylälle ja sieltä nelostien kautta Palokkaan. Ruuhka oli karmea, ja jono mateli satasen alueella kahdeksaakymppiä. Palokanorren hidastuskaistalla jouduin yhtäkkiä jarruttamaan noin 20–30 km/h vauhtiin kauan ennen kuin tieolosuhteet sen vaativat – nimittäin koko ramppi oli tukossa autojonosta, joka mateli ryömittämisvauhtia. Pysähdyin itse jonon päähän, joka silloin sijaitsi kaistan päässä, ja takanani oli useita autoja. Hirvittää ajatella, minkälaista moottoritieltä poistuminen oli niille, jotka tulivat liittymän kohdalle jonon tukkiessa hidastuskaistankin! Noh, matelemalla päästiin liikenneympyrään asti, joka oli yllättäen tyhjä autoista, vaikka kaikilla ympyrääntuloteillä olikin karmea jono. Tämän salaisuus oli joukko liikenteenohjaajia, jotka huolehtivat siitä, että kaikista suunnista jono vetää, vaikkakin hitaasti. Ihmettelin vähän, miksi näin kova ruuhka, mutta kotiin tultuani sain kuulla, että Palokan Kodin Terra avattiin juuri tuona päivänä.

Eilen olisi ollut autokoulun järjestämä liukkaanradan päivä, jonne kaksi tuttuani ja myös erään lukemani blogin kirjoittaja kuulemma menivät. En itse uskaltautunut vielä maantiematkalle Ibidmobiilin kanssa (enkä oikeastaan halunnut esitellä toistaiseksi korjaamatonta autoani entisille opettajilleni!), joten jätin sen reissun väliin. Harmittaa kyllä vähän.

Jos muuten haluatte tosioloissa testata liukkaan kelin taitojanne, niin menkääpä liukkaalla (mielellään lumisateessa) Keskussairaalantielle (keskustan suuntaan) ja kääntykää sieltä Länsi-Päijänteentielle. Sitä käännöstä en ole kertaakaan saanut menemään puhtaasti. Siinä onneksi käännytään nuolivirheillä, joten tilaa mokailuun on ihan kivasti.