Hammaslääkärikokemuksia

Kirjoittelin muutama viikko sitten ensimmäisestä hammaslääkärikäynnistäni vuosikymmeneen. Silloin olin ymmärtävinäni että hammaslääkäri haluaisi poistaa kaikki viisaudenhampaani, mutta aikoja varattiin operaatioille vain kaksi.

Ensimmäinen operaatioaika oli viime viikon torstaina. Hammaskiven poisto ja yläviisaudenhampaan vetäminen pois menivät sutjakkaasti, kivuttomasti ja lähinnä puudutusaineen aktivoitumista odotellen. Puudutus ei tuntunut lainkaa, ei pistona eikä muutenkaan, eikä sen poistumista huomannut kuin kivun lisääntymisestä. Operaation jälkeen olin heti taas toimintakunnossa, kunhan haavaa suussa piti varoa muutaman päivän ajan. Se haava tuntuu olevan jo täysin parantunut, kun tätä kirjoitan.


Kuva ei liity tarinan tapahtumiin. Kuvaaja Omar Omar, käytetään Creative Commons -luvalla.

Toinen operaatioaika oli eilen keskiviikkona. Hammaslääkärini lähetti minut suu- ja leukakirurgian erikois(hammas)lääkärille (hepulla näyttäisi olevan sekä erikoislääkärin että erikoishammaslääkärin pätevyys), jota kehui paljon paremmaksi kuin hän itse on. Noh, tämä erikoislääkäri katsoi suuhun ja sanoi leikkaavansa pahasti hajalla olevan alaviisaudenhampaan pois, sillä sen ottaminen tavanomaisin keinoin voisi pahimmassa tapauksessa kestää tuntikausia. Sain kipupillerin, pensiliiniä ja suuhuuhteen, ja sen jälkeen minut peiteltiin suojapeitteellä, jossa oli aukko vain suulle. Puudutus tuntui hurjalta, mutta itse operaatio oli – parin lisäpuudutuspiikin jälkeen – kivuton ja itse asiassa paljon edellistä poistamista helpomman tuntuinen, kun edes hampaan repimistä en tuntunut. Sain vahvat kipulääkkeet ja antibioottikuurin ja määräyksen olla sairauslomalla loppuviikko. Kaikesta huolimatta tämäkin operaatio oli aika helpon tuntuinen ja kivuton (kunnes puudutus lakkasi illalla!).

Mitään puhetta tulevista operaatioista ei ollut kummallakaan kerralla, joten varmaankin ymmärsin hammaslääkäriäni väärin silloin ensimmäisellä kerralla.

Nämä kolme käyntiä maksoivat yksityisellä seuraavasti: ensimmäisellä käynnillä oli hampaiden tarkastus ja röntgen, yhteensä 104,04 €, toisella käynnillä hammaskiven poisto ja hampaan poisto, yhteensä 77,80 €, ja kolmannella kerralla hampaan poisto leikkauksella, yhteensä 196,30 €. Näiden lisäksi jouduin maksamaan leikkauksen jälkihoidon lääkekuluja 10,40 €. Yhteensä siis hoidot tulivat maksamaan 388,54 €. Kaikki nämä hinnat ovat Kela-korvausten vähentämisen jälkeen.

Asiakkaan käyttäytymistä ohjaa se hinta, jonka hän itse maksaa, joten palvelujen hinnalla ennen Kela-korvausta ei ole juurikaan merkitystä yksityisen terveydenhuollon kysynnän kannalta. Niinpä kysynnän ja tarjonnan laki (olettaen, että markkinalla on kilpailua, mitä toki jonkin verran onkin) vaikuttaa nimenomaan hintaan Kela-korvauksen jälkeen. Jos Kela-korvaukset yhtäkkiä poistettaisiin yhtälöstä, asiakasmaksut nousisivat Kela-korvauksen verran välittömästi, mikä johtaisi kysynnän huomattavaan laskuun (kun hinnasta tulee asiakkaalle liian kova, hän vaihtaa yksityiselle maksettavan korvauksen julkisella puolella kärsittävään jonotukseen). Rationaalisesti toimivat yritykset vastaisivat tähän laskemalla hintoja niin, että asiakkaita tulee lisää, mutta koska he eivät enää saisi Kelan korvausta, he eivät enää pysty tarjoamaan palveluita yhtä halvalla kuin aiemmin. Lopputulema olisi hieman nykyistä kalliimmat palvelut, joita on tarjolla hieman nykyistä huonommin. Sen selvittäminen, kuinka paljon on “hieman”, vaatisi tätä tarkempaa lukujen murskausta. Itse asiassa täysin vastaavasti, tosin toki toiseen suuntaan, ilmeisesti kävi, kun Kela-korvaukset tulivat lääkärinpalkkioihin.

Henkilökohtaisesti tunnen hieman syyllisyyttä, kun yksityistä laskuani tuetaan valtion varoista, mutta kyllä kokonaisuuden kannalta on parempi, että tukea annetaan, sillä se parantaa kilpailevien terveyspalveluiden tarjontaa.

Äänestä varjovaaleissa

Keskisuomalainen järjestää tänä vuonna perinteisen vaalikoneen asemesta varjovaalit, joissa jokainen voi äänestää kerran päivässä haluamaansa ehdokasta. Ehdokkaiden saamat äänimäärät eivät nollaudu päivän vaihtuessa. Ehdokkaan sijoitus varjovaaleissa vaikuttaa hänen näkyvyyteensä kyseisessä palvelussa.

Jos pidät minua hyvänä ehdokkaana Jyväskylässä, äänestäthän minua varjovaaleissa mahdollisimman useana päivänä. Äänestäthän myös muita hyviä ehdokkaita muissa kunnissa. Kiitos.

Vastaava nappi löytyy myös tuosta vasemmasta sivupalkista.

Missä palvelut?

Minulta kysyttiin kerran, onko vihreiden listalla ehdokasta, joka kantaa huolta siitä, että maalaiskunnan puolellakin on tulevaisuudessa palveluita. Sanoin, että kyllähän me kaikki kannamme siitä huolta. Keskustelukumppanini jatkoi, että oliko sellaista ehdokasta, joka kantaa niistä huolta oikeasti. Eräs toinen ihminen, palokkalainen isä, kysyi minulta, ovatko kaikki vihreät samaa mieltä kuin Tuija Mäkinen lukioverkosta. Eräässä vaalikoneessa kysyttiin, kuinka pitkä matka kuljettaa korvatulehduksesta kärsivää pikkulasta on kohtuullinen.

Mielellään sitä kannattaisi, että kaikki palvelut olisivat kävelymatkan päässä jokaisesta kunnan asukkaasta. Ainakin massapalveluiden (kuten koulut) kanssa se olisi ehdottomasti vihreiden arvojen mukaista, kun matkat jäisivät lyhyiksi, ja terveyskeskuspäivystyksessä nopea pääsy triageen on joskus elämän ja kuoleman kysymys.


Jyväskylän lyseo on yksi Jyväskylän kaupungin lukioista.

Vanhassa kaupungissa on tehty linjaratkaisu etsiä säästöjä nimenomaan seinistä. Tämän mukaisia päätöksiä tehtiin useita. Esimerkiksi kouluverkkoa säädettiin, mutta itseäni lähimmäksi iski Keltinmäen neuvolan ja hammashoitolan siirto pois Keltinmäestä. Kaupunkilaiset puhuivat näiden lakkauttamisesta – kun tuttu toimipiste suljetaan – kun taas poliitikot ja virkamiehet puhuvat vain palvelun siirtämisestä paikasta toiseen – palvelukapasiteettiin kun ei puututtu. Minun täytyy myöntää, että mielummin minäkin kosken seiniin (ja siten “lakkautan toimipaikkoja”) kuin kosken henkilökunnan määrään.

Muutoksia tehdessä pitää kuitenkin aina katsoa koko kaupungin kokonaisuutta ja kaikkia palveluita ja valita se, missä rahan pois ottaminen tuottaa vähiten vahinkoa taikka missä rahan lisääminen tuottaa eniten hyötyä. Kouluverkossa kosken mielummin lukioiden seiniin kuin peruskoulujen seiniin, sillä lukiolaisilla on paremmat edellytykset käyttää joukkoliikennettä kuin nuoremmilla kollegoillaan. Vastaavasti en osaa kamalasti itkeä Keltinmäen neuvolan perään, koska sen toiminta-alueelta on kuitenkin hyvät julkisen liikenteen yhteydet Kyllöön, jonne palvelu siirtyi (vaikka olisin varmaankin yhtynyt Anna Autereen esitykseen siitä, että neuvolapalveluiden kokonaisuus on selvitettävä ennen tällaisten ratkaisujen tekemistä, jos olisin ollut asiassa päätöksentekijänä).

Kunnallisten lähipalveluiden ytimessä mielestäni ovat ne, joita lapset käyttävät (lähes) päivittäin: päiväkodit ja alakoulut. Niiden pitää olla kohtuullisen kävelymatkan päässä kaikkialla taajama-alueella. Toissijaisina lähipalveluina näen yhteisöä rakentavat palvelut kuten lähikirjastot ja nuorisotilat sekä lähiliikuntapaikat ja kuntopolut. Nämä ovat tavoitteita, joihin ei aina päästä varsinkin jos alueella on harrastettu huonoa kaupunkisuunnittelua. Muiden palveluiden kohdalla usein muut tekijät ovat tärkeämpiä kuin etäisyys käyttäjiin, kunhan saavutettavuus julkisella liikenteellä on hyvä.

Maxwellin hopeavasara

Beatlesin klassikkolaulussa opiskelijamies tappaa ensin tyttöystävänsä, sitten opettajansa ja lopuksi murhaoikeudenkäyntinsä tuomarin. Clang clang Maxwell’s silver hammer made sure that she was dead. Jostain syystä tämä laulu on soinut päässäni (ja kuulokkeissani) nyt viime aikoina.


Abduran, Hendersonin ja Kiddin video Beatlesin laululle Maxwell’s Silver Hammer. Varoitus: Video sisältää tyyliteltyä väkivaltaa.

Suunnilleen ensimmäinen ajatukseni, kun kuulin eilisestä ampumavälikohtauksesta Kauhajoella, oli että toivottavasti ampuja saadaan kiinni hengissä. No, niinhän ei tälläkään kerralla käynyt, Saarta kuten Auvistakaan ei saada siten vastaamaan teostaan oikeudessa. Voin olla täysin väärässä, mutta uskon, että oikeudenkäynti ja elinkautinen vankeustuomio useista murhista olisi tehokkaampi pelote kuin onnistuneet itsemurhat.

Ihmettelen, kuten moni muukin, miksi Saaren asetta ei otettu pois sen jälkeen, kun poliisi oli tutkinut hänen videoitaan ja nettikirjoitteluaan ennen ammuskelua. En kuitenkaan halua asiasta päättänyttä poliisia syyttää, ennen kuin kaikki tosiseikasto on saatu selville. Minusta on oikein, että poliisin toiminta tässä asiassa tutkitaan.

Tässä vaiheessa on täysin mahdotonta sanoa, mikä sai Saaren tekemään sen, minkä hän teki taikka miten se olisi voitu kulloinkin tiedossa olleiden seikkojen valossa estää. Olisiko Saaren teko jäänyt tekemättä, jos hänen oppilaitoksessaan ja armeijassa olisi ollut toimivampi syrjäytymistä ehkäisevä tukijärjestelmä? Näihin kysymyksiin saanemme aikanaan vastauksen, mutta nyt on liian aikaista tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Nuorten syrjäytymisen estoon tarvitaan lisää resursseja, mutta tämä tapaus ei sitä tarvetta miksikään muuta.

Yhdestä asiasta olen aika varma: tämä ei jää viimeiseksi tällaiseksi murhenäytelmäksi Suomessa. Auvisen ja Saaren kaltaiset nuoret näkevät, että tässä on loistokas tapa poistua tästä maailmasta vieden mukanaan iso kunniavartiosto omia uhreja. En usko, että kaikkia tulevia yrittäjiä kyetään estämään, vaikka tietenkin jokainen yritys ja suunnitelma, joka voidaan estää, pitää estää. Joku tulee kuitenkin yrityksessään onnistumaan, ja mielestäni on erittäin tärkeää, että hänet saadaan kiinni elävänä.

Se on iso haaste.

Tiedättehän mitä tarkoitan

Ehdokasnumerot tulivat tänään. Oma numeroni on 429. Muistakaahan äänestää myös varjovaaleissa, käytössänne on ääni päivässä riippumatta siitä, missä asutte.

Tiede on ainoa luotettava keino saada yleispätevää tietoa mitattavasta todellisuudesta. Toisaalta on paljon sellaisia mitattaviakin väitteitä, joiden todenperäisyydestä ei ole luotettavia tutkimuksia. Viime aikoina tämä problematiikka on puhututtanut eräissä piireissä, kun on keskusteltu hyväksyttävistä terveyden- ja sairaanhoitomenetelmistä.

Sitä joko vihaa tai rakastaa. Niinpä sillä on monta nimeä: vaihtoehtohoidot, uskomushoidot, huuhaa, täydentävät hoidot, luontaishoidot, … Millä nimellä tätä nyt kutsuisi… tiedätte kyllä, mitä tarkoitan, Echinaforcea, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, jne jne jne.

Esimerkiksi homeopatia. Se on vaihtoehtohoitomuodoista sikäli poikkeuksellinen, että sen taustateoria on melko selvää huuhaata. Silti en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö se voisi ehkä joissakin tapauksissa toimia jollakin muulla mekanismilla – vaikka olen sen suhteen aika skeptinen. Jos nyt kuitenkin hetkeksi oletan, että homeopatialla on ne vaikutukset kuin sillä väitetään olevan, niin ongelmat eivät lopu siihen: homeopatia on ymmärtääkseni oireenmukaista hoitoa eli jos potilas ei koe olevansa sairas, häntä ei pidä homeopatian mukaan hoitaa. Itseäni tämä hirvittää ns. hiljaisten tappajien takia: koululääketiede tuntee monia hitaasti eteneviä sairauksia ja oireyhtymiä, jotka tulevat oireisiksi vasta silloin, kun on käytännössä liian myöhäistä. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaisessa suhteessa puhtaasti homeopatialla hoidettujen henkilöiden kuolleisuus on koululääketieteen mukaisesti hoidettujen kuolleisuuteen.

Jokainen hoitakoon itseään kuten haluaa, mutta kun ryhdytään pohtimaan, minkälaisia hoitoja saa myydä muille taikka millaiset hoidot ansaitsevat julkisen vallan tukea, ruvetaan puhumaan politiikkaa.

Oma mielipiteeni on, että ensisijaisesti hoidon pitää perustua tieteellisesti tutkittuihin menetelmiin. Valtaosa näistä menetelmistä kuuluu ns. koululääketieteeseen, ja niistä voi lukea esimerkiksi Duodecimin käypä hoito -suosituksista. Osa tutkituista menetelmistä ovat joko huonoja taikka huonosti tunnettuja. Monet niistä saavat kannatusta vaihtoehtolääkityksestä kiinnostuneilta ihmisiltä.

Jos tutkittua hoitoa ei ole, se ei auta tai se tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on aika harkita, voidaanko sairauden kanssa elää tai onko syytä riskeerata sellaisiin hoitoihin, joiden toimivuutta ja haittapuolia ei tunneta. Monet vaihtoehtohoidot voivat tällöin hyvinkin olla järkeviä testattavia, ja jotkut ovat kokeneet saaneensa niistä apua.

Sairauksien ennaltaehkäisyssä tilanne on periaatteessa sama kuin sairauden hoidossa, mutta siellä tutkimustieto on usein reilusti epävarmempaa ja tulkinnanvaraisempaa, joten tila vaihtoehtohoidoille on vastaavasti suurempi.

Minusta tässä on seuraavanlaisten poliittisten linjausten paikka: a) vaihtoehtoisten hoitomuotojen tutkimukseen on panostettava myös julkista rahoitusta painottaen niitä hoitoja, joista on positiivisia onnistumistarinoita; b) hoitomenetelmiä pitää pyrkiä tuomaan valtavirtakäyttöön sitä mukaa kun positiivista tutkimusnäyttöä tulee; c) hoitomenetelmiin, joista tutkimusnäyttö on negatiivinen tai se puuttuu, pitää suhtautua nuivasti.