Category Archives: Tieliikenne

Loppu häämöttää

Tein tänään taas runsaasti teoriaharjoituksia. Olen selvästi kehittynyt: koko kouluajan teoriaharjoitusten keskiarvo (virheiden määrä, missä 11 on suurin hyväksyttävä) on 1,34; tammikuun keskiarvo on 1,13; tämän viikon keskiarvo on 0,88; tämän päivän keskiarvo on 0,79. Nollatuloksia on koko aikana tullut 15/47 (32 %), tammikuussa 15/40 (38 %), tällä viikolla 12/25 (48 %) ja tänään 7/14 (50 %).

Tein viimeiset teoriatunnit tänään ja eilen. Eilen vuorossa oli erittäin hyödyllinen maantieajoon ja ohituksiin perehdyttänyt luento, jossa pohdittiin mm. kiihdytyskaistoja. Näistä asioista saa koulussa vähiten käytännön harjoitusta, joten teoriaopetus on sitäkin tärkeämpää. Tänään vuorossa oli kuljettajan oma tila – väsymys, asenne, humala, ynnä muut sellaiset tekijät. Videoitu humalan vaikutusta ajokykyyn testannut simulaattorikoe oli kyllä ihan hyvää konkretiaa.

Tänään päivällä kävin ajamassa kolmanneksi viimeisen ajotuntini. Aluksi kerrattiin kiihdytyskaistoja ajelemalla Rantaväylää ja Vaajakosken moottoritietä ristiin rastiin. Kiihdytyskaistat tuntuivat tulevan ihan hyvin haltuun. Tunnin puolessa välissä opettaja ilmoitti, että lopputunnin hän tekee merkintöjä kuin oltaisiin ajokokeessa. Kun lopulta päästiin takaisin Agoran pihaan, palaute oli ihan positiivista – virheitä oli mutta ei kovinkaan vakavia. Peruutustehtävänä tein taskuperuutuksen Agoran pihassa.

Yhden hassun sattumuksen voisin mainita. Tulin nimittäin Kauppakadun ja Gummeruksenkadun risteykseen – Kauppakatua yläkaupungin suuntaan – erittäin varovasti. Ylitin oman suojatieni – myös vastakkainen suojatie oli vapaa – ja katsoin, ettei oikealta tule ketään. Risteyksen keskellä huomasin, että vastakkaisella suojatiellä tilanne oli kehittynyt siten, että molemmilta puolilta oli kärkkymässä suojatielle tuloa jalankulkijoita. No, minähän sitten pysäytin keskelle risteystä ja annoin tietä. Ikävä paikka pysähtyä, mutta ei sille oikein mitään voinut. Jalankulkijat kyllä hymyilivät ja moikkailivat kiitoksia.

Yhden V-merkinnän (“vaaraa lisäävä”) sain kohtaan “liikkeellelähtö / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli muutamasta sammahtelusta. Toinen V-merkintä tuli kohtaan “kääntyminen vasemmalla / ajolinja”, sillä en huomannut ryhmittyä yksisuuntaisen ja yksikaistaisen kadun vasempaan reunaan. Kolmas V-merkintä tuli kohtaan “risteävän tien ylittäminen / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli siitä, kun tulin liikenneympyrään kerran turhan kovaa. Neljäs V-merkintä tuli kohtaan “pysäköinti tai pysäyttäminen / nopeus ja säätely”, joka johtui käsittääkseni siitä, että väistäessäni keskellä katua toikkaroivia miehiä – samalla, kun itse valmistauduin pysäköimään tien reunaan – jouduin pysähtymään ja unohdin vaihtaa vaihteen ykköselle, mikä johti moottorin sammumiseen keskellä katua. Lopuksi sain R-merkinnän (“rike” – näitä ei varsinaisessa kokeessa kirjata ylös) siitä, kun ajolinjani oli moottoritiellä vaappuva (vaihteli sen mukaan, minne havainnoin). Kokonaisuutena ymmärsin, että nämä on helppo saada lopuilla tunneilla pois.

Reittinä oli tänään Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Rantaväylä – Vaajakosken moottoritie – Kuokkalantie – Vaajakoskentie – Vaajakosken moottoritie – Nelostie – Saarijärventie – Palokanorsi – Nelostie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Alvar Aallon katu – Hannikaisenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Harjoituskoe aloitettiin Saarijärventiellä.

Huomenna iltapäivällä on teoriakoe. Jos se menee läpi, voin heti varata ajokokeen ja loput ajokerrat (joista ainakin yksi on hyvä laittaa päättymään ajokokeen alkuun, ihan vain lämmittelyksi).

Sähläystä kaista-ajossa

Eilen teoriatunnilla vuorossa oli liikennetilanteiden jakson (siis jakso 2) – jonka olen muuten jo kokonaan istunut – aloitusluento. Luennolla painotettiin oikean havainnoinnin merkitystä ja kerrottiin oikeita ja vääriä tarinoita ajokokeesta.

Äsken tein Ajokaistan teoriakoeharjoituksia. Virheet: 1+0, 0+0, 1+0, 0+1, 0+2, 0+0 (ensin monivalintatehtävät ja sitten kuvatehtävät). Kuvatehtäviä on yhdessä kokeessa 50, virheitä sallitaan 8; monivalintatehtäviä on kymmenen, virheitä sallitaan kolme. Kertaakaan en ole vielä saanut hylsyä, vaikka harjoituskokeita olenkin tehnyt yhteensä 22 kpl (ja erillisiä kuvaharjoitussarjoja runsaasti enemmän).

Tänään aamulla ajotunnilla etsittiin poikkeuskäännöksiä ja kiihdytyskaistoja sekä seurattiin reittiopasteita. Sähläsin aika paljon. Kaistavaihdossa en ensinkään tunnu osaavan pitää vauhtia yllä. Toisaalta aika vähän olen sitä päässyt edes harjoittelemaan. Seppälässä unohduin pohtimaan mennyttä tilannetta ja heräsin taas kaistanvaihtoon myöhään, ja kuolleen kulman tarkastus unohtui. Taulumäentiellä lähestyttäessä Rantaväylän ylitystä keskityin niin autuaasti punaisiin valoihin jarruttamiseen, että en huomannut katsoa kaistaopasteita enkä huomannut, että hyvä paikka kaistanvaihtoon olisi ollut ennen kyeistä valoristeystä. Jäin siten valoihin oikealle kaistalle, ja heti vihreän sytyttyä piti ryhtyä vieressä vasemmalla jonottaneilta anomaan vilkulla kaistanvaihtotilaa. Vapaaherrantieltä Rantaväylälle siirryttäessä lyhyt kiihdytyskaista sekoitti pasmat, ja opettaja joutui kehoittamaan painamaan kaasun pohjaan. Rantaväylällä innostuin suositusnopeuskyltin johdosta painamaan jarrrua, ja eiköhän heti porukkaa alkanut lapata ohitseni. Kaiken kukkuraksi osuin Mattilanniemessä pysäköidessä renkaalla reunakiveen… Noh, opettajan kommentti lopussa oli, että harjoitellessa aina sählätään. Ja olin oikein ylpeä, kun osasin Mäki-Matin luona väistää bussia ja (melkein) suojatiellä kävellyttä poikaa. (Ja sain myös kuulla, että simulaattoriblogahdukseni oli koululla luettu.)

Reittinä tällä kertaa Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Rautpohjankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Seppäläntie – Vasarakatu – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman parkkipaikka – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Rantaväylä – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Maanantaina ja tiistaina viimeiset teorialuennot, keskiviikkona teoriakoe. Sain opettajalta luvan varata vielä yhden ajotunnin ennen teoriakoetta – varasin sen sitten tiistaille – silloin tehtäisiin ilmeisesti harjoituskoe.

Simuloitua pimeyttä

Viime yönä autokoulu tunkeutui uniinikin. Eräs tuttavani (joka on kyllä kokenut kuljettaja mutta ei autokoulunopettaja) istui unessa opettajan penkillä ja rupesi parkkipaikalta lähdettäessä painamaan kaasuaan. Minä siitä suivaannuin, pysäytin auton, otin ratin irti (!) ja lähdin lampsimaan kotiin sanoen: “Jos herra haluaa itse ajaa niin siitä vain!” Ratin taisin jättää kuskin penkille sentään.

Uni taisi tulla siitä, kun vähän ennen nukahtamistani juttelin äitini kanssa puhelimessa. Kerroin äidille edellisen ajotuntini kömmähdyksestäni, jossa meinasin (vahingossa) moottorijarruttaa kouluauton perän bussin keulaan kiinni – olin nimittäin keskellä risteystä ruvennut epäröimään, että katsoinko minä sen kevyen liikenteen tarpeeksi hyvin! Opettaja oli silloin käskenyt minua painamaan kaasua  – oikeastihan opettajalla ei omaa kaasupoljinta taida olla.

Hieman hämmentävältä tuntuu, että minulla on teoriakoe jo ensi viikon keskiviikkona (sikäli kuin mikään yllättävä este ei tule minkään jäljelläolevan teoriatunnin päälle). Vastahan minä kurvailin (ja sammuttelin moottoriani) Kukkumäen ja Mattilanpellon lähes autioilla kaduilla opetellen auton hallintaa. Nyt ei tosiaankaan ole enää jäljellä kuin kolme teoriakertaa ja muutama ajotunti.

Toissapäivänä teoriatunnilla oli aiheena risteysajo – siis ajolinjat ja ajovuorot. Sinänsä on kyllä kivaa, että nykyisin teoriat saa käydä omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä samalla, kuin ajelee ajotunteja, mutta siinä on huonokin puolensa. Kunkin aiheen teoria kun pitää käytännössä osata, kun lähtee sitä ajotunnille opettelemaan. Tiistain teoriaopettaja katseli meitä oppilaita hetken ja totesi että mehän osaamme jo kaikki kaiken tarpeellisen (olimme kaikki jo ajaneet risteysajoa ajotunnilla), eiköhän lähdetä kotiin. No ei tietenkään lähdetty, kuten opettajakin sitten heti totesi, sillä säädökset vaativat, että teoriatunnit on käytävä läpi.

Kysyin tuolla teoriakerralla opettajalta mieltäni jo hetken aikaa häirinneen kysymyksen: onko pyöräkaista olemassa, jos lumi sen peittää (kaistaa kun ei merkitä muuten kuin ajoratamaalauksin)? Jyväskylässä on Sohwin nurkalla sulkuviivoin erotettu pyöräkaistanpätkä, ja sulkuviiva tarkoittaa, ettei sen päälle saa edes ryhmittyä kääntymistä varten. Vaan miten toimitaan talvella? Jos paikka ei ole kuskille tuttu, niin tilanne on aika selvä – häntä tuskin voi velvoittaa tietämään pyöräkaistan olemassaolosta. Kuskille, jolle paikka on tuttu, tilanne on hankalampi, ja opettaja neuvoikin tarkkailemaan muuta liikennettä – hyvähän se pyöräkaista on lumisenakin jättää vapaaksi, varsinkin jos pyöräilijöitä on liikkeellä, mutta jos joku tietämätön on sille ryhmittynyt, voi olla vaarallista olla toimimatta samoin.

Eilen vietin suuren osan iltapäivästä autokoulussa. Ensin vuorossa oli tuliterällä simulaattorilla ajettava pimeällä ajamisen kurssi. Kurssihan ei ole osa ykkösvaihetta, mutta se pitää suorittaa ennen ajokoetta, mikäli ajokoe tehdään talvella.

Yksipaikkainen koulun simulaattori oli sijoitettu teorialuokan takaosaan. Istuimessa oli tavanomaiset kuljettajan penkin säätömahdollisuudet ja turvavyö, edessä oli karu henkilöauton kojelauta ratteineen ja ratin viiksineen, ja penkin oikealla puolella oli viisivaihteinen vaihdekeppi ja trackball-hiiri. Simulaattoriin kuului myös kuulokkeet, jotka piti pitää korvilla.

Kurssi jakaantui noin kymmeneen osa-alueeseen. Viimeistä lukuunottamatta jokaisessa oli kolme vaihetta – esittely, näytöt ja harjoittelu. Esittelyssä miesääni selosti kuulokkeissa, mitä osa-alueessa oli tarkoitus tehdä. Näytössä toimintaa “kuivaharjoiteltiin” pääosin ilman ajamista (esimerkiksi valoja käytettäessä oppilaan tehtäväksi jäi vain kaukovalo/lähivalo-kytkimen käyttäminen). Harjoitteluosassa aloitettiin aina tyhjältä tieltä, jossa simuloitu auto oli pysäköitynä – aina ensimmäinen vaihd oli käynnistää moottori ja kiihdyttää simulaattorin käskemään tehtävänopeuteen. Viimeinen osa-alue oli eräänlainen “loppukoe”, jossa ajeltiin muutama minuutti pimeällä maantiellä kohdaten erilaisia hankaluuksia.

Mieleeni jäi parhaiten “yllättävän esteen” (hirvi) osa-alue, jossa ensin ajettiin kahdeksaakymppiä tiellä, johon sitten hyppää hirvi (ja tehtävänä oli jarruttaa auto pysähdyksiin heti, kun esteen havaitsee), ja sitten tehtiin sama satasen tiellä. Se oli ensimmäinen kerta, kun simulaattorissa ajettiin satasta, ja kun en ollut huomannut katsoa vaihteiston kaaviota, ajattelin testata että onko autossa kutosvaihdetta (kuten koulun Audeissa on). Tiesin toki, että siellä saattaa olla peruutusvaihde, mutta ajattelin, että peruutusvaihteen laittaminen vauhdissa päälle ei yleensä onnistu, joten kokeilu on turvallinen. Noh, vaihde meni kivasti päälle, mutta kun nostin kytkimen, moottori sammui ja auto jarrutti. Taisi sittenkin olla peruutusvaihde siinä :) Jouduin kiihdyttämään tehtävävauhtiin uudestaan, ja peura hyppäsi tielle, kun olin vielä kiihdyttämässä. Törmäyshän siitä tuli, en ehtinyt edes aloittaa jarrutusta. Tämän osa-alueen suoritin vapaaehtoisesti uudestaan – ilman kommelluksia.

Hauskaa simulaattorissa oli se, että (kuten oikea liikenneopettaja autossa) se muistuttaa heti, jos teen jotain väärin. Jos olen vähänkin etuajassa tai myöhässä valojen vaihdon kanssa, se muistuttaa siitä (helppo oppia oikea tekniikka!). Samoin hauskaa oli kelioloihin reagoivat nopeusrajoitusmuistutukset. Jos ajoin vähänkin yli simulaattorin päättämän sopivan nopeuden (joka saattoi olla merkittävästikin alle tielle merkityn nopeusrajoituksen), “tuulilasin” oikeaan yläkulmaan tuli vihaisenpunaisella tekstillä kehoitus vähentää nopeutta. “Loppukokeessa” ajettiin pätkä liukkaallakin, ja siellä kone suositteli (80:n rajoituksen vaikutusalueella) 40 km/h:n nopeutta. Ihan hyvä olikin, että suositteli – “loppukoe” päättyi tielle hyppäävään peuraan, eikä auto meinannut millään pysähtyä vaikka kovasti (jo tilanteen mentyä ohi) yritinkin.

Simulaattorilla on toki huonojakin puolia, ja ne kaikki liittyvät ajotuntumaan. Heti ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, että “sivuikkunat” oli simulaattorissa sijoitettu minun eteeni, ei minun sivulleni. Risteysajon (taikka kaista-ajon) harjoitteluun tällainen simulaattori ei voisi mitenkään riittää – oppisi vääränlaiset pään liikkeet. Toinen haittapuoli oli “takapuolituntuman” täydellinen puute, mikä ei tietenkään ole yllättävää. Oikeassa autossa kun yksi olennaisista aisteista on kiihtyvyysaisti (joka taitaa tulla tasapainoaistista ja tuntoaistista lähinnä), joka kertoo, onko nopeus sopiva mutkassa tai liukkaalla ajettaessa, ja simulaattorissahan kiihtyvyystunnetta ei lainkaan saa. Oli myös hankalaa saada aivot siirtymään “tehtävänsuorituksesta” “normaaliajoon” “loppukokeen” alkaessa.

Simulaattoriajoa varten varattiin puolitoista tuntia, jonka jälkeen minulla piti olla puolen tunnin tauko ennen päivän varsinaista ajotuntia. Noh, simulaattoriajo valmistui tunnissa, joten tauko olikin hieman pidempi. Vietin sen häiritsemällä toimistohenkilökuntaa, juttelemalla paikalla olleiden liikenneopettajien kanssa ja tekemällä teoriakoeharjoituksia koulun tietokoneella (mikä ei ollut aivan helppoa TheVoicen pauhatessa taustalla). Kaikki utelivat, kuinka simulaattorin koin (pitänee lähettää koululle linkki tähän kirjoitukseen). Lopulta ajotuntini vetävä opettaja tuli paikalle. Hän sitten katsoi nauhalta simulaattorin “loppukokeen” ja arvioi, että itsearvioni pimeän ajon taidostani oli realistinen.

Itse ajotunnille lähdimme ruutuparkista, jossa vasemmalla puolellani oli pakettiauto, joka tehokkaasti esti näkyvyyden muulle parkkipaikalle. Ei siinä muu auttanut kuin peruuttaa erittäin hitaasti ja toivoa, että mahdolliset muut huomaavat peruutuksen. Koulun parkkipaikalta lähdettiin lopulta kohti Puistokadun läheisiä pikkukatuja. Puutarhankadulla tein elämäni ensimmäisen taskuparkkeeraustehtävän (erittäin väljään tilaan). Siitä sitten käännyttiin Tellervonkadulle, jossa taskuparkkeerasin ahtaampaan väliin (ja pari kertaa pysähdyin kesken tehtävän odottamaan, että paikalle tulleet autot pääsevät turvallisesti ohi). Erittäin hankala oli arvioida, missä se auton perä on, mutta opettajan avustuksella siitäkin selvittiin. Lopulta ajettiin Puistokadulle ja sieltä Laajavuori-kylttejä seuraten Yliopistonkadun Harjun rinteessä olevalle parkkipaikalle, jossa tehtiin vielä ruutuunperuutusharjoitus (mitä hieman monimutkaisti sen, että ruudun viereiseen autoon tuli kesken tehtävän porukkaa, joka ajoi pois ennen kuin sain auton paikalleen asti. Parkista tehtiin poikkeuskäännös Yliopistonkadulla, jotta pääsimme Gummeruksenkadulle, ja sieltä ajeltiin Agoralle ilman kummallisempia tapahtumia. Tosin taisin huomata hieman myöhään, että meille vaihtui Rantaväylän risteyksessä vihreä – taustapeilistä huomasin, kun takana oleva autoilija heilutti käsiään turhautuneena :)

Seuraava teoriatunti tänään työpäivän jälkeen, ja seuraava ajotunti huomenna aamulla. Niiden jälkeen on kaksi teoriatuntia ensi viikon alussa, ja teoriakoe keskiviikkona iltapäivällä, mutta ei enempää valmiiksi varattuja ajotunteja. Opettaja neuvoi, että varataan loput ajotunnit vasta sitten, kun tiedetään ajokokeen ajankohta.

“Älä ohita, mulle tulee paha mieli”

Näin luki erään vanhan auton takalasissa, jonka kanssa seisoimme kouluautolla punaisissa valoissa tänään.

Eilen opiskeltiin teoriatunnilla liikenteeseen liittymistä ja pysäköintiä. Tässä tulikin jo rautaisannos liikennesääntöjä – olenkin ihmetellyt, että milloin niitä opetetaan. Sen sijaan päivän opetusvideo oli vähän hassu, tosin viihdyttävä – seurattiin pätkä (näyteltyä) ajo-opetustuntia, jossa kouluauto väisteli pyöräilijöitä ja pysäköi useampaan kertaan. Välillä noita videoita katsoessa käy mielessä, että kuinka kamalan vanhoja ne ovat. Tuosta videosta sai selville, että jossain 1990-luvulla (tai korkeintaan aivan 2000-luvun alussa) se oli kuvattu, sillä siellä käytettiin pysäköintikiekkoa (käyttöön 1990) ja markkoja (käytöstä pois 2002).

Tänään ajotunti alkoi siitä, kun eilisen teoriatunnin pitänyt opettaja taskuparkkeerasi koulun Audin erittäin ahtaaseen väliin Agoran pihalla. Noh, sitähän sai sitten vänkätä siitä pois monta minuuttia. Agoralta ajoimme Keskussairaalaan kokeilemaan yksisuuntaista katua. Sain sitten moottorin sammutettua siihen Keskussairaalantien kaistojen väliselle odotustielle, ja takana oli ambulanssi (onneksi ei hälytysajossa). Keskussairaalalta ajettiin taas keskustaan, ja Hannikaisenkadulla ja Vaasankadulla perässäni hengitti Jyväskylän Liikenteen matalalattia-Kabus. Gummeruksenkadulla puolestaan perässä oli venäläinen turistibussi. Otsikon teksti osui silmiin Yliopistonkadulla, ja sitten ajettiinkin melkein suoraan takaisin Agoralle, jossa sain tehdä yksinkertaisen peruutusparkkeeraustehtävän.

Reittinä tänään oli siis Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Keskussairaala – Kukkumäentie – Länsiväylä – Keskussairaalantie – Haarakatu – Hannikaisenkatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Cygnaeuksenkatu – Yliopistonkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Gummeruksenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Seuraava teoriatunti tiistaina ja ajotunti keskiviikkona.

Virallista liukastelua

Heti uuden vuoden jälkeen oli aika lähteä Jyvässeudun ajoharjoitteluradalle liukastelemaan. Yritin synkronoida vaihtelevan unirytmini siten, että olisin ollut tänä aamuna virkeä ja levännyt, mutta sehän meni aivan päin prinkkalaa. Nukuin yöllä (runsaasta yrittämisestä huolimatta) vain kolme tuntia, mutta ei se ajamista tuntunut tällä kertaa haittaavan – ehkä auttoi se, että olin saanut nukkua vapaasti viimeiset kaksi viikkoa lomalla :)

Ohje oli olla autokoulussa kello 7:50, mutta myöhästyin kymmenisen minuuttia, koska myöhästyin bussista. Onneksi Keltinmäestä kulkee keskustaan arkiaamuisin noin kymmenen minuutin väliajoin busseja. Opettaja oli taas yllättäen vaihtunut – tämän opettajan kanssa en ollut aiemmin autoon mennyt (sama opettaja, joka teoriatunnilla flunssaisena luetutti meillä kirjaa – mutta hyvä fiilis minulle opettajasta jäi ajon jälkeen.) Koululta lähdettiinkin sitten saman tien ajamaan.

Etukäteen olin miettinyt, kuten käskettyä, reitin, ja ajoinkin molempiin suuntiin lähes itsenäisesti. Hannikaisenkadun ja Vapaudenkadun kaistanvaihdoksia osasin jännittää etukäteen, mutta Eniron karttapalvelun helikopterinäkymä auttoi niihin valmistautumisessa. Moottoritiellä pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan satasta, mutta ennen kuin sain kiihdytettyä, minusta meni varmaan miljoona autoa ohi :) Samoin Kuopiontiellä minua ohiteltiin hartaasti, mikä toisaalta auttoi siihen, etten kaukovaloja joutunut kertaakaan käyttämään. Entisen Lasilandian risteyksessä keskityin vauhdin hidastamiseen niin hartaasti, että unohdin kääntää rattia enemmän kuin muodon vuoksi, ja aika lähellä liikenteenjakajaa käytiin.

Radalla oli vain kaksi autokuntaa, molemmat Autokoulu Moottorista. Niin pienelle porukalle ei tehty yhteisesittelyjä, vaan kummankin auton opettaja esitteli omille oppilailleen (minä olin yksikseni, toisesta autokunnasta en tiedä) jarrutusmatkoja ja radan eri toimintoja. Rata oli tosi liukas – jarrutusmatka 60 km/h:n alkuvauhdista oli 100 metriä. Lopulta pääsin itse kokeilemaan.

Ensiksi jarrutus suoraan, siiinä ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Sitten ajettiin esteen väistämistä monta kertaa – mallitettiin tilannetta, jossa omalla kaistalla on yllättävä este, jota väistetään vastaantulijoiden kaistalle ja koetetaan palata mahdollisimman nopeasti takaisin, tai vaihtoehtoisesti epäonnista ohitustilannetta. Koulun Audin ajonvakautusjärjestelmällä tilanne onnistui aika helposti, mutta kun se otettiin pois päältä, auto lähti joka kerta käsistä. Noh, olihan se hauska spinnailla :) Radan paluulenkillä yritin monta kertaa tähystää radan varteen laitettua hirvisiluettia (jota en aamun hämärässä nähnyt ennen kuin opettaja käski pysäyttämään oikealle kohdalle), ja kerran kokeilimme mäkilähtöä peilijäältä (eihän se kouluauton kitkarenkailla onnistunut). Lopuksi ajoimme mutkaharjoituksia, jossa keskellä mutkaa piti tehdä äkkijarrutus – jostain syystä aina jarrutusta aloittaessani unohdin kääntää tarpeeksi ja ajauduimme siksi reilusti mutkasta ulos, vasta viimeisellä yrittämällä sain auton pysymään oikeassa reunassa.

Paluumatkalla ajelin ihan reilusti autojonon mukana liikenteen nopeuksia, Kuopiontiellä muutamia pätkiä ihan satastakin. Keli oli lähes ihanteellinen, aurinko paistoi ja tie oli pitävän tuntuinen, ja vaikka en kuljettajana maisemaa ehtinytkään ihailla, oli näkymät silti mieltä ylentäviä. Vaajakosken surullisenkuuluisaan liikenneympyrään meinasin mennä sisäkaistalle, mutta opettaja oli fiksu ja kielsi. Sen sijaan moottoritien alun liukkaus yllätti – ajonvakautusjärjestelmä aktivoitui ainakin kerran, ja ties minkälaisessa liemessä olisimme olleet vanhemmalla autolla. Myös myöhemmin moottoritiellä oli todella liukasta, joten ajoin varovasti ja suuremmin kiirehtimättä.

Menomatkan reitti oli siis Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Vaajakosken moottoritie – Vaajakoskentie – Kuopiontie – Ruuhimäentie – Ajoneuvontie. Paluumatkan reitti oli sama kääntäen. Maantieajon kulutus oli 6,0 l / 100 km. Auton sain sammumaan vahingossa vain kerran, ja sekin tapahtui radalla, ei liikenteessä.

Seuraava teoriatunti on 7.1. Seuraavaa ajotuntia en ole vielä varannut, pitää tässä katsella miten nuo jäljelläolevat ajoittaa niin, etteivät lopu kesken. Tavoitteena on tehdä kuljettajantutkinnon ajokoe tammikuun viimeisellä viikolla.

Tasa-arvoiset risteykset ja nopeusrajoitukset

Useampikin liikenneopettajani on minulle teroittanut, että jos nopeusrajoitus on vähintään 50 km/h eikä risteyksestä minua varoiteta, kyseisessä risteyksessä oikealta tulevalla on aina kärkikolmiolla tai stop-merkillä osoitettu väistämisvelvollisuus. Päätin nyt kaivaa esille tämän säännön säädösperusteen.

Tieliikennelaissa ei näyttäisi olevan muita nopeusrajoituksesta riippuvia säännöksiä kuin pysäkiltä lähtevän linja-auton väistämisvelvollisuus. Tieliikenneasetuksessa niitä on muutama lisää, mutta mikään niistä ei vaikuta risteyksen tasa-arvoisuuteen.

Liikenneministeriön päätöksen liikenteen ohjauslaitteista (203/1982) 14 § (merkki 161 Tienristeys, toinen momentti) sanoo seuraavaa:

Taajamassa olevalla tiellä, jolla nopeusrajoitus on 50 km/h tai korkeampi, risteyksestä on varoitettava erikseen merkillä 161, ellei risteäville teille ole asetettu väistämisvelvollisuutta osoittavaa merkkiä 231 tai 232 taikka väistämisvelvollisuus perustu tieliikennelain 14 §:n 3 tai 4 momentin säännökseen.

Kyseinen sanamuoto on luotu päätöksellä 1134/1998, joka tuli voimaan 1.1.1999.

Tuo tekee asiasta selkeän: tasa-arvoisesta risteyksestä taajamassa, kun nopeusrajoitus on vähintään 50 km/h, on erikseen varoitettava. Mutta opettajani väitti, että minulle opetettu nyrkkisääntö pätee myös taajaman ulkopuolella. En ole löytänyt tällaista määräystä säädöksistä.


Hypoteettinen probleema, johon mielelläni kuulisin juristin tai juridiikan opiskelijan mielipiteen, jos sellaisia sattuu lukijakunnassani olemaan:

Hypoteettisen tilanteen tapahtumapaikka on taajamassa sijaitseva suorakulmainen kahden kadun risteys, jossa molemmilla risteävillä kaduilla on voimassa taajaman yleisrajoitus (50 km/h). Risteyksen yhdessä kulmauksessa on korkea talo, joka estää näkyvyyden talon takana olevalle kadulle aivan risteyksen alkuun asti. Muuten risteyksessä on hyvä näkyvyys. Kaduilla ei ole kevyttä liikennettä eikä suojateitä, vaan kevyt liikenne kulkee maan alla.

Risteyksessä ei ole millään tulosuunnalla kärkikolmiota eikä STOP-merkkiä, eikä millään suunnalla ole myöskään risteystä lähestyttäessä varoitusmerkkiä 161. Risteystä on viimeksi muutettu vuonna 2006 poistamalla siitä kevyen liikenteen väylät ja suojatiet maanalaisen kulkuväylän valmistuttua. Muutos perustuu kunnan teknisen lautakunnan samana vuonna yksimielisesti tekemään katusuunitelman muutokseen. Kyseisessä kokouksessa puhetta johti lautakunnan puheenjohtaja ja kaikki lautakunnan varsinaiset jäsenet olivat läsnä. Katusuunnitelmaan on merkitty näkyviin mm. kaikki risteyksessä ja sen lähistöllä olevat liikennemerkit.

Kuvailemaani risteystä lähestyy A:n kuljettama henkilöauto siten, että korkea talo on hänen oikealla puolellaan. Samanaikaisesti risteystä lähestyy B:n kuljettama henkilöauto siten, että korkea talo on hänen vasemmalla puolellaan. Kumpikin aikoo ajaa suoraan. Risteyksessä ei tapahtumahetkellä ole muuta liikennettä.

B näkee hyvin, ettei oikealta tule ketään, ja ajaa risteykseen suuremmin hidastamatta. A ei näe oikealle, mutta koska hän ajaa taajamassa 50 km/h:n nopeusrajoitusalueella eikä hän myöskään ole ohittanut liikennemerkkiä 161, hän olettaa, että oikealta mahdollisesti tulevilla on liikennemerkillä osoitettu väistämisvelvollisuus. Hän ajaa risteykseen suuremmin hidastamatta. A ja B törmäävät, ja kummallakin on törmäyshetkellä vauhtia n. 45 km/h.

Kysymykseni ovat:

  1. Syyllistyikö A rikokseen, ja jos syyllistyi, millaiseen?
  2. Syyllistyikö B rikokseen, ja jos syyllistyi, millaiseen?
  3. Onko kadunpitäjällä rikos- tai siviilioikeudellista vastuuta tilanteessa, ja jos on, millaista?

Itse ajattelen asiaa seuraavasti:

  1. A syyllistyi törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen laiminlyömällä tieliikannelain 14 §:n 1 momentissa määrätyn varovaisuuden ja väistämisvelvollisuuden. Teko oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle huomioon ottaen A:n nopeus törmäyshetkellä, ja tekoa on pidettävä kokonaisuutenakin arvostellen törkeänä. Rangaistusta alentavana seikkana otetaan huomioon risteyksen määräystenvastaisuus, mutta se ei vaikuta syyllisyyskysymyksen ratkaisuun.
  2. B syyllistyi (tavalliseen) liikenneturvallisuuden vaarantamiseen laiminlyömällä tieliikennelain 14 §:n 1 momentissa määrätyn varovaisuusvelvoitteen jättämällä tarkistamatta, noudattaako mahdollinen väistämisvelvollinen velvollisuuttaan. Rangaistus on jo syyksilukemisen takia reilusti A:n rangaistusta lievempi, mutta B:n rangaistukseen ei vaikuta risteyksen määräystenvastaisuus.
  3. Kunnan teknisen lautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet sekä sen esittelevä virkamies syyllistyivät virkavelvollisuuden rikkomiseen hyväksyessään katusuunnitelman, joka oli liikenneministeriön päätöksen (1134/1998) vastainen. Tekoa ei voida pitää vähäisenä sen aiheuttaman kolarivaaran vuoksi.

    Kunnan, lautakunnan taikka sen esittelijän korvausvelvollisuudesta en osaa lausua.

Yksisuuntaisia maanteitä

No ei sentään, mutta yksisuuntaisia katuja ja (kaksisuuntaisia) maanteitä kylläkin.

Perjantaina ajeltiin erityisesti yksisuuntaisia katuja (ja vähän myös liikennevaloja kerraten) reitillä Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Kalevankatu – Yliopistonkatu – Voionmaankatu – Keskikatu – Vellamonkatu – Oikokatu – Pitkäkatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Kauppakatu – Cygnaeuksenkatu – Gummeruksenkatu – Kauppakatu – Kilpisenkatu – Vapaudenkatu – Gummeruksenkatu – Hannikaisenkatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Yliopistonkatu – Voionmaankatu – Pitkäkatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Heti alussa Hannikaisenkadun ja Kalevankadun risteykseen tultaessa keltainen valo yllätti ja painoin kovaa jarrua. Auto pysähtyi melkein kuin seinään, ja opettaja kommentoi rauhalliseen tapaansa että tuli sitten turhan kova jarrutus. Niin tuli, onneksi ketään ei ollut takana. Pitkäkadun ja Rautpohjankadun risteystä lähestyttäessä puolestaan onnistuin laittamaan kaukovalot päälle ja menin pasmoissani hetkeksi sekaisin (ja toimin selkeän toimintaperiaatteen mukaan: jos olet sekaisin liikenteessä, pysäytä auto heti kuin se on mahdollista ja turvallista). Kaksi kertaa kiinnitin oikealle kääntyessä liikaa huomiota kevyen liikenteen väylään ja ajauduin väärälle kaistalle, jälkimmäisellä kerralla aiheutin pienen vaaratilanteenkin. Noh, tekemällä oppii ja siksipä siinä vieressä istuu jarruineen se kouluauton virallinen kuljettaja :) (Laki – vai oliko se nyt asetus – siis sanoo, että autokoulun opettaja katsotaan autokouluauton kuljettajaksi I vaiheen aikana. Mä siinä ratin takana lienen sitten matkustaja, vai?)

Tänään lähdettiin kokeilemaan maantienopeuksia reitillä Kilpisenkatu – Yliopistonkatu – Voionmaankatu – Vesangantie – Laajavuorentie – Ruokkeentie – Vesangantie – Voionmaankatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. (Näin ohimennen muuten – minusta on hassua kun on vaikka mitä -katuja ja -teitä mutta sitten onkin Mattilanniemi. Se on siis tuossa listassa kadun nimenä, ei alueen nimenä.) Lumisateessa ja lumisella tiestöllä oli hieman pelottavaa ryhtyä kiihdyttämään sinne 70 km/h nopeuteen (joka oli tuolla reitillä korkein vastaan tullut sallittu nopeus), mutta kyllä sekin onnistui. Muistaakseni matkan varrella ei tullut mitään ihmeempiä konfliktejakaan, mitä nyt juuri kuin olin kysynyt opettajalta onko auto oikealla kohtaa tiellä (oli se), päästin auton vahingossa vastaantulevien kaistalle mutkassa. Jännä oli, että kukaan ei meitä siellä taajaman ulkopuolella lähtenyt ohittamaan. Reitin pituus kartasta mitaten oli 20,5 km, ja ajotietokoneen mukaan keskinopeus oli 36 km/h ja keskikulutus 6,0 l / 100 km (joka muuten on kuulemma ko. auton EU-keskikulutus sekateillä).

Teoriatunneissa on joulutauko. Sen takia (jotta ajotunnit eivät valmistuisi ennen teorioita) pidän myös taukoa ajamisesta. Seuraava ajotunti on 2.1., jolloin käyn Lievestuoreen ajoharjoitteluradalla liukastelemassa virallisesti.

Tämähän menee nopeasti

Tänään aamulla lähdettiin metsästämään liikennevaloja sekä ainakin yhtä stop-merkkiä. Opettaja oli sama kuin eilenkin, ja itse olin myös hieman eilistä virkeämpi. Ajoreittinä oli Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Cygnaeuksenkatu – Yliopistonkatu – Väinönkatu – Nisulankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Pitkäkatu – Keskikatu – Nisulankatu – Sepänkatu – Volmarinkatu – Eeronkatu – Rajakatu – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Ailakinkatu – K-Raudan parkkipaikka – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Väinönkatu – Vapaudenkatu – Asemakatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu.

Aivan alussa auto rupesi kolisemaan, ja pysäköimme Yliopistonkadulle ääntä tutkimaan. Ääni kuitenkin hävisi itsestään. Rajakadun päätösristeyksessä Maalaiskunnan kunnantalon vieressä sain ensimmäistä kertaa kokea minkälaista on ajaa autokouluauton vetämässä jonossa. Ihmettelin kovasti, miksi edessäni oli maasturi pysähtynyt vihreisiin liikennevaloihin ilman näkyvää estettä, mutta kun maasturi kääntyi Puistokadulle, näin edessäni ajavan autokouluauton. Opettajan kanssa totesimme, että hidas lähtö on tässä hommassa hyvin tavallista. Lopuksi löysimme stop-merkin K-Raudan parkkipaikan poistumistieltä.

Tuntipalautteessa opettaja hahmotteli tulevia ajotuntejani. Perjantaina pitäisi ajaa yksisuuntaisilla kaduilla, ja sen jälkeen voisin lähteä maantieajoon. Maantietunnin jälkeen olisin hänen mielestään valmis ajamaan ajoharjoitteluradalle Lievestuoreelle ja hän kehoittikin minua tekemään varauksen. Varasinkin sitten tavallisen ajotunnin ensi maanantaille klo 10. Radalle joudun toinen päivä tammikuuta, ja pääsen sinne yksikseni (opettajan kanssa toki).

Iltapäivällä teoriatuntia piti sama opettaja, jonka kanssa ajoin toisen ajotuntini ja joka piti viikko sitten tiistain teoriatunnin. Aiheena oli vaikeat olosuhteet eli liukas keli ja pimeällä ajaminen. Katselimme monia videoita ja juttelimme erityisesti talviolosuhteista ja luisutilanteista. Lopussa opettaja teki meille kertauskokeen, jossa parhaiten menestynyt saisi leffalipun. Noh, meitä yhden virheen ihmisiä oli kaksi, minä ja yksi nuori poika, joten tilanne ratkaistiin sillä, että poika arvasi matkan Jyväskylästä Hämeenlinnaan pituuden paremmin. Ei se menetetty leffalippu minua kamalasti ärsytä (argh!).

Seuraava ajotunti on siis perjantaina aamulla ja seuraava teoriatunti (koska en luottamustehtävän hoidon vuoksi pääse torstain luennolle) vasta 7.1. Viimeinen teoria minulla on näillä näkymin 20.1. ja kun näitä ajotuntejakin tuntuu kertyvän nopeaan tahtiin, kuljettajantutkintoa suorittamaan pääsen varmaankin tammikuun loppupuolella.

Ympyrää kiertämässä

Tänään aamulla kello 8 istun autokoulun taukotilassa juomassa kahvia, kun minulle aiemmin tuntematon opettaja huutaa nimeni. Tilanne on hieman yllättävä, sillä luulin varanneeni tunnin minua torstaiaamuna opettaneelle opettajalle, mutta väliäkö sillä – tätä opettajaa on Niobe kehunut, ja olisihan minulla ollut joka tapauksessa huomenna hänen tuntinsa. Vain pikkuinen ongelma – en saanut yöllä ajoissa unta, joten yöunta minulla oli vain neljä tuntia takana.

Ajelimme liikenneympyröitä (tai kiertoliittymiä, miten vain) metsästäen reittiä Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Vapaaherrantie – Merasin – Vasarakatu – Palanderinkatu – Varikontie – Suluntie – Laukaantie – Lohikoskentie – Ukonniementie – Seppäläntie – Vasarakatu – Merasin – Vapaaherrantie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Kalevankatu – Yliopistonkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Minna Canthin katu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu. Sammuttelin moottoria tällä kertaa hieman harvemmin, mutta Lohikoskentien ja Seppäläntien risteyksen valoihin sammutin kahdesti (ja takanani ollut auto ampaisi heti ensimmäisessä turvallisessa paikassa ohi). Loppumatkalla harjoittelimme vähän hankalia kaistavalintojakin.

Väsymys näkyi selvästi siinä, että olin hieman ärtyisä ja sisäänpäinkääntynyt – kaikki liikenevä huomio keskittyi liikenteeseen ja ajamiseen, joten otin aika huonosti vastaan muuta kuin suoraan kyseiseen liikennetilanteeseen liittyvää ohjeistusta (opettaja yritti opettaa minulle keinoja, joilla tunnistan auton oikean reunan etäisyyden kaistan reunasta, mutta ei riittänyt puhti minun aivoilllani sen oppimiseen). Käsittääkseni ajo meni kuitenkin aika hyvin, ja tunnin loppuarviokin viittaisi siihen suuntaan. Eihän sitä väsyneenä pitäisi ajaa, mutta nyt ainakin tiedän, miten väsymys minuun vaikuttaa (ja parempi se on oppia nyt kun vieressä istuu jarrullinen opettaja:).

Iltapäivällä oli teoriatunti, jota piti sama opettaja kuin keskiviikkona. Tällä kertaa opettaja oli ilmeisesti terveempi sillä tunti oli ihan oikea oppitunti eikä lukukerho. Suurin osa ajasta meni ajon suunnittelusta keskustelemiseen – saimme tuntitehtävänä suunnitella reitti Jyväskylästä maailman suurimmalle puukirkolle. Lopputunnista puhuttiin tilannenopeudesta. Nuoret naureskelivat, kun kuskin paikalla istuneen törmäystestinuken pää lensi videolla puuhun tömänneen auton takapenkkien yli, mutta minua kuvotti.

Huomenna kello 9 taas ajetaan. Menen kohta nukkumaan, jotta olen aamulla virkeä.