Category Archives: Life

Auton huoltoa

Kuten aiemmin mainitsin, pyysin autoni huollosta kustannusarviota Oilboysin Keljon-korjaamolta. Vaikka kävin autoa näyttämässä ja huhuilinkin sen perään sähköpostitse, kustannusarviota ei ole vieläkään kuulunut.

Viikko sitten sain Ladan edustajan Delta-Auton mainoskirjeen, jossa mainostettiin vanhemmille autoille tarkoitettua plus-huoltoa. Kirje antoi huollolle täsmällisen hinnan (149 euroa), väitti sen olevan räätälöity juuri minun Lada Samara -autolleni (jopa rekisterinumero oli mainoksessa mainittu!) ja vastaavan määräaikaishuoltoa ollen kuitenkin sitä halvempi. Leimakin huoltokirjaan luvattiin. Noh, kun ei Oilboysistä kuulunut mitään ja kun tarjous vaikutti kohtuulliselta, varasin eiliselle iltapäivälle huoltoajan.

Vein auton Deltan hoteisiin tiistaina alkuiltapäivästä. Ajoin ensiksi harhaan. Deltalla on nimittäin kolme sisäänajoa, joista ensimmäisen vieressä oli kyltti “huoltoon tulevat autot” ja nuoli tien suuntaisesti kohti muita sisäänajoja; ajoin siksi ensimmäisen ohi. Kun kummankaan muun sisäänajon kohdalla ei ollut ajo-ohjetta, meni pasmani hieman sekaisin ja jatkoin matkaa. Ajoin lopulta Itä-Päijänteentien läpi ja kävin kääntymässä Tuohitien päässä. (Vasta muutaman risteyksen läpi ajettuani tajusin että nehän ovat tasa-arvoisia risteyksiä! ja rupesin katselemaan oikella tarkemmin. Väistämisvelvollisuussokeudesta autokoulun teoriatunneilla varoitettiinkin.) Ajoin Deltan pihaan ensimmäisenä vastaan tulleesta sisäänajosta ja parkkeerasin nappisilmä-Ladan ja Fiatin viereen. Vasta autosta noustuani tajusin, että se ensimmäisen sisäänajon kohdalla ollut kyltti käski ajamaan ko. sisäänajosta sisään eikä ohittamaan ko. sisäänajoa! Pihan puolelta kyltin merkitys oli selvä: se osoitti huoltoon tulevien autojen parkkipaikan.

Huollon palvelupisteessä saamani mainos paljastui harhaanjohtavaksi. Kyseinen hinta ei suinkaan ollut omalle autolleni räätälöity vaan “alkaen”-hinta. Samaralle sama palvelu olisi 30 euroa kalliimpi. Lisäksi selvisi, miksi se on määräaikaishuoltoa halvempi (90.000 km:n huolto Samaralle kuulemma n. 500 euroa): joitakin isompia töitä ei siihen sisälly. Urputin huollon herralle harhaanjohtavasta markkinoinnista ja harkitsin huollon peruuttamista. Halusin kuitenkin hoitaa huollon pois päiväjärjestyksestä, joten annoin auton huollettavaksi. Plus-huollon lisäksi sovittiin tehtäväksi pesulaitteen korjaus, kaasupolkimen palautuksen korjaus ja mittaristovalon korjaus.

Hain auton eilen iltapäivällä. Mittaristovaloja eivät kerenneet korjata (vaatii koko kojetaulun avaamisen). Muuten hommat oli hoidettu ja laskukin oli siedettävä:

Lada-plushuolto 120 €
ilmansuodatin 11 €
sytytystulpat 15,60 €
öljynsuodatin 8,88 €
moottoriöljy 20,52 €
ongelmajätemaksu 3 €
lisätyöt 80 €

Yhteensä siis 259 euroa. Mitään noottia en saanut huollolta, joten ilmeisesti mitään akuuttia lisäkorjattavaa eivät löytäneet. Mikä on ihan kiva – auto pitää katsastaa viimeistään ensi kuussa.

Leiman olivat lyöneet huoltokirjaan 90.000 km:n kohdalle mutta kirjoittaneet että kyseessä oli plus-huolto eikä 90.000 km:n määräaikaishuolto. Huoltokirjaa selatessani huomasin, että tämä auto on ollut Jyväskylän Deltan hoteissa ennenkin – ja löytyi sieltä minua palvelleen herrankin allekirjoitus vuodelta 2003.

Noh, innoissani käytin pesulaitetta Deltalta Agoralle ajaessani. Muutama tunti myöhemmin kotimatkalla pesulaite ei taaskaan toiminut. Ihmettelin asiaa kotipihassa pelti auki. Kiinnitin huomiota siihen, että pesunestesäiliö oli puolillaan vaikka plus-huoltoon kuuluu sen täyttäminen. Ajoin Kukkumäen Teboilille, ostin pari litraa pesunestettä ja täytin säiliön. Kaksi minuuttia myöhemmin säiliö oli taas puolillaan.

Soitin tänä aamuna Delta-autolle ja kerroin, että pesulaite ei toimi. Huollon herra esitti, että ehkä se on jäätynyt, aamullahan oli seitsemän astetta pakkasta. Teoria ei minulle kelvannut, sillä huomasin ongelman nollakelissä eilisiltana. Sain kehoituksen tuoda auton näytille, ja niin teinkin. Delta tarjosi minulle kahvit sillä aikaa kun huolto katsoi autoa. Lopputulos: toimiva tuulilasinpesulaite eikä euroakaan lisälaskua.

Osoittautui, että pesulaitteessa oli useampikin vika, joita ei ilmeisesti eilen huolto ollut huomannut. Ensinnäkin säiliö oli osittain halki niin, että se piti vain puolet nesteestä sisällään. Toisekseen venttiilit, jotka jakavat veden tuulilasille, takalasille ja ajovaloille, olivat jumissa. Tämänaamuisessa takuukorjauksessa tuulilasille johtava putki siirrettiin suoraan pumppuun kiinni venttiilit näin ohittaen. Näin tuulilasin pesu toimii nyt luotettavasti, mutta muut pesut eivät lainkaan. Laitteen kunnollinen korjaus vaatisi säiliön ja venttiilien vaihtamisen (runsaan sadan euron paukku Deltan hinnoilla), mutta tämä korjaus on liikenneturvallisuuden kannalta riittävä.

Muuten, sain pari viikkoa sitten vihdoinkin autopaikan kotipihasta. Se on kylmäpaikka pihan takaosassa – vieressä seisoo lumeen hautautunut auto ja pari pipiä saanutta vanhempaa autoa (ja nyttemmin myös yksi uuden näköinen auto). Pihaliittymä on erittäin vaarallisessa paikassa, sillä se on heti mutkan takana mutkan sisäpuolella. Näkyvyyttä haittaavat valtavat lumivallit (ja kesälläkin se, että piha on tietä korkeammalla). Olen kerran melkein ajanut kolarin, kun näin viime hetkellä olosuhteisiin nähden varsin kovaa kadulla ajaneen auton. Muutenkin Sienitie on varsin vaarallisen tuntuinen tie, paljon näköesteitä ja vieläpä useita autoja parkissa keskellä huonon näkyvyyden mutkaa!

Lopuksi teoriapähkinä: Saako tästä kääntyä vasemmalle? (Klikkaa kuvaa niin saat suuremmaksi.)
[Valokuva Ahlmaninkadun päässä olevasta liikenneympyrästä]

Autoilu on kallista

Laskeskelin tuossa juuri, että suoraan autoiluun olen laittanut nyt (maksuperusteisesti laskettuna) 3.559,36 euroa. Siitä 1.676 euroa on ajokortin kustannuksia (jotka siis jakautuvat koko ajouran kustannuksiksi), 1.600,17 euroa on tämänhetkisen auton pitkävaikutteisia kuluja (ostohinta, tarvikkeet ym.) ja 283,19 euroa on lyhytvaikutteisia kuluja (bensiini, pysäköinti, vakuutukset, auton viranomaismaksut). Kun olen ajanut tuolla autolla n. 500 km, kilometrikustannus nousee korkeaksi, riippuen toki paljon laskutavasta: 712 snt/km (kokonaiskustannus), 71 snt/km (jaksotettu kustannus: ajokortti 40 v, auton pitkävaikutteiset 2 v) taikka 57 snt/km (lyhytvaikutteiset kustannukset). Todellinen marginaalikustannus lienee noin 25 snt/km (vakuutukset ja verot suoriteperusteella sekä bensat; ei ota huomioon huolto- ja korjauskuluja).

Olen ajellut lähinnä kaupungissa – vain pari kertaa olen uskaltautunut maantielle. En nimittäin halua lähteä pidemmille reissuille ennen kuin auto on saanut huoltoa. Siksi ei liene yllättävää, että karkea kulutusarvo on 10 litraa satasella, eli tämän Samaran normaali kaupunkikulutus. Arvio on karkea, koska en tajunnut ottaa auton ostettuani ylös kilometrilukemaa, mutta jotain 500 km on tullut ajeltua.

Kävin eilen näyttämässä Ibidmobiilia Oilboysin Keljon korjaamolla kustannusarviota varten. Autossa on puolisen tusinaa vikaa, joita korjaamon nuorukaisen kanssa katseltiin, plus haluan teetättää siihen määräaikaishuollon. Saan kustannusarvion ensi viikolla, kunhan pomo palaa töihin ja tarvittavien osien (mm. kuljettajan penkki – rikoin sen ihan itse varomattomuuttani, muut olivat jo ostohetkellä autossa, vaikka en niitä silloin huomannutkaan) hinta selviää, mutta tyyris satsi se tulee olemaan – nuorukaisen karkea arvio oli 800 euroa.

Karkea arvio sai minut tolaltani, mutta en sitä tajunnut itse tilanteessa. Ajoin korjaamolta ensin Prisman ABC-automaatille tankkaamaan ja sieltä töihin Agoraan (pienen lenkin kautta). Ajoni oli kovin kulmikasta, ja vasta siitä tajusin, että taisin olla järkyttynyt. Loppumatkasta, Vapaudenkadun alamäessä Lounaispuiston kohdalla jouduin tukalaan tilanteeseen, kun en ollut varustautunut edessäni ajaneen auton kääntymiseen vasemmalle joten ajoin varsin kovaa – tosin rajoituksen mukaisesti &ndash ja voimakas jarrutukseni meni lukkojarrutukseksi kaikkine siihen liittyvine spektaakelimaisine efekteineen. Olen aika ylpeä siitä, että osasin käyttää rattia ja jarrua niin, että auto ei yrityksistään huolimatta kääntynyt poikittain. Noh, edelläni ajanut auto syystä tai toisesta keskeytti kääntymiseen valmistautumisen (nolottaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että kaveri katsoi peiliin ja arveli minun tulevan perästä läpi) ja ajoi suoraan, mikä laukaisi tilanteen. Edelläni ajanut auto kääntyi Hannikaisenkadulle seuraavasta risteyksestä.

Näitä tilanteita tuntuu sattuvan aika usein. Lohduttavaa on muistella autokoulun teoriatunnilla esitettyä väitettä, että kokenutkin kuski tekee virheen kerran kahdessa minuutissa – ja se muistutus, että jos joskus tuntuu, että ei tee enää lainkaan virheitä, niin se on pelottava merkki (niitä ei enää itse huomaa).

Ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin koeajon jälkeen maantiepätkälle, oli torstaina 19.2. Ajoin iltapäivällä joskus neljän jälkeen Mattilanniemestä Rantaväylälle ja sieltä nelostien kautta Palokkaan. Ruuhka oli karmea, ja jono mateli satasen alueella kahdeksaakymppiä. Palokanorren hidastuskaistalla jouduin yhtäkkiä jarruttamaan noin 20–30 km/h vauhtiin kauan ennen kuin tieolosuhteet sen vaativat – nimittäin koko ramppi oli tukossa autojonosta, joka mateli ryömittämisvauhtia. Pysähdyin itse jonon päähän, joka silloin sijaitsi kaistan päässä, ja takanani oli useita autoja. Hirvittää ajatella, minkälaista moottoritieltä poistuminen oli niille, jotka tulivat liittymän kohdalle jonon tukkiessa hidastuskaistankin! Noh, matelemalla päästiin liikenneympyrään asti, joka oli yllättäen tyhjä autoista, vaikka kaikilla ympyrääntuloteillä olikin karmea jono. Tämän salaisuus oli joukko liikenteenohjaajia, jotka huolehtivat siitä, että kaikista suunnista jono vetää, vaikkakin hitaasti. Ihmettelin vähän, miksi näin kova ruuhka, mutta kotiin tultuani sain kuulla, että Palokan Kodin Terra avattiin juuri tuona päivänä.

Eilen olisi ollut autokoulun järjestämä liukkaanradan päivä, jonne kaksi tuttuani ja myös erään lukemani blogin kirjoittaja kuulemma menivät. En itse uskaltautunut vielä maantiematkalle Ibidmobiilin kanssa (enkä oikeastaan halunnut esitellä toistaiseksi korjaamatonta autoani entisille opettajilleni!), joten jätin sen reissun väliin. Harmittaa kyllä vähän.

Jos muuten haluatte tosioloissa testata liukkaan kelin taitojanne, niin menkääpä liukkaalla (mielellään lumisateessa) Keskussairaalantielle (keskustan suuntaan) ja kääntykää sieltä Länsi-Päijänteentielle. Sitä käännöstä en ole kertaakaan saanut menemään puhtaasti. Siinä onneksi käännytään nuolivirheillä, joten tilaa mokailuun on ihan kivasti.

Ajoraportti

Ajolupa on nyt ollut kaksi viikkoa, ja auto (sininen Lada Samara, 90.000 km, vuosimallia 2001) melkein yhtä kauan. Olen ajanut keskimäärin joka arkipäivä vähintään kaksi parinkymmenen minuutin ajoa.

On tämä melkoinen riesa. Jos en olisi ottanut projektikseni autolla ajamisen oppimisen, olisi auto jäänyt kyllä ostamatta ja ostettukin auto helposti parkkiin. Ajaminen on stressaavaa, eikä se merkittävästi tuo lisäarvoa arkirutiineihini verrattuna julkiseen liikenteeseen. Noh, kortti tulikin hankittua lähinnä poikkeustarpeita varten, ja nämä nykyiset ajot ovat sitä välivaiheen “itsenäistä harjoittelua”.

Kerran olen joutunut vähältä piti -tilanteeseen. Lähestyn noin 30 km/h:n nopeudella (rajoitus 40 km/h) Rautpohjankadun ja Keskikadun risteystä Rautpohjankadun suunnasta. Muista suunnista autot antavat, ihan oikein, minulle tietä, enkä erityisesti hidasta lisää. Risteyksessä jo ollessani huomaan, että suojatielle, jonka aion ylittää risteyksestä poistuessani, ryntää kaksi nuorta miestä. En ollut heihin kiinnittänyt aiemmin huomiota, joten en osaa sanoa, kyttäsivätkö ylitystilaa vai tulivatko siihen yllättäen. (Myöhemmin olen kyseisestä paikasta ajanut useasti ja olen huomannut, että kyseisen suojatien havainnointi on risteykseen tultaessa hankalaa.) Samalla kun painan jarruni lukkoon, toinen miehistä huomaa minut ja nappaa kaveristaan kiinni. Autoni puoltaa hieman lukkojarrutuksessa heihin päin mutta pysähtyy noin metrin päähän miehistä. Jarrutusmatka on yllättävän pitkä! Takana tullut pakettiauto ei sentään osu perääni. Päästän miehet suojatien yli, ja jatkan matkaa. Vasta työpaikalla rupeaa hirvittämään.

Autoni renkaat ovat näyttäneet alipaineisilta, mutta rengaspaineen tarkistaminen ja korjaaminen aiheutti minulle yllättävän paljon työtä. Helpoiten olen päässyt Keljon Prisman automaattiaseman ilmapisteelle, mutta sen rengaspainemittari on rikki. Ostin sitten Biltemasta viiden euron taskumittarin, ja lopulta tänä aamuna sain rengaspaineet kuntoon. Samalla selvisi, että alipainetta oli ollut ihan liikaa.

Auto on katsastettava viimeistään huhtikuun loppupuolella. Sitä ennen aion käyttää sen 90.000 kilometrin määräaikaishuollossa, varmaankin heti kuun vaihteessa palkkapäivän jälkeen. Auton peltien pienille ruostevaurioillekin pitää tehdä jotain – toivottavasti ei löydy mitään pahaa piilevää ruostetta (en sitten saanut aikaiseksi viedä autoa testiin ennen hankintaa, mitä olen tässä kiroillut). Autossa on myös pikkuvikoja, mutta ei mitään hälyttävää.

Tänään opin taas käyttämään nelosvaihdetta kaupunkinopeuksissa (50 km/h ja yli). Autokoulussa se opetettiin, mutta Samaralla tuntui aluksi, että 60 km/h on alin, mitä voi nelosella ajaa. En sitten tiedä, onko kyse vain omasta tottumisestani autoon, että saan sen menemään viittäkin kymppiä nelosella.

Kotitalon parkkipaikkaa jonotan. Odotellessa olen kokeillut erilaisia kadunvarsiparkkeerauksia ja ihmetellyt muiden parkkeeraussotkuja. Yliopisto on jo toimittanut minulle henkilökunnan pysäköintiluvan.

Seuraavassa Ibidmobiili:
Ibidmobiili

Ja malli siitä, kuinka Suomessa ei ole laillista pysäköidä:
Pysäköintivirhe

Koeajoa

Elämäni ensimmäinen ajoreissu itsenäisen ajoluvan kanssa meni hieman läskiksi.

Kävin koeajamassa Rinta-Joupilla myynnissä olevan vuoden 2001 Lada Samaran. Sen merkittävin houkutin on halpa hinta (epäilemättä ainakin osittain johtuen merkin maineesta). Ladalta on turha odottaa minkäännäköistä luksusta, mutta toivomuksena oli, että auto olisi parin vuoden ajan käyttökelpoinen. Tällä hetkellä ei nimittäin tee mieli velkaantua kovinkaan paljoa lisää.

Reissun kohokohdat: yllättävän hankala tankkaus ja useat sammahtelut liikenneympyrään (kerran jopa ympyrän sisällä, vieläpä ruuhka-aikaan). Nämä kaikki sattuivat ihan reissun alkuvaiheessa, ja kypsyinkin nopeasti. Keskeytin ajon ja parkkeerasin takaisin Rinta-Joupin pihaan – takana alle kilometri.

Lyhyen matkan aikana selvisi, että ohjaus toimii kivasti, eikä sen ilmeistä raskausta erityisemmin ajaessa huomaa (vasta jälkikäteen huomaa käsien kipeytyneen). Sivupeilejä en saanut optimiasentoon, mutta aika lähelle kuitenkin. Jarrut toimivat hyvin, samoin moottori silloin kun en sammutellut – mutta en tosiaankaan ajanut kovin kovaa missään vaiheessa. Auton pelleissä on vähän ruostetta. Vaikeinta oli luottaa vaihteistoon – noloin sammahtaminen johtuikin siitä, että olin erehdyksessä laitttanut lähdössä kolmosen ykkösen sijasta silmään. Yleiskuva oli kaikesta huolimatta myönteinen.

Pitää kokeilla pian uudestaan pidemmällä lenkillä ja kovemmilla vauhdeilla (heti takaisin satulaan jne). Auto pitää myös muistaa käyttää kuntotestissä ennen mahdollista ostopäätöstä.

(Muuten – jatkanko auto- ja liikenneteemalla täällä vai pitäisikö mielummin perustaa niiille jutuille erillinen blogi?)

Ajokoe hyväksytty

Nyt on sitten lompakossa todistus kuljettajantutkinnon hyväksymisestä (ajo-oikeus ko. todistuksella Suomessa).

Aamulla lähdettiin ajamaan viimeistä ajotuntia, tarkoituksena lämmitellä koetta varten. Kiersimme kaikenlaisia liikennetilanteita liikenneympyröistä kiihdytyskaistoihin. Vaikka jännitystä en juurikaan tuntenut, sitä selvästi kuitenkin oli, sillä suoriutuminen oli tavallista heikompaa – liikennemerkkejä jäi huomaamatta ja kerran sain sählättyä itseni vanhoilla vihreillä (siis keltaisia päin lain vastaisesti) risteykseen. Sammuttelinkin runsaasti.

Lämmittelyajon reittinä oli Kilpisenkatu – Harjukatu – Sepänkatu – Viitaniementie – Nisulankatu – Sepänkatu – Väinönkatu – Yliopistonkatu – Kalevankatu – Vapaudenkatu – Väinönkatu – Hannikaisenkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Urhonkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Seppäläntie – Ahjokatu – Alasinkatu – Seppäläntie – Nelostie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Pihassa tehtiin kulmaperuutustehtävä parkissa olleen kuorma-auton viereen.

Itse kokeessa olin aika jännittynyt, mikä näkyi erityisesti käsittelyn kulmikkuudessa. Aluksi tutvo (tutkinnon vastaanottaja) kyseli, mitä pitää talvella autolla lähtiessä tarkistaa. Sanoin, että ikkunoiden pitää olla puhtaat, ja selitin myös renkaiden tarkastamisesta jotain. Sitten mentiin autoon, juteltiin vähän aikaa ja lopuksi lähdettiin. Erityisen tarkkailun alla oli risteysajo. Sain ajaa ensin keskusta-kylttien mukaisesti Puistokadulle asti. Sitten tutvo rupesi ohjaamaan minua risteys kerrallaan, kunnes päästiin pikkukaduilta takaisn pääkaduille. Sitten ajeltiin taas kylttien mukaan, tosin kylttiohje vaihteli parin risteyksen välein. Rantaväylältä poistuttaessa sain tehtäväksi ajaa oman reittini mukaisesti takaisin katsastuskonttorille.

Muutamia tilanteita oli: jarrutin yksiin valoihin todella rajusti. Keskustan pikkukaduilla tuli ahtaassa paikassa vastaan mm. Jyväskylän Liikenteen linja-auto (odottelin rauhassa vuoroani). Keskikadun ja Voionmaankadun valoristeyksessä vasemmalle käännyttäessä odotin rauhassa, että vastaan tulijat pääsevät risteyksestä pois, mutta kun olin jo risteyksestä poistumaan valmistautumassa, vastaantulijoiden oikealle kääntyvä kaista lähti liikkeelle. Siinä kohtaa mietin, että meniköhän se oikein, kun menin heidän edestään. Vaasankadun ja Hannikaisenkadun risteyksessä ajoin jonon perässä valoihin ja valo vaihtui keltaiselle juuri minua ennen. Tilanne oli sellainen, että mietin, että olisiko pitänyt pysähtyä. Kokeen jälkeen selitin näitä tutvolle, mutta hän keskeytti ja sanoi että ne meni ihan oikein, molemmat tilanteet.

Ajoreittinä kokeessa oli (muistaakseni) Ajovarman piha – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Puistokatu – Puutarhankatu – Tellervonkatu – Yrjönkatu – Sepänkatu – Nisulankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Nelostie – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Kokeen lopussa tehtiin täsmälleen sama kulmaperuutustehtävä kuin kokeeseen tultaessa.

Lopputulema oli siis hyväksytty koe. Palautetta sain seuraavasti:

  1. Ajoneuvon käsittelystä molemmat olimme samaa mieltä – 3. Tutvo kommentoi kulmikkaasta ajotyylistä, mutta ei moittinut. Hieman tutvo moitti tapaani ajaa yhdellä kädellä varsinkin vilkkua käytettäessä, mikä hieman vaikutti ajolinjan varmuuteen.
  2. Liikennetilanteen hallinnan arvioimme molemmat 4:ksi.
  3. Kevyen liikenteen huomioinnista sain kiitosta – toisen kokeesta tulleen H-merkinnän (hyvä). Molemmilla arvio oli 4.
  4. Sujuvuus ja suunnitelmalisuus toimi – molempien arvio 3.
  5. Riskien tunnistaminen ja välttäminen toimi myös – oma arvio 3, tutvon arvio 4.
  6. Sosiaaliset taidot – molempien arvio 3. Kuulemma ilmoitan aikeeni selkeästi.
  7. Taloudellinen ajaminen – tutvo näki yritystä sekä sen, että opittavaa on lisää. Molempien arvio 3.
  8. Arviot olivat hyvinkin yhteneväisiä – tutvon arvio 4

Numeroarvion asteikko oli 1–5, minä arvioin itse ennen koetta ja tutvo kokeen jälkeen. Arvioinnin yhteneväisyyden arvioi ainoastaan tutvo.

Ruudukossa oli kaksi H-merkintää (hyvä), eikä muita merkintöjä (ei siiis yhtään virhettä eikä konfliktia). Hyvä oli merkitty taajama-ajon kohdalle (havainnointi) sekä erityisesti kevyen liikenteen havainnointiin. Havaintoja tutvo teki pakollisten lisäksi kaista-ajosta, liikennevaloristeyksistä, maantieajosta, taajaman ulkopuolisista risteyksistä, opasteajosta ja lisäksi liukkaalla ajamisesta.

Kokeen jälkeen sain opettajalta kyydin autokoululle, jossa sain allekirjoittaa papereita. Sain myös pari tarjouslipuketta ja rekaiden urasyvyyden mittaukseen tarkoitetun avaimenperän.

Seuraava projektin vaihe on auton ostaminen. Kandidaatti onkin jo mielessä, mutta en kerro siitä täällä etukäteen :)

Lyhtaikaisen (2 v.) kortin saan muutaman viikon kuluttua. Sitä ennen ajo-oikeus on tutvon antaman todistuksen perusteella, ja se yhdessä henkkareiden kanssa korvaa ajokortin kuukauden ajan.

Loppu häämöttää

Tein tänään taas runsaasti teoriaharjoituksia. Olen selvästi kehittynyt: koko kouluajan teoriaharjoitusten keskiarvo (virheiden määrä, missä 11 on suurin hyväksyttävä) on 1,34; tammikuun keskiarvo on 1,13; tämän viikon keskiarvo on 0,88; tämän päivän keskiarvo on 0,79. Nollatuloksia on koko aikana tullut 15/47 (32 %), tammikuussa 15/40 (38 %), tällä viikolla 12/25 (48 %) ja tänään 7/14 (50 %).

Tein viimeiset teoriatunnit tänään ja eilen. Eilen vuorossa oli erittäin hyödyllinen maantieajoon ja ohituksiin perehdyttänyt luento, jossa pohdittiin mm. kiihdytyskaistoja. Näistä asioista saa koulussa vähiten käytännön harjoitusta, joten teoriaopetus on sitäkin tärkeämpää. Tänään vuorossa oli kuljettajan oma tila – väsymys, asenne, humala, ynnä muut sellaiset tekijät. Videoitu humalan vaikutusta ajokykyyn testannut simulaattorikoe oli kyllä ihan hyvää konkretiaa.

Tänään päivällä kävin ajamassa kolmanneksi viimeisen ajotuntini. Aluksi kerrattiin kiihdytyskaistoja ajelemalla Rantaväylää ja Vaajakosken moottoritietä ristiin rastiin. Kiihdytyskaistat tuntuivat tulevan ihan hyvin haltuun. Tunnin puolessa välissä opettaja ilmoitti, että lopputunnin hän tekee merkintöjä kuin oltaisiin ajokokeessa. Kun lopulta päästiin takaisin Agoran pihaan, palaute oli ihan positiivista – virheitä oli mutta ei kovinkaan vakavia. Peruutustehtävänä tein taskuperuutuksen Agoran pihassa.

Yhden hassun sattumuksen voisin mainita. Tulin nimittäin Kauppakadun ja Gummeruksenkadun risteykseen – Kauppakatua yläkaupungin suuntaan – erittäin varovasti. Ylitin oman suojatieni – myös vastakkainen suojatie oli vapaa – ja katsoin, ettei oikealta tule ketään. Risteyksen keskellä huomasin, että vastakkaisella suojatiellä tilanne oli kehittynyt siten, että molemmilta puolilta oli kärkkymässä suojatielle tuloa jalankulkijoita. No, minähän sitten pysäytin keskelle risteystä ja annoin tietä. Ikävä paikka pysähtyä, mutta ei sille oikein mitään voinut. Jalankulkijat kyllä hymyilivät ja moikkailivat kiitoksia.

Yhden V-merkinnän (“vaaraa lisäävä”) sain kohtaan “liikkeellelähtö / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli muutamasta sammahtelusta. Toinen V-merkintä tuli kohtaan “kääntyminen vasemmalla / ajolinja”, sillä en huomannut ryhmittyä yksisuuntaisen ja yksikaistaisen kadun vasempaan reunaan. Kolmas V-merkintä tuli kohtaan “risteävän tien ylittäminen / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli siitä, kun tulin liikenneympyrään kerran turhan kovaa. Neljäs V-merkintä tuli kohtaan “pysäköinti tai pysäyttäminen / nopeus ja säätely”, joka johtui käsittääkseni siitä, että väistäessäni keskellä katua toikkaroivia miehiä – samalla, kun itse valmistauduin pysäköimään tien reunaan – jouduin pysähtymään ja unohdin vaihtaa vaihteen ykköselle, mikä johti moottorin sammumiseen keskellä katua. Lopuksi sain R-merkinnän (“rike” – näitä ei varsinaisessa kokeessa kirjata ylös) siitä, kun ajolinjani oli moottoritiellä vaappuva (vaihteli sen mukaan, minne havainnoin). Kokonaisuutena ymmärsin, että nämä on helppo saada lopuilla tunneilla pois.

Reittinä oli tänään Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Rantaväylä – Vaajakosken moottoritie – Kuokkalantie – Vaajakoskentie – Vaajakosken moottoritie – Nelostie – Saarijärventie – Palokanorsi – Nelostie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Alvar Aallon katu – Hannikaisenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Harjoituskoe aloitettiin Saarijärventiellä.

Huomenna iltapäivällä on teoriakoe. Jos se menee läpi, voin heti varata ajokokeen ja loput ajokerrat (joista ainakin yksi on hyvä laittaa päättymään ajokokeen alkuun, ihan vain lämmittelyksi).

Sähläystä kaista-ajossa

Eilen teoriatunnilla vuorossa oli liikennetilanteiden jakson (siis jakso 2) – jonka olen muuten jo kokonaan istunut – aloitusluento. Luennolla painotettiin oikean havainnoinnin merkitystä ja kerrottiin oikeita ja vääriä tarinoita ajokokeesta.

Äsken tein Ajokaistan teoriakoeharjoituksia. Virheet: 1+0, 0+0, 1+0, 0+1, 0+2, 0+0 (ensin monivalintatehtävät ja sitten kuvatehtävät). Kuvatehtäviä on yhdessä kokeessa 50, virheitä sallitaan 8; monivalintatehtäviä on kymmenen, virheitä sallitaan kolme. Kertaakaan en ole vielä saanut hylsyä, vaikka harjoituskokeita olenkin tehnyt yhteensä 22 kpl (ja erillisiä kuvaharjoitussarjoja runsaasti enemmän).

Tänään aamulla ajotunnilla etsittiin poikkeuskäännöksiä ja kiihdytyskaistoja sekä seurattiin reittiopasteita. Sähläsin aika paljon. Kaistavaihdossa en ensinkään tunnu osaavan pitää vauhtia yllä. Toisaalta aika vähän olen sitä päässyt edes harjoittelemaan. Seppälässä unohduin pohtimaan mennyttä tilannetta ja heräsin taas kaistanvaihtoon myöhään, ja kuolleen kulman tarkastus unohtui. Taulumäentiellä lähestyttäessä Rantaväylän ylitystä keskityin niin autuaasti punaisiin valoihin jarruttamiseen, että en huomannut katsoa kaistaopasteita enkä huomannut, että hyvä paikka kaistanvaihtoon olisi ollut ennen kyeistä valoristeystä. Jäin siten valoihin oikealle kaistalle, ja heti vihreän sytyttyä piti ryhtyä vieressä vasemmalla jonottaneilta anomaan vilkulla kaistanvaihtotilaa. Vapaaherrantieltä Rantaväylälle siirryttäessä lyhyt kiihdytyskaista sekoitti pasmat, ja opettaja joutui kehoittamaan painamaan kaasun pohjaan. Rantaväylällä innostuin suositusnopeuskyltin johdosta painamaan jarrrua, ja eiköhän heti porukkaa alkanut lapata ohitseni. Kaiken kukkuraksi osuin Mattilanniemessä pysäköidessä renkaalla reunakiveen… Noh, opettajan kommentti lopussa oli, että harjoitellessa aina sählätään. Ja olin oikein ylpeä, kun osasin Mäki-Matin luona väistää bussia ja (melkein) suojatiellä kävellyttä poikaa. (Ja sain myös kuulla, että simulaattoriblogahdukseni oli koululla luettu.)

Reittinä tällä kertaa Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Rautpohjankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Seppäläntie – Vasarakatu – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman parkkipaikka – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Rantaväylä – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Maanantaina ja tiistaina viimeiset teorialuennot, keskiviikkona teoriakoe. Sain opettajalta luvan varata vielä yhden ajotunnin ennen teoriakoetta – varasin sen sitten tiistaille – silloin tehtäisiin ilmeisesti harjoituskoe.

“Älä ohita, mulle tulee paha mieli”

Näin luki erään vanhan auton takalasissa, jonka kanssa seisoimme kouluautolla punaisissa valoissa tänään.

Eilen opiskeltiin teoriatunnilla liikenteeseen liittymistä ja pysäköintiä. Tässä tulikin jo rautaisannos liikennesääntöjä – olenkin ihmetellyt, että milloin niitä opetetaan. Sen sijaan päivän opetusvideo oli vähän hassu, tosin viihdyttävä – seurattiin pätkä (näyteltyä) ajo-opetustuntia, jossa kouluauto väisteli pyöräilijöitä ja pysäköi useampaan kertaan. Välillä noita videoita katsoessa käy mielessä, että kuinka kamalan vanhoja ne ovat. Tuosta videosta sai selville, että jossain 1990-luvulla (tai korkeintaan aivan 2000-luvun alussa) se oli kuvattu, sillä siellä käytettiin pysäköintikiekkoa (käyttöön 1990) ja markkoja (käytöstä pois 2002).

Tänään ajotunti alkoi siitä, kun eilisen teoriatunnin pitänyt opettaja taskuparkkeerasi koulun Audin erittäin ahtaaseen väliin Agoran pihalla. Noh, sitähän sai sitten vänkätä siitä pois monta minuuttia. Agoralta ajoimme Keskussairaalaan kokeilemaan yksisuuntaista katua. Sain sitten moottorin sammutettua siihen Keskussairaalantien kaistojen väliselle odotustielle, ja takana oli ambulanssi (onneksi ei hälytysajossa). Keskussairaalalta ajettiin taas keskustaan, ja Hannikaisenkadulla ja Vaasankadulla perässäni hengitti Jyväskylän Liikenteen matalalattia-Kabus. Gummeruksenkadulla puolestaan perässä oli venäläinen turistibussi. Otsikon teksti osui silmiin Yliopistonkadulla, ja sitten ajettiinkin melkein suoraan takaisin Agoralle, jossa sain tehdä yksinkertaisen peruutusparkkeeraustehtävän.

Reittinä tänään oli siis Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Keskussairaala – Kukkumäentie – Länsiväylä – Keskussairaalantie – Haarakatu – Hannikaisenkatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Cygnaeuksenkatu – Yliopistonkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Gummeruksenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Seuraava teoriatunti tiistaina ja ajotunti keskiviikkona.

Virallista liukastelua

Heti uuden vuoden jälkeen oli aika lähteä Jyvässeudun ajoharjoitteluradalle liukastelemaan. Yritin synkronoida vaihtelevan unirytmini siten, että olisin ollut tänä aamuna virkeä ja levännyt, mutta sehän meni aivan päin prinkkalaa. Nukuin yöllä (runsaasta yrittämisestä huolimatta) vain kolme tuntia, mutta ei se ajamista tuntunut tällä kertaa haittaavan – ehkä auttoi se, että olin saanut nukkua vapaasti viimeiset kaksi viikkoa lomalla :)

Ohje oli olla autokoulussa kello 7:50, mutta myöhästyin kymmenisen minuuttia, koska myöhästyin bussista. Onneksi Keltinmäestä kulkee keskustaan arkiaamuisin noin kymmenen minuutin väliajoin busseja. Opettaja oli taas yllättäen vaihtunut – tämän opettajan kanssa en ollut aiemmin autoon mennyt (sama opettaja, joka teoriatunnilla flunssaisena luetutti meillä kirjaa – mutta hyvä fiilis minulle opettajasta jäi ajon jälkeen.) Koululta lähdettiinkin sitten saman tien ajamaan.

Etukäteen olin miettinyt, kuten käskettyä, reitin, ja ajoinkin molempiin suuntiin lähes itsenäisesti. Hannikaisenkadun ja Vapaudenkadun kaistanvaihdoksia osasin jännittää etukäteen, mutta Eniron karttapalvelun helikopterinäkymä auttoi niihin valmistautumisessa. Moottoritiellä pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan satasta, mutta ennen kuin sain kiihdytettyä, minusta meni varmaan miljoona autoa ohi :) Samoin Kuopiontiellä minua ohiteltiin hartaasti, mikä toisaalta auttoi siihen, etten kaukovaloja joutunut kertaakaan käyttämään. Entisen Lasilandian risteyksessä keskityin vauhdin hidastamiseen niin hartaasti, että unohdin kääntää rattia enemmän kuin muodon vuoksi, ja aika lähellä liikenteenjakajaa käytiin.

Radalla oli vain kaksi autokuntaa, molemmat Autokoulu Moottorista. Niin pienelle porukalle ei tehty yhteisesittelyjä, vaan kummankin auton opettaja esitteli omille oppilailleen (minä olin yksikseni, toisesta autokunnasta en tiedä) jarrutusmatkoja ja radan eri toimintoja. Rata oli tosi liukas – jarrutusmatka 60 km/h:n alkuvauhdista oli 100 metriä. Lopulta pääsin itse kokeilemaan.

Ensiksi jarrutus suoraan, siiinä ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Sitten ajettiin esteen väistämistä monta kertaa – mallitettiin tilannetta, jossa omalla kaistalla on yllättävä este, jota väistetään vastaantulijoiden kaistalle ja koetetaan palata mahdollisimman nopeasti takaisin, tai vaihtoehtoisesti epäonnista ohitustilannetta. Koulun Audin ajonvakautusjärjestelmällä tilanne onnistui aika helposti, mutta kun se otettiin pois päältä, auto lähti joka kerta käsistä. Noh, olihan se hauska spinnailla :) Radan paluulenkillä yritin monta kertaa tähystää radan varteen laitettua hirvisiluettia (jota en aamun hämärässä nähnyt ennen kuin opettaja käski pysäyttämään oikealle kohdalle), ja kerran kokeilimme mäkilähtöä peilijäältä (eihän se kouluauton kitkarenkailla onnistunut). Lopuksi ajoimme mutkaharjoituksia, jossa keskellä mutkaa piti tehdä äkkijarrutus – jostain syystä aina jarrutusta aloittaessani unohdin kääntää tarpeeksi ja ajauduimme siksi reilusti mutkasta ulos, vasta viimeisellä yrittämällä sain auton pysymään oikeassa reunassa.

Paluumatkalla ajelin ihan reilusti autojonon mukana liikenteen nopeuksia, Kuopiontiellä muutamia pätkiä ihan satastakin. Keli oli lähes ihanteellinen, aurinko paistoi ja tie oli pitävän tuntuinen, ja vaikka en kuljettajana maisemaa ehtinytkään ihailla, oli näkymät silti mieltä ylentäviä. Vaajakosken surullisenkuuluisaan liikenneympyrään meinasin mennä sisäkaistalle, mutta opettaja oli fiksu ja kielsi. Sen sijaan moottoritien alun liukkaus yllätti – ajonvakautusjärjestelmä aktivoitui ainakin kerran, ja ties minkälaisessa liemessä olisimme olleet vanhemmalla autolla. Myös myöhemmin moottoritiellä oli todella liukasta, joten ajoin varovasti ja suuremmin kiirehtimättä.

Menomatkan reitti oli siis Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Vaajakosken moottoritie – Vaajakoskentie – Kuopiontie – Ruuhimäentie – Ajoneuvontie. Paluumatkan reitti oli sama kääntäen. Maantieajon kulutus oli 6,0 l / 100 km. Auton sain sammumaan vahingossa vain kerran, ja sekin tapahtui radalla, ei liikenteessä.

Seuraava teoriatunti on 7.1. Seuraavaa ajotuntia en ole vielä varannut, pitää tässä katsella miten nuo jäljelläolevat ajoittaa niin, etteivät lopu kesken. Tavoitteena on tehdä kuljettajantutkinnon ajokoe tammikuun viimeisellä viikolla.