Nyt on sitten lompakossa todistus kuljettajantutkinnon hyväksymisestä (ajo-oikeus ko. todistuksella Suomessa).

Aamulla lähdettiin ajamaan viimeistä ajotuntia, tarkoituksena lämmitellä koetta varten. Kiersimme kaikenlaisia liikennetilanteita liikenneympyröistä kiihdytyskaistoihin. Vaikka jännitystä en juurikaan tuntenut, sitä selvästi kuitenkin oli, sillä suoriutuminen oli tavallista heikompaa – liikennemerkkejä jäi huomaamatta ja kerran sain sählättyä itseni vanhoilla vihreillä (siis keltaisia päin lain vastaisesti) risteykseen. Sammuttelinkin runsaasti.

Lämmittelyajon reittinä oli Kilpisenkatu – Harjukatu – Sepänkatu – Viitaniementie – Nisulankatu – Sepänkatu – Väinönkatu – Yliopistonkatu – Kalevankatu – Vapaudenkatu – Väinönkatu – Hannikaisenkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Urhonkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Seppäläntie – Ahjokatu – Alasinkatu – Seppäläntie – Nelostie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Pihassa tehtiin kulmaperuutustehtävä parkissa olleen kuorma-auton viereen.

Itse kokeessa olin aika jännittynyt, mikä näkyi erityisesti käsittelyn kulmikkuudessa. Aluksi tutvo (tutkinnon vastaanottaja) kyseli, mitä pitää talvella autolla lähtiessä tarkistaa. Sanoin, että ikkunoiden pitää olla puhtaat, ja selitin myös renkaiden tarkastamisesta jotain. Sitten mentiin autoon, juteltiin vähän aikaa ja lopuksi lähdettiin. Erityisen tarkkailun alla oli risteysajo. Sain ajaa ensin keskusta-kylttien mukaisesti Puistokadulle asti. Sitten tutvo rupesi ohjaamaan minua risteys kerrallaan, kunnes päästiin pikkukaduilta takaisn pääkaduille. Sitten ajeltiin taas kylttien mukaan, tosin kylttiohje vaihteli parin risteyksen välein. Rantaväylältä poistuttaessa sain tehtäväksi ajaa oman reittini mukaisesti takaisin katsastuskonttorille.

Muutamia tilanteita oli: jarrutin yksiin valoihin todella rajusti. Keskustan pikkukaduilla tuli ahtaassa paikassa vastaan mm. Jyväskylän Liikenteen linja-auto (odottelin rauhassa vuoroani). Keskikadun ja Voionmaankadun valoristeyksessä vasemmalle käännyttäessä odotin rauhassa, että vastaan tulijat pääsevät risteyksestä pois, mutta kun olin jo risteyksestä poistumaan valmistautumassa, vastaantulijoiden oikealle kääntyvä kaista lähti liikkeelle. Siinä kohtaa mietin, että meniköhän se oikein, kun menin heidän edestään. Vaasankadun ja Hannikaisenkadun risteyksessä ajoin jonon perässä valoihin ja valo vaihtui keltaiselle juuri minua ennen. Tilanne oli sellainen, että mietin, että olisiko pitänyt pysähtyä. Kokeen jälkeen selitin näitä tutvolle, mutta hän keskeytti ja sanoi että ne meni ihan oikein, molemmat tilanteet.

Ajoreittinä kokeessa oli (muistaakseni) Ajovarman piha – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Puistokatu – Puutarhankatu – Tellervonkatu – Yrjönkatu – Sepänkatu – Nisulankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Nelostie – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Kokeen lopussa tehtiin täsmälleen sama kulmaperuutustehtävä kuin kokeeseen tultaessa.

Lopputulema oli siis hyväksytty koe. Palautetta sain seuraavasti:

1. Ajoneuvon käsittelystä molemmat olimme samaa mieltä – 3. Tutvo kommentoi kulmikkaasta ajotyylistä, mutta ei moittinut. Hieman tutvo moitti tapaani ajaa yhdellä kädellä varsinkin vilkkua käytettäessä, mikä hieman vaikutti ajolinjan varmuuteen.
2. Liikennetilanteen hallinnan arvioimme molemmat 4:ksi.
3. Kevyen liikenteen huomioinnista sain kiitosta – toisen kokeesta tulleen H-merkinnän (hyvä). Molemmilla arvio oli 4.
4. Sujuvuus ja suunnitelmalisuus toimi – molempien arvio 3.
5. Riskien tunnistaminen ja välttäminen toimi myös – oma arvio 3, tutvon arvio 4.
6. Sosiaaliset taidot – molempien arvio 3. Kuulemma ilmoitan aikeeni selkeästi.
7. Taloudellinen ajaminen – tutvo näki yritystä sekä sen, että opittavaa on lisää. Molempien arvio 3.
8. Arviot olivat hyvinkin yhteneväisiä – tutvon arvio 4

Numeroarvion asteikko oli 1–5, minä arvioin itse ennen koetta ja tutvo kokeen jälkeen. Arvioinnin yhteneväisyyden arvioi ainoastaan tutvo.

Ruudukossa oli kaksi H-merkintää (hyvä), eikä muita merkintöjä (ei siiis yhtään virhettä eikä konfliktia). Hyvä oli merkitty taajama-ajon kohdalle (havainnointi) sekä erityisesti kevyen liikenteen havainnointiin. Havaintoja tutvo teki pakollisten lisäksi kaista-ajosta, liikennevaloristeyksistä, maantieajosta, taajaman ulkopuolisista risteyksistä, opasteajosta ja lisäksi liukkaalla ajamisesta.

Kokeen jälkeen sain opettajalta kyydin autokoululle, jossa sain allekirjoittaa papereita. Sain myös pari tarjouslipuketta ja rekaiden urasyvyyden mittaukseen tarkoitetun avaimenperän.

Seuraava projektin vaihe on auton ostaminen. Kandidaatti onkin jo mielessä, mutta en kerro siitä täällä etukäteen

Lyhtaikaisen (2 v.) kortin saan muutaman viikon kuluttua. Sitä ennen ajo-oikeus on tutvon antaman todistuksen perusteella, ja se yhdessä henkkareiden kanssa korvaa ajokortin kuukauden ajan.

Lyhyt maininta tännekin: kuljettajantutkinnon teoriakokeeni on hyväksytty. Virheitä tuli yleisessä osassa (monivalinnat) yksi ja tilannetehtävissä (kuvaväitteet) kaksi.

Ajokoe (inssiajo) on sijoitettu keskiviikkoaamuun. Sitä ennen ajan kaksi ajotuntia, kerran tiistaina päivällä ja toisen kerran keskiviikkoaamuna juuri ennen koetta.

Tein tänään taas runsaasti teoriaharjoituksia. Olen selvästi kehittynyt: koko kouluajan teoriaharjoitusten keskiarvo (virheiden määrä, missä 11 on suurin hyväksyttävä) on 1,34; tammikuun keskiarvo on 1,13; tämän viikon keskiarvo on 0,88; tämän päivän keskiarvo on 0,79. Nollatuloksia on koko aikana tullut 15/47 (32 %), tammikuussa 15/40 (38 %), tällä viikolla 12/25 (48 %) ja tänään 7/14 (50 %).

Tein viimeiset teoriatunnit tänään ja eilen. Eilen vuorossa oli erittäin hyödyllinen maantieajoon ja ohituksiin perehdyttänyt luento, jossa pohdittiin mm. kiihdytyskaistoja. Näistä asioista saa koulussa vähiten käytännön harjoitusta, joten teoriaopetus on sitäkin tärkeämpää. Tänään vuorossa oli kuljettajan oma tila – väsymys, asenne, humala, ynnä muut sellaiset tekijät. Videoitu humalan vaikutusta ajokykyyn testannut simulaattorikoe oli kyllä ihan hyvää konkretiaa.

Tänään päivällä kävin ajamassa kolmanneksi viimeisen ajotuntini. Aluksi kerrattiin kiihdytyskaistoja ajelemalla Rantaväylää ja Vaajakosken moottoritietä ristiin rastiin. Kiihdytyskaistat tuntuivat tulevan ihan hyvin haltuun. Tunnin puolessa välissä opettaja ilmoitti, että lopputunnin hän tekee merkintöjä kuin oltaisiin ajokokeessa. Kun lopulta päästiin takaisin Agoran pihaan, palaute oli ihan positiivista – virheitä oli mutta ei kovinkaan vakavia. Peruutustehtävänä tein taskuperuutuksen Agoran pihassa.

Yhden hassun sattumuksen voisin mainita. Tulin nimittäin Kauppakadun ja Gummeruksenkadun risteykseen – Kauppakatua yläkaupungin suuntaan – erittäin varovasti. Ylitin oman suojatieni – myös vastakkainen suojatie oli vapaa – ja katsoin, ettei oikealta tule ketään. Risteyksen keskellä huomasin, että vastakkaisella suojatiellä tilanne oli kehittynyt siten, että molemmilta puolilta oli kärkkymässä suojatielle tuloa jalankulkijoita. No, minähän sitten pysäytin keskelle risteystä ja annoin tietä. Ikävä paikka pysähtyä, mutta ei sille oikein mitään voinut. Jalankulkijat kyllä hymyilivät ja moikkailivat kiitoksia.

Yhden V-merkinnän (“vaaraa lisäävä”) sain kohtaan “liikkeellelähtö / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli muutamasta sammahtelusta. Toinen V-merkintä tuli kohtaan “kääntyminen vasemmalla / ajolinja”, sillä en huomannut ryhmittyä yksisuuntaisen ja yksikaistaisen kadun vasempaan reunaan. Kolmas V-merkintä tuli kohtaan “risteävän tien ylittäminen / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli siitä, kun tulin liikenneympyrään kerran turhan kovaa. Neljäs V-merkintä tuli kohtaan “pysäköinti tai pysäyttäminen / nopeus ja säätely”, joka johtui käsittääkseni siitä, että väistäessäni keskellä katua toikkaroivia miehiä – samalla, kun itse valmistauduin pysäköimään tien reunaan – jouduin pysähtymään ja unohdin vaihtaa vaihteen ykköselle, mikä johti moottorin sammumiseen keskellä katua. Lopuksi sain R-merkinnän (“rike” – näitä ei varsinaisessa kokeessa kirjata ylös) siitä, kun ajolinjani oli moottoritiellä vaappuva (vaihteli sen mukaan, minne havainnoin). Kokonaisuutena ymmärsin, että nämä on helppo saada lopuilla tunneilla pois.

Reittinä oli tänään Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Rantaväylä – Vaajakosken moottoritie – Kuokkalantie – Vaajakoskentie – Vaajakosken moottoritie – Nelostie – Saarijärventie – Palokanorsi – Nelostie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Alvar Aallon katu – Hannikaisenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Harjoituskoe aloitettiin Saarijärventiellä.

Huomenna iltapäivällä on teoriakoe. Jos se menee läpi, voin heti varata ajokokeen ja loput ajokerrat (joista ainakin yksi on hyvä laittaa päättymään ajokokeen alkuun, ihan vain lämmittelyksi).

Eilen teoriatunnilla vuorossa oli liikennetilanteiden jakson (siis jakso 2) – jonka olen muuten jo kokonaan istunut – aloitusluento. Luennolla painotettiin oikean havainnoinnin merkitystä ja kerrottiin oikeita ja vääriä tarinoita ajokokeesta.

Äsken tein Ajokaistan teoriakoeharjoituksia. Virheet: 1+0, 0+0, 1+0, 0+1, 0+2, 0+0 (ensin monivalintatehtävät ja sitten kuvatehtävät). Kuvatehtäviä on yhdessä kokeessa 50, virheitä sallitaan 8; monivalintatehtäviä on kymmenen, virheitä sallitaan kolme. Kertaakaan en ole vielä saanut hylsyä, vaikka harjoituskokeita olenkin tehnyt yhteensä 22 kpl (ja erillisiä kuvaharjoitussarjoja runsaasti enemmän).

Tänään aamulla ajotunnilla etsittiin poikkeuskäännöksiä ja kiihdytyskaistoja sekä seurattiin reittiopasteita. Sähläsin aika paljon. Kaistavaihdossa en ensinkään tunnu osaavan pitää vauhtia yllä. Toisaalta aika vähän olen sitä päässyt edes harjoittelemaan. Seppälässä unohduin pohtimaan mennyttä tilannetta ja heräsin taas kaistanvaihtoon myöhään, ja kuolleen kulman tarkastus unohtui. Taulumäentiellä lähestyttäessä Rantaväylän ylitystä keskityin niin autuaasti punaisiin valoihin jarruttamiseen, että en huomannut katsoa kaistaopasteita enkä huomannut, että hyvä paikka kaistanvaihtoon olisi ollut ennen kyeistä valoristeystä. Jäin siten valoihin oikealle kaistalle, ja heti vihreän sytyttyä piti ryhtyä vieressä vasemmalla jonottaneilta anomaan vilkulla kaistanvaihtotilaa. Vapaaherrantieltä Rantaväylälle siirryttäessä lyhyt kiihdytyskaista sekoitti pasmat, ja opettaja joutui kehoittamaan painamaan kaasun pohjaan. Rantaväylällä innostuin suositusnopeuskyltin johdosta painamaan jarrrua, ja eiköhän heti porukkaa alkanut lapata ohitseni. Kaiken kukkuraksi osuin Mattilanniemessä pysäköidessä renkaalla reunakiveen… Noh, opettajan kommentti lopussa oli, että harjoitellessa aina sählätään. Ja olin oikein ylpeä, kun osasin Mäki-Matin luona väistää bussia ja (melkein) suojatiellä kävellyttä poikaa. (Ja sain myös kuulla, että simulaattoriblogahdukseni oli koululla luettu.)

Reittinä tällä kertaa Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Rautpohjankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Seppäläntie – Vasarakatu – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman parkkipaikka – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Rantaväylä – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Maanantaina ja tiistaina viimeiset teorialuennot, keskiviikkona teoriakoe. Sain opettajalta luvan varata vielä yhden ajotunnin ennen teoriakoetta – varasin sen sitten tiistaille – silloin tehtäisiin ilmeisesti harjoituskoe.

Näin luki erään vanhan auton takalasissa, jonka kanssa seisoimme kouluautolla punaisissa valoissa tänään.

Eilen opiskeltiin teoriatunnilla liikenteeseen liittymistä ja pysäköintiä. Tässä tulikin jo rautaisannos liikennesääntöjä – olenkin ihmetellyt, että milloin niitä opetetaan. Sen sijaan päivän opetusvideo oli vähän hassu, tosin viihdyttävä – seurattiin pätkä (näyteltyä) ajo-opetustuntia, jossa kouluauto väisteli pyöräilijöitä ja pysäköi useampaan kertaan. Välillä noita videoita katsoessa käy mielessä, että kuinka kamalan vanhoja ne ovat. Tuosta videosta sai selville, että jossain 1990-luvulla (tai korkeintaan aivan 2000-luvun alussa) se oli kuvattu, sillä siellä käytettiin pysäköintikiekkoa (käyttöön 1990) ja markkoja (käytöstä pois 2002).

Tänään ajotunti alkoi siitä, kun eilisen teoriatunnin pitänyt opettaja taskuparkkeerasi koulun Audin erittäin ahtaaseen väliin Agoran pihalla. Noh, sitähän sai sitten vänkätä siitä pois monta minuuttia. Agoralta ajoimme Keskussairaalaan kokeilemaan yksisuuntaista katua. Sain sitten moottorin sammutettua siihen Keskussairaalantien kaistojen väliselle odotustielle, ja takana oli ambulanssi (onneksi ei hälytysajossa). Keskussairaalalta ajettiin taas keskustaan, ja Hannikaisenkadulla ja Vaasankadulla perässäni hengitti Jyväskylän Liikenteen matalalattia-Kabus. Gummeruksenkadulla puolestaan perässä oli venäläinen turistibussi. Otsikon teksti osui silmiin Yliopistonkadulla, ja sitten ajettiinkin melkein suoraan takaisin Agoralle, jossa sain tehdä yksinkertaisen peruutusparkkeeraustehtävän.

Reittinä tänään oli siis Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Keskussairaala – Kukkumäentie – Länsiväylä – Keskussairaalantie – Haarakatu – Hannikaisenkatu – Vaasankatu – Vapaudenkatu – Cygnaeuksenkatu – Yliopistonkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Gummeruksenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Seuraava teoriatunti tiistaina ja ajotunti keskiviikkona.

Heti uuden vuoden jälkeen oli aika lähteä Jyvässeudun ajoharjoitteluradalle liukastelemaan. Yritin synkronoida vaihtelevan unirytmini siten, että olisin ollut tänä aamuna virkeä ja levännyt, mutta sehän meni aivan päin prinkkalaa. Nukuin yöllä (runsaasta yrittämisestä huolimatta) vain kolme tuntia, mutta ei se ajamista tuntunut tällä kertaa haittaavan – ehkä auttoi se, että olin saanut nukkua vapaasti viimeiset kaksi viikkoa lomalla

Ohje oli olla autokoulussa kello 7:50, mutta myöhästyin kymmenisen minuuttia, koska myöhästyin bussista. Onneksi Keltinmäestä kulkee keskustaan arkiaamuisin noin kymmenen minuutin väliajoin busseja. Opettaja oli taas yllättäen vaihtunut – tämän opettajan kanssa en ollut aiemmin autoon mennyt (sama opettaja, joka teoriatunnilla flunssaisena luetutti meillä kirjaa – mutta hyvä fiilis minulle opettajasta jäi ajon jälkeen.) Koululta lähdettiinkin sitten saman tien ajamaan.

Etukäteen olin miettinyt, kuten käskettyä, reitin, ja ajoinkin molempiin suuntiin lähes itsenäisesti. Hannikaisenkadun ja Vapaudenkadun kaistanvaihdoksia osasin jännittää etukäteen, mutta Eniron karttapalvelun helikopterinäkymä auttoi niihin valmistautumisessa. Moottoritiellä pääsin ensimmäistä kertaa ajamaan satasta, mutta ennen kuin sain kiihdytettyä, minusta meni varmaan miljoona autoa ohi Samoin Kuopiontiellä minua ohiteltiin hartaasti, mikä toisaalta auttoi siihen, etten kaukovaloja joutunut kertaakaan käyttämään. Entisen Lasilandian risteyksessä keskityin vauhdin hidastamiseen niin hartaasti, että unohdin kääntää rattia enemmän kuin muodon vuoksi, ja aika lähellä liikenteenjakajaa käytiin.

Radalla oli vain kaksi autokuntaa, molemmat Autokoulu Moottorista. Niin pienelle porukalle ei tehty yhteisesittelyjä, vaan kummankin auton opettaja esitteli omille oppilailleen (minä olin yksikseni, toisesta autokunnasta en tiedä) jarrutusmatkoja ja radan eri toimintoja. Rata oli tosi liukas – jarrutusmatka 60 km/h:n alkuvauhdista oli 100 metriä. Lopulta pääsin itse kokeilemaan.

Ensiksi jarrutus suoraan, siiinä ei ollut juuri mitään ihmeellistä. Sitten ajettiin esteen väistämistä monta kertaa – mallitettiin tilannetta, jossa omalla kaistalla on yllättävä este, jota väistetään vastaantulijoiden kaistalle ja koetetaan palata mahdollisimman nopeasti takaisin, tai vaihtoehtoisesti epäonnista ohitustilannetta. Koulun Audin ajonvakautusjärjestelmällä tilanne onnistui aika helposti, mutta kun se otettiin pois päältä, auto lähti joka kerta käsistä. Noh, olihan se hauska spinnailla Radan paluulenkillä yritin monta kertaa tähystää radan varteen laitettua hirvisiluettia (jota en aamun hämärässä nähnyt ennen kuin opettaja käski pysäyttämään oikealle kohdalle), ja kerran kokeilimme mäkilähtöä peilijäältä (eihän se kouluauton kitkarenkailla onnistunut). Lopuksi ajoimme mutkaharjoituksia, jossa keskellä mutkaa piti tehdä äkkijarrutus – jostain syystä aina jarrutusta aloittaessani unohdin kääntää tarpeeksi ja ajauduimme siksi reilusti mutkasta ulos, vasta viimeisellä yrittämällä sain auton pysymään oikeassa reunassa.

Paluumatkalla ajelin ihan reilusti autojonon mukana liikenteen nopeuksia, Kuopiontiellä muutamia pätkiä ihan satastakin. Keli oli lähes ihanteellinen, aurinko paistoi ja tie oli pitävän tuntuinen, ja vaikka en kuljettajana maisemaa ehtinytkään ihailla, oli näkymät silti mieltä ylentäviä. Vaajakosken surullisenkuuluisaan liikenneympyrään meinasin mennä sisäkaistalle, mutta opettaja oli fiksu ja kielsi. Sen sijaan moottoritien alun liukkaus yllätti – ajonvakautusjärjestelmä aktivoitui ainakin kerran, ja ties minkälaisessa liemessä olisimme olleet vanhemmalla autolla. Myös myöhemmin moottoritiellä oli todella liukasta, joten ajoin varovasti ja suuremmin kiirehtimättä.

Menomatkan reitti oli siis Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Vaajakosken moottoritie – Vaajakoskentie – Kuopiontie – Ruuhimäentie – Ajoneuvontie. Paluumatkan reitti oli sama kääntäen. Maantieajon kulutus oli 6,0 l / 100 km. Auton sain sammumaan vahingossa vain kerran, ja sekin tapahtui radalla, ei liikenteessä.

Seuraava teoriatunti on 7.1. Seuraavaa ajotuntia en ole vielä varannut, pitää tässä katsella miten nuo jäljelläolevat ajoittaa niin, etteivät lopu kesken. Tavoitteena on tehdä kuljettajantutkinnon ajokoe tammikuun viimeisellä viikolla.

Tänään aamulla lähdettiin metsästämään liikennevaloja sekä ainakin yhtä stop-merkkiä. Opettaja oli sama kuin eilenkin, ja itse olin myös hieman eilistä virkeämpi. Ajoreittinä oli Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Cygnaeuksenkatu – Yliopistonkatu – Väinönkatu – Nisulankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Pitkäkatu – Keskikatu – Nisulankatu – Sepänkatu – Volmarinkatu – Eeronkatu – Rajakatu – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Ailakinkatu – K-Raudan parkkipaikka – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Väinönkatu – Vapaudenkatu – Asemakatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu.

Aivan alussa auto rupesi kolisemaan, ja pysäköimme Yliopistonkadulle ääntä tutkimaan. Ääni kuitenkin hävisi itsestään. Rajakadun päätösristeyksessä Maalaiskunnan kunnantalon vieressä sain ensimmäistä kertaa kokea minkälaista on ajaa autokouluauton vetämässä jonossa. Ihmettelin kovasti, miksi edessäni oli maasturi pysähtynyt vihreisiin liikennevaloihin ilman näkyvää estettä, mutta kun maasturi kääntyi Puistokadulle, näin edessäni ajavan autokouluauton. Opettajan kanssa totesimme, että hidas lähtö on tässä hommassa hyvin tavallista. Lopuksi löysimme stop-merkin K-Raudan parkkipaikan poistumistieltä.

Tuntipalautteessa opettaja hahmotteli tulevia ajotuntejani. Perjantaina pitäisi ajaa yksisuuntaisilla kaduilla, ja sen jälkeen voisin lähteä maantieajoon. Maantietunnin jälkeen olisin hänen mielestään valmis ajamaan ajoharjoitteluradalle Lievestuoreelle ja hän kehoittikin minua tekemään varauksen. Varasinkin sitten tavallisen ajotunnin ensi maanantaille klo 10. Radalle joudun toinen päivä tammikuuta, ja pääsen sinne yksikseni (opettajan kanssa toki).

Iltapäivällä teoriatuntia piti sama opettaja, jonka kanssa ajoin toisen ajotuntini ja joka piti viikko sitten tiistain teoriatunnin. Aiheena oli vaikeat olosuhteet eli liukas keli ja pimeällä ajaminen. Katselimme monia videoita ja juttelimme erityisesti talviolosuhteista ja luisutilanteista. Lopussa opettaja teki meille kertauskokeen, jossa parhaiten menestynyt saisi leffalipun. Noh, meitä yhden virheen ihmisiä oli kaksi, minä ja yksi nuori poika, joten tilanne ratkaistiin sillä, että poika arvasi matkan Jyväskylästä Hämeenlinnaan pituuden paremmin. Ei se menetetty leffalippu minua kamalasti ärsytä (argh!).

Seuraava ajotunti on siis perjantaina aamulla ja seuraava teoriatunti (koska en luottamustehtävän hoidon vuoksi pääse torstain luennolle) vasta 7.1. Viimeinen teoria minulla on näillä näkymin 20.1. ja kun näitä ajotuntejakin tuntuu kertyvän nopeaan tahtiin, kuljettajantutkintoa suorittamaan pääsen varmaankin tammikuun loppupuolella.

Tänään aamulla kello 8 istun autokoulun taukotilassa juomassa kahvia, kun minulle aiemmin tuntematon opettaja huutaa nimeni. Tilanne on hieman yllättävä, sillä luulin varanneeni tunnin minua torstaiaamuna opettaneelle opettajalle, mutta väliäkö sillä – tätä opettajaa on Niobe kehunut, ja olisihan minulla ollut joka tapauksessa huomenna hänen tuntinsa. Vain pikkuinen ongelma – en saanut yöllä ajoissa unta, joten yöunta minulla oli vain neljä tuntia takana.

Ajelimme liikenneympyröitä (tai kiertoliittymiä, miten vain) metsästäen reittiä Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Vapaaherrantie – Merasin – Vasarakatu – Palanderinkatu – Varikontie – Suluntie – Laukaantie – Lohikoskentie – Ukonniementie – Seppäläntie – Vasarakatu – Merasin – Vapaaherrantie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Kalevankatu – Yliopistonkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Minna Canthin katu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu. Sammuttelin moottoria tällä kertaa hieman harvemmin, mutta Lohikoskentien ja Seppäläntien risteyksen valoihin sammutin kahdesti (ja takanani ollut auto ampaisi heti ensimmäisessä turvallisessa paikassa ohi). Loppumatkalla harjoittelimme vähän hankalia kaistavalintojakin.

Väsymys näkyi selvästi siinä, että olin hieman ärtyisä ja sisäänpäinkääntynyt – kaikki liikenevä huomio keskittyi liikenteeseen ja ajamiseen, joten otin aika huonosti vastaan muuta kuin suoraan kyseiseen liikennetilanteeseen liittyvää ohjeistusta (opettaja yritti opettaa minulle keinoja, joilla tunnistan auton oikean reunan etäisyyden kaistan reunasta, mutta ei riittänyt puhti minun aivoilllani sen oppimiseen). Käsittääkseni ajo meni kuitenkin aika hyvin, ja tunnin loppuarviokin viittaisi siihen suuntaan. Eihän sitä väsyneenä pitäisi ajaa, mutta nyt ainakin tiedän, miten väsymys minuun vaikuttaa (ja parempi se on oppia nyt kun vieressä istuu jarrullinen opettaja:).

Iltapäivällä oli teoriatunti, jota piti sama opettaja kuin keskiviikkona. Tällä kertaa opettaja oli ilmeisesti terveempi sillä tunti oli ihan oikea oppitunti eikä lukukerho. Suurin osa ajasta meni ajon suunnittelusta keskustelemiseen – saimme tuntitehtävänä suunnitella reitti Jyväskylästä maailman suurimmalle puukirkolle. Lopputunnista puhuttiin tilannenopeudesta. Nuoret naureskelivat, kun kuskin paikalla istuneen törmäystestinuken pää lensi videolla puuhun tömänneen auton takapenkkien yli, mutta minua kuvotti.

Huomenna kello 9 taas ajetaan. Menen kohta nukkumaan, jotta olen aamulla virkeä.