Lihavuusleikkaukseen

Päivitys: Kirurgin sairastumisen takia leikkaukseni on siirtynyt. Leikkauspäivä on 5.10.2015. Alkuperäinen blogahdus alla:

Menen 31.8.2015 Lahden keskussairaalaan lihavuusleikkausta varten. Leikkauspäivä on 1.9.2015.

Käsittääkseni tarkoitus on tehdä mahalaukun ohitusleikkaus. Tässä operaatiossa mahalaukku leikataan kahtia. Ruokatorveen kiinni jää pieni pussukka, joka yhdistetään suoraan ohutsuoleen. Loppuosa mahalaukusta jätetään kiinni ohutsuoleen, mutta se ei enää vastaanota ruokaa. Tämä johtaa annoskokojen merkittävään pienenemiseen ja tuottaa kylläisyyssignaalin huomattavasti aiemmin kuin leikkaamattomalla mutta vaikuttaa ilmeisesti myös hormonaalisesti; moni leikattu kertoo makuaistin muuttumisesta leikkauksen jälkeen. Mikään ihmeratkaisu tämä ei ole. Tulen myös leikkauksesta takaisin noin suunnilleen samanpainoisena kuin sinne menin.

Tutkimuksissa [mm. 1, 2] on havaittu merkittävä ero kokonaiskuolleisuudessa sekä muissa olennaisissa mittareissa (mm. painonlasku, diabeteksen eteneminen) leikattujen ja leikkaamattomien välillä leikkauksen eduksi. Tämä on minulle tärkein syy ryhtyä tähän hommaan.

Leikkaus tehdään tähystyksenä ja johtaa muutaman viikon työkyvyttömyyteen.

Kommentit ja kysymykset tervetulleita, mutta olkaa lempeitä, sillä aihe on arka.

Bariatric surgery approaching

Update: Due to the surgeon being ill, the surgery has been moved back to October 5, 2015. The original blog post follows:

I will be checking in to a hospital for bariatric surgery on August 31, 2015. The surgery is scheduled for September 1.

The plan is to perform the roux-en-y gastric bypass (RYGB), in which the stomach is cut into two pieces. A small pouch is left connected to the esophagus, and the rest of the stomach is cut off from the food flow. A Y-connection is created in the small intestine, allowing both parts of the stomach to connect to it. The main result is a reduction in meal sizes, accompanied with a faster fullness signal and apparently some hormonal changes; some people have reported a change in their taste sense after the surgery. It is not a miracle cure, and I will weigh about as much when I leave the hospital compared to when I enter it.

Studies [e. g. 1, 2] show a significant reduction in overall mortality and improvement in several relevant outcome measures (such as weight loss, diabetes status) in favor of surgery compared to nonsurgical weight management techniques. This is my main motivation for undertaking this surgery.

The operation will be laparascopic and will require several weeks of recuperation time off work.

Comments and questions welcome, but please, be gentle. This is a touchy subject.

Kävin äänestämässä

Kävin tänään Düsseldorfissa äänestämässä numeroa 25, en tietenkään ottanut kuvaa kopissa. Tää postaus on enimmäkseen kuvia, vähän tekstiä, koska tuhosin tän jo kertaalleen vahingossa enkä jaksa kirjoittaa kokonaan uusiksi.

Nappasin ensin maanalaisen ratikan Rheinische Platzin pysäkiltä. Päärautatieasemalta sitten ajoin S1-junalla Düsseldorfiin.

Graffitiseinä Gladbecker Straßella. Sisäänkäynti Rheinische Platzin maanalaiselle pysäkille on seuraavassa risteyksessä
Graffitiseinä Gladbecker Straßella. Sisäänkäynti Rheinische Platzin maanalaiselle pysäkille on seuraavassa risteyksessä

Düsseldorfissa hyppäsin paikalliseen maanalaiseen ratikkaan, joka toi minut kunniakonsulaatin lähelle. Konsulaatilla oli vaakunatunnus mutta ei mitään merkkiä siitä, että kyseessä olisi vaalihuone. Minut ja erään myös äänestämään tulleen nuoren miehen päästi sisään virkailija, joka kysyi suomeksi, olemmeko tulossa äänestämään.

Ilmoitukseni äänioikeudesta on Jyväskylässä, mutta tällä kertaa siitä olisi ollut oikeasti hyötyäkin. Jouduin nimittäin kirjoittamaan sen uudestaan käsin itse; keskusvaalilautakunnan osoite minulle etsittiin esiin kansiosta. Vaalikoppina toimi seisontakorkeudella ollut pöytä, joka oli sermillä erotettu muusta huoneesta. Ihan tavallinen pieni toimistohuoneisto oli kyseessä.

Äänestyksen jälkeen valokuvasin Reiniä ja Oberkasseler Rheinbrückeä ja sit lähdin hieman suuntaepävarmasti etsimään juna-asemaa.

Suomen kunniakonsulaatti kadun toisella puolella
Suomen kunniakonsulaatti kadun toisella puolella
Rein ja sen ylittävä Oberkasseler Rheinbrücke -silta
Rein ja sen ylittävä Oberkasseler Rheinbrücke -silta
Oberkasseler Rheinbrücke
Oberkasseler Rheinbrücke
Rein kuvattuna sillan päältä
Rein kuvattuna sillan päältä
Ratikoita sillan päällä
Ratikoita sillan päällä
Reinillä ajelee näköjään laiva nimeltä Carpe Noctem. Nimi nostettu kuvamanipulaatiolla esiin
Reinillä ajelee näköjään laiva nimeltä Carpe Noctem. Nimi nostettu kuvamanipulaatiolla esiin
Düsseldorfin Tonhalle
Düsseldorfin Tonhalle
Pääseeköhän tällä poliisipuhelimella kaikkialle aika-avaruudessa?
Pääseeköhän tällä poliisipuhelimella kaikkialle aika-avaruudessa?
Nördliche Düssel (Reinin sivujoki)
Nördliche Düssel (Reinin sivujoki)

Hyppäsin S6-junaan Düsseldorf Wehrhahn -asemalta. Se ajelikin toista reittiä ja kivasti näytti minulle sekä DUS-lentokentän finaalissa olleita lentokoneita (todella matalalla! harmi etten saanut kunnon kuvaa) että Ruhr-jokea.

Düsseldorfin reuna-alueita junasta kuvattuna
Düsseldorfin reuna-alueita junasta kuvattuna
S6-junaa sisältä
S6-junaa sisältä
S6-junan reitin varrelta
S6-junan reitin varrelta
Ruhrin ylitys Kettwigissä
Ruhrin ylitys Kettwigissä
Lentokone ja Kettwig (pahoittelut sormesta)
Lentokone ja Kettwig (pahoittelut sormesta)

Essenissä nappasin U17-maanalaisen ja tulin sillä yliopiston pysäkille. Reitti sieltä kämpille oli minulle uusi.

Yliopiston pysäkin sisäänkäynti
Yliopiston pysäkin sisäänkäynti
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Yliopiston rakennuksia
Joku muistomerkki tai taideteos tää selvästi on mutta en tiedä mikä
Joku muistomerkki tai taideteos tää selvästi on mutta en tiedä mikä

Sellainen perjantai minulla. Nyt väsyttää.

Terveisiä Essenistä

Kaukolämpövoimala kadun toisella puolella iltamyöhään helmikuussa
Kaukolämpövoimala kadun toisella puolella iltamyöhään helmikuussa

Edellisestä blogahduksesta onkin aikaa, mutta se ei liene ihme. Kaikki on alussa uutta ja ihmeellistä ja siitä tekee mieli kertoa kaikille, mutta hiljalleen tilanne arkistuu eikä uutta ole kamalasti kerrottavana. Nyt ajattelin kerätä tällaisen potpurin kaikenlaista pientä sälää mitä on vajaan kahden kuukauden aikana tullut vastaan.

Kerrostalo Blumenfeldstraßen varrella
Kerrostalo Blumenfeldstraßen varrella

Täällä asuintalossani on pyykkitupa, jossa ei ole varausjärjestelmää. Aina saa vähän jännittää, pääseekö pyykille vai ei. Yhden koneellisen pesu vaatii 4x50snt (kaksi pesukoneelle ja kaksi kuivausrummulle, muut kuivaustavat on kiellettyjä), mikä on lievästi hankaloittavaa koska 50-senttisiä pitää oikein erikseen kerätä että niitä olisi tarpeeksi. Urheiluakin pyykkäämisestä tulee portaiden kipuamisen takia.

Mielen kiintoisat koneet pyykkituvassa
Mielen kiintoisat koneet pyykkituvassa

Olen kiinnittänyt täällä huomiota kadunvarsimainoksiin. Osa on allaolevan katolisen lähetystyön mainoksen kaltaisia; allaoleva on minusta hyvin oivaltava (“Annos ranskalaisia maksaa stadionilla 2 euroa / 2 eurolla minä pääsen kadulta urheilukentälle”). Hyvin on jäänyt myös mieleen mainoslause “Die größte Katastrophe ist das Vergessen” (pahin katastrofi on unohtaminen), joka on peräisin evankelisen diakonisen katastrofiapujärjestön mainoksesta. Lähes kaikki muut ovatkin sitten tupakkamainoksia (en ole ottanut niistä kuvia).

Kadunvarsimainos
Kadunvarsimainos

Joskus helmikuussa istuskelin työhuoneessani tekemässä töitä kun ulkoa kuului PIIPAAPIIPAAPIIPAA KRSH. Hälytysajoneuvoja tuosta menee jatkuvasti, koska paloasema on varsin lähellä ja SH-rakennus on osavaltion valtateiden risteyksessä. Kolari ei sentään ole tuossa jokapäiväinen havainto. Tällä reissulla olen omin korvin kuullut kaksi kolaria (enemmän kuin Suomessa olen havainnut vuosikymmenessä).

Poliisi selvittelee henkilöauton ja ensihoitolääkäriauton kolaria Schützenbahnin ja Gerlingstraßen risteyksessä
Poliisi selvittelee henkilöauton ja ensihoitolääkäriauton kolaria Schützenbahnin ja Gerlingstraßen risteyksessä

Twiittasin allaolevan kuvan jo aiemmin. Täällä on näköjään lyhytaikaista vuokrausta varten tarjolla ympäri kaupunkia polkupyöriä. Maksa tekstiviestillä tai aktiivisen käyttäjän kortilla, palauta mihin tahansa saman firman pyöräasemaan. Tämä löytyi Pyhän Gertrudin kirkon vierestä Viehofer Platzilta.

Vuokrapyöriä tarjolla Viehofer Platzilla
Vuokrapyöriä tarjolla Viehofer Platzilla

Myös useamman kuin yhden sähköautolatauspisteen olen bongannut.

Ampera latautumassa kaupungintalon kupeessa Ribbeckstraßen varrella
Ampera latautumassa kaupungintalon kupeessa Ribbeckstraßen varrella

Kaupungintalo – raatihuone, Rathaus – on muuten komea tornitalo, jonka kupeessa on mm. teatteri ja kauppakeskus (Rathaus Galerie). Valitettavasti tämän parempaa kuvaa minulla ei siitä ole – taustalla näkyy Pyhän Gertrudin kirkko ja sen takana Rathaus Essen.

Kuva Gladberger Straßea pitkin keskustaa kohti. Taustalla Pyhän Gertrudin kirkko ja Rathhaus Essen. Kuvan oikeassa reunassa näkyy hämärästi myös uusi luentosalirakennus R14.
Kuva Gladberger Straßea pitkin keskustaa kohti. Taustalla Pyhän Gertrudin kirkko ja Rathhaus Essen. Kuvan oikeassa reunassa näkyy hämärästi myös uusi luentosalirakennus R14.

Täällä on erillisiä luentosalirakennuksia. Alla olevassa kuvassa on uusi luentosalitalo, joka on ilmeisesti rakennettu puretun ratapihan alueelle (tien yli meni aiemmin kaiketi rautatiesilta ja paikalla on kuulemma ollut ennen toista maailmansotaa jopa rautatieasema).

Hörsaalzentrum R14
Hörsaalzentrum R14

Luentosaleista tulikin mieleeni kokemukseni täkäläisistä tenteistä. Itse en ole sellaisiin osallistunut, mutta työhuonettani vastapäätä olevassa huoneessa asustelee tieteellinen isäntäni, joka piti pari viikkoa sitten tentin. Tämä tarkoitti, että huoneeni ulkopuolella maleksi koko ajan pari–kolme nuorta opiskelijaa, jotka höpöttivät keskenään. Aina silloin tällöin isäntäni huoneesta poistui joku muu opiskelija, ja yksi odottaneista meni sisälle. Tätä kesti koko aamupäivän kahtena peräkkäisenä päivänä. Juttelin sitten myöhemmin isäntäni kanssa tenteistä, ja hän kertoi ettei osaisi pitää paperitenttiä kyseisestä kurssista, sillä yksi tärkeimmistä asioista mitä hän haluaa tentissä selvittää on missä järjestyksessä opiskelija laatii erään kurssilla keskeisen taulukon (jos vasemmalta oikealle ylhäältä alas, asia on ulkoa opittu eikä ymmärretty).

Samoihin aikoihin ihmettelin myös huoneittemme käytävällä olevaa kokoontumisasemakylttiä, joka näkyy kun kävelee porraskäytävän suunnasta huoneisiimme päin. Kyseinen kohta on umpikuja, ainoa reitti ulos on palata takaisin porraskäytävään. Käytävän päässä olevat ikkunat on merkitty hätäpoistumisreiteiksi. Olemme saksalaisittain neljännessä, suomalaisittain viidennessä kerroksessa. En haluaisi poistua noiden ikkunoiden kautta. Tarkempi selvittely antoi ymmärtää, että kyseisten ikkunoiden alla oleva piha-alue on erityisesti suunniteltu pelastustieksi johon pelastuslaitos voi parkkeerata tikas- tai nosturiauton, jolla ihmiset voidaan pelastaa juuri noiden ikkunoiden kautta tilanteesta jossa talon molemmat porraskäytävät (tai reitti niiden luo) ovat tulipalon tai muun syyn takia kulkukelvottomia.

Kokoontumisasema ja poistumisreitti (pudotusta toistakymmentä metriä)
Kokoontumisasema ja poistumisreitti (pudotusta toistakymmentä metriä)

Työpaikan kahvihuone on pieni koppi, jossa on vesihana ja allas, tiskikone, astiakaappi, mikroaaltouuni ja vedenkeitin. Kahvi on pikakahvia. Juon kahvia täälläkin paljon joten ostin omaa käyttöäni varten oman purnukan. Tosin kävi mielessä, olisiko tuo Limited Edition pitänyt jättää avaamatta ja pitää tallessa muutama vuosikymmen arvonnousun toivossa?

Kahvi ja kuppi. Huomaa numeroitu limited edition.
Kahvi ja kuppi. Huomaa numeroitu limited edition.

Työ etenee kivasti. Viikko sitten sain Idean, ja sen jälkeen olenkin ollut jatkuvassa flowssa. Yksi väitöskirjan luku tuli tyhjästä tehtyä enimmälti valmiiksi siinä. Mutta nyt pitääkin palata tuon luvun kimppuun…

Essenin joukkoliikennettä ja vähän muutakin

Tänään uskaltauduin ensimmäistä kertaa Essenin kaupunkijoukkoliikenteen asiakkaaksi. Kävelin yliopiston Essenin-pääkampuksen viertä Reckhammerwegiä Segerothstraßen yli yliopiston kaupunkijuna-aseman sisäänkäynnille.

Reckhammerwegin sillalta Segerothstraßelle kohti keskustaa
Reckhammerwegin sillalta Segerothstraßelle kohti keskustaa

Asema muistuttaa metroasemaa ja sellaiseksi se on tarkoitettukin. Se on maan alla ja junat kulkevat tunnelissa. Metroasema se ei kuitenkaan ole, kuten alempana kerron.

Asemalla etsin ensin lippuautomaatin. Tarkoitukseni oli seikkailla kaupungilla, joten ryhdyin ostamaan päivälippua. Se keskeytyi, kun joku mies tuli kysymään minulta saksaksi: “Mihin matkustat? Minulla on Ticket2000, sillä saa viikonloppuna matkustaa kaksi.” Mietin, mikä sen pysäkin nimi olikaan, johon olin ajatellut ensiksi mennä ja toisaalta tuntui hassulta matkustaa toisen tuntemattoman ihmisen armoilla (joskin se on kaiketi aika tavallista täällä). Kun vastauksessani kesti, mies tokaisi ärsyyntyneenä (saksaksi): “Ymmärrätkö?” Vastasin: “TagesTicket”, ja osoitin lippuautomaattia jossa sama luki myös. Mies tajusi lopulta yskän, mutta automaatti oli jo päättänyt että olin kadonnut jonnekin ja jouduin aloittamaan alusta.

EVAG (VRR) TagesTicket (hintaluokka A), jolla saa matkustaa rajattomasti Essenin alueella ensi yöhön asti.
EVAG (VRR) TagesTicket (hintaluokka A), jolla saa matkustaa rajattomasti Essenin alueella ensi yöhön asti.

Essenin joukkoliikenteestä vastaa kaupungin omistama yhtiö Essener Verkehrs-AG eli EVAG. Se puolestaan kuuluu Rein–Ruhr-alueen joukkoliikenneliittoon Verkehrsverbund Rhein–Ruhr eli VRR:ään. Varmaan arvaatte, että naurahdin, kun tajusin että alueellista joukkoliikennettä hoitaa ei VR vaan VRR. Lippujen hinnat määrittää nimenomaan VRR.

EVAGin rautatieliikenne jaetaan kaupunkijuniin (Stadtbahn, linjatunnukset alkavat U:lla) ja ratikoihin (Straßenbahn). Näillä ei ole kovin näkyvää eroa, molemmat ajavat paikoin maan alla ja paikoin kadulla. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, Stadtbahnin oli tarkoitus olla siirtymäajan ratkaisu kohti täyttä metrojärjestelmää ja se on rakennettu olemaan helposti muokattavissa metroksi, kun taas Straßenbahn on teknisesti puhdas ratikka vaikka osa sen pysäkeistä ja radasta onkin keskustassa maan alla. Metron rakentamisesta on kuitenkin kustannussyistä luovuttu kokonaan.

Ratikka nousee Schützenbahnille tunnelista matkalla koilliseen pois keskustasta
Ratikka nousee Schützenbahnille tunnelista matkalla koilliseen pois keskustasta
Ratikka Schützenbahnilla
Ratikka Schützenbahnilla
Ratikoita Schützenbahnilla
Ratikoita Schützenbahnilla

Ajoin yliopiston asemalta U11-junalla Philharmonie-asemalle. Siellä kävelin ja kuvailin hieman.

Philharmonie-kaupunkijuna-asema Essenin eteläisessä neljänneksessä
Philharmonie-kaupunkijuna-asema Essenin eteläisessä neljänneksessä
Philharmonie Essen
Philharmonie Essen
Aalto-Musiktheater
Aalto-Musiktheater
Aalto-Musiktheater
Aalto-Musiktheater
Aalto-Musiktheater
Aalto-Musiktheater

Aalto-teatteri on muuten Alvar Aallon rakennuksia. Hyppäsin sen vierestä linjan 106 ratikkaan, jolla ajoin kokonaista muutama kymmenen metriä maan päällä kunnes se sukelsi keskustan alla kulkevaan tunneliin. Poistuin kyydistä Rathaus-pysäkillä, sillä sen päällä on Rathaus Galerie Essen -kauppakeskus, jossa on oma “lähikauppani” Real. Junamatkailuni päättyi siihen, sillä vaikka ajattelinkin aluksi palata Rheinische Platzin pysäkille ratikalla, päädyinkin kävelemään tuon matkan.

Ajoin siis päivälipullani vain kaksi matkaa. Maksoin lipusta hieman enemmän kuin kaksi kertalippua olisi maksanut, joten jäin hieman tappiolle puhtaasti rahalla laskien. Jos olisin jaksanut, olisin voinut jatkaa seikkailua ostosten kämpälle viemisen jälkeen, mutta erinäiset syyt, muiden muassa väsymys, johtivat siihen, että jäin kotiin lorvimaan.

Lopuksi muutamia huomioita.

Jätteet kehotetaan talossani lajittelemaan kahteen eri kasaan: keltaiseen jätteeseen kuuluvat muovi ja metalli, mustaan kaikki muut. Tämä tuntuu hyvin kummalliselta lajittelutavalta. Juttelin vierailuisäntäni kanssa tästä perjantaina, ja hänen mukaansa keltaiseen kuuluu oikeasti tietyt tyhjät myyntipakkaukset, lajittelu ei siis tapahdukaan materiaalin mukaan. Edelleen minusta on kummallista, että paperia ja biojätteitä ei erikseen lajitella.

Asunnossani ei ole tiskikonetta eikä kuivauskaappia. Tiskaaminen onkin vaatinut hieman uudelleenopettelua.

Edellisen kirjoitukseni yhteydessä käytiin Facebookissa keskustelua siitä, mikä on oikea Studentenwerkin suomennos. Olen suomentanut sen opiskelijapalveluksi, mutta sen kuulemma pitäisi olla ylioppilaskunta. Mielestäni se olisi väärä käännös. Ylioppilaskunnan olennaisin piirre on nähdäkseni, että se on yliopiston opiskelijoiden (yksin) hallinnoima julkisoikeudellinen yhteisö, joka toimii opiskelijoiden edunvalvojana ja jolla on itsehallinto. Studentenwerk on kyllä julkisoikeudellinen yhteisö, mutta opiskelijoilla on sen hallinnossa vain noin 50 %:n painoarvo, loput kuuluvat mm. yliopistolle itselleen. Lisäksi Studentenwerk ei ole opiskelijoiden edunvalvoja vaan sen tehtävänä on tuottaa opiskelijoille palveluita (mm. ruokailu ja majoitus). Lähin analogia Suomessa Studentenwerkille on minusta paikalliset opiskelija-asuntosäätiöt (mm. KOAS, TOAS ja HOAS), jos niiden toimialaa laajennettaisiin kattamaan asuntopalveluiden lisäksi mm. ruokalat. Varsinaisia ylioppilaskuntia Saksassa ei taida olla lainkaan, lähin analogia on ainakin Duisburgin–Essenin yliopistossa sen hallintoon kuuluva opiskelijaparlamentti.

Sikäli olen Studentenwerk Essen–Duisburgin kääntänyt väärin, että olen kutsunut sitä yliopiston opiskelijapalveluksi. Oikeasti kyse on osavaltion lakien mukaan järjestetystä yliopistosta erillisestä julkisyhteisöstä, joka tuottaa palveluita kaikkien Essenissä ja Duisburgissa toimivien yliopistojen opiskelijoille.

Täällä on nyt karnevaaliaika. Olen onnistunut sen hyvin välttämään. Maanantaina kuulemma yliopisto on kiinni karnevaalien huipentumisen vuoksi. Vierailuisäntäni suositteli minulle Kölniin matkustamista maanantaina – siellä on kuulemma alueen parhaat bileet – mutta taidan jättää väliin. Sen sijaan Essenin kulkuetta saatan käydä katsomassa, jos jaksan.

Lisää huomioita Saksasta

Täällä ovet eivät mene itsestään lukkoon. Oven lukitseminen vaatii avaimen laittamisen lukkopesään ja avaimen kääntämisen. Saimme vierailuni isännän kanssa aikaan mielenkiintoisen keskustelun taannoin kun kysyin onko merkitystä kuinka monta kierrosta avainta käännetään. Kuulemma ei, paitsi ehkä vakuutuksen kannalta.

Kuten aiemmin jo kirjoitin, täällä liikennevalojen näkövammaisille tarkoitettu äänisignaali ei kerro, onko valo vihreä vai punainen. Olen siksi joutunut huomattavasti enemmän kiinnittämään huomioni nimenomaan liikennevaloon enkä muun liikenteen havainnointiin, koska en voi luottaa korvani antamaan informaatioon. Onneksi tämä johtaa yleensä (kuten tänään kauppareissulla) siihen, että en huomaa valojen vaihtuneen vihreäksi, eikä siksi onnettomuusvaaraa juurikaan ole. Toki saattaa olla, että en huomaa valojen vaihtumista punaiseksi kun tarkkailen liikennettä viimeiset askeleeni.

Suojatiesääntöä täällä kunnioitetaan erittäin hyvin. Yhtäkään autoa en ole suojatiellä joutunut varomaan.

Pyöräkaista vaihtuu jaetuksi kevyen liikenteen väyläksi Schützenbahnilla.  Sekä jaetut kevyen liikenteen väylät että pyöräkaistat ovat täällä yleisiä.
Pyöräkaista vaihtuu jaetuksi kevyen liikenteen väyläksi Schützenbahnilla. Sekä jaetut kevyen liikenteen väylät että pyöräkaistat ovat täällä yleisiä.
Yliopiston opiskelijapalveluiden vieraileville tutkijoille tarkoitettu talo, jossa asun, on etualalla vasemmalla.  Sen vieressä oleva punainen rakennus on Studentenwerk, opiskelijapalvelut
Yliopiston opiskelijapalveluiden vieraileville tutkijoille tarkoitettu talo, jossa asun, on etualalla vasemmalla. Sen vieressä oleva punainen rakennus on Studentenwerk, opiskelijapalvelut

Kämppäni sijaitsee talon toisessa kerroksessa (kun sisäänkäyntikerrosta ei lasketa kerrokseksi), eikä talossa ole hissiä. Olenkin saanut huhkia huomattavat määrät porrastreeniä täällä. Schützenbahn Hochhausessa on onneksi hissi. Olen lisäksi toistaiseksi kävellyt lähes kaikki matkat, jolloin päivittäinen kävelymäärä vaihtelee kahdesta neljään kilometriin. Maanantaina kävelin kaikkiaan kahdeksan kilometriä, kun etsiskelin kaupungista muun muassa ruokakauppaa. Kuntosalia en ole edes jaksanut harkita; onneksi valmentajani teki tämän varalta kotioloihin sopivan kahvakuulatreenin. Hainkin 8 kg:n kuulan Decathlonista; maksoi 24,90 € ja on ilmeisesti muovilla päällystettyä rautaa. Kohta ajattelin tehdä ekan treenini täällä.

Kahvakuula
Kahvakuula

Hajanaisia huomioita

Talvi läntisessä Saksassa: tiet ovat kuivat ja pitävät paitsi jos lunta tuli äskettäin. Mikään Suomi tämä ei tuolloinkaan ole:

Reckhammerwegin ja Gladbecker Straßen risteys
Reckhammerwegin ja Gladbecker Straßen risteys

Kuvassa näkyy myös Essenissä hyvin yleinen risteysratkaisu: käännös oikealle on poistettu valo-ohjauksesta antamalla sille oma ohituskaista valoristeyksen ulkopuolelle.

Jokaisen Saksassa asuvan, myös ulkomailta tulevan väliaikaisasukkaan, tulee ilmoittautua viranomaisille henkilökohtaisesti jokaisen muuton yhteydessä. Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa aikaraja on 7 päivää muutosta. Olen lukenut siitä kaikenlaisia kauhutarinoita mm. tuntikausien jonotusajasta. Itselläni prosessi oli kivuton ja nopea. Eniten aikaa meni sen parin kilometrin kävelyyn kämpältäni Gildehof Centerille, jossa saksalaisten ja EU-kansalaisten ilmoittautumispiste Bürgeramt sijaitsee. Pärjäsimme hyvin virkailijan kanssa vaikka kovin hyvää yhteistä kieltä ei ollutkaan. Eniten päänvaivaa esitti kysymys uskontokunnasta: olen kastettu Kristiyhteisössä, mutta en ole Suomessa minkään uskontokunnan jäsen, joten lopulta päätin ilmoittaa etten kuulu mihinkään kirkkoon. Lopulta, eikä siinä kestänyt juurikaan, sain lapun kouraani jossa on leima ja paikallinen osoitteeni. Olen siis nyt virallisestikin Saksassa ja Essenissä.

Bürgeramt Gildehof
Bürgeramt Gildehof

Kävellessäni Bürgeramtista vierailun aikaiselle työpaikalleni löysin maasta seuraavat laatat, jotka vetävät minut hiljaiseksi:

Työpaikkani on muuten yliopiston SH-rakennuksessa.

Schützenbahn Hochhaus (SH)
Schützenbahn Hochhaus (SH)

Matkaa kämpältäni joka sijaitse pääkampuksella on noin vajaa kilometri. Kämppäni sijaitsee opiskelijapalveluiden ylläpitämässä vierailevien tutkijoiden vierastalossa josta minulla ei valitettavasti ole itse otettua kuvaa (mutta linkin takana on hyvä kuva). Pääkampus itsessään näyttää varsin komealta:

Yliopiston Essenin-pääkampus
Yliopiston Essenin-pääkampus

Ilmeisesti Essen on melko tarkasti Düsseldorfin lentokentän lähestymisreitillä, koska olen lähestyviä lentokoneita kuullut ja nähnyt sekä havainnut Flightradar24:ssä.

Lentokone Essenin yllä
Lentokone Essenin yllä

Ei minulla tänään muuta. Hyvää keskiviikkoa sinne Suomeen :)

Asioita jotka olen oppinut Saksassa elämisestä vajaassa kahdessa päivässä

Yllättävän hyvin pärjään englannilla ja elekielellä, koska ruosteessa oleva koulusaksani toimii sen verran, että ymmärrän suunnilleen, mitä saksalainen sanoo minulle saksaksi. Tästä huolimatta paikallinen työtoverini varoittelee, että en tule pärjäämään puhumatta saksaa itse.

Osassa jalankulkijoiden liikennevaloja on punaisia valoja tuplasti ilman mitään syytä.

Se keltainen boksi liikennevalotolpassa on näkövammaisille. Ei pidä antaa hämätä, että se pitää valon väristä riippumatta koko ajan samaa ääntä.

En ole tarpeeksi nopea pakkaamaan ostoksiani saksalaisessa ruokakaupassa.

Toimistoaikoja noudatetaan. Vaikka toimistossa olisikin ihminen paikalla, toimistoajan ulkopuolella ei saa palvelua.

Rathaus Galerie Essenin Realista saa Vaasan leipiä. Markkinointinimenä ainakin hapankorpulla on Finn Crisp.

Vaasan hapankorppu
Vaasan hapankorppu

Essenin rautatieasemalla myydään suomalaista patonkia. En tiennyt sellaista olevan olemassakaan.

It’s been a long day…

The story starts yesterday evening when I, with my father, visited the Helsinki-Vantaa airport to check in. I was flying with an exst (extra seat) reservation due to my physical size, and none of the self-service options worked. The upside was, I got to bypass all the long lines to the baggage drop desks and take the short queue to the service desk. With a boarding pass in hand, it was time for one last sauna in Finland, a short night’s sleep, and an early morning plane trip.

Things went well in Finland. We had lots of snow; this was no problem. We left the gate about on time, taxied to a deicing station and then took off without much of a fuss.

Deicing at EFHK
Barely above the clouds
Barely above the clouds

The fish salad I had ordered online was delicious. I seemed to get jealous looks from fellow passengers.

Finnair fish salad
Finnair fish salad

En route I saw a lovely cumulus (cumulonimbus?) cloud towering from the rest of the cloud cover.

Clouds
Clouds

The trouble began on approach to Düsseldorf. First, it seemed like we were given a long route, and indeed, we landed somewhat behind schedule.

On short final to DUS
On short final to DUS

And then we stopped, on the taxiway. The flight crew told us that our parking space was not ready, and no estimated time of readiness had been offered by the ground controller. It appears a little bit of snow put the whole airport into chaos. To a Finn, it looked ludicrous.

Waiting to park at DUS
Waiting to park at DUS

Eventually, we were allowed to disembark. Then, we were left waiting for a full hour for our checked baggage. How the heck does it take an hour to unload some bags from a plane?

Finally, I was able to take the nice Sky Train from Düsseldorf Airport to the airport’s train station. Unfortunately, I have no pictures of the Sky Train in operation, but here’s one of the terminus at the train station and a part of the overhead track:

Sky Train terminus at the Airport Train Station
Sky Train terminus at the Airport Train Station

I then took the S1 train to Essen main railway station, where I had an hour to kill. I spent that time walking around the station, with my bags stowed in an expensive locker at the station.

Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf
Essen Hbf

I then went and collected my guesthouse apartment key, figured out how to get online there, and finally went to see my host at the University. Afterward, I spent an eternity looking for a simple grocery supermarket in the Essen downtown. It was hard to find, but I eventually chanced into a Real from where I was able to buy some essentials; but it is really hard to figure out what to buy when most of the brands are totally different from what I am used to.

This has been a very rough day, and I am glad it’s nearly over. Tomorrow, my three-month research visit to the University of Duisburg-Essen starts in earnest.

Mies ei saa itkeä

Tasan viikko sitten, siis tiistai-iltana, kotonani oli nuori naispuolinen vieras. Olin tavannut hänet ensimmäistä kertaa vain pari viikkoa aiemmin; yhteydenpito oli ollut tiivistä lähinnä hänen aloitteestaan, vaikka itse en tokikaan vastustellut, hän oli ihan miellyttävää seuraa. Luonani hän oli kuitenkin vakavammasta syystä: hän oli väittänyt minulle, että ei voi mennä kotiinsa eikä hänellä ole muutakaan paikkaa, minne voisi mennä, joten annoin vieraspetini hänen käyttöönsä. Väite osoittautui myöhemmin valheeksi, mutta en sitä silloin tiennyt.

Noin kymmenen aikaan illalla vieraani kysyi minulta kysymyksen, johon en suostunut vastaamaan. Hän suuttui ja ilmoitti lähtevänsä pois. Sanoin, että käyhän se, mutta olin huolissani hänen pärjäämisestään, olihan hän sanonut ettei ole muutakaan paikkaa. Hän tosin soitti kotiinsa ja ilmoitti tulevansa sinne – valhe paljastui! Hänen pukiessaan päälle ryhdyin itsekin pukemaan, ja erästä vaatekappaletta laittalta poimiessani päädyin ohimennen hänen lähelleen.

“ÄLÄ TULE MUN LÄHELLE!”

Jäin sitten seisomaan ja katselemaan pukeutumisen etenemistä. Vieraani ryhtyi katselemaan kirjahyllyäni ja otti käteensä kolmen pokkarin kokoelmalaatikon (Jane Austenin romaaneja!). Ihmettelin itsekseni, aikoiko hän lainata kirjaa vai mitä oli tapahtumassa. Sitä en osannut kuvitellakaan, mikä hänen oikea tarkoituksensa oli.

Kirjalaatikko lensi minua kohti. Se osui minuun ja eteni sitten lattialle.

Minulla on periaate, että ihminen, joka kohdistaa minuun väkivaltaa tai edes vakavissaan uhkaa minua väkivallalla, ei ole minun kaverini. Käskinkin vieraani poistua ja kielsin häntä ottamasta jatkossa yhteyttä.

Nyt tunkeilija kodissani siirtyi laittamaan kenkiä jalkaansa. Taisin toivottaa turvallista matkaa, jolloin hän katsoi minua terävästi …

Yhtäkkiä hän heitti painavan talvikenkäni suoraan minua kohti.

Se sattui. Toistin poistumiskäskyn ja yhteydenpitokiellon. Tunkeilija poistui ovet paukkuen. Laitoin kaikkiin yhteydenpitovälineisiin, joihin se on mahdollista, hänelle yhteydenpitoeston.

Keskiviikkona en saanut mitään aikaiseksi. Otin omaa lomaa töistä yritettyäni pari tuntia tehdä töitä.

Torstaina sain vähän paremmin aikaiseksi, mutta olin hyvin ärtynyt. Pelästyin itsekin, kun suutuin viattomalle tutkimusavustajalle mitättömästä asiasta. Läheisen ystäväni neuvosta menin juttelemaan esimiehelleni, joka sitten käski minua ottamaan yhteyttä työterveyteen.

Perjantaina kävin työterveydessä lääkärillä. Sain sairauslomaa ja lähetteen psykologille. Maanantaiaamuna kävin työterveyspsykologin juttusilla.

Vincent van Gogh:  At Eternity's Gate
Vincent van Gogh: At Eternity’s Gate

Tällä viikolla olen ollut työkykyinen, mutta melkoisen rikki. Fyysiset vammat ovat parantuneet, henkiset eivät. Eilen itkin illalla.

Olen saanut fantastista tukea kahdelta ystävältäni. Tiedätte, ketkä te olette. Kiitos teille.

Tiedättekö, mikä tässä on pahinta? Miehen rooli on, että hän ei itke. Mies ei yksinkertaisesti saa henkisiä traumoja. Kuinka monta komediaa olette nähneet, jossa nainen heittää miestä esineillä, ja se on helvetin hauskaa? Kuinka monta komediaa olette nähneet, jossa mies heittää naista esineillä ja se on helvetin hauskaa? Aivan.

Olen rikki jo pelkästään väkivallan uhrina. Olen vielä enemmän rikki, koska en saa olla rikki.

(Kommenttisääntö: tulen poistamaan jokaisen kommentin, jossa kysytään, spekuloidaan tai paljastetaan, kuka minua pahoinpidellyt ihminen oli. Tulen myös poistamaan jokaisen viestin, jonka tunnistan kyseisen henkilön kirjoittamaksi. Muuten sana on vapaa, tosin pyydän hienotunteisuutta. Olen oikeasti rikki.)