Lautamiehenä 2005–2017

Eilen se sitten päättyi. Nimittäin minun kauteni käräjäoikeuden lautamiehenä. Aloitin 1.3.2005 ja lopetin (paperilla) 30.9.2017. Palveluaikaa kertyi siten noin 12½ vuotta. Viimeinen istuntoni oli keväällä ja se liittyi henkisesti vaikeimpaan juttuun, jonka olen koskaan istunut: julistimme viimevuotisen Multian murhan tuomion saatuamme vastauksen mielentilatutkimuksesta. En voi puhua tapauksista, joissa istuin maallikkotuomarina, joten en siitäkään enempää sano, mutta ajattelin nyt muistella yleisemmällä tasolla menneitä ja linjata yleisellä tasolla sitä, mihin toivon lautamiesjärjestelmän menevän.

Lautamiehen tehtävä on yhdellä tasolla ollut koko kauteni ajan sama: istumme ammattituomarin (tai toisinaan tuomioistuinharjoittelua suorittavan nuoren lakimiehen) kanssa rikosjuttuja. Julkisessa istunnossa emme (yleensä) sano sanaakaan, vaan kuuntelemme ja havainnoimme muutenkin tarkasti. Jotkut tekevät paljon muistiinpanoja, minä en yleensä juurikaan. Joskus harvoin laitoin lapulla viestiä puheenjohtajalle, joskus työjärjestykseen mutta joskus myös asiaan liittyen. Lautamieskollegoiden kanssa lappukeskusteluja (aina itse asiaan liittyen) käytiin useammin. Kun asiassa oli loppulausunnot annettu ja seuraamuskeskustelu asianomaisten kesken käyty, sali tyhjennettiin ja aloimmme porukalla ruotia juttua. Keskustelua oli, emmekä läheskään aina olleet aluksi samaa mieltä. Keskustelun jälkeen tuomio oli kuitenkin lähes aina yksimielinen: äänestystuomiota olen muistaakseni ollut antamassa kahdesti. Useimmiten tuomio julistettiin heti, mutta toisinaan asia siirrettiin kansliatuomioksi, jolloin palaveerasimme (yleensä) tuomarin työhuoneessa kerran tai pari seuraavan parin viikon aikana.

Myös miljöö jossa toimimme pysyi aika lailla samana. Istuimme samoissa saleissa, joissa oli samat huonekalut ja sama huonejärjestys koko sen ajan. Jossain vaiheessa saleista poistuivat Raamatut ja jossain vaiheessa saleihin ilmaantui video- ja äänitallennetodisteiden läpikäyntiä varten läppäri ja projektori.

Käräjäoikeuden lautamiehen tehtävään liittyy myös toinen tehtävä: istuimme myös Kuopion (sittemmin Pohjois-Savon) käräjäoikeuden lautamiehinä silloin, kun se tuli Keski-Suomeen istumaan maaoikeutta. Pääsin istumaan maaoikeudessa vain muutaman kerran, mutta ne olivatkin sitten hyvin mielenkiintoisia kertoja jokainen.

Toisaalta lautamiesten työ muuttui hyvinkin radikaalisti näiden 12 vuoden aikana. Kun aloitin, istuntoja oli parikymmentä päivää vuodessa, siis kaksi istuntoa useimpina kuukausina. Tänä vuonna istuin kahtena päivänä, viime vuonna viitenä.

Se mikä tässä on muuttunut, on laki. Kun aloitin, käytännössä kaikki rikosjutut aivan vähäisimpiä lukuunottamatta istuttiin lautamieskokoonpanossa. Näitä olivat muiden muassa hyvin yleiset rattijuopumusjutut, ja “rattipäiviä” olikin usein. Ne olivat varsin yksinkertaisia ja puuduttavia juttuja: erinomainen tapa uudelle lautamiehelle päästä kärryille, mutta epäilemättä olisin alkanut tuskastua ellei ensimmäinen uudistus olisi pian vienyt rattijuopumusjutut pois lautamiehiltä.

Kaikki rikosasiat voitaisiin edelleenkin istua lautamieskokoonpanossa, mutta laissa on lautamiesten käytön pakko poistettu kokonaan. Valtaosa jutuista istutaan yhden (ammatti)tuomarin kokoonpanossa ja vaikeimmat puolestaan viedään kolmen ammattituomarin pohdittavaksi. Lisäksi lautamieskokoonpanon kokoa on pienennetty: aiemmasta 1-2 ammattituomarista ja 3-4 lautamiehestä siirryttiin jokunen vuosi sitten 1-2 ammattituomariin ja 2-3 lautamieheen.

Oli hyvä, että rattipäivät poistuivat – valtaosa rattijuopumusjutuista on kaavamaisia, joissa ei juurikaan tarvita harkintaa. En pidä hyvänä, että lautamisten käyttöä on muuten vähennetty. Erityisen huonona pidän, että tätä on tehty ensisijaisesti säästötoimenpiteenä. Jos lautamiehistä luovuttaisiin kokonaan, se olisi ihan toinen asia, mutta tällainen oikeusjärjestelmän periaatteeton juustohöylääminen on ollut hölmöläisten hommaa.

Itse pidän lautamiesjärjestelmää tärkeänä. Lautamiesten tärkein tehtävä nykyaikana on antaa ammattituomareille “reality check”: tuomarin tulee kyetä esittämään kantansa niin, että maallikkokin sen ymmärtää, sillä muuten hänet äänestetään nurin. Pelkään lautamiesjärjestelmän romuttuessa lainkäytön irtoavan kokonaan omaksi maailmakseen.

Laajentaisin lautamiesjärjestelmän myös hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin ja korkeimpiin oikeuksiin, ja vaatisin lautamiesten käyttöä kaikissa asioissa, joissa todisteiden painoarvoa tai lain tulkintaa joudutaan pohtimaan – rajaisin pois vain riidattomat suhteellisen vähämerkitykselliset asiat. Reality check -syistä lautamiehillä tulee alemmissa oikeuksissa aina olla äänten enemmistö kokoonpanossa, mutta heitä ei tarvitsisi olla kuin kaksi tavallisimmissa tapauksissa. Rajaisin korkeimmat oikeudet enemmistövaatimuksen ulkopuolelle, jotta lautamiehet eivät pääsisi sooloilemaan. Lautamiesten valintamenettely vaatii myös uudistamista, mutta siitä joku toinen kerta.

Lopetin lautamiehenä omasta tahdostani. Siihen oli kolme syytä:

  1. Olen 12 vuoden aikana kehittänyt omaa oikeuspoliittista ajatteluani paljon. Haluan kirjoittaa siitä paljonkin, mutta monet kantani eivät ole sellaisia, jotka sopivat aktiivituomarin sanottaviksi.
  2. Olen 12 vuoden aikana oppinut laista ja juridiikasta paljon, ja vaikka en olekaan ammattitaitoinen lakimies, ymmärrän lakia jo aivan liian hyvin. En ole enää puhdas maallikko.
  3. Turhauduin harvoihin istuntoihin. Istunnot olivat kiinnostavia, niiden odottelu ei.

Aion lähiviikkoina ja -kuukausina kirjoitella blogiini enemmänkin lautamiehistä ja Suomen rikosoikeudesta. Niitä odotellessa toivotan kaikkea hyvää uusille lautamiehille ympäri maan sekä myös tehtävässä jatkaville.

Omenapiirakka sokerikakkupohjalla

Naisystäväni esitteli minulle taannoin MasterChef-televisiosarjaston. Elisa Viihteen Ruudun kautta löysimme MasterChef Australian vuoden 2015 kauden, jonka (kaikki 62 jaksoa!) katsoimme läpi. Samalla heräsi minussa into opetella makean leipomisen perustekniikat (leivänteon osasin jo). Tässä on tullut tehtyä mokkapalakakku (Kinuskikissan ohjetta soveltaen) äitienpäiväksi ja raparperipiirakkaa sekä suolaisena että makeana versiona. Viikolla sovittiin, että teen viikonloppuna omenapiirakkaa, ja ostimmekin pussillisen isoja Golden Delicious -omenoita.

Omenapiirakka vaniljakastikkeella

Eilen aloin kaivella reseptejä. Painonhallintasyistä laskin löytämieni loistavien reseptien kalorit, ja kun koko piirakan energiasisältö muistutti minun päiväkulutustani, oli aika miettiä toisia vaihtoehtoja. Isoin energianlähde monessa piirakkapohjassa on iso pala voita. Päätinkin sitten ottaa pohjaksi sokerikakun, jossa ei ole kananmunan lisäksi rasvalähteitä lainkaan. Valmista reseptiä en löytänyt, joten piti soveltaa itse. Tässä se on:

Taikinaan
2 isoa kananmunaa (punnitse rikottuasi astiaan)
70 % kananmunan painosta puolikarkeita vehnäjauhoja
70 % kananmunan painosta sokeria
3 g vaniljasokeria
hyppysellinen (reilusti alle tl) leivinjauhetta

Täytteeksi
1 iso omena (Golden Delicious)
vaniljasokeria
kanelia

Apuaineena valmistuksen ajaksi
vettä
sitruunamehua

  1. Kuori omena, poista siemenkota ja paloittele omena ohuiksi siivuiksi. Laita siivut odottamaan veteen, johon olet laittanut hieman sitruunamehua. Käytä vettä myös suojaamaan omenan kuorittuja paloja paloittelun aikana. Veden tarkoitus on estää omenaa tummumasta.
  2. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka (⌀ 20 cm).
  3. Esilämmitä uuni 175 ℃ riittävän ajoissa, jotta voit laittaa piirakan uuniin viivytyksettä.
  4. Vispaa sokeri ja huoneenlämpöiset kananmunat yhdessä sähkövispilällä kuohkeaksi vaahdoksi. Tässä kestää kauan. Vaahto on valmis, kun vispilästä tippuva vaahto jää useaksi sekunniksi kulhossa olevan vaahdon pinnalle.
  5. Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Siivilöi seos vaahdon päälle. Sekoita varovasti.
  6. Kaada taikina vuokaan.
  7. Tee seuraava nopeasti: nosta omenaviipaleet vedestä ja valuta niistä ylimääräinen vesi pois; dippaa viipaleet yksitellen vaniljasokerin ja kanelin seokseen ja asettele ne taikinan päälle vuokaan. Laita heti paistumaan 175 ℃ uuniin.
  8. Paista 175 ℃ uunissa n. 35 minuuttia. Huomioi uunien erot. Kokeile valmistuminen työntämällä piirakkaan pieni puutikku; jos taikinaa ei siihen tartu, piirakka on valmis.

Tarjoile Marttojen vaniljakastikkeen kera.

Tuloksena oli hyvä, miellyttävän makea omenaleivonnainen. Täytteen vaniljasokeri pois lukien (koska emme mitanneet sen määrää) koko piirakan energiasisällöksi tuli n. 850 kcal. Piirakassa itsessään ei ole lainkaan lisättyä rasvaa (kananmunassa sitä toki on jonkin verran). Pohja oli hieman liian paksu, seuraavalla kerralla kokeilen yhden munan taikinalla.

Omenapiirakka

Sananen sokerikakkutaikinasta. Sehän tavallisesti opetetaan niin, että otetaan kolme lasia, joihin kaadetaan silmämääräisesti saman verran sokeria, jauhoja ja munia. Tämän mittaustavan huono puoli on, että se on epätarkka: sama määrä jauhoja vie eri määrän tilaa vähän riippuen asianhaaroista. Kuten kaikessa leivonnassa, paras tulos tulee, kun ainemäärät punnitaan keittiövaa’alla. Useiden eri blogilähteiden (mm. Kinuskikissa, Liian hyvää, Makeaa) mukaan käyttämäni 70 % munan painosta jauhoja on luotettava resepti; se toimi nytkin.

Kiitoksia äänestäjille!

Jyväskylän Vihreiden hallituksen jäsenenä oli helppo hymyillä vaalituloksien selvitessä.

Kuntavaalit on käyty, ja huhhuh mikä tulos tuli Vihreille täällä Jyväskylässä! Nyt puoluetoverini – niin uudet kuin jatkavatkin valtuutetut – joutuvat erittäin vastuullisen tilanteen eteen, kun pitää suurimman puolueen mandaatilla alkaa johtaa tätä kaupunkia.

Sain itse 45 ääntä, mikä on hyvä tulos ottaen huomioon, että en ole oikeastaan lainkaan kampanjoinut näissä vaaleissa. Jäin kauas valtuustopaikasta: viimeinen valittu vihreä Jyväskylässä sai 210 ääntä ja viimeinen varavaltuutettukin 118 ääntä. Muihin kunnallisiin luottamustehtäviiin en ole tällä kertaa enkä tällä äänimäärällä pyrkimässä. Tarkoitukseni on käyttää tätä äänestäjien antamaa pientä valtakirjaa vaikuttamalla puolueeni sisällä Jyväskylän päätöksentekoon.

Koska en tullut valituksi, en voi tehdä varsinaista vaalirahoitusilmoitusta. Sanotaan siksi nyt tässä, että kampanjani kokonaiskulut muodostuivat ehdokasmaksusta (60 euroa), josta 59,99 euroa kustansin omista vapaista varoistani ja 1 sentti tuli edellisten vaalien vaalirahoituksesta kertyneestä pankkitilikorosta.

Sully – uroteko Hudson-joella

Vuonna 2009 tehtiin historiaa. New Yorkin LaGuardia-kentältä lähtenyt matkustajakone menetti molemmat moottorinsa nousun alkuvaiheessa. Nopeasti etenevässä hätätilanteessa lennon päällikkö harkitsi ja hylkäsi paluun takaisin LaGuardialle sekä kääntymisen läheiselle Teterboron kentälle ja laskeutui onnistuneesti alla virranneeseen Hudson-jokeen. Kone vaurioitui mutta kaikki koneen matkustajat ja miehistö selvisivät hengissä. Iso moderni matkustajakone ei ollut koskaan ennen onnistunut pakkolaskussa veteen (epäonnistuneita yrityksiä oli tehty), eikä tällaisia tilanteita varten kouluttauduttu taikka harjoiteltu systemaattisesti.

Ilmailun vakavat vaaratilanteet ja onnettomuudet tutkitaan kansainvälisten sopimusten mukaisesti ilmailuturvallisuuden parantamiseksi. Yhdysvaltain turvallisuustutkintaviranomainen National Transport Safety Board (NTSB) tutki tapausta kuukausia ja päätyi seuraaviin lopputuloksiin:

  • onettomuuden syynä oli lintuparven läpi lentäminen ja siitä johtunut isojen lintujen imeytyminen moottoreihin
  • lentokoneen vaurioita (mukaan lukien takaovien käyttökelvottomuus evakuoinnissa) selittivät puutteellinen viranomaishyväksyntäprosessi, puutteellinen lentoalan varautuminen vesipakkolaskuihin sekä näistä johtuva lennon päällikön ylikuormittuminen lähestymisen kriittisillä hetkillä
  • miehistön ja matkustajien hengissä selviämistä selittivät lentohenkilökunnan esimerkillinen toiminta, laskeutuminen lähelle potentiaalisia pelastajia sekä se, että käytetty lentokone oli vaadittuun nähden ylivarusteltu vesilaskeutumisia varten

Ei ole missään määrin liioiteltua sanoa, että kyseisen lennon koko henkilökunta oli poikkeuksellisen kokenutta (kaikilla oli vuosikymmenten kokemus ja perämieskin oli entinen lentokapteeni) ja että henkilökunnan kova kokemus oli ensiarvoisen tärkeää tapauksen positiivisen lopputuloksen kannalta.

Yksinkertaisesti: erittäin kokeneet ammattilaiset toimivat asianmukaisesti hengenvaarallisessa poikkeustilanteessa ja pelastivat tilanteen. Tämä on erittäin poikkeuksellista ja kaikissa heissä on sankariainesta. Mutta siinä ei ole draaman ainesta – ainakaan muutamaa minuuttia pidemmäksi. Draamaa syntyy siitä, että lopputulos on epävarma. Draamaa ei ole se, että kaikki menee oikein.

Niinpä olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, että tapahtumista oli tehty elokuva. Miten ihmeessä tästä saa tehtyä puolitoista tuntia pitkän draaman? Katsoin elokuvan eilen.

Clint Eastwood ja muut leffan tekijät ratkaisivat ongelman aika kehnosti. Draamaa elokuvaan tehtiin keinotekoisesti ja totuudenvastaisesti vääristämällä onnettomuustutkintaprosessi täysin. Elokuvassa tutkijat yrittivät koko ajan tehdä lentohenkilökunnasta syylliset. Elokuvan kliimaksi oli muutama päivä onnettomuuden jälkeen järjestetty julkinen kuuleminen, jossa tutkijat pyrkivät tietokone- ja lentosimulaatioilla demonstroimaan, että lentäjän olisi kuulunut kääntyä jommalle kummalle läheiselle lentokentälle vesipakkolaskun asemesta. Mutta lennon päällikkö ja perämies onnistuvat puhumaan muutoksia simulaatioihin, jotka osoittavat tutkijat idiooteiksi ja lentäjät sankareiksi.

Tosiasiassa julkinen kuuleminen järjestettiin vasta kuukausia tapahtuman jälkeen, eikä siinä ollut jälkeäkään syyttelystä. Tutkijalautakunnan puheenjohtaja alusti kuulemista mm. seuraavasti:

Now, to the matter at hand: in preparation for this hearing, I flew through the accident scenario in a flight simulator. I’ve listened to the Cockpit Voice Recorder in real time and as an experienced pilot, I can tell you this flight crew had a lot going on. They had a lot going on in a very short period of time. And, in considering what could have been done differently, there is certainly no intention by the Safety Board to diminish the crew’s and the first responder’s extraordinary success in saving the lives of all passengers and crew that day.

Julkisessa kuulemisessa kuultiin lentohenkilökunnasta vain lennon päällikköä. Hänen kuulemisensa (jonka voi kuka tahansa lukea transkriptista) oli kunnioittava ja asiallinen, ja siinä pyrittiin vain selvittämään päällikön päätöksentekoprosessia sekä hänen tilanteessa kokemiaan vaikeuksia ja miten niistä voitaisiin ottaa oppia.

Tositapahtumissa ei ollut pahiksia, mutta elokuvaan sellainen ympättiin. Minusta se ei ollut asianmukaista. Tällainen positiivinen tapahtuma olisi ansainnut parempaa (tai mikäli elokuvantekijät eivät osanneet tehdä parempaa, olisi elokuva saanut jäädä tekemättä).

Vielä pahempaa on, että draama oli jo elokuvan sisältä katsoen tarkasteltuna melko lailla päälleliimattua ja keinotekoista, ja elokuva loppui töksähtäen (ennen kuin tarkistin faktat, kuvasin elokuvaa sanoen sitä vähän paremmaksi kuin ihan kiva). Elokuva loisti henkilökuvissa ja tositapahtumien kuvailussa – Tom Hanks teki oikein onnistuneen roolin lennon päällikkönä Sully Sullenbergerinä.

Jos haluat tietää, mitä tapahtui, parempi elokuvallinen esitys löytyy muutaman vuoden takaisesta Lentoturmatutkinta-televisiosarjan jaksosta. Paras faktuaalinen lähde on puolestaan tutkintalautakunnan onnettomuustutkintaraportti.

Elokuva oli lopulta melkoinen pettymys.

Pienen yhdistyksen taloudenpidon asianmukainen järjestäminen

Yhdistyslain 35 § 1 mom määrää mm. seuraavaa:

Hallituksen on huolehdittava siitä, että yhdistyksen kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito on luotettavalla tavalla järjestetty.

Mitä tämä tarkoittaa? En nyt kirjoita tästä tyhjentävästi, mutta mainitsen muutamia keskeisiä asioita. Kirjanpitoon en ota tässä kantaa, sillä olen kirjoittanut siitä laajasti toisaalla.

Kun yhdistykselle tulee ostolasku (lasku, jossa yhdistykseltä vaaditaan rahaa tavaran tai palvelun vastineeksi), sille tulee tehdä seuraaavat toimenpiteet:

  1. lasku kirjataan maksamattomien ostolaskujen luetteloon
  2. lasku numerotarkastetaan: laskun sisältämät laskutoimitukset tarkistetaan niin, että mahdolliset olennaiset laskuvirheet huomataan
  3. lasku asiatarkastetaan: hän, joka on yhdistyksen puolesta hoitanut asiaa, tarkistaa, että lasku vastaa sitä, mikä on sovittu, ja (mikäli lasku ei ole ennakkolasku) että laskutettu palvelu tai tavara on toimitettu laskun mukaisesti
  4. lasku hyväksytään: hallitus kokouksessaan tai hallituksen valtuuttama esteetön henkilö tarkastaa, että laskussa on kyse yhdistyksen toiminnasta ja että se perustuu yhdistyksen kokouksen tai hallituksen tekemään päätökseen taikka on muuten yhdistyksen asioiden hoitamiseksi tarpeellinen
  5. hyväksytty lasku maksetaan ja lasku siirretään maksettujen ostolaskujen luetteloon

Maksamattomien ostolaskujen luettelon asemesta voi käyttää myös laskukansiota. Samoin maksettujen laskujen luettelona voi toimia kirjanpitoon viemistä odottavien tositteiden kansio. Myös kirjanpidon ostovelkatiliä voi käyttää maksamattomien ostolaskujen luettelona, jos kirjanpitoa pidetään jatkuvasti ajan tasalla. Olennaista on, että maksamattomat laskut voidaan aina helposti selvittää.

Myös yhdistyksen aktiivien kululaskut voi käsitellä ostolaskujen tapaan, tosin erillinen asiatarkastus ei ole välttämättä tarpeen.

Jos yhdistyksellä on pankkikortti, sillä tehdyille maksuille on hyvä tehdä seuraavat toimenpiteet:

  1. maksaja nitoo tai teippaa maksukuitin (A4-)paperille, johon hän kirjoittaa lyhyesti, mistä maksussa oli kyse ja miten se liittyy yhdistyksen toimintaan
  2. maksukuitti selvityksineen laitetaan kirjanpitoon viemistä odottavien tositteiden kansioon
  3. maksukuitti hyväksytään kuten lasku: hallitus kokouksessaan tai hallituksen valtuuttama esteetön henkilö tarkastaa, että maksussa on kyse yhdistyksen toiminnasta ja että se perustuu yhdistyksen kokouksen tai hallituksen tekemään päätökseen taikka on muuten yhdistyksen asioiden hoitamiseksi tarpeellinen

Laskun tarkastuksesta, laskun hyväksynnästä ja pankkikorttimaksun hyväksynnästä on hyvä tehdä päivätty merkintä laskuun tai maksukuitin yhteyteen. Merkinnästä tulee käydä ilmi, kuka hyväksynnän tai tarkastuksen teki.

Ostolaskun ja korttimaksun hyväksyjän tulee olla esteetön. Hän ja hänen lähipiirinsä ei saa olla maksun saaja eikä hänelle tai hänen lähipiirilleen saa tulla erityistä yksityistä etua maksusta. Lisäksi on syytä välttää vaarallisia työyhdistelmiä: ostolaskun tai korttimaksun maksaja ei saa (yksin) hyväksyä kyseistä laskua tai maksua, ja kirjanpitäjä ei myöskään hyväksy yksin mitään laskuja tai maksuja. Mitä isompi yhdistys on, sitä tarkempi tämän suhteen tulee olla. Isommissa yhdistyksissä myös laskunmaksu ja kirjanpito kannattaa pitää eri henkilöiden tehtävänä.

Tavanomainen järjestely on, että laskut ja korttimaksut hyväksyy yhdistyksen puheenjohtaja, ja tämän ollessa esteellinen tai estynyt, hallituksen varapuheenjohtaja. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan hyväksy itse maksamaansa korttimaksua. Tarvittaessa (esimerkiksi jos molemmat ovat esteellisiä) yksittäinen lasku tai maksu viedään hallituksen kokouksen hyväksyttäväksi. Laskunmaksusta puolestaan huolehtii tavanomaisesti taloudenhoitaja, joka ei koskaan hyväksy mitään laskuja yksin. Pienissä yhdistyksissä taloudenhoitaja huolehtii yleensä myös kirjanpidosta.

Yhdistyksen myyntilaskuista (laskut, joilla yhdistys vaatii joltakulta muulta maksua tavaran tai palvelun vastineeksi) sekä muista yhdistyksen laatimista laskuista tulee jättää jäljennös yhdistyksen tositeaineistoon. Kannattaa lisäksi pitää luetteloa laskuista, joista yhdistys ei ole vielä saanut maksua. Olennaista on, että maksamattomat laskut on aina helposti selvitettävissä. Kirjanpitoon kirjattaessa yhdistykselle rahaa vaativat laskut tulee kirjata varovaisesti: jos laskunmaksu on epävarmaa, sitä ei saa kirjata koko arvostaan saamiseksi; siksi myyntisaamisten tiliä ei ole hyvä pitää ainoana maksamattomien saamisten luettelona.

Käteiskassan hoidosta olen jo kirjoittanut erikseen.

Jos yhdistyksellä on säästöjä, niiden sijoittamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos rahoja makuuttaa pelkästään käyttötilillä tai kassassa, niiden reaaliarvo laskee inflaation mukana. Vähintään korkotiliä on syytä käyttää. Jos säästöjä ei ole tarkoitus käyttää moneen vuoteen, myös korko- ja osakemarkkinoille sijoittamista kannattaa harkita. Linjanveto kuuluu hallitukselle, joskin riskisijoittamisesta on syytä päättää ainakin yleisellä tasolla yhdistyksen kokouksessa. Jos sijoitettavana on huomattavia summia, ammattineuvonnan käyttöä on harkittava.

Toiminnantarkastajan kannattaa kiinnittää tarkastuksessaan huomiota siihen, miten nämä asiat on järjestetty, ja tarvittaessa ohjeistaa hallitusta korjaamaan puutteet. Yhdistyksen kokoukselle annettavassa tarkastuskertomuksessa ei asiaan tule puuttua, jos puute ei olennaisesti vaaranna taloudenhoidon luotettavuutta eikä puute ole aiheuttanut yhdistykselle vahinkoa.

Tilitin Ubuntu 15.10:ssä

Jos Tilitin jumittaa sinullakin Ubuntu 15.10:ssä, kokeile muokata tiedostoa /etc/java-7-openjdk/accessibility.properties ja lisää rivin assistive_technologies=org.GNOME.Accessibility.AtkWrapper alkuun merkki #.

Tilitin on kirjanpito-ohjelma, joka toimii kaikissa yleisesti käytössä olevissa tietokoneen käyttöjärjestelmissä. Suosittelen sitä pienille yhdistyksille; pitäisi kirjoittaa siitä tarkemmin joskus.

Kirjanpitoaineiston säilytys 1.1.2016 voimaan tulleen lain mukaan — Pienen yhdistyksen kirjanpito ja tilinpäätös, osa 7

[Luethan myös sarjan johdanto-osan.]

Tässä postauksessa käsitellään kirjanpitoaineiston säilytystä 1.1.2016 voimaan tulleen kirjanpitolain muutoksen mukaisesti. Lakia sovelletaan tilikausiin, jotka alkavat 1.1.2016 tai myöhemmin. Lakia voidaan soveltaa myös 1.1.2016 tai sen jälkeen laadittuun aiemman tilikauden tilinpäätökseen. Aiemman lain mukaisen aineiston säilytyksestä olen kirjoittanut aiemmin.

Säilytettävä aineisto

Säilytettävää kirjanpitoaineistoa lakisääteisine vähimmäissäilytysaikoineen ovat

  • allekirjoitettu tilinpäätös (10 vuotta)
  • tase-erittelyt (10 vuotta)
  • kirjanpidot (10 vuotta)
  • tositteet (6 vuotta)
  • kirjanpitoon kuuluviin tapahtumiin liittyvä kirjeenvaihto (6 vuotta)
  • luettelo kirjanpidon tileistä (10 vuotta)
  • luettelo tilinpäätöksen perustana olevista kirjanpidoista sekä tositteiden ja muiden kirjanpitoaineistojen lajeista, josta ilmenee niiden keskinäiset yhteydet ja säilytystavat (10 vuotta)

Säilytysaika lasketaan tilikauden päättymisestä.

Säilytysajan sisällä:

  • kirjausketjun tulee pysyä ehjänä
  • kirjanpitoja tulee voida tarkastella ja tarvittaessa tulostaa sekä aika- että asiajärjestyksessä Suomesta käsin ilman aiheetonta viivytystä
  • aineiston sisältöjä ei saa muuttaa eikä poistaa
  • aineiston muotoa saa tarvittaessa muuttaa

Paperilla säilyttäminen

Perinteisesti koko kirjanpitoaineisto on laadittu paperimuotoon (viimeistään tulostamalla). Useimmat tositteet lienevät nykyäänkin jo valmiiksi paperilla ja loput on varsin yksinkertaista tulostaa arkistointia varten. Kirjanpidosta arkistoidaan päiväkirja ja pääkirja (sekä muut erityiset kirjanpitokirjat, jos niitä on) – kirjanpito-ohjelmista ne saadaan helposti tulostettua, ja edellisissä kirjoituksissani esittelemäni pääpäiväkirjajärjestelykin on mahdollista saada paperille tulostettua (joskin se vaatii jonkin verran vaivaa, jotta kaksiulotteinen pääpäiväkirja olisi tulosteessakin lukukelpoinen).

Yksinkertaisinta on laittaa kaikki kirjanpitoaineisto yhteen mappiin. Mapin selkämykseen on syytä kirjoittaa hyvin selkeästi, mitä se sisältää, sekä mapissa olevan aineiston säilytysvelvollisuuden kesto – esimerkiksi näin:

[YHDISTYS] RY
KIRJANPITOAINEISTO
Tilikausi 1.1.2016–31.12.2016

Tositteet säilytettävä 31.12.2022 asti.
Muu aineisto säilytettävä 31.12.2026 asti.

Mikäli yhdistyksellä on käytettävissään suhteellisen pysyviä toimistotiloja, mapin voi hyvin säilyttää siellä. Muussa tapauksessa aineisto on syytä antaa luotettavan henkilön säilytettäväksi. Yhdistyksen on myös syytä merkitä muistiin, missä menneiden vuosien aineisto on säilössä ja myös huolehtia siitä, että vastuuhenkilöiden vaihtuessa tieto siirtyy eteenpäin. Jos säilytyksestä vastaava henkilö jättää yhdistyksen, on myös säilytettävä aineisto syytä siirtää jonkun nykyaktiivin vastuulle.

Paperiton säilyttäminen

Kirjanpitoaineistoja saa säilyttää koneellisesti (esimerkiksi CD-ROMilla tai pilvipalvelussa). Tällöin tulee huolehtia siitä, että aineistoon on mahdollista päästä käsiksi viipymättä Suomesta käsin koko lakisääteisen säilytysajan. Varmuuskopioinnista on syytä huolehtia ja vanhojen aineistojen toimivuus on syytä tarkastaa koko säilytysajan aika-ajoin.

Lopuksi

Seuraavassa osassa käsittelen omaisuuden käsittelyä yhdistyksen kirjanpidossa.

Kirjanpitolaki muuttui

Tänään voimaan tuli kirjanpitolain ja eräiden muiden lakien muutos. Tällä hetkellä Finlex ei vielä ole ottanut muutoksia huomioon, joten käytettävissä oleva aineisto on tavallista suppeampi. Tilanne varmaankin paranee nopeasti.

Muutokset virallisesti kertova laki on 1620/2015. Muutosten seuraaminen tuosta dokumentista on hankalaa.

Muutosten taustoista kertovat hallituksen esitys HE 89/2015 vp ja talousvaliokunnan mietintö TaVM 16/2015 vp. Näitä lukiessa kannattaa muistaa, että ristiriitatilanteessa mietintö voittaa käytännössä aina esityksen.

Uutta lakia sovelletaan 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen. Sitä saa soveltaa myös tämän vuoden puolella laadittaviin aiempien vuosien tilinpäätöksiin. Viime vuoden tilinpäätöksen saa laatia rauhassa vanhojen säädösten ja ohjeiden mukaan, mutta monien yhdistysten tämän vuoden juoksevassa kirjanpidossa sovelletaan jo uusia säädöksiä.

Kunhan kerkeän itse tutustua lakiin, päivitän pienen yhdistyksen kirjanpitoa koskevia postauksiani tässä blogissa. Kirjoitan samalla muutoksista tarkemmin.

Hyvää uutta vuotta!

FL (väit.)

En ole vielä tohtori.

Väitöstilaisuuden lopuksi vastaväittäjäni ilmoitti esittävänsä tiedekuntaneuvostolle väitöskirjani hyväksymistä. Tiedekuntaneuvosto kokoontuu 21.12.2015, jolloin se tekee virallisen päätöksen työn hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä sille annettavasta arvosanasta. Tämän jälkeen joudun vielä muodollisesti anomaan tutkintoa. Tohtorin tittelin käyttöluvan saanen siten joululahjaksi tai viimeistään pian vuodenvaihteen jälkeen, riippuen kanslian ja dekaanin aikatauluista.

Tässä odotellessa olen filosofian lisensiaatti, väitellyt, eli FL (väit.).

Väitöspäivän aamuna pukeuduin vuokraamaani tummaan pukuun ja siirryin työpaikalle. Seuraavat puolitoista tuntia vietin laatimalla vastaväittäjälle englanninkielistä lyhennelmää lectio praecursoriastani. Sen jälkeen kävimme kustoksen kanssa noutamassa vastaväittäjän hotellilta. Kuuntelin vastaväittäjän vierailuluennon mielenkiinnolla, ja sen jälkeen kävelimme kolmestaan Seminaarinmäelle.

Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)
Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)

Tarkastimme ensin vanhan juhlasalin, sitten siirryimme valmistautumistilaan. Söimme erittäin kevyen lounaan ja pukeuduimme väitösviittoihin. Noin 12:15 olimme takaisin vanhan juhlasalin ovella. Virastomestari koputti kolmasti, odotti salin valmistautumista ja sitten päästi meidät saliin. Kuulemma kävelin reippaasti.

Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala
Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala

Itse tilaisuuden muistan aika hyvin. Pidin lectioni luettuna puheena, ihan siksi, että sillä tavalla jännityksen vaikutus esityksen selkeyteen jää varsin pieneksi (eikä luettu esitys edes kuulosta kamalan pahalta, kun sen ottaa esiintymisenä eikä pelkkänä ääneen lukemisena, vähän kuin olisi uutistenlukija tai näyttelijä).

Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala
Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala

Vastaväittäjäni, professori Lutz Prechelt (Freie Universität Berlin, Saksa), esitti hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Välillä jouduin hikoilemaan vastausteni kanssa, kuten tarkoitus onkin.

Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala
Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala

Väitöksessä nousi esille yksi yleisökysymys. Ylimääräisen vastaväittäjän tittelin otti itselleen emeritusprofessori Markku Sakkinen.

Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala
Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala

Väitös kesti kuulemma kaksi tuntia. Itse en tietenkään seurannut kelloa. Yleisöä oli kuulemma noin 50–60 henkeä, josta suurin osa nähtiin myös väitöskahveilla tilaisuuden jälkeen.

Väitöksen ja kahvituksen jälkeen vietin pari tuntia työpaikalla. Sain myös luettavakseni vastaväittäjäni lausunnon tiedekuntaneuvostolle, ja ilmoitin, ettei minulla ole siihen huomauttamista.

Ilta jatkui 11 hengen karonkalla Pöllöwaari-ravintolassa ravintolan jouluillallinen-menulla. Ravintolan palvelu oli erinomaista sekä tilaisuuden järjestelyissä että itse tilaisuudessa, ruoka oli mainiota ja samoin juomat. Jokainen sai valita, juoko alkoholia vai alkoholitonta; holittomat vaihtoehdot ylittivät odotukseni. Keskustelu oli erinomaista, ja karonkkaan perinteisesti kuuluvat puheet olivat kivoja.

Koska joku tuleva väittelijä kuitenkin googlaa tämän tekstin tietty kysymys mielessään, kuten minäkin googlailin muiden tekstejä viime parin kuukauden aikana, mainittakoon, että karonkka maksoi minulle noin tuhat euroa.