Pienen yhdistyksen taloudenpidon asianmukainen järjestäminen

Yhdistyslain 35 § 1 mom määrää mm. seuraavaa:

Hallituksen on huolehdittava siitä, että yhdistyksen [­– –] varainhoito on luotettavalla tavalla järjestetty.

Mitä tämä tarkoittaa? En nyt kirjoita tästä tyhjentävästi, mutta mainitsen muutamia keskeisiä asioita.

Kun yhdistykselle tulee ostolasku (lasku, jossa yhdistykseltä vaaditaan rahaa tavaran tai palvelun vastineeksi), sille tulee tehdä seuraaavat toimenpiteet:

  1. lasku kirjataan maksamattomien ostolaskujen luetteloon
  2. lasku numerotarkastetaan: laskun sisältämät laskutoimitukset tarkistetaan niin, että mahdolliset olennaiset laskuvirheet huomataan
  3. lasku asiatarkastetaan: hän, joka on yhdistyksen puolesta hoitanut asiaa, tarkistaa, että lasku vastaa sitä, mikä on sovittu, ja (mikäli lasku ei ole ennakkolasku) että laskutettu palvelu tai tavara on toimitettu laskun mukaisesti
  4. lasku hyväksytään: hallitus kokouksessaan tai hallituksen valtuuttama esteetön henkilö tarkastaa, että laskussa on kyse yhdistyksen toiminnasta ja että se perustuu yhdistyksen kokouksen tai hallituksen tekemään päätökseen taikka on muuten yhdistyksen asioiden hoitamiseksi tarpeellinen
  5. hyväksytty lasku maksetaan ja lasku siirretään maksettujen ostolaskujen luetteloon

Maksamattomien ostolaskujen luettelon asemesta voi käyttää myös laskukansiota. Samoin maksettujen laskujen luettelona voi toimia kirjanpitoon viemistä odottavien tositteiden kansio. Myös kirjanpidon ostovelkatiliä voi käyttää maksamattomien ostolaskujen luettelona, jos kirjanpitoa pidetään jatkuvasti ajan tasalla. Olennaista on, että maksamattomat laskut voidaan aina helposti selvittää.

Myös yhdistyksen aktiivien kululaskut voi käsitellä ostolaskujen tapaan, tosin erillinen asiatarkastus ei ole välttämättä tarpeen.

Jos yhdistyksellä on pankkikortti, sillä tehdyille maksuille on hyvä tehdä seuraavat toimenpiteet:

  1. maksaja nitoo tai teippaa maksukuitin (A4-)paperille, johon hän kirjoittaa lyhyesti, mistä maksussa oli kyse ja miten se liittyy yhdistyksen toimintaan
  2. maksukuitti selvityksineen laitetaan kirjanpitoon viemistä odottavien tositteiden kansioon
  3. maksukuitti hyväksytään kuten lasku: hallitus kokouksessaan tai hallituksen valtuuttama esteetön henkilö tarkastaa, että maksussa on kyse yhdistyksen toiminnasta ja että se perustuu yhdistyksen kokouksen tai hallituksen tekemään päätökseen taikka on muuten yhdistyksen asioiden hoitamiseksi tarpeellinen

Laskun tarkastuksesta, laskun hyväksynnästä ja pankkikorttimaksun hyväksynnästä on hyvä tehdä päivätty merkintä laskuun tai maksukuitin yhteyteen. Merkinnästä tulee käydä ilmi, kuka hyväksynnän tai tarkastuksen teki.

Ostolaskun ja korttimaksun hyväksyjän tulee olla esteetön. Hän ja hänen lähipiirinsä ei saa olla maksun saaja eikä hänelle tai hänen lähipiirilleen saa tulla erityistä yksityistä etua maksusta. Lisäksi on syytä välttää vaarallisia työyhdistelmiä: ostolaskun tai korttimaksun maksaja ei saa (yksin) hyväksyä kyseistä laskua tai maksua, ja kirjanpitäjä ei myöskään hyväksy yksin mitään laskuja tai maksuja. Mitä isompi yhdistys on, sitä tarkempi tämän suhteen tulee olla. Isommissa yhdistyksissä myös laskunmaksu ja kirjanpito kannattaa pitää eri henkilöiden tehtävänä.

Tavanomainen järjestely on, että laskut ja korttimaksut hyväksyy yhdistyksen puheenjohtaja, ja tämän ollessa esteellinen tai estynyt, hallituksen varapuheenjohtaja. Kumpikaan ei kuitenkaan koskaan hyväksy itse maksamaansa korttimaksua. Tarvittaessa (esimerkiksi jos molemmat ovat esteellisiä) yksittäinen lasku tai maksu viedään hallituksen kokouksen hyväksyttäväksi. Laskunmaksusta puolestaan huolehtii tavanomaisesti taloudenhoitaja, joka ei koskaan hyväksy mitään laskuja yksin. Pienissä yhdistyksissä taloudenhoitaja huolehtii yleensä myös kirjanpidosta.

Yhdistyksen myyntilaskuista (laskut, joilla yhdistys vaatii joltakulta muulta maksua tavaran tai palvelun vastineeksi) sekä muista yhdistyksen laatimista laskuista tulee jättää jäljennös yhdistyksen tositeaineistoon. Kannattaa lisäksi pitää luetteloa laskuista, joista yhdistys ei ole vielä saanut maksua. Olennaista on, että maksamattomat laskut on aina helposti selvitettävissä. Kirjanpitoon kirjattaessa yhdistykselle rahaa vaativat laskut tulee kirjata varovaisesti: jos laskunmaksu on epävarmaa, sitä ei saa kirjata koko arvostaan saamiseksi; siksi myyntisaamisten tiliä ei ole hyvä pitää ainoana maksamattomien saamisten luettelona.

Käteiskassan hoidosta olen jo kirjoittanut erikseen.

Jos yhdistyksellä on säästöjä, niiden sijoittamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Jos rahoja makuuttaa pelkästään käyttötilillä tai kassassa, niiden reaaliarvo laskee inflaation mukana. Vähintään korkotiliä on syytä käyttää. Jos säästöjä ei ole tarkoitus käyttää moneen vuoteen, myös korko- ja osakemarkkinoille sijoittamista kannattaa harkita. Linjanveto kuuluu hallitukselle, joskin riskisijoittamisesta on syytä päättää ainakin yleisellä tasolla yhdistyksen kokouksessa. Jos sijoitettavana on huomattavia summia, ammattineuvonnan käyttöä on harkittava.

Toiminnantarkastajan kannattaa kiinnittää tarkastuksessaan huomiota siihen, miten nämä asiat on järjestetty, ja tarvittaessa ohjeistaa hallitusta korjaamaan puutteet. Yhdistyksen kokoukselle annettavassa tarkastuskertomuksessa ei asiaan tule puuttua, jos puute ei olennaisesti vaaranna taloudenhoidon luotettavuutta eikä puute ole aiheuttanut yhdistykselle vahinkoa.

Tilitin Ubuntu 15.10:ssä

Jos Tilitin jumittaa sinullakin Ubuntu 15.10:ssä, kokeile muokata tiedostoa /etc/java-7-openjdk/accessibility.properties ja lisää rivin assistive_technologies=org.GNOME.Accessibility.AtkWrapper alkuun merkki #.

Tilitin on kirjanpito-ohjelma, joka toimii kaikissa yleisesti käytössä olevissa tietokoneen käyttöjärjestelmissä. Suosittelen sitä pienille yhdistyksille; pitäisi kirjoittaa siitä tarkemmin joskus.

Kirjanpitoaineiston säilytys 1.1.2016 voimaan tulleen lain mukaan — Pienen yhdistyksen kirjanpito ja tilinpäätös, osa 7

[Luethan myös sarjan johdanto-osan.]

Tässä postauksessa käsitellään kirjanpitoaineiston säilytystä 1.1.2016 voimaan tulleen kirjanpitolain muutoksen mukaisesti. Lakia sovelletaan tilikausiin, jotka alkavat 1.1.2016 tai myöhemmin. Lakia voidaan soveltaa myös 1.1.2016 tai sen jälkeen laadittuun aiemman tilikauden tilinpäätökseen. Aiemman lain mukaisen aineiston säilytyksestä olen kirjoittanut aiemmin.

Säilytettävä aineisto

Säilytettävää kirjanpitoaineistoa lakisääteisine vähimmäissäilytysaikoineen ovat

  • allekirjoitettu tilinpäätös (10 vuotta)
  • tase-erittelyt (10 vuotta)
  • kirjanpidot (10 vuotta)
  • tositteet (6 vuotta)
  • kirjanpitoon kuuluviin tapahtumiin liittyvä kirjeenvaihto (6 vuotta)
  • luettelo kirjanpidon tileistä (10 vuotta)
  • luettelo tilinpäätöksen perustana olevista kirjanpidoista sekä tositteiden ja muiden kirjanpitoaineistojen lajeista, josta ilmenee niiden keskinäiset yhteydet ja säilytystavat (10 vuotta)

Säilytysaika lasketaan tilikauden päättymisestä.

Säilytysajan sisällä:

  • kirjausketjun tulee pysyä ehjänä
  • kirjanpitoja tulee voida tarkastella ja tarvittaessa tulostaa sekä aika- että asiajärjestyksessä Suomesta käsin ilman aiheetonta viivytystä
  • aineiston sisältöjä ei saa muuttaa eikä poistaa
  • aineiston muotoa saa tarvittaessa muuttaa

Paperilla säilyttäminen

Perinteisesti koko kirjanpitoaineisto on laadittu paperimuotoon (viimeistään tulostamalla). Useimmat tositteet lienevät nykyäänkin jo valmiiksi paperilla ja loput on varsin yksinkertaista tulostaa arkistointia varten. Kirjanpidosta arkistoidaan päiväkirja ja pääkirja (sekä muut erityiset kirjanpitokirjat, jos niitä on) – kirjanpito-ohjelmista ne saadaan helposti tulostettua, ja edellisissä kirjoituksissani esittelemäni pääpäiväkirjajärjestelykin on mahdollista saada paperille tulostettua (joskin se vaatii jonkin verran vaivaa, jotta kaksiulotteinen pääpäiväkirja olisi tulosteessakin lukukelpoinen).

Yksinkertaisinta on laittaa kaikki kirjanpitoaineisto yhteen mappiin. Mapin selkämykseen on syytä kirjoittaa hyvin selkeästi, mitä se sisältää, sekä mapissa olevan aineiston säilytysvelvollisuuden kesto – esimerkiksi näin:

[YHDISTYS] RY
KIRJANPITOAINEISTO
Tilikausi 1.1.2016–31.12.2016

Tositteet säilytettävä 31.12.2022 asti.
Muu aineisto säilytettävä 31.12.2026 asti.

Mikäli yhdistyksellä on käytettävissään suhteellisen pysyviä toimistotiloja, mapin voi hyvin säilyttää siellä. Muussa tapauksessa aineisto on syytä antaa luotettavan henkilön säilytettäväksi. Yhdistyksen on myös syytä merkitä muistiin, missä menneiden vuosien aineisto on säilössä ja myös huolehtia siitä, että vastuuhenkilöiden vaihtuessa tieto siirtyy eteenpäin. Jos säilytyksestä vastaava henkilö jättää yhdistyksen, on myös säilytettävä aineisto syytä siirtää jonkun nykyaktiivin vastuulle.

Paperiton säilyttäminen

Kirjanpitoaineistoja saa säilyttää koneellisesti (esimerkiksi CD-ROMilla tai pilvipalvelussa). Tällöin tulee huolehtia siitä, että aineistoon on mahdollista päästä käsiksi viipymättä Suomesta käsin koko lakisääteisen säilytysajan. Varmuuskopioinnista on syytä huolehtia ja vanhojen aineistojen toimivuus on syytä tarkastaa koko säilytysajan aika-ajoin.

Lopuksi

Seuraavassa osassa käsittelen omaisuuden käsittelyä yhdistyksen kirjanpidossa.

Kirjanpitolaki muuttui

Tänään voimaan tuli kirjanpitolain ja eräiden muiden lakien muutos. Tällä hetkellä Finlex ei vielä ole ottanut muutoksia huomioon, joten käytettävissä oleva aineisto on tavallista suppeampi. Tilanne varmaankin paranee nopeasti.

Muutokset virallisesti kertova laki on 1620/2015. Muutosten seuraaminen tuosta dokumentista on hankalaa.

Muutosten taustoista kertovat hallituksen esitys HE 89/2015 vp ja talousvaliokunnan mietintö TaVM 16/2015 vp. Näitä lukiessa kannattaa muistaa, että ristiriitatilanteessa mietintö voittaa käytännössä aina esityksen.

Uutta lakia sovelletaan 1.1.2016 tai sen jälkeen alkavaan tilikauteen. Sitä saa soveltaa myös tämän vuoden puolella laadittaviin aiempien vuosien tilinpäätöksiin. Viime vuoden tilinpäätöksen saa laatia rauhassa vanhojen säädösten ja ohjeiden mukaan, mutta monien yhdistysten tämän vuoden juoksevassa kirjanpidossa sovelletaan jo uusia säädöksiä.

Kunhan kerkeän itse tutustua lakiin, päivitän pienen yhdistyksen kirjanpitoa koskevia postauksiani tässä blogissa. Kirjoitan samalla muutoksista tarkemmin.

Hyvää uutta vuotta!

FL (väit.)

En ole vielä tohtori.

Väitöstilaisuuden lopuksi vastaväittäjäni ilmoitti esittävänsä tiedekuntaneuvostolle väitöskirjani hyväksymistä. Tiedekuntaneuvosto kokoontuu 21.12.2015, jolloin se tekee virallisen päätöksen työn hyväksymisestä tai hylkäämisestä sekä sille annettavasta arvosanasta. Tämän jälkeen joudun vielä muodollisesti anomaan tutkintoa. Tohtorin tittelin käyttöluvan saanen siten joululahjaksi tai viimeistään pian vuodenvaihteen jälkeen, riippuen kanslian ja dekaanin aikatauluista.

Tässä odotellessa olen filosofian lisensiaatti, väitellyt, eli FL (väit.).

Väitöspäivän aamuna pukeuduin vuokraamaani tummaan pukuun ja siirryin työpaikalle. Seuraavat puolitoista tuntia vietin laatimalla vastaväittäjälle englanninkielistä lyhennelmää lectio praecursoriastani. Sen jälkeen kävimme kustoksen kanssa noutamassa vastaväittäjän hotellilta. Kuuntelin vastaväittäjän vierailuluennon mielenkiinnolla, ja sen jälkeen kävelimme kolmestaan Seminaarinmäelle.

Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)
Vanha juhlasali (kuva Maija Tuomaala)

Tarkastimme ensin vanhan juhlasalin, sitten siirryimme valmistautumistilaan. Söimme erittäin kevyen lounaan ja pukeuduimme väitösviittoihin. Noin 12:15 olimme takaisin vanhan juhlasalin ovella. Virastomestari koputti kolmasti, odotti salin valmistautumista ja sitten päästi meidät saliin. Kuulemma kävelin reippaasti.

Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala
Saavumme saliin. Kuva Maija Tuomaala

Itse tilaisuuden muistan aika hyvin. Pidin lectioni luettuna puheena, ihan siksi, että sillä tavalla jännityksen vaikutus esityksen selkeyteen jää varsin pieneksi (eikä luettu esitys edes kuulosta kamalan pahalta, kun sen ottaa esiintymisenä eikä pelkkänä ääneen lukemisena, vähän kuin olisi uutistenlukija tai näyttelijä).

Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala
Lectiota lukemassa. Kuva Maija Tuomaala

Vastaväittäjäni, professori Lutz Prechelt (Freie Universität Berlin, Saksa), esitti hyviä ja mielenkiintoisia kysymyksiä. Välillä jouduin hikoilemaan vastausteni kanssa, kuten tarkoitus onkin.

Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala
Väittelyä. Kuva Maija Tuomaala

Väitöksessä nousi esille yksi yleisökysymys. Ylimääräisen vastaväittäjän tittelin otti itselleen emeritusprofessori Markku Sakkinen.

Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala
Emeritusprofessori Markku Sakkinen kysyy yleisön joukosta. Kuva Maija Tuomaala

Väitös kesti kuulemma kaksi tuntia. Itse en tietenkään seurannut kelloa. Yleisöä oli kuulemma noin 50–60 henkeä, josta suurin osa nähtiin myös väitöskahveilla tilaisuuden jälkeen.

Väitöksen ja kahvituksen jälkeen vietin pari tuntia työpaikalla. Sain myös luettavakseni vastaväittäjäni lausunnon tiedekuntaneuvostolle, ja ilmoitin, ettei minulla ole siihen huomauttamista.

Ilta jatkui 11 hengen karonkalla Pöllöwaari-ravintolassa ravintolan jouluillallinen-menulla. Ravintolan palvelu oli erinomaista sekä tilaisuuden järjestelyissä että itse tilaisuudessa, ruoka oli mainiota ja samoin juomat. Jokainen sai valita, juoko alkoholia vai alkoholitonta; holittomat vaihtoehdot ylittivät odotukseni. Keskustelu oli erinomaista, ja karonkkaan perinteisesti kuuluvat puheet olivat kivoja.

Koska joku tuleva väittelijä kuitenkin googlaa tämän tekstin tietty kysymys mielessään, kuten minäkin googlailin muiden tekstejä viime parin kuukauden aikana, mainittakoon, että karonkka maksoi minulle noin tuhat euroa.

Lectio praecursoria

Arvoisa kustos,
kunnioitettu vastaväittäjä,
hyvät kuulijat:

lectio-slides-0

Jokaisella meistä on salasanoja, jotka suojaavat meidän omia tietojamme ja varmistavat, että kukaan ei pysty esiintymään meinä ilman lupaamme. Salasana voi kuitenkin turvata tietojamme ja identiteettiämme vain, jos ohjelma toimii oikein sen tarkastaessaan.

lectio-slides-1

Sattuipa muutama vuosi sitten niin, että eräs tietokoneohjelma tarkisti salasanan oikeellisuuden käyttämällä apurutiinia memcmp, joka raportoi vertailun tuloksen kokonaisluvulla: jos salasana oli oikea, tulos oli nolla; ja jos tulos ei ole nolla, salasana oli väärä. Koska tulos piti katkaista mahtumaan tietoalkioon, jonka tyyppi on my_bool, tulos jaettiin ilman eri käskyä luvulla 256 ja jakojäännöstä käytettiin tekemään päätös: jos jakojäännös oli nolla, salasanan katsottiin olleen oikein. Mutta miten käy, jos apurutiini palauttaakin luvun 512? Jakojäännös on nolla, vaikka salasana oli väärin. Tämän virheen ansiosta oli kenen tahansa käyttäjätunnusta mahdollista käyttää pienellä vaivalla tietämättä salasanaa. Vika on totta kai kauan sitten korjattu.


Kun menemme verkkopankkiin, luotamme, että kukaan asiaton ei pääse väliin nuuhkimaan, mitä teemme. Teknisesti tämä taataan niin, että pankin ja oman koneemme välinen liikenne salakirjoitetaan ja pankki lähettää koneellemme digitaalisen allekirjoituksen, jolla koneemme varmistaa, että vastapuoli todella on pankki eikä joku hyökkääjä. Tämä kuitenkin toimii vain, jos koneemme ohjelmisto tarkistaa digitaalisen allekirjoituksen asianmukaisesti.

lectio-slides-2

Eräs erittäin yleisesti käytetty ohjelmisto valmistautui verkkopankin lähettämän digitaalisen allekirjoituksen tarkistamiseen tekemällä useita valmistelutoimenpiteitä, joista mikä tahansa voi epäonnistua. Niinpä ohjelmisto aina valmistelutoimenpiteen lopuksi tarkisti, epäonnistuiko toimenpide, ja mikäli niin kävi, hyppäsi toisaalle ohjelmaan. Tämä on aivan normaalia. Jostain syystä erään tällaisen tarkistuksen jälkeen ohjelmassa oli vielä pari vuotta sitten ylimääräinen hyppykäsky. Ensimmäinen goto fail tuli suoritettavaksi, jos sitä edeltävä toimenpide epäonnistui. Toinen suoritettiin joka tapauksessa. Niinpä sen jälkeen tulevaa varsinaista tarkastusta ei koskaan tehty. Hyökkääjän oli mahdollista tekeytyä verkkopankiksi ilman, että kukaan huomaa mitään. Tämäkin vika on sittemmin korjattu.

Molempien vikojen taustalla on ohjelmointivirhe, jota pahentaa jokin käytetyn ohjelmointikielen erityispiirre.


Kaikki tietokoneohjelmat kirjoitetaan jollakin ohjelmointikielellä. Kuten luonnolliset kielet, esimerkiksi suomi tai englanti, ne koostuvat sanoista joista kootaan laajempia ilmaisuja. Toisin kuin luonnollisten kielten tapauksessa, ohjelmointikielen käyttäjä joutuu olemaan erityisen tarkka siitä, mitä hän kirjoittaa. Jos suomeksi sanon minä esiinnyt nyt teihin, se kuulostaa kummalliselta, mutta jokainen ymmärtänee, mitä halusin sanoa. Jos tietokoneelle kirjoittaa kaksi kertaa peräkkäin goto fail, tietokone ei pohdi, onko tämä järkevää, vaan tekee sen, mitä käsketään.

Kaikki ohjelmointikielet ovat keinotekoisia kieliä. Tietokone ei ymmärrä yhtäkään niistä itsestään, vaan jonkun tulee laatia tietokoneohjelma, joka tulkkaa tai kääntää kielellä kirjoitetun ohjelman tietokoneen ymmärtämään muotoon. Tätä kutsutaan kielen
toteuttamiseksi. Joko toteuttamisen yhteydessä tai sitä ennen pitää jonkun suunnitella kieli eli päättää, millaiset ilmaisut siinä ovat sallittuja ja mitä ne tarkoittavat. Myös jo olemassaolevia kieliä muokataan aika ajoin; muokkaukset suunnitellaan ja sitten (tai samaan aikaan) toteutetaan.


Ohjelmointikielten tutkimusta on tehty lähes niin kauan kuin tietokoneita on ollut olemassa, aivan 1950-luvulta lähtien. Valtaosa tutkimuksista selvittää, millaisia ohjelmointikieliä voisi olla olemassa, ja ratkoo ohjelmointikielten teknisiä ongelmia. Niiden tutkimusote on matemaattis-teoreettinen. Vasta 1970-luvulla alettiin tutkia, millaiset ohjelmointikielten suunnitteluratkaisut johtavat todellisten ihmisten käsissä parhaisiin lopputuloksiin. Tutkimusasetelma tässä on tyypillisesti empiirinen ja kokeellinen.

lectio-slides-3

Ensimmäisen tällaisen tutkimuksen julkaisivat Max Sime, Thomas Green ja D. J. Guest vuonna 1973. He antoivat koehenkilöiden laatia ruoanvalmistusohjeita ohjelmointikieltä muistuttavalla keinotekoisella kielellä. Osa koehenkilöistä käytti kielen versiota nimeltä JUMP, jossa käskyt seuraavat toisiaan ja tilannekohtainen valintapäätös johtaa hyppyyn yli osan käskyistä. Muiden koehenkilöiden käyttämässä kielen versiossa nimeltään NEST ohjelmalla oli hierarkinen rakenne. NEST-kieltä käyttäneet koehenkilöt pärjäsivät keskimäärin olennaisesti paremmin kuin JUMP-kieltä käyttäneet.

lectio-slides-4

Muutama vuosi myöhemmin he julkaisivat jatkotutkimuksen, jossa ehdon alle tuli voida laittaa useampi kuin yksi käsky. JUMP oli edelleen samanlainen kieli, mutta NEST oli jaettu kahdeksi vaihtoehdoksi. Ensimmäinen vaihtoehto, nimeltään NEST-BE, muistutti nykykieliä niin, että useiden käskyjen jonon ympärille kirjoitetaan BEGIN ja END. Toisessa vaihtoehdossa, NEST-INE, ehtorakenteen päättyminen ilmaistaan myös sanalla END, mutta ehto toistetaan kolmesti. Nyt NEST-INE hakkasi molemmat vaihtoehtoiset ratkaisut selvästi, mutta NEST-BE ja JUMP voittivat toisensa eri kategorioissa.

Aiemmin esittelin teille goto fail -virheen, jossa ohjelmoija oli vahingossa toistanut hyppykäskyn. Simen ja kumppanien jo 1970-luvulla julkaistujen tutkimusten terminologialla sanoen ohjelmoija oli käyttänyt C-kieltä JUMP-kielenä. Hän olisi voinut käyttää sitä myös NEST-BE-kielenä. Herää kysymys, olisiko C-kielen suunnittelussa pitänyt ottaa huomioon Simen ja kumppanien tutkimustulokset ja estää C-kielen käyttäminen JUMP-kielenä. Olisiko jopa pitänyt valita NEST-INE?


lectio-slides-5

Käsitykseni mukaan käytännön ohjelmointikielten suunnittelutyössä ei juurikaan oteta huomioon tämänkaltaisia tutkimustuloksia. Voi olla, että suunnittelijat eivät tunne tätä tutkimuskirjallisuutta tai eivät osaa tulkita sitä asianmukaisesti. Vastaavanlaisen ongelman ratkaisuksi lääketieteessä kehitettiin muutama vuosikymmen sitten lähestymistapa, jota vuonna 1992 alettiin kutsua nimellä evidence-based medicine}, suomeksi kaiketi näyttöön perustuva lääketiede. Siinä yksittäinen lääkäri voi, jos on epävarma potilaan asianmukaisesta hoidosta, selvittää asiaa tutkimuskirjallisuuden avulla. Ensiksi hän muotoilee kysymyksen, toiseksi hän etsii tutkimuskirjallisuudesta kysymykseen mahdollisesti vastaavia tutkimusraportteja, kolmanneksi hän arvioi löytyneiden tutkimusten luotettavuuden ja hyödyllisyyden, neljänneksi soveltaa löytynyttä vastausta käytäntöön ja viidenneksi arvioi omaa suoriutumistaan.

Nyt tarkastettavan väitöskirjani lähtökohtana on hypoteesi, että vastaavanlainen lähestymistapa saattaisi olla hyödyllinen myös ohjelmointikielten suunnittelussa. Välittömästi esiin nousee useita kysymyksiä:

lectio-slides-6

Ensiksi, mitä tämä evidence eli näyttö on, josta näyttöön perustuvassa toiminnassa on kyse?

Toiseksi, kuinka paljon tähän käyttöön soveltuvaa tutkimusta on julkaistu?

Kolmanneksi, millaiseksi näyttöön perustuva lääketiede pitäisi sovittaa, jotta se soveltuisi ohjelmointikielten kehitykseen?

Näihin kolmeen kysymykseen on vastattava, ennen kuin voidaan edes ryhtyä selvittämään, olisiko näyttöön perustuvasta ohjelmointikielten kehityksestä mitään todellista hyötyä. Näihin kysymyksiin vastaan väitöskirjassani.


Kysymys evidenssin eli näytön luonteesta osoittautui huomattavan hankalaksi. Lähdin alun perin siitä oletuksesta, että asia on tutkittu ja ratkaistu kirjallisuudessa, jota en tunne. Osallistuin keväällä 2011 näyttöön perustuvan ohjelmistotekniikan tutkimuskonferenssiin Evaluation and Assessment in Software Engineering Englannin Durhamissa. Sopivalla hetkellä kysyin eräältä senioritutkijalta vinkkejä. Tuli nopeasti selväksi, ettei hän otttanut kysymystä vakavasti. Kaivelin myös ohjelmistotekniikan alan kirjallisuutta, ja sieltä tuli vastaan sama hyvin pinnallinen näkemys: näyttö on niin itsestään selvä käsite ettei sitä tarvitse analysoida.

lectio-slides-7

Etsin seuraavaksi vastausta lääketieteen kirjallisuudesta. Pohjimmiltaan näyttöön perustuvassa lääketieteessä näytöllä tarkoitetaan julkaistua tutkimustulosta, ja sen luotettavuuden ajatellaan riippuvan lähes pelkästään käytetystä tutkimusasetelmasta: kontrolloitu koe on parempi kuin mikä tahansa muu, mukaan lukien teoreettinen pohdinta, ja satunnaistettu koe, eli koe, jossa koehenkilöt jaetaan ryhmiin arpomalla, on parempi kuin sellainen, jossa näin ei tehdä. Järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset ovat puolestaan parempia kuin alkuperäistutkimukset, ja niistä parhaimmistoa ovat ne, jotka jättävät kaiken muun kuin satunnaistetut kokeet huomiotta. Tällaista näyttöhierarkiaa käytetään ohjaamaan sekä kirjallisuushakuja että löydettyjen tutkimusten laadun arviointia: jos löytyy yksikin satunnaistettuja kokeita tarkasteleva järjestelmällinen katsaus, muita tutkimuksia ei edes etsitä.

Näyttöhierarkia vaikuttaa päällisin puolin aivan mainiolta idealta. Se on yksinkertainen sääntö, jolla yksittäisen lääkärin kirjallisuushaut saadaan pidettyä pieninä, ja se vähentää tarvetta oikeasti pohtia löydettyjen tutkimusraporttien sisäisen logiikan pitävyyttä. Mutta mihin perustuu väite, että näin toimimalla löydetään oikeasti lähimpänä totuutta olevat tutkimukset? Lääketieteen tutkimuskirjallisuudessa näyttöhierarkiaa onkin kritisoitu.

Pohjimmiltaan siinä, pitääkö joku näyttöhierarkiaa hyvänä vai huonona ideana, on kyse tieteenfilosofisista näkemyseroista.


lectio-slides-8

Akateemisessa tieteenfilosofiassa keskeinen kysymys 1700-luvulta alkaen on ollut induktion ongelma. Miksi siitä, että aurinko on noussut tähän mennessä joka päivä, voi päätellä, että se nousee huomennakin? Vai onko tällainen päätelmä ylipäätään sallittu? — Onneksi väitöstilaisuuteni pidetään Jyväskylässä, jossa tämä esimerkki vielä toimii; Utsjoellahan aurinko ei nouse huomenna!

Loogiset positivistit, joita sittemmin kutsuttiin loogisiksi empiristeiksi, pyrkivät luomaan induktiolle logiikan; tähän projektiin osallistuivat muiden muassa suomalaiset Jaakko Hintikka ja Georg Henrik von Wright sekä saksalaissyntyiset Peter Hempel ja Rudolf Carnap.

Samaan aikaan todennäköisyyslaskennan teoria kehittyi valtavasti, ja tilastotieteen teoria jakaantui useaan koulukuntaan. Jakolinjana oli suhtautuminen käänteisen todennäköisyyden periaatteeseen, jonka idea oli johtaa hypoteesin todennäköisyys suoraan tilastoista. Valtavirraksi kehittyi Ronald Fisherin, Jerzy Neymanin ja Egon Pearsonin ajatusten sekoitus, jossa käänteisen todennäköisyyden periaate ja siten hypoteesin todennäköisyyden käsite kiellettiin. Oppositioon jäivät muiden muassa Harold Jeffreys ja Leonard Savage, joiden teorian ytimen muodosti juurikin käänteinen todennäköisyys ja jota nykyään kutsutaan Bayesiläiseksi tilastotieteeksi.

Monet tieteenfilosofit kannattavat nykyään induktion teoriaa, jossa yhdistetään loogisten empiristien tavoite Bayesiläisen tilastotieteen perusideoihin. Väitöskirjassani otan tämän lähestymistavan pohjaksi. Induktiivisen argumentin vahvuus on kunkin kuuntelijan henkilökohtainen arvio siitä, kuinka hyvin se vakuuttaa hänet. Jotta tätä arviota voidaan pitää rationaalisena, sen tulee täyttää tietyt ristiriidattomuusvaatimukset. Osoittautuu, että nämä vaatimukset johtavat kohtuullisen selvästi siihen, että argumentin vahvuus on sen loppupäätelmän subjektiivinen todennäköisyys.

Tällaisen induktion teorian pohjalta näytölle tulee luonnollinen tulkinta: näyttöä on mikä vain, joka parantaa induktiivisen argumentin vahvuutta. Millainen tutkimus vain kelpaa näytöksi, mutta riippuu kovasti tutkimuksen yksityiskohdista, parantaako se argumenttia paljon vai vähän.

Kun arvioinnin pohjaksi otetaan tämä induktion teoria, näyttöhierarkian asema jää epävarmaksi. Kontrolloitu koe on usein paras vaihtoehto, ja satunnaistaminen voi parantaa kokeen luotettavuutta. Ongelmallisempaa on perustella, miksi osa saatavilla olevasta näytöstä pitäisi rajata pois. Jokainen voi itse toki tehdä tällaisen rajauksen omasta puolestaan.


lectio-slides-9

Toinen kysymykseni oli, kuinka paljon ohjelmointikielten suunnittelun ohjaukseen soveltuvaa tutkimusta on julkaistu. Tätä varten toteutin järjestelmällisen kirjallisuuskartoituksen. Aloitin sen vuonna 2010 ja sain sen valmiiksi viime vuonna; raportoin sen alun perin lisensiaattitutkimuksenani.

Kirjallisuuskartoituksella eli mapping studylla tarkoitan kirjallisuuteen perustuvaa tutkimusta, jossa pyritään kartoittamaan jonkin tutkimusalueen yleinen tila. Tässä tapauksessa halusin selvittää, mitä asioita on tutkittu ja miten.

Se, että kartoitukseni oli järjestelmällinen, tarkoittaa, että olin sen etukäteen yksityiskohtaisesti suunnitellut ja suunnitelman mukaisesti toteuttanut. Kirjasin ylös kaiken minkä tein. Aikaahan tähän meni useita vuosia.

lectio-slides-10

Kartoituksen tuloksista nostan esille pari havaintoa. Ensinnäkin empiirisiä tutkimuksia, joissa on vertailtu eri tapoja ratkaista jokin suunnitteluongelma, on julkaistu vuodesta 1973 asti. Monta kymmentä vuotta tutkimuksia julkaistiin varsin vähän, kunnes kymmenkunta vuotta sitten jotain tapahtui, ja julkaisujen määrä lähti huomattavaan kasvuun. Kartoitukseni aineisto päättyy vuoteen 2012, mutta näppituntumani mukaan julkaisujen määrä ei ole sen jälkeen ainakaan lähtenyt laskuun.

Vielä karummalta tilanne näyttää, jos rajoitutaan tarkastelemaan pelkästään satunnaistettuja kokeita. Vuodesta 1976 vuoteen 2012 julkaistiin keskimäärin yksi satunnaistettu koe joka toinen vuosi, eikä viimeisten aineistooni kuulvien vuosien nousukaan kovin huima ollut. Vertailun vuoksi: lääketieteessä satunnaistettuja kokeita julkaistaan tuhansia joka vuosi, ehkä jopa kymmeniä tuhansia joka vuosi.

lectio-slides-11

Eniten on tutkittu sitä, miten ehtolauseet tulisi suunnitella. Aiemmat esimerkkini kuuluivat tähän kategoriaan. Myös tyyppijärjestelmiä, jotka sulkevat pois eräitä helposti koneellisesti tunnistettavia virhelajeja, on tutkittu jonkin verran; jos C-kielessä olisi ollut parempi tyyppijärjestelmä, turhaa 256:lla jakamista ei olisi todennäköisesti tapahtunut ja salasanatarkistus olisi toiminut. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa, että varsin vähäiseen määrään suunnitteluongelmia olisi kirjallisuudesta edes periaatteessa mahdollista löytää nykyisellään vastaus.


lectio-slides-12

Kolmannen kysymykseni — eli millaiseksi näyttöön perustuva lääketiede pitäisi sovittaa, jotta se soveltuisi ohjelmointikielten kehitykseen — vastauksen lähtökohtana on sama viiden askeleen menetelmä, jota näyttöön perustuvassa lääketieteessä sovelletaan. Olen väitöskirjassani hahmotellut tarkempia ohjeita kullekin viidelle askeleelle, joita näyttöön perustuvassa ohjelmointikielen kehityksessä tulisi noudattaa. En niitä tässä käy yksityiskohtaisesti läpi, sen sijaan otan esiin muutamia yleisiä huomioita.

Näyttöön perustuvan lääketieteen pääasiallinen toimija on yksittäinen lääkäri, jolla on todellinen ongelma todellisen potilaan hoidon kanssa, ja lopulliseen hoitopäätökseen vaikuttaa kirjallisuudesta löytyneen vastauksen lisäksi potilaan tilanne ja arvot. Vastaavasti näyttöön perustuvan ohjelmointikielten kehityksen pääasiallinen toimija on yksittäinen ohjelmointikielen suunnittelija tai suunnittelijaryhmä, jolla on todellinen ongelma suunnittelutyössään ja jonka työskentelyyn vaikuttavat työn tavoitteet ja tekijöiden henkilökohtaiset tai organisaation arvot. Niinpä olennainen osa väitöskirjassa esittämäänu menetelmää on suunnittelijan vapaa harkinta siitä, mikä on olennaista. Kaksi eri suunnittelijaa voivat päätyä samalla menetelmällä samasta suunnitteluongelmasta eri tulokseen, koska heillä voi olla erilaiset painotukset ja tavoitteet sekä erilaiset toimintaa ohjaavat arvot.

Näyttöön perustuva ohjelmointikielten suunnittelu ei ole kaikenkattava menetelmä, jota tulisi soveltaa aina ja yksinomaan. Jos suunnittelijalla on selvät sävelet siitä, mitä hän haluaa tehdä, ei sitä tarvitse erikseen hyväksyttää tutkimuskirjallisuudella. Samoin jos suunnittelija on itse tutkinut jotain asiaa, ei tutkimuksen julkaisua ole tarpeen odottaa vaan sen tuloksia voi totta kai soveltaa heti oman kielen suunnittelussa.


lectio-slides-13

Väitöskirjani pääotsikko on suomeksi Näyttöön perustuva ohjelmointikielten suunnittelu, mutta kirjani ei suinkaan edes yritä olla viimeinen sana aiheestaan. Alaotsikossa esiintyy sana exploration eli tutkimusmatka kuvaamassa väitöskirjan luonnetta — kirjassa matkataan pääotsikon ympärillä selvittämässä maastoa ja piirtämässä karttaa sen lähialueista. Tutkimusmatka on filosofinen, koska yksi tutkimusmatkan kohteista on pääotsikon alla oleva maa, tieteenfilosofia ja tietoteoria; se on filosofinen myös siksi, että yksi käyttämistäni tutkimusotteista on filosofinen analyysi. Tutkimusmatka on metodologinen eli menetelmäopillinen, koska kirjassa tarkastellaan myös tiettyjä sen tekemisessä tarvittuja menetelmiä tarkemmin ja osittain myös itsenäisinä tutkimusmatkan kohteina.

May I ask you, Mr. Professor, as the Opponent appointed by the faculty, to present the comments to my dissertation that you see justifiable?

Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotakin muistuttamista väitöskirjani johdosta, pyytämään puheenvuoron kustokselta.

Väitöstilaisuus 4.12.2015 kesti 2 tuntia ja siihen osallistuneista yksi esitti tämän kehoituksen jälkeen kysymyksen. Hänestä tuli siten ns. ylimääräinen vastaväittäjä.

Väitöstilaisuus lähestyy, väitöskirja julkaistu

Puolustan väitöskirjaani “Evidence-Based Programming Language Design: A Philosophical and Methodological Exploration” perjantaina 4. joulukuuta 2015 kello 12 Jyväskylän yliopiston vanhassa juhlasalissa (Seminarium-rakennus, sali S212). Vastaväittäjänä on professori Lutz Prechelt (Freie Universität Berlin, Saksa) ja kustoksena professori Tommi Kärkkäinen (Jyväskylän yliopisto).

Väitöstilaisuus on julkinen ja sinne on vapaa pääsy. Yleisö voi pukeutua kuten mihin tahansa arkiseen aktiviteettiin yliopistossa (esimerkiksi luennolle), juhlapukeutuminen ei ole tarpeen. Facebook-tapahtuma on.

Väitöskirjan esitarkastajina toimivat professori Matthias Felleisen (Northeastern University, Yhdysvallat) ja professori Andreas Stefik (University of Nevada, Las Vegas, Yhdysvallat). Väitöskirja sisältää merkittävän osan lisensiaattityöstäni, jonka tarkastivat viime vuonna tohtori Stefan Hanenberg (Duisburg-Essenin yliopisto, Saksa) ja professori Stein Krogdahl (Oslon yliopisto, Norja).

Väitöskirja on nyt julkisesti saatavilla PDF:nä.

YHTEENVETO

Näyttöön perustuva ohjelmointikielten kehitys. Filosofinen ja menetelmäopillinen tutkimusmatka.

Väitöskirjassani pohdin, kuinka olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta voisi käyttää hyväksi ohjelmointikielten kehityksessä. Vastaavaan ongelmaan lääketieteessä kehitettiin 1970–1980-luvuilla lähestymistapa, jota 1990-luvun alusta on kutsuttu näyttöön perustuvaksi lääketieteeksi. Niinpä väitöskirjassani selvitän vastaavan näyttöön perustuvan ohjelmointikielten kehityksen mahdollista olemusta.

Väitöskirjan tutkimusmenetelmänä on toisaalta filosofinen käsiteanalyysi ja toisaalta systemaattinen kirjallisuuskartoitus. Käsiteanalyysillä selvensin näyttöön perustuvan lääketieteen olemusta ja sen siirtämistä soveltuvin osin ohjelmointikielten kehitykseen. Systemaattisella kirjallisuuskartoituksella, jonka aiemmin raportoin lisensiaattityönäni, selvitin, mitä empiiristä tutkimusnäyttöä on olemassa, jota voisi ohjelmointikielten näyttöön perustuvassa kehityksessä käyttää hyväksi. Lisäksi väitöskirja sisältää laajahkon tällaisten tutkimusten metodologiaa pohtivan osuuden.

Osana metodologian tarkastelua olen väitöskirjassani tarkentanut systemaattisten kirjallisuuskartoitusten ja -katsausten menetelmää kysyen, soveltuuko Cohenin kappa aineistokoodauksen luotettavuuden arviointiin. Matemaattisilla menetelmillä vastaukseksi selvisi ei. Sen asemesta suosittelen käyttämään Krippendorffin alfaa tai Fleissin kappaa.

Empiirisen tutkimusnäytön kirjallisuuskartoituksessa, jonka aineisto ulottuu vuoteen 2012 asti, havaitsin, että ohjelmointikielten suunnitteluratkaisujen hyödyllisyyttä on tutkittu jonkin verran: kaiken kaikkiaan tutkimuksia löytyi 141, ja näistä 65 tutkimusta, jotka ovat selkeimmin hyödyllisiä kielen kehittäjille, muodostavat tulosten ytimen. Eniten on tutkittu eri tapoja ilmaista suorituksen haarautumista (11 koetta ytimessä, joista 8 kontrolloituja, joista 3 satunnaistettuja; vanhin tutkimus julkaistu 1973), valintaa staattisen ja dynaamisen tyypityksen välillä (6 tutkimusta ytimessä, joista 5 kontrolloituja kokeita, joista 4 satunnaistettuja; vanhin tutkimus julkaistu 2009), sekä eri tapoja ilmaista silmukkarakenne (5 tutkimusta ytimessä, joista 4 kokeita, joista 3 kontrolloituja ja yksi satunnaistettu; vanhin tutkimus julkaistu 1978). Hyödyllisyyttä on tutkimuksissa tarkasteltu pääasiassa virhealttiuden, ohjelmien ymmärrettävyyden sekä ohjelmointityön työläyden kautta.

Tutkimusmenetelmistä suosituin ytimessä oli (määrällinen) koe, jota käytti 41 tutkimusta. Toiseksi suosituin 11 tutkimuksella oli tutkimusasetelma, jossa olemassa olevia ohjelmia muokattiin käyttämään uutta ohjelmointikielen suunnitteluratkaisua hyväkseen. Kolmanneksi suosituin 8 tutkimuksella oli ohjelmistokorpuksen analyysi. Ytimessä käytettiin lisäksi tapaustutkimusta (2), kyselyä (2) ja ohjelmaparien analysointia (1). Ytimen kokeellisissa tutkimuksissa yleisimmin koehenkilöinä käytettiin ohjelmoijia (35 koetta), jotka tavallisimmin olivat ohjelmoinnin opiskelijoita (29 koetta).

Kartoituksen tuloksista on pääteltävissä varsin masentava kuva tämän kartoituksen alueeseen kuuluvasta tutkimusaktiviteetista. Vaikuttaa siltä, että aina silloin tällöin joku tutkija tai tutkimusryhmä keksii, että tällaiset tutkimukset olisivat hieno juttu, ja tekee niitä sitten muutaman kunnes kyllästyy ja vaihtaa aihetta. Julkaistut tutkimukset eivät vaikuttaisi inspiroineen kovin paljoa jatkotutkimuksia, eikä paradigman perustavia esimerkkitutkimuksia näytä syntyneen. On myös mahdollista, että julkaisufoorumien toimittajat ja vertaisarvioijat pitävät empiiristä tutkimusta niin hyödyttömänä, ettei sellaisia tutkimuksia juuri niiden tekemisestä huolimatta julkaista. On toki mahdollista, että viimeisen viiden vuoden aikana lisääntynyt tutkimustoiminta tarkoittaa, että tilanne on muuttunut; mutta koska lukumäärät ovat edelleen pieniä, saattaa tilanne palata jokusen vuoden jälkeen takaisin matalan aktiviteetin tasolle. Valitettavasti kartoitukseni aineistosta ei ole mahdollista päätellä mitään viime vuosien tutkimustoiminnasta.

Väitöskirjan tuloksena syntynyt näyttöön perustuvan ohjelmointikielten kehityksen hahmotelma on seuraava. Jos kielen kehittäjälle on tosiasiassa epäselvää, miten jokin kehitysongelma tulisi ratkaista, hän voi alkaa soveltaa menetelmän viisiaskelista toimintaohjetta. Ensin hän täsmentää kysymyksensä, sitten hän tekee kysymyksen perusteella kirjallisuushaut, kolmanneksi hän arvioi löytyneiden lähteiden luotettavuuden, neljänneksi soveltaa kirjallisuuden antamaa ratkaisua ongelmaansa ja viidenneksi pohtii, kuinka menetelmän soveltaminen häneltä onnistui. Tämä toimintaohje on tällä yleistasolla hyvin samanlainen kuin näyttöön perustuvassa lääketieteessä; eroja tulee, kun askelille annetaan tarkemmat toteutusohjeet.

Kuten kaikilla tutkimuksilla, tällä väitöskirjalla on rajoitteita, jotka tulee tuloksia tulkittaessa ottaa huomioon. Käsiteanalyysin tärkein rajoite on, etteivät sillä tavalla syntyvät tulokset ole todistettavissa oikeiksi; paraskaan käsiteanalyysi ei välttämättä vakuuta kaikkia lukijoita. Väitöstyöni käsiteanalyysin tavoitteena on siten ollut, että eri mieltä oleva lukija kykenee vastaamaan argumentteihini järkevillä vasta-argumenteilla ja siten edistämään aihetta koskevaa tieteellistä keskustelua. Kirjallisuuskartoituksen keskeisin rajoite puolestaan on, että julkaisujen mukaan ottamisessa ja tutkimusten koodauksessa on voinut sattua virheitä, vaikka niitä on pyritty välttämään ja löytämään. On myös mahdollista, että joitakin asiaan liittyviä tutkimuksia ei ole löytynyt hauissa eikä siksi ole kartoituksessa huomioitu.

Väitöskirjan olennaisin tulos on näyttöön perustuvan ohjelmointikielten kehityksen hahmotelma, joka soveltuu jatkotutkimuksen pohjaksi. Sitä ei ole empiirisesti arvioitu, joten lopullisena vastauksena sitä ei voi pitää. Sen käytettävissä nykyisin oleva empiirinen tutkimusnäyttö on ohutta, mutta sitä on.

Leikkaus / Surgery

Olin 4.­–7.10.2015 Päijät-Hämeen keskussairaalassa kirurgian osastolla 5.10.2015 toteutetun mahalaukun ohitusleikkauksen vuoksi.
I was hospitalized between 4th and 7th of October in Päijänne Tavastia Central Hospital due to a Roux-en-Y gastric bypass surgery performed on the 5th of October.

Tänään olen vielä sairauslomalla toipumassa leikkauksesta, mutta piakkon pääsen varmaankin töihin.
Today I am still on leave recovering from the surgery, but I expect to be back to work in a couple of days.

Omakuva 21.10.2015
Omakuva 21.10.2015

Leikkausta edeltävä päivä osastolla oli huomattavan tylsistyttävä, mutta onneksi sain erinomaista ENED-ruokaa.
The preoperative day at the hospital was very boring, but fortunately the VLCD food was excellent.

ENED-lounas PHKS:ssa 4.10.2015
ENED-lounas PHKS:ssa 4.10.2015

Leikkaus tehtiin tähystämällä, ja minulla on nyt viisi hyvin paranevaa pientä leikkaushaavaa vatsan iholla.
The operation was laparascopic, and now I have five well healing small incisions on the skin of my abdomen.

Leikkaushaavat 16 päivää postop
Leikkaushaavat 16 päivää postop

Sairaalassa piti opetella taas syömään ja juomaan. Varsinkin jälkimmäinen oli hankalaa ja kuivuinkin aluksi aika pahasti.
In the hospital, I had to relearn eating and drinking. Particularly the latter was problematic, and I suffered from noticeable dehydration at first.

Aamupala 6.10.2015
Aamupala 6.10.2015

Kotiuduin toisena leikkausta seuraavana päivänä, ja olen hiljalleen toipunut leikkauksesta ongelmitta, mitä nyt kävin kerran päivystyksessä tarkistuttamassa vatsakipuja.
I was discharged from the hospital on the second postoperative day, and I have been slowly healing from the operation. I did go have abdominal pain checked out once at the local ER, though.

Olen vielä toistaiseksi soseutetulla tai pehmeällä ruokavaliolla, mutta parin viikon sisään saanen ryhtyä hiljalleen syömään normaalia ruokaa. Tehosekoitin ja erilaiset maitotuotteet ovat olleet kovin hyödyllisiä. Päivittäinen energiansaantini on ollut nyt noin 1200 kcal. Proteiininsaantiin on pitänyt kiinnittää huomiota (maitotuotteet ovat tässäkin hyödyllisiä).
I am currently on a pureed or soft foods diet, but I will probably be allowed to start introducing normal foods within two weeks. A blender and various milk products have been very useful. My daily energy intake has been around 1200 kcal. I have had to take extra care to eat enough protein (milk products are useful here as well).

Painoa on pudonnut nyt 7 kiloa, josta suurin osa tippui ensimmäisellä viikolla. Paino putoaa edelleen mutta hitaammin.
My total postoperative weight loss is 7 kg, most of which came off in the first week. Weight loss is still ongoing but slower.

On vielä liian aikaista sanoa, oliko leikkaus onnistunut mutta nykytiedolla en sitä kadu.
It is too early to tell if the surgery was a success, but I do not currently regret it.

Leikkaus lähestyy / Surgery imminent

Lihavuusleikkaukseni, josta kerroin aiemmin, on maanantaina. Huomenna aamulla aloitan matkani kohti Lahtea ja Päijät-Hämeen keskussairaalaa.

Tiedotan kunnostani ensisijaisesti Facebookissa (valitettavasti osa tiedotuksesta näkyy vain FB-kavereille) mutta koetan laittaa tietoa myös Twitteriin. Tänne blogiin en välttämättä sairaalasta pääse. Kotiutuminen tapahtunee muutamassa päivässä.

Ja sananen leikkauksen riskeistä. Lihavuusleikkauksessa on pieni komplikaatioriski ja erittäin pieni mutta olemassa oleva kuoleman riski. Kerron tässä ja nyt, että menen leikkaukseen niistä tietoisena ja hyväksyn ne. Jos riskit sattuisivat kohdallani toteutumaan, minua ei saa käyttää varoittavana esimerkkinä leikkauksen suhteen. Minä en ole uhri, kävi miten tahansa.


My bariatric surgery, which I discussed earlier, will take place on Monday. Early tomorrow morning I’ll hop on a bus and go to the hospital.

I will be reporting my status mostly on Facebook (partially friends-only), but I will try to get some info onto Twitter as well. I will probably not be able to write here on my blog at the hospital. I expect to be released from the hospital within a couple of days from the surgery.

Now, a word about surgical risks. There is a small risk of complications in bariatric surgery and a very small but nonzero chance of death. I hereby announce that I am undergoing this procedure informed of them and I accept the risks. If something bad should happen to me, I forbid anyone to use me as a cautionary example with respect to the operation. I am not a victim, whatever happens.