En ollut äänioikeutettu vuoden 1994 presidentinvaaleissa, mutta osallistuin koulumme järjestämään varjovaaliin. Muistelen äänestäneeni ensimmäisellä kierroksella Rehniä ja toisella Ahtisaarta (juu, taisin muuttaa mieleni), mutta en muista, miksi näin tein. Vuoden 2000 vaaleissa äänestin ensimmäisellä kierroksella Hautalaa. Toisella kierroksella seurasin tarkasti kaikki vaaliaiheisen mediakeskustelun ja lopulta vaalikopissa hyvin tasaisen kilvan ratkaisi Halosen hyväksi se, että hänestä tulisi maamme ensimmäinen naispresidentti. En kadu valintaani. Oilsiko Esko Aho presidenttinä pärjännyt paremmin kuin pärjäsi presidentinvaalit hävinneenä?
Jo joulukuussa kirjoitin, että jos toisella kierroksella vastakkain joutuvat Halonen ja Niinistö, olisi valinta minulle kovin vaikea. Se on ollut erittäin vaikea. Torstaina ensimmäistä kertaa aloin saada selvyyttä siitä, kumpaa ehdokasta saattaisin äänestää. Olen sitä hautonut nämä päivät. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on paitsi kertoa julkisesti päätökseni myös auttaa minua erittelemään valintani syyt, jotta voin olla varma, että valintani on oikea. Kun julkaisen tämän tekstin, olen päätökseni tehnyt ja myös käynyt äänestämässä, mutta kun tätä nyt kirjoitan, epäröin vielä vähän.
Ihan ensimmäiseksi minua on etonut kummankin ehdokkaan kannattajien käyttämä hyvin voimakas retoriikka. Joidenkin ehdokas Halosta tukevien kannattajapuheenvuorojen rivien välistä kuuluu viesti: olet huono ihminen, jos äänestät Niinistöä. Toisaalta ehdokas Niinistökään tuskin yhtyi niihin viesteihin, joissa Suur-Suomea ajava, railakasta Venäjä-vastaista retoriikkaa harrastava netissä tunnettu mies levittää perättömiä väitteitä ehdokas Halosesta ja kehoittaa äänestämään Niinistöä. Niitä viestejä muuten yritettiin julkaista tämänkin blogin kommenttiosastolla.
Teininä kuvittelin olevani vasemmistolainen, tai ainakin punavihreä. Silloin en tajunnut maailman menosta juurikaan. Olen sittemmin löytänyt totuuden osia sekä vasemmistolaisesta että oikeistolaisesta perinteestä, enkä nyttemmin suostu kummankaan nimekkeen alle. Poliittisesti tunnustan vihreää väriä ja Vihreän liiton sisällä olen lähinnä soininvaaralainen. En ole löytänyt tyydyttäviä vastauksia kaikkiin kysymyksiini vielä, senpä takia koetan ennakkoluulottomasti etsiä totuuden erilaisten poliittisten sumuverhojen takaa. Opiskelen omaa tahtiani (ja täysin epävirallisesti) taloustieteiden eri koulukuntia, niin Marxin oppeja kuin uusliberaalia mallia. Samasta syystä koetan ymmärtää, mistä Yhdysvaltain sota- ja asehullut konservatiivit on tehty, samalla kun saan lähes oksennusreaktioita heidän mielipiteistään. En pidä oikeisto-vasemmistoakselia kovin hedelmällisenä poliittisen identiteetin lähteenä.
Heidi Hautala sanoi ennen ensimmäistä vaalia, että Suomi tarvitsee lisää entisiä presidenttejä. Huomaan olevani samaa mieltä. Kun äänestin kuusi vuotta sitten Suomelle ensimmäisen naispresidentin, on houkuttelevaa äänestää tänään Suomelle ensimmäinen naiseläkepresidentti. Vihreään ideologiaan kuuluu tehtävien kierrättäminen; kuuden vuoden tulisi riittää, ellei ole yleisiä syitä tai vaikka erityisiä syitä antaa jatkokautta. Vain kolme Suomen tasavallan presidenttiä on istunut virassa enemmän kuin kuusi vuotta: Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto. Nyt valitaan valtakunnalle joko 11. tai 12. presidentti.
Olen siitä erikoinen vihreä, että en näe ydinvoimaa samanlaisena kynnyskysymyksenä kuin moni puoluetoverini. Suosisin mielummin uusiutuvia energianlähteitä ja enegiapihiä toimintaa (sanoi hän, joka tykkää pitää ikkunaa auki:), mutta ydinvoiman kannattaminen ei tee ehdokkasta minulle automaattisesti huonoa.
Ehdokas Halosella on vaikuttava valtiollisen tason politiikan kokemus, huomasin sen kirjoittaessani mini-CV:t kaikista ensimmäisen vaalin ehdokkaista. Se on kiistaton etu presidentin virkaa täytettäessä. Halosen kokemus painottuu erityisesti ulkopolitiikkaan, mikä on iso plussa. Ehdokas Niinistön valtiollinen ansioluettelo on köykäisempi sekä pituudeltaan että laadultaan: pitkä valtiovarainministerin pesti on kovaa valuuttaa, mutta sivussa presidentin tehtävästä. Toisaalta, ei kukaan ole seppä syntyessään.
Ehdokas Halonen on perinteisesti suhtautunut suopeammin vihreisiin teemoihin: ilmastonmuutoksen torjuntaan, oikeudenmukaiseen globalisaatioon, tasa-arvoon (eikä pelkästään sukupuolten välisenä kysymyksenä). Hänen vasemmistolaisiin ajatuksiinsa solidaarisuudesta on helppo yhtyä. Ehdokas Niinistö on tyypillinen “realisti”, joka ei juuri arvosta kauniita sanoja vaan tuijottaa “tosiasioita”. Käytän lainausmerkkejä, koska nämä sanat tässä yhteydessä ovat kiistanalaisia. Se etu Niinistön asennoitumisessa Haloseen nähden on, että hänen on helpompi uskoa saavan aikaan tuloksia asioissa, joihin hän uskoo. Olen seurannut ilolla, kun Niinistö on selvästi herännyt tajuamaan ilmastonmuutoksen uhkat (ja tuntuu paneutuvan niihin tavanomaisella tarmollaan).
Se asia, joka lopulta sai vaakakupin kallistumaan Niinistön puolelle, oli pieni sivulause, jonka hän lipsautti loppuviikon tentissä, en nyt juuri muista missä niistä. Hän nimittäin ilmaisi suopeutensa soininvaaralaiselle sosiaaliturvaremontille, jota itse pidän ehdottoman tärkeänä. Tänään havaitsin, että hän oli kehunut sitä jonkin verran jo vihreiden maanantaisessa vaalitentissä. Kun Haloselta kysyttiin samaa asiaa vihreiden vaalitentissä muutama päivä aiemmin, nousi hän suorastaan, kuvainnollisesti toki, takajaloilleen puolustamaan perinteistä pitkäaikaisen kokopäivätyön arvoa ja haukkui perustulomallin niin perusteellisesti, ettei Halostelta tuntunut löytyvän mitään tukea meille pätkätyöläisille (mitä nyt muutaman sanan sanoi meitä lohduttaakseen, kun asia tuli toisessa yhteydessä esille).
Minulla ei ole mitään epäilystä siitä, etteikö kumpikin ehdokas kykenisi presidentin virkaa hoitamaan. Ehdokas Halosen ulkopoliittiset meriitit ovat valtavat, mutta hän on jo saanut istua presidentinlinnassa kuusi vuotta. Kun ehdokas Niinistö on selvästi viisastunut valtiovarainministeriaikaansa nähden (eikähän hän silloinkaan mikään turhake ollut), on aika vaihtaa Suomen valtiopäämiestä.
Siksi kävin äsken juuri äänestämässä Sauli Niinistöä tasavallan presidentin virkaan.