Vaaliväsymystä

Kiitoksia kaikille äänestäneille!

Vihreille tuli vaalivoitto, se on pääasia. Täällä Keski-Suomessa masentaa kuitenkin se, että kansanedustajan paikka jäi 800 äänen päähän.

Helsingissä Vihreät nousivat kansanedustajien määrässä jaetulle toiselle sijalle. Suosittelemani Heikki Korpela sai 482 ääntä.

Uudellamaalla Vihreät säilyttivät edustajanpaikkansa ja suositukseni Jyrki Kasvi uusi valtakirjansa selvästi 4880 äänellä.

Varsinais-Suomen vaalipiirissä Vihreät nostivat paikkalukunsa kahteen. Se oikea Niinistö nousi eduskuntaan. Suositukseni Sini Terävä keräsi 603 ääntä.

Satakunnassa Vihreät jäivät ilman kansanedustajaa varsin selkeällä erolla. Suositukseni Tarmo Thorström keräsi 137 ääntä.

Hämeessä Vihreät säilyttivät ainoan kansanedustajanpaikkansa. Ehdokkaani Petri Ojanen sai 511 ääntä.

Pirkanmaalla Vihreät menettivät toisen edustajanpaikkansa. Lapsuudenystäväni Oras Tynkkynen uusi valtakirjansa 7903 äänellä, suositukseni eli äitini sai 186 ääntä.

Kymessä Vihreät jäivät 2000 äänen päähän kansanedustajanpaikasta. Suosittelemani Juha Eskelinen keräsi 766 ääntä.

Etelä-Savossa Vihreät olivat vaaliliitossa Vasemmistoliiton ja SDP:n kanssa ja onnistuivat saamaan kansanedustajan. Valtakirjan sai Heli Järvinen 5527 äänellä. Vihreiden vaalistrategia onnistui niin hyvin, että Järvinen pudotti vaaliliittokumppaninsa eduskuntaryhmän puheenjohtajan eduskunnasta!

Pohjois-Savossa Vihreät olivat vaaliliitossa Vasemmistoliiton kanssa. Kansanedustajan paikka jäi 700 äänen päähän.

Pohjois-Karjalassa Vihreät kokivat vääryyttä, vaalipiirissä valitaan nimittäin hyvin vähän edustajia, ja vaalikynnys nousee hyvin korkealle. Vihreiden osuus vaalipiirin äänistä, 11,7 %, ei riittänyt kansanedustajanpaikkaan. Harmittavasti paikka jäi alle 200 äänen päähän. Suosittelemani Ilpo Koskikallio sai 25 ääntä.

Vaasan vaalipiirissä edustajanpaikka jäi huomattavan kauaksi. Suosittelemani Heikki Kallio sai 209 ääntä.

Keski-Suomessa edustajanpaikka jäi 700 äänen päähän. Ehdokkaani Tapani Tarvainen keräsi ensikertalaiseksi varsin hyvän äänisaaliin, 684 ääntä.

Oulussa Vihreät säilyttivät edustajanpaikkansa. Suositukseni Latekoe Lawson Hellu sai 680 ääntä.

Lapissa Vihreät olivat vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa, ja vaivoista heltisi varaedustajan paikka 3065 äänellä Timo Törmäselle.

Vaalimatematiikkaa

Olen hokenut iskulausetta ääni menee ensin puolueelle ja sitten vasta ehdokkaalle. Tämä seuraa Suomessa käytössä olevasta avoimen listan suhteellisesta vaalitavasta. Selitän seuraavassa tätä tarkemmin.

Eduskuntavaalit käydään koko maassa samaan aikaan, mutta oikeastaan kyse ei ole valtakunnallisesta vaalista. Suomi on jaettu vaalipiireihin, ja vaalit käydään kussakin vaalipiirissä toisistaan riippumatta niin, että yhden vaalipiirin tulos ei vaikuta toisen vaalipiirin tulokseen millään tavalla. Vaalien “valtakunnallinen” tulos on vain näiden alueellisten vaalien tulosten koonti.

Suomessa puolue on yhdistys, joka on merkitty puoluerekisteriin. Puoluerekisteriin pääsemiselle on asetettu lukuisia ehtoja. Vaikein toteuttaa niistä on 5000 kannattajan hankkiminen, ja puolue joutuu rekisterissä pysyäkseen tekemään tämän uudestaan, jos se ei saa kansanedustajia läpi kahdessa peräkkäisessä vaalissa. Puolueilla on valtakunnallinen oikeus asettaa ehdokkaita valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa.

Vaaleissa puolueisiin rinnastetaan myös ns. valitsijayhdistykset. Valitsijayhdistys perustetaan erikseen kutakin vaalia varten, ja toisin kuin puolueet, ne ovat paikallisia. Eduskuntavaaleissa valitsijayhdistyksen perustamiseen tarvitaan sata vaalipiirissä äänioikeutettua ihmistä.

Kukin puolue ja kyseiseen vaalipiiriin perustettu valitsijayhdistys saa asettaa enintään 14 kansanedustajaehdokasta kussakin vaalipiirissä. Jos vaalipiirissä valitaan enemmän kuin 14 kansanedustajaa, saa ehdokkaita olla enintään valittavien edustajien määrän verran. Puolueen tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä asettamien ehdokkaiden luetteloa sanotaan ehdokaslistaksi tai pelkästään listaksi.

Ahvenanmaa on erityistapaus enkä käsittele sitä tässä.

Ääni annetaan ehdokkaalle, kuten kaikki tiedämme. Ääntenlaskussa kuitenkin samalla listalla olevien (eli saman puolueen tai valitsijayhdistyksen) ehdokkaiden saamat äänet kuitenkin lasketaan yhteen. Kullekin listalle annetaan kansanedustajanpaikkoja niiden saamien äänten suhteessa niin, että enemmän ääniä saanut saa enemmän kansanedustajia. (Tämä ei ole oikeasti aivan näin yksinkertaista, mutta kovin pahasti pieleen ei tässä mennä.) Tätä tarkoittaa se, että ääni menee ensin puolueelle.

Kun listan saamien kansanedustajapaikkojen määrä on selvitetty, pitää selvittää, keille nämä paikat menevät. Tässä vaiheessa ääntenlaskenta tapahtuu kunkin puolueen ja valitsijayhdistyksen ehdokkaiden kesken täysin riippumatta siitä, mitä muissa puolueissa ja valitsijayhdistyksissä tapahtuu. Listan kansanedustajanpaikat menevät niille listan ehdokkaille, joilla on eniten ääniä. Näin ääni menee myös ehdokkaalle itselleen.

Tämän vaalitavan taustalla on oletus, että poliittiset mielipiteet lokeroituvat kauniisti eri puolueiden kesken niin, että puolueet ovat keskenään eri mieltä useimmista asioista. Tällöin äänestäjän on helppo valita se puolue, jonka kannat ovat lähimpänä omia mielipiteitä. Kunhan oma puolue saa yhdenkin kansanedustajan omasta vaalipiiristä, ei haittaa vaikka äänestäjän oma ehdokas ei läpi pääsisikään, sillä hänen äänensä on auttanut muita samanmielisiä pääsemään läpi.

Tässä on myös syy sille, miksi äänestäjän tulisi aina ensin valita puolue. Oman äänen menemistä listan muiden ehdokkaiden hyväksi ei nimittäin voi mitenkään estää. On myös tärkeää valita puolue, jolla on realistisia mahdollisuuksia saada ehdokas läpi, sillä oma ääni menee täysin hukkaan, jos listalle ei kansanedustajanpaikkoja heru. Tällainen vaalitaktikointi on ikävää mutta välttämätöntä.

Puolue voi yrittää parantaa omia mahdollisuuksiaan tekemällä toisen puolueen kanssa vaaliliiton. Vaaliliittoa kohdellaan vaaliteknisesti yhtenä puolueena; sillä on yksi lista, johon voi asettaa enintään 14 ehdokasta (tai niin paljon kuin vaalipiiristä valitaan edustajia). Vastaavasti valitsijayhdistys voi sopia yhteisestä listasta toisen valitsijayhdistyksen kanssa, mutta valitsijayhdistys ei voi mennä vaaliliittoon puolueen kanssa.

Pienpuolueen kannattaa hakeutua vaaliliittoon suuren puolueen kanssa, jos sillä on ehdokas, jonka se arvioi saavan tarpeeksi ääniä ohittaakseen tarpeeksi monta liittolaispuolueensa ehdokkaat; tällöin suuren puolueen äänet auttavat pienen puolueen ehdokasta pääsemään läpi. Toisaalta suuren puolueen kannattaa tehdä vaaliliitto pienen puolueen kanssa, jos se arvioi, että sen liittolaispuolueella ei ole ketään tarpeeksi valvoimaista ehdokasta; tällöin pienen puolueen äänet menevät suuren puolueen hyväksi. Vaaliliitossa suuren ja pienen puolueen kesken on näin yleensä kyse pelkästä taktiikasta eli siitä, että puolueiden arviot toistensa tulevasta äänisaaliista poikkeavat toisistaan. Mistään aattellisesta yhteistyöstä on näissä tilanteissa harvoin kysymys.

Vaaliliiton pienemmän osapuolen on siis saatava yksi ehdokkaistaan nostettua niin korkealle yhteislistalla, että hänelle kansanedustajanpaikka tulee. Tämän vuoksi sen on pakko harrastaa vaalitaktikointia ja kehoittaa kannattajiaan keskittämään äänensä yhdelle ehdokkaistaan. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg nousi viime vaaleissa eduskuntaan juuri teknisen vaaliliiton ansiosta. Ei liene ihme, että Cronbergin tähdittämä vihreiden lista Pohjois-Karjalassa ei kelvannut vaaliliittokumppaniksi enää näissä vaaleissa 🙂

Kaksi (tai useampi) samanmielistä pienpuoluetta saattavat myös solmia keskenään vaaliliiton. Tällöin ne ikäänkuin lyövät hynttyyt yhteen ja toivovat, että ainakin yksi niiden ehdokkaista pääsee läpi. Koska ne kaikki ovat niin pieniä, etteivät ne yksin voi saavuttaa edustajanpaikkaa, on niillä yhteinen intressi saada yhteinen ehdokas läpi. Tällaiset liitot ovat varsin usein aatteellisia, ja yhteistyötä jatketaan vaalien jälkeenkin, jos yhteinen ehdokas menee läpi.

Vaaliliitot ovat vaalipiirikohtaisia.

Suositukseni vuoden 2007 eduskuntavaaleissa

(Päivitetty 17.3.2007 Varsinais-Suomen osalta.)

Suomalaisessa vaalijärjestelmässä ääni menee ensiksi puolueelle ja vasta sitten ehdokkaalle. Suosittelenkin pelkästään yhden puolueen ehdokkaita; syyt sille, miksi vihreitä kannattaa äänestää, olen kertonut muualla.

VIhreät ovat monista asioista samaa mieltä: me kaikki kannatamme perustuloa ja vastustamme ydinvoimaa; meille kaikille ympäristökysymykset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä. Vihreät ovat talouspolitiikassa pragmaattisia, ja talouspoliittisia keinoja ei suljeta pois pelkästään luokkataustan tai historiallisen aatteen takia.

On myös asioita, joista vihreät ovat eri mieltä. Vihreiden äänet taannoisessa Lex Karpela -äänestyksessä jakaantuivat varsin selkeästi kahtia. Suosin suosituksissani ehdokkaita, joiden uskon äänestävän vastaavissa äänestyksissä sähköisten kansalaisoikeuksien puolesta. Tässä olennaista on, että ehdokkaalla on uskottavasti kykyä hahmottaa tietoyhteiskunnan ongelmat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat eikä analogioina fyysiseen maailmaan. Olen myös raa’asti tiputtanut ehdokkaat, joiden kotisivuja ei ole linkitetty Vihreiden ehdokaslistalta (mikä vahvasti viittaa siihen, että sivuja ei ole).

Continue reading “Suositukseni vuoden 2007 eduskuntavaaleissa”

Yleisöluento: Mitä tapahtuu Internetin kulissien takana

Oletko koskaan miettinyt kuka määrää miten Internet toimii? Entä onko urbaania legendaa se, että USA voi halutessaan sammuttaa Internetin? Kuka oikein päättää verkkotunnuksista ja miksei roskapostia saada kuriin? Onko yksittäisellä kansalaisella mitään mahdollisuuksia vaikuttaa?

Tapani Tarvainen vie kuulijat matkalle Internetin kulissien taa. Tule kuuntelemaan ja kyselemään Kaupunginkirjaston (Vapaudenkatu 39-41) Minnansaliin perjantaina 9.3. klo 19-20.

Tarvainen edusti Suomea YK:n tietoyhteiskuntakokouksessa — World Summit on the Information Society (WSIS), jossa Internet Governance Forum (IGF) perustettiin. IGF:n toimintaan Tarvainen on osallistunut EFFIn mandaatilla kansalaisyhteiskunnan edustajana.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Ennakkoäänestys on alkanut

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on alkanut. Äänestää voit Suomessa ja ulkomailla missä tahansa virallisessa ennakkoäänestyspaikassa sen aukioloaikana. Muista kuitenkin, että antamaasi ääntä et voi muuttaa ja uudelleen äänestämisen yrittäminen on rikollista.

Jyväskylässä kaikki vanhat ennakkoäänestyspaikat jatkavat. Kaksi uutta on lisätty: kaupungin pääkirjastoon ja Keljon Citymarketiin on rakennettu ennakkoäänestyspaikat.

[Lisää tietoa äänestämisestä]

Kaksi erinomaista ja kaksi hyvää syytä äänestää vihreitä

Erinomaisia syitä:

  • Vihreät on suurin perustuloa kannattava puolue.
  • Vihreät ovat ainoa puolue, joka vastustaa ydinvoimaa johdonmukaisesti.

Hyviä syitä:

  • Vihreät olivat viimekin vaaleissa hyvin lähellä saada kansanedustaja Keski-Suomesta. Läpipääsy on siis täysin mahdollista täälläkin.
  • Suomen ainoa tietokonenörttikansanedustaja on vihreä.

Muista, että äänesi menee Suomen vaalijärjestelmässä ensin puolueelle ja vasta sitten ehdokkaalle.

Keski-Suomen Jyrki Kasvi

Olin jo ehtinyt erään ehdokkaan taakse, kun yllättäen tuli tilaisuus, josta en voinut kieltäytyä.

Ehdokkaani kansanedustajaksi on EFFIn puheenjohtaja, jyväskyläläinen yli-insinööri Tapani Tarvainen (blogi listalla). Hän lähti kisaan mukaan marraskuussa vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana. Tapanilla on vuosikymmenien kokemus ihmisoikeuksien puolustajana: hän on pitkäaikainen Amnestyn jäsen, ja EFFIn varapuheenjohtaja ja sitten puheenjohtaja hän on ollut jo useamman vuoden. Hänellä on myös vakuuttava ja pitkäaikainen kokemus Unix-ylläpitäjänä ja informaatioteknologian tiedekunnan atk-tuen johtajana Jyväskylän yliopistossa, joten hän tuntee tietokonetekniikan ja sen merkityksen nykyaikaisen yhteiskunnan rakenteille ja kehitykselle.

Tapanin arvot ja poliittinen ajattelu ovat hyvin lähellä omaani. Nyt minun ei tarvitse lainkaan harmitella, etten itse voinut asettua ehdolle.