Category Archives: Elections

Vaalirahoituksesta

On hyvä, että vaalirahoituksesta keskustellaan. Mm. Osmo Soininvaara kirjoittelee asiasta fiksuja.

Mielestäni yleisten vaalien ehdokkaille pitäisi säätää vaalikampanjaa koskeva kirjanpitovelvollisuus, johon sovellettaisiin kirjanpitolakia ja kirjanpitoa koskevia rikossäännöksiä soveltuvin osin. Jokaisen ehdokkaan (ei vain läpi menneen!) tulisi laatia kampanjan päätyttyä tilinpäätös, jossa tavanomaisten tilinpäätöstietojen lisäksi lueteltaisiin kaikki ne lahjoitukset, jotka lain mukaan tulee julkistaa. Tilinpäätös olisi julkinen asiakirja, johon kenellä tahansa olisi oikeus tutustua, ja lisäksi läpimenneiden (myös varasijalle päässeiden) tulisi se toimittaa vaaliviranomaisille samaan tapaan kuin nykyisin annetaan vaalirahoitusilmoitus. Lisäksi poliisilla olisi oikeus teetättää tilintarkastus silloin, kun on syytä epäillä vaalikampanjan talouteen liittyvää rikosta, jonka selvittämiseksi tilintarkastus on tarpeen.

Nettiäänestys on aina riski

Julkaistu Keskisuomalaisen Mielipiteet-palstalla 14.9.2007. Otsikko on toimituksen.

Keskisuomalainen kirjoitti 13.9., että nettiäänestämistä kritisoidaan siitä, ettei siinä voida olla varmoja, että ääniä ei anneta esimerkiksi toisen uhkauksesta tai painostuksesta. Lisäksi lehti kirjoitti, että tämä ongelma sisältyy ”jo käytössä olevaan postiäänestykseen”.

Postiäänestys, jossa äänestäjä lähettää äänensä tavallisena kirjeenä ääntenlaskijalle, ei kuitenkaan ole käytössä valtiollisissa vaaleissa eikä kunnallisvaaleissa. Ennakkoäänestyksessäkin, vaikka se tapahtuukin usein postissa, on vaalivirkailijat, äänestyskoppi ja tarkasti määritellyt toimintatavat. Niinpä uhkaus ja painostus tulisivat näissäkin vaaleissa mahdollisiksi, jos nettiäänestys sallittaisiin.

Nettiäänestys on olennaisesti eri asia kuin ensi kunnallisvaaleissa kokeiltava sähköinen äänestys. Äänestyspaikalla tapahtuva sähköinen äänestys on mahdollista (tosin ei kovin helppoa) toteuttaa luotettavasti. Nettiäänestys on sen sijaan aina riski.
Järjestövaaleissa ja muissa vaaleissa, joissa postiäänestys on jo sallittua, olen valmis hyväksymään nettiäänestyksen. Jos tällaisissa vaaleissa sattuu jotain rikollista, tarjoaa valtio poliisin ja oikeuslaitoksen, eli tehokkaat keinot asian selvittämiseen ja oikaisemiseen sekä syyllisten rankaisemiseen.

Sen sijaan valtiollisissa vaaleissa laajamittaiset väärinkäytökset vaarantaisivat valtion kyvyn puolustaa demokratiaa. Jos joku taho sattuisi saamaan vilpillisesti poliittisen vallan Suomen valtiossa, ei ole mitään tahoa, joka voisi asiaan puuttua aiheuttamatta sisällissodan vaaraa.

Tämänhetkisessä poliittisessa tilanteessa saattaa tuo ajatus tuntua kovin kaukaa haetulta, mutta nykyinen tilanne on poikkeuksellisen rauhallinen. Valtiollista vaalijärjestelmää ei pidä rakentaa nykyisenkaltaisia tyyniä aikoja varten, vaan sen pitää toimia luotettavasti myös myrskyisinä aikoina. Siitä ei ole sataakaan vuotta, kun Suomessa harrastettiin terrorismia poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Siksi valtiollisissa vaaleissa on tärkeää varoa uudistuksia, jotka vaarantavat edes teoriassa vaalirauhan.

ANTTI-JUHANI KAIJANAHO
keskusvaalilautakunnan jäsen (vihr.)
Jyväskylä

Uuden Jyväskylän valtuusto

Laskin huvikseni valtuustopaikkajakauman Uudessa Jyväskylässä (vanha kaupunki, maalaiskunta ja Korpilahti) käyttäen vuoden 2004 kunnallisvaalien äänimääriä ja normaalia valtuustokokoa. Tässä tulos:

äänet paikat
SDP 15566 20
Keskusta 11590 15
Kokoomus 10313 13
Vihreät 5323 7
Vasemmistoliitto 5195 7
Kristilliset 3186 4
SKP 1386 1
Perussuomalaiset 148 0
RKP 137 0
KTP 28 0

Viimeisenä valitaan Vasemmistoliiton seitsemäs valtuutettu vertailuluvulla 742,1.

Lisäksi kultakin valtuutettuja saavalta puolueelta ensimmäisen varaedustajan vertailuluku:

SDP 741,2
Kokoomus 736,6
Keskusta 724,4
SKP 693,0
Vihreät 665,4
Vasemmistoliitto 649,4
Kristilliset 637,2

Tulos on toki täysin teoreettinen. Jos ensi vuonna käydään ison kunnan alueella vaalit, äänimääriin vaikuttaa toki vähintäänkin vanhojen rajojen yli äänestämisen mahdollisuus, erityisesti niillä puolueilla, joilla ei ollut listaa kaikissa kolmessa kunnassa.

Jos huomaatte virheitä niin sanokaa :)

I am going to rank MJ Ray low from now on

MJ Ray writes:

There seem to be some 30 or 40 voters who really dislike me, but didn’t tell me that straight, preferring to be silent then vote me down. Are you cowards, or what?

This displays such an antipathy against secret ballots (which protect voters from social pressure, not to mention coercion of various degrees of severity) that I now consider MJ Ray an unacceptable candidate in any future election where I am enfranchised.

By the way, since the election MJ Ray discusses had no None Of The Above option, there is no way to determine if his low rankings were due to dislike or just that there were better candidates.

Added later on the same day:
MJR has responded to this post; his response is linked and reproduced in the comments section.

MJR seems to have missed the subtle hint that his cowardice statement is a form of social pressure itself. In fact, he continues and elevates the pressure in his response, implying that if one is afraid of him, one should not vote (presumably, at least not ranking him low). That these statements are given after the vote has closed is a mitigating factor, but it does not absolve him, as the statements are applicable to any future elections where he is a candidate.

I’m now even more convinced that MJR belongs in the bottom of any ranked vote from me.

Internet-äänestys ei toimi

(Julkaistu Keskisuomalaisen Mielipiteet -palstalla 24.3.2007. Otsikko on toimituksen.)

Internet-äänestys yleisissä vaaleissa on vaarallinen idea.

Päällisin puolin se kuulostaa hyvältä, tehdäänhän äänestäminen sillä tavalla helpoksi. Samalla se saadaan tuotua sinne, missä nuoret liikkuvat, ja nuorten äänestysprosentti on perinteisesti ollut harmittavan pieni.

Yhteiskuntarauhan kannalta ensiarvoisen tärkeää on kuitenkin se, ettei äänten kiristäminen tai muut vaalisalaisuuden rikkomukset ole tehokkaita. Perinteisesti äänen kiristänyt ei ole voinut mitenkään varmistaa, että kiristyksen kohteeksi joutunut äänestäjä toimii vaaditulla tavalla.

Jos äänestys virallisen äänestyskopin ulkopuolella, esimerkiksi Internetissä, sallitaan, muuttuu kiristäjän tilanne olennaisesti. Hän voi seurata äänestäjän olan yli, että tämä äänestää oikein. Jos hän lisäksi estää äänestäjää menemästä uudestaan äänestämään, ei edes Virossa sallittu uudelleen äänestäminen auta.

On toki vaikea kuvitella, että Suomessa kukaan kiristäisi toisen ääniä. Ei pidä kuitenkaan tuudittautua sellaiseen ajatukseen, etteikö sellaista voisi tulevaisuudessa tapahtua, jos siihen mahdollisuus annetaan.

Epäilemättä 1930-luvun muiluttajat olisivat toivottaneet Internet-äänestyksen erityisen tervetulleeksi!

ANTTI-JUHANI KAIJANAHO
keskusvaalilautakunnan jäsen (vihr.)
Jyväskylä

Vaaliväsymystä

Kiitoksia kaikille äänestäneille!

Vihreille tuli vaalivoitto, se on pääasia. Täällä Keski-Suomessa masentaa kuitenkin se, että kansanedustajan paikka jäi 800 äänen päähän.

Helsingissä Vihreät nousivat kansanedustajien määrässä jaetulle toiselle sijalle. Suosittelemani Heikki Korpela sai 482 ääntä.

Uudellamaalla Vihreät säilyttivät edustajanpaikkansa ja suositukseni Jyrki Kasvi uusi valtakirjansa selvästi 4880 äänellä.

Varsinais-Suomen vaalipiirissä Vihreät nostivat paikkalukunsa kahteen. Se oikea Niinistö nousi eduskuntaan. Suositukseni Sini Terävä keräsi 603 ääntä.

Satakunnassa Vihreät jäivät ilman kansanedustajaa varsin selkeällä erolla. Suositukseni Tarmo Thorström keräsi 137 ääntä.

Hämeessä Vihreät säilyttivät ainoan kansanedustajanpaikkansa. Ehdokkaani Petri Ojanen sai 511 ääntä.

Pirkanmaalla Vihreät menettivät toisen edustajanpaikkansa. Lapsuudenystäväni Oras Tynkkynen uusi valtakirjansa 7903 äänellä, suositukseni eli äitini sai 186 ääntä.

Kymessä Vihreät jäivät 2000 äänen päähän kansanedustajanpaikasta. Suosittelemani Juha Eskelinen keräsi 766 ääntä.

Etelä-Savossa Vihreät olivat vaaliliitossa Vasemmistoliiton ja SDP:n kanssa ja onnistuivat saamaan kansanedustajan. Valtakirjan sai Heli Järvinen 5527 äänellä. Vihreiden vaalistrategia onnistui niin hyvin, että Järvinen pudotti vaaliliittokumppaninsa eduskuntaryhmän puheenjohtajan eduskunnasta!

Pohjois-Savossa Vihreät olivat vaaliliitossa Vasemmistoliiton kanssa. Kansanedustajan paikka jäi 700 äänen päähän.

Pohjois-Karjalassa Vihreät kokivat vääryyttä, vaalipiirissä valitaan nimittäin hyvin vähän edustajia, ja vaalikynnys nousee hyvin korkealle. Vihreiden osuus vaalipiirin äänistä, 11,7 %, ei riittänyt kansanedustajanpaikkaan. Harmittavasti paikka jäi alle 200 äänen päähän. Suosittelemani Ilpo Koskikallio sai 25 ääntä.

Vaasan vaalipiirissä edustajanpaikka jäi huomattavan kauaksi. Suosittelemani Heikki Kallio sai 209 ääntä.

Keski-Suomessa edustajanpaikka jäi 700 äänen päähän. Ehdokkaani Tapani Tarvainen keräsi ensikertalaiseksi varsin hyvän äänisaaliin, 684 ääntä.

Oulussa Vihreät säilyttivät edustajanpaikkansa. Suositukseni Latekoe Lawson Hellu sai 680 ääntä.

Lapissa Vihreät olivat vaaliliitossa Kokoomuksen kanssa, ja vaivoista heltisi varaedustajan paikka 3065 äänellä Timo Törmäselle.

Vaalimatematiikkaa

Olen hokenut iskulausetta ääni menee ensin puolueelle ja sitten vasta ehdokkaalle. Tämä seuraa Suomessa käytössä olevasta avoimen listan suhteellisesta vaalitavasta. Selitän seuraavassa tätä tarkemmin.

Eduskuntavaalit käydään koko maassa samaan aikaan, mutta oikeastaan kyse ei ole valtakunnallisesta vaalista. Suomi on jaettu vaalipiireihin, ja vaalit käydään kussakin vaalipiirissä toisistaan riippumatta niin, että yhden vaalipiirin tulos ei vaikuta toisen vaalipiirin tulokseen millään tavalla. Vaalien “valtakunnallinen” tulos on vain näiden alueellisten vaalien tulosten koonti.

Suomessa puolue on yhdistys, joka on merkitty puoluerekisteriin. Puoluerekisteriin pääsemiselle on asetettu lukuisia ehtoja. Vaikein toteuttaa niistä on 5000 kannattajan hankkiminen, ja puolue joutuu rekisterissä pysyäkseen tekemään tämän uudestaan, jos se ei saa kansanedustajia läpi kahdessa peräkkäisessä vaalissa. Puolueilla on valtakunnallinen oikeus asettaa ehdokkaita valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa.

Vaaleissa puolueisiin rinnastetaan myös ns. valitsijayhdistykset. Valitsijayhdistys perustetaan erikseen kutakin vaalia varten, ja toisin kuin puolueet, ne ovat paikallisia. Eduskuntavaaleissa valitsijayhdistyksen perustamiseen tarvitaan sata vaalipiirissä äänioikeutettua ihmistä.

Kukin puolue ja kyseiseen vaalipiiriin perustettu valitsijayhdistys saa asettaa enintään 14 kansanedustajaehdokasta kussakin vaalipiirissä. Jos vaalipiirissä valitaan enemmän kuin 14 kansanedustajaa, saa ehdokkaita olla enintään valittavien edustajien määrän verran. Puolueen tai valitsijayhdistyksen vaalipiirissä asettamien ehdokkaiden luetteloa sanotaan ehdokaslistaksi tai pelkästään listaksi.

Ahvenanmaa on erityistapaus enkä käsittele sitä tässä.

Ääni annetaan ehdokkaalle, kuten kaikki tiedämme. Ääntenlaskussa kuitenkin samalla listalla olevien (eli saman puolueen tai valitsijayhdistyksen) ehdokkaiden saamat äänet kuitenkin lasketaan yhteen. Kullekin listalle annetaan kansanedustajanpaikkoja niiden saamien äänten suhteessa niin, että enemmän ääniä saanut saa enemmän kansanedustajia. (Tämä ei ole oikeasti aivan näin yksinkertaista, mutta kovin pahasti pieleen ei tässä mennä.) Tätä tarkoittaa se, että ääni menee ensin puolueelle.

Kun listan saamien kansanedustajapaikkojen määrä on selvitetty, pitää selvittää, keille nämä paikat menevät. Tässä vaiheessa ääntenlaskenta tapahtuu kunkin puolueen ja valitsijayhdistyksen ehdokkaiden kesken täysin riippumatta siitä, mitä muissa puolueissa ja valitsijayhdistyksissä tapahtuu. Listan kansanedustajanpaikat menevät niille listan ehdokkaille, joilla on eniten ääniä. Näin ääni menee myös ehdokkaalle itselleen.

Tämän vaalitavan taustalla on oletus, että poliittiset mielipiteet lokeroituvat kauniisti eri puolueiden kesken niin, että puolueet ovat keskenään eri mieltä useimmista asioista. Tällöin äänestäjän on helppo valita se puolue, jonka kannat ovat lähimpänä omia mielipiteitä. Kunhan oma puolue saa yhdenkin kansanedustajan omasta vaalipiiristä, ei haittaa vaikka äänestäjän oma ehdokas ei läpi pääsisikään, sillä hänen äänensä on auttanut muita samanmielisiä pääsemään läpi.

Tässä on myös syy sille, miksi äänestäjän tulisi aina ensin valita puolue. Oman äänen menemistä listan muiden ehdokkaiden hyväksi ei nimittäin voi mitenkään estää. On myös tärkeää valita puolue, jolla on realistisia mahdollisuuksia saada ehdokas läpi, sillä oma ääni menee täysin hukkaan, jos listalle ei kansanedustajanpaikkoja heru. Tällainen vaalitaktikointi on ikävää mutta välttämätöntä.

Puolue voi yrittää parantaa omia mahdollisuuksiaan tekemällä toisen puolueen kanssa vaaliliiton. Vaaliliittoa kohdellaan vaaliteknisesti yhtenä puolueena; sillä on yksi lista, johon voi asettaa enintään 14 ehdokasta (tai niin paljon kuin vaalipiiristä valitaan edustajia). Vastaavasti valitsijayhdistys voi sopia yhteisestä listasta toisen valitsijayhdistyksen kanssa, mutta valitsijayhdistys ei voi mennä vaaliliittoon puolueen kanssa.

Pienpuolueen kannattaa hakeutua vaaliliittoon suuren puolueen kanssa, jos sillä on ehdokas, jonka se arvioi saavan tarpeeksi ääniä ohittaakseen tarpeeksi monta liittolaispuolueensa ehdokkaat; tällöin suuren puolueen äänet auttavat pienen puolueen ehdokasta pääsemään läpi. Toisaalta suuren puolueen kannattaa tehdä vaaliliitto pienen puolueen kanssa, jos se arvioi, että sen liittolaispuolueella ei ole ketään tarpeeksi valvoimaista ehdokasta; tällöin pienen puolueen äänet menevät suuren puolueen hyväksi. Vaaliliitossa suuren ja pienen puolueen kesken on näin yleensä kyse pelkästä taktiikasta eli siitä, että puolueiden arviot toistensa tulevasta äänisaaliista poikkeavat toisistaan. Mistään aattellisesta yhteistyöstä on näissä tilanteissa harvoin kysymys.

Vaaliliiton pienemmän osapuolen on siis saatava yksi ehdokkaistaan nostettua niin korkealle yhteislistalla, että hänelle kansanedustajanpaikka tulee. Tämän vuoksi sen on pakko harrastaa vaalitaktikointia ja kehoittaa kannattajiaan keskittämään äänensä yhdelle ehdokkaistaan. Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg nousi viime vaaleissa eduskuntaan juuri teknisen vaaliliiton ansiosta. Ei liene ihme, että Cronbergin tähdittämä vihreiden lista Pohjois-Karjalassa ei kelvannut vaaliliittokumppaniksi enää näissä vaaleissa :)

Kaksi (tai useampi) samanmielistä pienpuoluetta saattavat myös solmia keskenään vaaliliiton. Tällöin ne ikäänkuin lyövät hynttyyt yhteen ja toivovat, että ainakin yksi niiden ehdokkaista pääsee läpi. Koska ne kaikki ovat niin pieniä, etteivät ne yksin voi saavuttaa edustajanpaikkaa, on niillä yhteinen intressi saada yhteinen ehdokas läpi. Tällaiset liitot ovat varsin usein aatteellisia, ja yhteistyötä jatketaan vaalien jälkeenkin, jos yhteinen ehdokas menee läpi.

Vaaliliitot ovat vaalipiirikohtaisia.