Category Archives: Education

Hajatus yliopistolaista

Kansanedustaja Erkki Pulliainen (vihr.) lausui eilisessä yliopistolain ensimmäisessä käsittelyssä varsin mielenkiintoisen pointin:

Ajatellaanpa sillä tavalla, että tämä muutos olisi toteutettu viitisen vuotta sitten ja oltaisiin tässä tilanteessa, missä nyt ollaan, ja vertailukohtana käytetään Yhdysvaltain tilannetta todellisuudessa juuri täsmälleen tänä päivänä. Vuoden aikana Yhdysvalloissa yliopistojen rahoitustaustapääomasta on sulanut pois 30-40 prosenttia, huomattava osa täydellisesti, pysyvästi, koska sitä pääomaa ei enää ole olemassakaan.

Ensimmäinen ajatukseni on, että uudistus todella tekee yliopistojen varainhoidosta erittäin vastuullista. Toinen ajatukseni on, että nyt ajoitus tuntuu onnistuneen varsin hyvin, kun yliopistot pääsevät sijoitusmarkkinoille niiden vielä ollessa suhteellisen matalalla. Tosin ehtii tässä vielä ennen vuodenvaihdetta sattua ja tapahtua.

This is Alue

I have made a couple of references in my blog to the new software suite I am writing, which I am calling Alue. It is time to explain what it is all about.

Alue will be a discussion forum system providing a web-based forum interface, a NNTP (Netnews) interface and an email interface, all with equal status. What will be unusual compared to most of the competition is that all these interfaces will be coequal views to the same abstract discussion, instead of being primarily one of these things and providing the others as bolted-on gateways. (I am aware of at least one other such system, but it is proprietary and thus not useful to my needs. Besides, I get to learn all kinds of fun things while doing this.)

I have, over several years, come across many times the need for such systems and never found a good, free implementation. I am now building this software for the use of one new discussion site that is being formed (which is graciously willing to serve as my guinea pig), but I hope it will eventually be of use to many other places as well.

I now have the first increment ready for beta testing. Note that this is not even close to being what I described above; it is merely a start. It currently provides a fully functional NNTP interface to a rudimentary (unreliable and unscalable) discussion database.

The NNTP server implements most of RFC 3977 (the base NNTP spec – IHAVE, MODE-READER, NEWNEWS and HDR are missing), all of RFC 4642 (STARTTLS) and a part of RFC 4643 (AUTHINFO USER – the SASL part is missing). The article database is intended to support – with certain deliberate omissions – the upcoming Netnews standards (USEFOR and USEPRO), but currently omits most of the mandatory checks.

There is a test installation at verbosify.org (port 119), which allows anonymous reading but requires identification and authentication for posting. I am currently handing out accounts only by invitation.

Code can be browsed in a Gitweb; git clone requests should be directed to git://git.verbosify.org/git/alue.git/.

There are some tweaks to be done to the NNTP frontend, but after that I expect to be rewriting the message filing system to be at least reliable if not scalable. After that, it is time for a web interface.

Perustuslakivaliokunnan lausunto uudesta yliopistolaista

PeVL 11/2009 vp

Kohokohtia:

  • Hallituksen kokoonpanoa koskeva ehdotus on perustuslain vastainen. “Yliopiston itsehallinnon takaamiseksi yliopistokollegiolla on oltava mahdollisuus valita yliopistoyhteisön sisäisistä ryhmistä jäsenten enemmistö yliopiston hallitukseen.”
  • Professorin pätevyysvaatimukset on lisättävä lakiin. “Ehdotettua säännöstä on ainakin professoreiden osalta asianmukaista täsmentää luonnehdinnoin siitä, millaista kelpoisuutta heiltä edellytetään”

Hallituksen kokoonpanon perustuslailliseen ongelmaan kiinnitin minäkin lausunnossani huomiota.

Tenttiä laatimassa

Luentokurssini päättyi pari viikkoa sitten, ja nyt perjantaina olisi lopputentin aika.

Tenttiin ei ole tulossa kovin moni opiskelija, sillä kurssin saattoi myös suorittaa oppimispäiväkirjalla. Tarkoituksenani oli näin kannustaa opiskelijoita kurssisisältöjen pohdiskeluun. Arvosteluperusteetkin laadin tämän tavoitteen mukaisesti mukaillen Bloomin taksonomiaa: mitä syvällisempää osaamista demonstroi, sitä paremman arvolauseen saa.

Tentin laatimisessa on yksi iso ongelma: kuinka sen (ja arvosteluperusteet) laatisi niin, että tentti mittaa sitä mitä pitääkin. Tällä kertaa lisähaasteena on se, että tentin pitäisi mitata suunnilleen samoja asioita kuin oppimispäiväkirjakin.

Ei minulla ole tänään mitään vastauksia. Valitan.

Ajokoe hyväksytty

Nyt on sitten lompakossa todistus kuljettajantutkinnon hyväksymisestä (ajo-oikeus ko. todistuksella Suomessa).

Aamulla lähdettiin ajamaan viimeistä ajotuntia, tarkoituksena lämmitellä koetta varten. Kiersimme kaikenlaisia liikennetilanteita liikenneympyröistä kiihdytyskaistoihin. Vaikka jännitystä en juurikaan tuntenut, sitä selvästi kuitenkin oli, sillä suoriutuminen oli tavallista heikompaa – liikennemerkkejä jäi huomaamatta ja kerran sain sählättyä itseni vanhoilla vihreillä (siis keltaisia päin lain vastaisesti) risteykseen. Sammuttelinkin runsaasti.

Lämmittelyajon reittinä oli Kilpisenkatu – Harjukatu – Sepänkatu – Viitaniementie – Nisulankatu – Sepänkatu – Väinönkatu – Yliopistonkatu – Kalevankatu – Vapaudenkatu – Väinönkatu – Hannikaisenkatu – Asemakatu – Vapaudenkatu – Urhonkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Seppäläntie – Ahjokatu – Alasinkatu – Seppäläntie – Nelostie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Pihassa tehtiin kulmaperuutustehtävä parkissa olleen kuorma-auton viereen.

Itse kokeessa olin aika jännittynyt, mikä näkyi erityisesti käsittelyn kulmikkuudessa. Aluksi tutvo (tutkinnon vastaanottaja) kyseli, mitä pitää talvella autolla lähtiessä tarkistaa. Sanoin, että ikkunoiden pitää olla puhtaat, ja selitin myös renkaiden tarkastamisesta jotain. Sitten mentiin autoon, juteltiin vähän aikaa ja lopuksi lähdettiin. Erityisen tarkkailun alla oli risteysajo. Sain ajaa ensin keskusta-kylttien mukaisesti Puistokadulle asti. Sitten tutvo rupesi ohjaamaan minua risteys kerrallaan, kunnes päästiin pikkukaduilta takaisn pääkaduille. Sitten ajeltiin taas kylttien mukaan, tosin kylttiohje vaihteli parin risteyksen välein. Rantaväylältä poistuttaessa sain tehtäväksi ajaa oman reittini mukaisesti takaisin katsastuskonttorille.

Muutamia tilanteita oli: jarrutin yksiin valoihin todella rajusti. Keskustan pikkukaduilla tuli ahtaassa paikassa vastaan mm. Jyväskylän Liikenteen linja-auto (odottelin rauhassa vuoroani). Keskikadun ja Voionmaankadun valoristeyksessä vasemmalle käännyttäessä odotin rauhassa, että vastaan tulijat pääsevät risteyksestä pois, mutta kun olin jo risteyksestä poistumaan valmistautumassa, vastaantulijoiden oikealle kääntyvä kaista lähti liikkeelle. Siinä kohtaa mietin, että meniköhän se oikein, kun menin heidän edestään. Vaasankadun ja Hannikaisenkadun risteyksessä ajoin jonon perässä valoihin ja valo vaihtui keltaiselle juuri minua ennen. Tilanne oli sellainen, että mietin, että olisiko pitänyt pysähtyä. Kokeen jälkeen selitin näitä tutvolle, mutta hän keskeytti ja sanoi että ne meni ihan oikein, molemmat tilanteet.

Ajoreittinä kokeessa oli (muistaakseni) Ajovarman piha – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Puistokatu – Puutarhankatu – Tellervonkatu – Yrjönkatu – Sepänkatu – Nisulankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Nelostie – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman piha. Kokeen lopussa tehtiin täsmälleen sama kulmaperuutustehtävä kuin kokeeseen tultaessa.

Lopputulema oli siis hyväksytty koe. Palautetta sain seuraavasti:

  1. Ajoneuvon käsittelystä molemmat olimme samaa mieltä – 3. Tutvo kommentoi kulmikkaasta ajotyylistä, mutta ei moittinut. Hieman tutvo moitti tapaani ajaa yhdellä kädellä varsinkin vilkkua käytettäessä, mikä hieman vaikutti ajolinjan varmuuteen.
  2. Liikennetilanteen hallinnan arvioimme molemmat 4:ksi.
  3. Kevyen liikenteen huomioinnista sain kiitosta – toisen kokeesta tulleen H-merkinnän (hyvä). Molemmilla arvio oli 4.
  4. Sujuvuus ja suunnitelmalisuus toimi – molempien arvio 3.
  5. Riskien tunnistaminen ja välttäminen toimi myös – oma arvio 3, tutvon arvio 4.
  6. Sosiaaliset taidot – molempien arvio 3. Kuulemma ilmoitan aikeeni selkeästi.
  7. Taloudellinen ajaminen – tutvo näki yritystä sekä sen, että opittavaa on lisää. Molempien arvio 3.
  8. Arviot olivat hyvinkin yhteneväisiä – tutvon arvio 4

Numeroarvion asteikko oli 1–5, minä arvioin itse ennen koetta ja tutvo kokeen jälkeen. Arvioinnin yhteneväisyyden arvioi ainoastaan tutvo.

Ruudukossa oli kaksi H-merkintää (hyvä), eikä muita merkintöjä (ei siiis yhtään virhettä eikä konfliktia). Hyvä oli merkitty taajama-ajon kohdalle (havainnointi) sekä erityisesti kevyen liikenteen havainnointiin. Havaintoja tutvo teki pakollisten lisäksi kaista-ajosta, liikennevaloristeyksistä, maantieajosta, taajaman ulkopuolisista risteyksistä, opasteajosta ja lisäksi liukkaalla ajamisesta.

Kokeen jälkeen sain opettajalta kyydin autokoululle, jossa sain allekirjoittaa papereita. Sain myös pari tarjouslipuketta ja rekaiden urasyvyyden mittaukseen tarkoitetun avaimenperän.

Seuraava projektin vaihe on auton ostaminen. Kandidaatti onkin jo mielessä, mutta en kerro siitä täällä etukäteen :)

Lyhtaikaisen (2 v.) kortin saan muutaman viikon kuluttua. Sitä ennen ajo-oikeus on tutvon antaman todistuksen perusteella, ja se yhdessä henkkareiden kanssa korvaa ajokortin kuukauden ajan.

Ajokoe huomenna

Tänään ajelin toiseksi viimeisen ajotunnin. Homma alkaa sujua, en hirveästi hätäillyt eikä mitään Tilanteita kaiketi sattunut. Opettaja teki taas muistiinpanoja kuin ajokokeessa – en saanut yhtään K- (konflikti) tai V- (vaaraa lisäävä) -merkintää. Yhden H-merkinnän (hyvä) sain – ajamisesta liikennevirrassa, etäisyys muihin. Joitakin huomautuksia sain nopeudensäätelystä kaistanvaihdossa ja moottorin sammuttelusta, mutta ne eivät olleet vakavia. Kai sitä tosiaan alkaa olla ajokokeeseen valmis.

Reittinä oli tänään Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Seppäläntie – Laukaantie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman parkkipaikka – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Laukaantie – Lohikoskentie – Puistokatu – Yrjönkatu – Sepänkatu – Rajakatu – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Nelostie – Rantaväylä – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Reitin koululta (Kilpisenkatu) tutkintopaikalle (Ajovarma) sain valita itse, muuten opettaja määräsi reitin. Ajovarman pihassa tehtiin taskuperuutusharjoitus, ja Mattilanniemessä ajoin yliopiston parkkihallin katolle (siellä on yleisiä parkkipaikkoja) ja siellä peruutin ruutuun. Sattumuksina voisi mainita pakettiauton kohtaamisen ahtaalla Yrjönkadulla (parkkeerattuja autoja ja lumipenkkaa), jossa jäin kiltisti odottamaan vuoroani, samalla kadulla suojatielle juoksevan teinin varomisen (hienosti meni!) sekä aika monen autokouluauton bongaamisen samoilla reiteillä.

Nyt nukkumaan. Huomenna klo 8:30 (toivottavasti) viimeinen ajotunti ja sieltä heti kokeeseen. Koetan kertoa kokeesta täällä jo aamupäivällä.

Loppu häämöttää

Tein tänään taas runsaasti teoriaharjoituksia. Olen selvästi kehittynyt: koko kouluajan teoriaharjoitusten keskiarvo (virheiden määrä, missä 11 on suurin hyväksyttävä) on 1,34; tammikuun keskiarvo on 1,13; tämän viikon keskiarvo on 0,88; tämän päivän keskiarvo on 0,79. Nollatuloksia on koko aikana tullut 15/47 (32 %), tammikuussa 15/40 (38 %), tällä viikolla 12/25 (48 %) ja tänään 7/14 (50 %).

Tein viimeiset teoriatunnit tänään ja eilen. Eilen vuorossa oli erittäin hyödyllinen maantieajoon ja ohituksiin perehdyttänyt luento, jossa pohdittiin mm. kiihdytyskaistoja. Näistä asioista saa koulussa vähiten käytännön harjoitusta, joten teoriaopetus on sitäkin tärkeämpää. Tänään vuorossa oli kuljettajan oma tila – väsymys, asenne, humala, ynnä muut sellaiset tekijät. Videoitu humalan vaikutusta ajokykyyn testannut simulaattorikoe oli kyllä ihan hyvää konkretiaa.

Tänään päivällä kävin ajamassa kolmanneksi viimeisen ajotuntini. Aluksi kerrattiin kiihdytyskaistoja ajelemalla Rantaväylää ja Vaajakosken moottoritietä ristiin rastiin. Kiihdytyskaistat tuntuivat tulevan ihan hyvin haltuun. Tunnin puolessa välissä opettaja ilmoitti, että lopputunnin hän tekee merkintöjä kuin oltaisiin ajokokeessa. Kun lopulta päästiin takaisin Agoran pihaan, palaute oli ihan positiivista – virheitä oli mutta ei kovinkaan vakavia. Peruutustehtävänä tein taskuperuutuksen Agoran pihassa.

Yhden hassun sattumuksen voisin mainita. Tulin nimittäin Kauppakadun ja Gummeruksenkadun risteykseen – Kauppakatua yläkaupungin suuntaan – erittäin varovasti. Ylitin oman suojatieni – myös vastakkainen suojatie oli vapaa – ja katsoin, ettei oikealta tule ketään. Risteyksen keskellä huomasin, että vastakkaisella suojatiellä tilanne oli kehittynyt siten, että molemmilta puolilta oli kärkkymässä suojatielle tuloa jalankulkijoita. No, minähän sitten pysäytin keskelle risteystä ja annoin tietä. Ikävä paikka pysähtyä, mutta ei sille oikein mitään voinut. Jalankulkijat kyllä hymyilivät ja moikkailivat kiitoksia.

Yhden V-merkinnän (“vaaraa lisäävä”) sain kohtaan “liikkeellelähtö / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli muutamasta sammahtelusta. Toinen V-merkintä tuli kohtaan “kääntyminen vasemmalla / ajolinja”, sillä en huomannut ryhmittyä yksisuuntaisen ja yksikaistaisen kadun vasempaan reunaan. Kolmas V-merkintä tuli kohtaan “risteävän tien ylittäminen / nopeus ja säätely”, joka käsittääkseni tuli siitä, kun tulin liikenneympyrään kerran turhan kovaa. Neljäs V-merkintä tuli kohtaan “pysäköinti tai pysäyttäminen / nopeus ja säätely”, joka johtui käsittääkseni siitä, että väistäessäni keskellä katua toikkaroivia miehiä – samalla, kun itse valmistauduin pysäköimään tien reunaan – jouduin pysähtymään ja unohdin vaihtaa vaihteen ykköselle, mikä johti moottorin sammumiseen keskellä katua. Lopuksi sain R-merkinnän (“rike” – näitä ei varsinaisessa kokeessa kirjata ylös) siitä, kun ajolinjani oli moottoritiellä vaappuva (vaihteli sen mukaan, minne havainnoin). Kokonaisuutena ymmärsin, että nämä on helppo saada lopuilla tunneilla pois.

Reittinä oli tänään Mattilanniemi – Ahlmaninkatu – Rantaväylä – Vaajakosken moottoritie – Kuokkalantie – Vaajakoskentie – Vaajakosken moottoritie – Nelostie – Saarijärventie – Palokanorsi – Nelostie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Alvar Aallon katu – Hannikaisenkatu – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi. Harjoituskoe aloitettiin Saarijärventiellä.

Huomenna iltapäivällä on teoriakoe. Jos se menee läpi, voin heti varata ajokokeen ja loput ajokerrat (joista ainakin yksi on hyvä laittaa päättymään ajokokeen alkuun, ihan vain lämmittelyksi).

Sähläystä kaista-ajossa

Eilen teoriatunnilla vuorossa oli liikennetilanteiden jakson (siis jakso 2) – jonka olen muuten jo kokonaan istunut – aloitusluento. Luennolla painotettiin oikean havainnoinnin merkitystä ja kerrottiin oikeita ja vääriä tarinoita ajokokeesta.

Äsken tein Ajokaistan teoriakoeharjoituksia. Virheet: 1+0, 0+0, 1+0, 0+1, 0+2, 0+0 (ensin monivalintatehtävät ja sitten kuvatehtävät). Kuvatehtäviä on yhdessä kokeessa 50, virheitä sallitaan 8; monivalintatehtäviä on kymmenen, virheitä sallitaan kolme. Kertaakaan en ole vielä saanut hylsyä, vaikka harjoituskokeita olenkin tehnyt yhteensä 22 kpl (ja erillisiä kuvaharjoitussarjoja runsaasti enemmän).

Tänään aamulla ajotunnilla etsittiin poikkeuskäännöksiä ja kiihdytyskaistoja sekä seurattiin reittiopasteita. Sähläsin aika paljon. Kaistavaihdossa en ensinkään tunnu osaavan pitää vauhtia yllä. Toisaalta aika vähän olen sitä päässyt edes harjoittelemaan. Seppälässä unohduin pohtimaan mennyttä tilannetta ja heräsin taas kaistanvaihtoon myöhään, ja kuolleen kulman tarkastus unohtui. Taulumäentiellä lähestyttäessä Rantaväylän ylitystä keskityin niin autuaasti punaisiin valoihin jarruttamiseen, että en huomannut katsoa kaistaopasteita enkä huomannut, että hyvä paikka kaistanvaihtoon olisi ollut ennen kyeistä valoristeystä. Jäin siten valoihin oikealle kaistalle, ja heti vihreän sytyttyä piti ryhtyä vieressä vasemmalla jonottaneilta anomaan vilkulla kaistanvaihtotilaa. Vapaaherrantieltä Rantaväylälle siirryttäessä lyhyt kiihdytyskaista sekoitti pasmat, ja opettaja joutui kehoittamaan painamaan kaasun pohjaan. Rantaväylällä innostuin suositusnopeuskyltin johdosta painamaan jarrrua, ja eiköhän heti porukkaa alkanut lapata ohitseni. Kaiken kukkuraksi osuin Mattilanniemessä pysäköidessä renkaalla reunakiveen… Noh, opettajan kommentti lopussa oli, että harjoitellessa aina sählätään. Ja olin oikein ylpeä, kun osasin Mäki-Matin luona väistää bussia ja (melkein) suojatiellä kävellyttä poikaa. (Ja sain myös kuulla, että simulaattoriblogahdukseni oli koululla luettu.)

Reittinä tällä kertaa Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Hämeenkatu – Vapaudenkatu – Keskussairaalantie – Rautpohjankatu – Keskikatu – Voionmaankatu – Vaasankatu – Rantaväylä – Seppäläntie – Vasarakatu – Seppäläntie – Lohikoskentie – Sorsastajantie – Kuormaajantie – Ajovarman parkkipaikka – Kuormaajantie – Sorsastajantie – Lohikoskentie – Vapaaherrantie – Rantaväylä – Ahlmaninkatu – Mattilanniemi.

Maanantaina ja tiistaina viimeiset teorialuennot, keskiviikkona teoriakoe. Sain opettajalta luvan varata vielä yhden ajotunnin ennen teoriakoetta – varasin sen sitten tiistaille – silloin tehtäisiin ilmeisesti harjoituskoe.

Simuloitua pimeyttä

Viime yönä autokoulu tunkeutui uniinikin. Eräs tuttavani (joka on kyllä kokenut kuljettaja mutta ei autokoulunopettaja) istui unessa opettajan penkillä ja rupesi parkkipaikalta lähdettäessä painamaan kaasuaan. Minä siitä suivaannuin, pysäytin auton, otin ratin irti (!) ja lähdin lampsimaan kotiin sanoen: “Jos herra haluaa itse ajaa niin siitä vain!” Ratin taisin jättää kuskin penkille sentään.

Uni taisi tulla siitä, kun vähän ennen nukahtamistani juttelin äitini kanssa puhelimessa. Kerroin äidille edellisen ajotuntini kömmähdyksestäni, jossa meinasin (vahingossa) moottorijarruttaa kouluauton perän bussin keulaan kiinni – olin nimittäin keskellä risteystä ruvennut epäröimään, että katsoinko minä sen kevyen liikenteen tarpeeksi hyvin! Opettaja oli silloin käskenyt minua painamaan kaasua  – oikeastihan opettajalla ei omaa kaasupoljinta taida olla.

Hieman hämmentävältä tuntuu, että minulla on teoriakoe jo ensi viikon keskiviikkona (sikäli kuin mikään yllättävä este ei tule minkään jäljelläolevan teoriatunnin päälle). Vastahan minä kurvailin (ja sammuttelin moottoriani) Kukkumäen ja Mattilanpellon lähes autioilla kaduilla opetellen auton hallintaa. Nyt ei tosiaankaan ole enää jäljellä kuin kolme teoriakertaa ja muutama ajotunti.

Toissapäivänä teoriatunnilla oli aiheena risteysajo – siis ajolinjat ja ajovuorot. Sinänsä on kyllä kivaa, että nykyisin teoriat saa käydä omaan tahtiin ja omassa järjestyksessä samalla, kuin ajelee ajotunteja, mutta siinä on huonokin puolensa. Kunkin aiheen teoria kun pitää käytännössä osata, kun lähtee sitä ajotunnille opettelemaan. Tiistain teoriaopettaja katseli meitä oppilaita hetken ja totesi että mehän osaamme jo kaikki kaiken tarpeellisen (olimme kaikki jo ajaneet risteysajoa ajotunnilla), eiköhän lähdetä kotiin. No ei tietenkään lähdetty, kuten opettajakin sitten heti totesi, sillä säädökset vaativat, että teoriatunnit on käytävä läpi.

Kysyin tuolla teoriakerralla opettajalta mieltäni jo hetken aikaa häirinneen kysymyksen: onko pyöräkaista olemassa, jos lumi sen peittää (kaistaa kun ei merkitä muuten kuin ajoratamaalauksin)? Jyväskylässä on Sohwin nurkalla sulkuviivoin erotettu pyöräkaistanpätkä, ja sulkuviiva tarkoittaa, ettei sen päälle saa edes ryhmittyä kääntymistä varten. Vaan miten toimitaan talvella? Jos paikka ei ole kuskille tuttu, niin tilanne on aika selvä – häntä tuskin voi velvoittaa tietämään pyöräkaistan olemassaolosta. Kuskille, jolle paikka on tuttu, tilanne on hankalampi, ja opettaja neuvoikin tarkkailemaan muuta liikennettä – hyvähän se pyöräkaista on lumisenakin jättää vapaaksi, varsinkin jos pyöräilijöitä on liikkeellä, mutta jos joku tietämätön on sille ryhmittynyt, voi olla vaarallista olla toimimatta samoin.

Eilen vietin suuren osan iltapäivästä autokoulussa. Ensin vuorossa oli tuliterällä simulaattorilla ajettava pimeällä ajamisen kurssi. Kurssihan ei ole osa ykkösvaihetta, mutta se pitää suorittaa ennen ajokoetta, mikäli ajokoe tehdään talvella.

Yksipaikkainen koulun simulaattori oli sijoitettu teorialuokan takaosaan. Istuimessa oli tavanomaiset kuljettajan penkin säätömahdollisuudet ja turvavyö, edessä oli karu henkilöauton kojelauta ratteineen ja ratin viiksineen, ja penkin oikealla puolella oli viisivaihteinen vaihdekeppi ja trackball-hiiri. Simulaattoriin kuului myös kuulokkeet, jotka piti pitää korvilla.

Kurssi jakaantui noin kymmeneen osa-alueeseen. Viimeistä lukuunottamatta jokaisessa oli kolme vaihetta – esittely, näytöt ja harjoittelu. Esittelyssä miesääni selosti kuulokkeissa, mitä osa-alueessa oli tarkoitus tehdä. Näytössä toimintaa “kuivaharjoiteltiin” pääosin ilman ajamista (esimerkiksi valoja käytettäessä oppilaan tehtäväksi jäi vain kaukovalo/lähivalo-kytkimen käyttäminen). Harjoitteluosassa aloitettiin aina tyhjältä tieltä, jossa simuloitu auto oli pysäköitynä – aina ensimmäinen vaihd oli käynnistää moottori ja kiihdyttää simulaattorin käskemään tehtävänopeuteen. Viimeinen osa-alue oli eräänlainen “loppukoe”, jossa ajeltiin muutama minuutti pimeällä maantiellä kohdaten erilaisia hankaluuksia.

Mieleeni jäi parhaiten “yllättävän esteen” (hirvi) osa-alue, jossa ensin ajettiin kahdeksaakymppiä tiellä, johon sitten hyppää hirvi (ja tehtävänä oli jarruttaa auto pysähdyksiin heti, kun esteen havaitsee), ja sitten tehtiin sama satasen tiellä. Se oli ensimmäinen kerta, kun simulaattorissa ajettiin satasta, ja kun en ollut huomannut katsoa vaihteiston kaaviota, ajattelin testata että onko autossa kutosvaihdetta (kuten koulun Audeissa on). Tiesin toki, että siellä saattaa olla peruutusvaihde, mutta ajattelin, että peruutusvaihteen laittaminen vauhdissa päälle ei yleensä onnistu, joten kokeilu on turvallinen. Noh, vaihde meni kivasti päälle, mutta kun nostin kytkimen, moottori sammui ja auto jarrutti. Taisi sittenkin olla peruutusvaihde siinä :) Jouduin kiihdyttämään tehtävävauhtiin uudestaan, ja peura hyppäsi tielle, kun olin vielä kiihdyttämässä. Törmäyshän siitä tuli, en ehtinyt edes aloittaa jarrutusta. Tämän osa-alueen suoritin vapaaehtoisesti uudestaan – ilman kommelluksia.

Hauskaa simulaattorissa oli se, että (kuten oikea liikenneopettaja autossa) se muistuttaa heti, jos teen jotain väärin. Jos olen vähänkin etuajassa tai myöhässä valojen vaihdon kanssa, se muistuttaa siitä (helppo oppia oikea tekniikka!). Samoin hauskaa oli kelioloihin reagoivat nopeusrajoitusmuistutukset. Jos ajoin vähänkin yli simulaattorin päättämän sopivan nopeuden (joka saattoi olla merkittävästikin alle tielle merkityn nopeusrajoituksen), “tuulilasin” oikeaan yläkulmaan tuli vihaisenpunaisella tekstillä kehoitus vähentää nopeutta. “Loppukokeessa” ajettiin pätkä liukkaallakin, ja siellä kone suositteli (80:n rajoituksen vaikutusalueella) 40 km/h:n nopeutta. Ihan hyvä olikin, että suositteli – “loppukoe” päättyi tielle hyppäävään peuraan, eikä auto meinannut millään pysähtyä vaikka kovasti (jo tilanteen mentyä ohi) yritinkin.

Simulaattorilla on toki huonojakin puolia, ja ne kaikki liittyvät ajotuntumaan. Heti ensimmäisenä huomioni kiinnittyi siihen, että “sivuikkunat” oli simulaattorissa sijoitettu minun eteeni, ei minun sivulleni. Risteysajon (taikka kaista-ajon) harjoitteluun tällainen simulaattori ei voisi mitenkään riittää – oppisi vääränlaiset pään liikkeet. Toinen haittapuoli oli “takapuolituntuman” täydellinen puute, mikä ei tietenkään ole yllättävää. Oikeassa autossa kun yksi olennaisista aisteista on kiihtyvyysaisti (joka taitaa tulla tasapainoaistista ja tuntoaistista lähinnä), joka kertoo, onko nopeus sopiva mutkassa tai liukkaalla ajettaessa, ja simulaattorissahan kiihtyvyystunnetta ei lainkaan saa. Oli myös hankalaa saada aivot siirtymään “tehtävänsuorituksesta” “normaaliajoon” “loppukokeen” alkaessa.

Simulaattoriajoa varten varattiin puolitoista tuntia, jonka jälkeen minulla piti olla puolen tunnin tauko ennen päivän varsinaista ajotuntia. Noh, simulaattoriajo valmistui tunnissa, joten tauko olikin hieman pidempi. Vietin sen häiritsemällä toimistohenkilökuntaa, juttelemalla paikalla olleiden liikenneopettajien kanssa ja tekemällä teoriakoeharjoituksia koulun tietokoneella (mikä ei ollut aivan helppoa TheVoicen pauhatessa taustalla). Kaikki utelivat, kuinka simulaattorin koin (pitänee lähettää koululle linkki tähän kirjoitukseen). Lopulta ajotuntini vetävä opettaja tuli paikalle. Hän sitten katsoi nauhalta simulaattorin “loppukokeen” ja arvioi, että itsearvioni pimeän ajon taidostani oli realistinen.

Itse ajotunnille lähdimme ruutuparkista, jossa vasemmalla puolellani oli pakettiauto, joka tehokkaasti esti näkyvyyden muulle parkkipaikalle. Ei siinä muu auttanut kuin peruuttaa erittäin hitaasti ja toivoa, että mahdolliset muut huomaavat peruutuksen. Koulun parkkipaikalta lähdettiin lopulta kohti Puistokadun läheisiä pikkukatuja. Puutarhankadulla tein elämäni ensimmäisen taskuparkkeeraustehtävän (erittäin väljään tilaan). Siitä sitten käännyttiin Tellervonkadulle, jossa taskuparkkeerasin ahtaampaan väliin (ja pari kertaa pysähdyin kesken tehtävän odottamaan, että paikalle tulleet autot pääsevät turvallisesti ohi). Erittäin hankala oli arvioida, missä se auton perä on, mutta opettajan avustuksella siitäkin selvittiin. Lopulta ajettiin Puistokadulle ja sieltä Laajavuori-kylttejä seuraten Yliopistonkadun Harjun rinteessä olevalle parkkipaikalle, jossa tehtiin vielä ruutuunperuutusharjoitus (mitä hieman monimutkaisti sen, että ruudun viereiseen autoon tuli kesken tehtävän porukkaa, joka ajoi pois ennen kuin sain auton paikalleen asti. Parkista tehtiin poikkeuskäännös Yliopistonkadulla, jotta pääsimme Gummeruksenkadulle, ja sieltä ajeltiin Agoralle ilman kummallisempia tapahtumia. Tosin taisin huomata hieman myöhään, että meille vaihtui Rantaväylän risteyksessä vihreä – taustapeilistä huomasin, kun takana oleva autoilija heilutti käsiään turhautuneena :)

Seuraava teoriatunti tänään työpäivän jälkeen, ja seuraava ajotunti huomenna aamulla. Niiden jälkeen on kaksi teoriatuntia ensi viikon alussa, ja teoriakoe keskiviikkona iltapäivällä, mutta ei enempää valmiiksi varattuja ajotunteja. Opettaja neuvoi, että varataan loput ajotunnit vasta sitten, kun tiedetään ajokokeen ajankohta.