Meksikontauti

Uppsalalainen mies sairastui sunnuntaina 23.8.2009. Hänellä oli tavalliset influenssan oireet – kurkkukipu, sairas olo, kipuja ympäri kehoa sekä kova kuume. Perjantai-iltana, televisiota katsoessaan, hänen sairautensa paheni yllättäen. Ambulanssin saavuttua paikalle mies oli jo kuollut. Mieheltä löydettiin sittemmin Meksikosta keväällä leviämään lähtenyt uusi influenssavirus A/H1N1v. (Aftonbladet 31.8.2009)

Tämä on ilmeisesti varsin tavallinen tapaus. Sairaus alkaa tavanomaisena influenssana mutta pahenee yllättäen kolmen–viiden päivän päästä. Tällöin influenssavirus on käynnistänyt keuhokuumeen, joka on tässä uudessa taudissa erittäin aggressiivinen. Potilas kuolee – tai jos sai apua tarpeeksi ajoissa, joutuu teho-osastossa hengityskoneeseen – usein alle vuorokaudessa oireiden pahenemisesta. (WHO pandemic briefing note #13)

Meksikontaudin kuva poikkeaa tavanomaisesta influenssasta myös muilla tavoin. Hämmentävää on, että se tuntuu tappavan mielellään nuoria ihmisiä (ks. esim. tämä CDC:n kaavio; CDC media transcript 20.10.2009), ja vaikka monia riskiryhmiä onkin tiedossa, yllättävän moni vakavan taudin saaneista on ollut ennastaan perusterve (CDC media transcript 9.10.2009).

Ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin: tällä hetkellä sairaalahoitoa näyttää tarvitsevan n. 3 % potilaista; kuolleisuus näyttäisi olevan 0,005 % (Baker ym, Eurosurveillance, 27.8.2009) Näillä luvuilla voidaan arvioida, että jokaisen suomalaisen tuttavapiirissä on ihmisiä, jotka joutuvat tämän influenssan takia sairaalaan, mutta kuolemia tuskin tulee Suomessa tuhatta enempää.

Oman hengen ja terveyden vuoksi ei siis ole syytä pelätä. Riskiryhmien on syytä hankkia rokotus, ja jokaisen on fiksua pysyä kotona ollessaan sairas. Muutoin – tässä ei ole kyse maailmanlopusta. Kummallinen sairaus tämä kuitenkin on, mielenkiintoinen seurattava.

Yksi vaara tässä pandemiassa on: ihmiset oppivat, että pandemiavaroituksia ei kannata ottaa tosissaan. Se on virhe: seuraava tauti saattaisi hyvinkin olla joukkotappaja. Tai sitten ei. Mutta toisaalta – jos viranomaiset soittaisivat hälytyskelloja vasta sitten, kun hyvin leviävä tauti osoittautuu yleisvaaralliseksi, alettaisiin heitä syyttämään liian hitaasta reaktiosta. Damned if you do, damned if you don’t.

Ehkä kaikista fiksuin tapa ottaa tämä tauti on harjoituksena: saamme suhteellisen turvallisissa mutta todentuntuisissa oloissa harjoitella ja testata pandemianhallintaprosessiamme. Se on hyvä.

(Muuten: se on influenssa, ei flunssa. Ihan eri taudit.)

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>