Autoilu on kallista

Laskeskelin tuossa juuri, että suoraan autoiluun olen laittanut nyt (maksuperusteisesti laskettuna) 3.559,36 euroa. Siitä 1.676 euroa on ajokortin kustannuksia (jotka siis jakautuvat koko ajouran kustannuksiksi), 1.600,17 euroa on tämänhetkisen auton pitkävaikutteisia kuluja (ostohinta, tarvikkeet ym.) ja 283,19 euroa on lyhytvaikutteisia kuluja (bensiini, pysäköinti, vakuutukset, auton viranomaismaksut). Kun olen ajanut tuolla autolla n. 500 km, kilometrikustannus nousee korkeaksi, riippuen toki paljon laskutavasta: 712 snt/km (kokonaiskustannus), 71 snt/km (jaksotettu kustannus: ajokortti 40 v, auton pitkävaikutteiset 2 v) taikka 57 snt/km (lyhytvaikutteiset kustannukset). Todellinen marginaalikustannus lienee noin 25 snt/km (vakuutukset ja verot suoriteperusteella sekä bensat; ei ota huomioon huolto- ja korjauskuluja).

Olen ajellut lähinnä kaupungissa – vain pari kertaa olen uskaltautunut maantielle. En nimittäin halua lähteä pidemmille reissuille ennen kuin auto on saanut huoltoa. Siksi ei liene yllättävää, että karkea kulutusarvo on 10 litraa satasella, eli tämän Samaran normaali kaupunkikulutus. Arvio on karkea, koska en tajunnut ottaa auton ostettuani ylös kilometrilukemaa, mutta jotain 500 km on tullut ajeltua.

Kävin eilen näyttämässä Ibidmobiilia Oilboysin Keljon korjaamolla kustannusarviota varten. Autossa on puolisen tusinaa vikaa, joita korjaamon nuorukaisen kanssa katseltiin, plus haluan teetättää siihen määräaikaishuollon. Saan kustannusarvion ensi viikolla, kunhan pomo palaa töihin ja tarvittavien osien (mm. kuljettajan penkki – rikoin sen ihan itse varomattomuuttani, muut olivat jo ostohetkellä autossa, vaikka en niitä silloin huomannutkaan) hinta selviää, mutta tyyris satsi se tulee olemaan – nuorukaisen karkea arvio oli 800 euroa.

Karkea arvio sai minut tolaltani, mutta en sitä tajunnut itse tilanteessa. Ajoin korjaamolta ensin Prisman ABC-automaatille tankkaamaan ja sieltä töihin Agoraan (pienen lenkin kautta). Ajoni oli kovin kulmikasta, ja vasta siitä tajusin, että taisin olla järkyttynyt. Loppumatkasta, Vapaudenkadun alamäessä Lounaispuiston kohdalla jouduin tukalaan tilanteeseen, kun en ollut varustautunut edessäni ajaneen auton kääntymiseen vasemmalle joten ajoin varsin kovaa – tosin rajoituksen mukaisesti &ndash ja voimakas jarrutukseni meni lukkojarrutukseksi kaikkine siihen liittyvine spektaakelimaisine efekteineen. Olen aika ylpeä siitä, että osasin käyttää rattia ja jarrua niin, että auto ei yrityksistään huolimatta kääntynyt poikittain. Noh, edelläni ajanut auto syystä tai toisesta keskeytti kääntymiseen valmistautumisen (nolottaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että kaveri katsoi peiliin ja arveli minun tulevan perästä läpi) ja ajoi suoraan, mikä laukaisi tilanteen. Edelläni ajanut auto kääntyi Hannikaisenkadulle seuraavasta risteyksestä.

Näitä tilanteita tuntuu sattuvan aika usein. Lohduttavaa on muistella autokoulun teoriatunnilla esitettyä väitettä, että kokenutkin kuski tekee virheen kerran kahdessa minuutissa – ja se muistutus, että jos joskus tuntuu, että ei tee enää lainkaan virheitä, niin se on pelottava merkki (niitä ei enää itse huomaa).

Ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin koeajon jälkeen maantiepätkälle, oli torstaina 19.2. Ajoin iltapäivällä joskus neljän jälkeen Mattilanniemestä Rantaväylälle ja sieltä nelostien kautta Palokkaan. Ruuhka oli karmea, ja jono mateli satasen alueella kahdeksaakymppiä. Palokanorren hidastuskaistalla jouduin yhtäkkiä jarruttamaan noin 20–30 km/h vauhtiin kauan ennen kuin tieolosuhteet sen vaativat – nimittäin koko ramppi oli tukossa autojonosta, joka mateli ryömittämisvauhtia. Pysähdyin itse jonon päähän, joka silloin sijaitsi kaistan päässä, ja takanani oli useita autoja. Hirvittää ajatella, minkälaista moottoritieltä poistuminen oli niille, jotka tulivat liittymän kohdalle jonon tukkiessa hidastuskaistankin! Noh, matelemalla päästiin liikenneympyrään asti, joka oli yllättäen tyhjä autoista, vaikka kaikilla ympyrääntuloteillä olikin karmea jono. Tämän salaisuus oli joukko liikenteenohjaajia, jotka huolehtivat siitä, että kaikista suunnista jono vetää, vaikkakin hitaasti. Ihmettelin vähän, miksi näin kova ruuhka, mutta kotiin tultuani sain kuulla, että Palokan Kodin Terra avattiin juuri tuona päivänä.

Eilen olisi ollut autokoulun järjestämä liukkaanradan päivä, jonne kaksi tuttuani ja myös erään lukemani blogin kirjoittaja kuulemma menivät. En itse uskaltautunut vielä maantiematkalle Ibidmobiilin kanssa (enkä oikeastaan halunnut esitellä toistaiseksi korjaamatonta autoani entisille opettajilleni!), joten jätin sen reissun väliin. Harmittaa kyllä vähän.

Jos muuten haluatte tosioloissa testata liukkaan kelin taitojanne, niin menkääpä liukkaalla (mielellään lumisateessa) Keskussairaalantielle (keskustan suuntaan) ja kääntykää sieltä Länsi-Päijänteentielle. Sitä käännöstä en ole kertaakaan saanut menemään puhtaasti. Siinä onneksi käännytään nuolivirheillä, joten tilaa mokailuun on ihan kivasti.

7 thoughts on “Autoilu on kallista”

  1. Auh, 800 e huolto 1600 e maksaneeseen autoon on aikamoinen summa. Huollatin Poloa viime vuonna myös 800 eurolla, mutta kun auto maksoi yli 11 ke, vertailukohden on vähän eri.

    Pakko ihmetellä, että miten sait hajotettua autosta penkin?! :o

  2. Auton hinta oli 1500 euroa. Pidän sitä tosin oikeasti n. 5000 euron arvoisena, kun jätetään huomiotta Ladan “merkkialennus”.

    Penkin selkänoja vääntyi, kun nojasin siihen vähän liian voimallisesti. Yllätyin selkänojan huonosta kestävyydestä kyllä, mutta osaanpa nyt varoa.

  3. Mä en oikeastaan ymmärrä ajattelua että kun se auto maksoi enemmän niin korjauksetkin saa maksaa enemmän. Eikö sen pitäisi olla päin vastoin – halvemmalla autolla jää enemmän rahaa korjauksiin (ja varmaan niitä vikojakin on enemmän korjattavaksi), ja toisaalta kalliimpi auto saa sitten olla parempilaatuinen.

    Toki ymmärrän, että jossain vaiheessa korjaaminen tulee kalliimmaksi kuin auton vaihtaminen ja että se tulee aikaisemmin vastaan halvalla autolla. Toisaalta tämä samara oli ainakin Keski-Suomen markkinoilla varsin uniikki kappale, en koeajanutkaan muita kun ei kunto–ikä–hinta-perusteella ollut tarjolla vaihtoehtoista, samantasoista autoa. Vaihtoehdot olivat joko reilusti kalliimpia tai reilusti huonompia. Tällä autolla tuo “kannattaa vaihtaa” -kynnys on reilusti tuota 800 euroa korkeammalla.

  4. Joo en mä sitä suoranaisesti tarkoittanut, että saisi maksaa enemmän kalliimmalla autolla. Aika hirveesti rahaa 800 e on huollosta, mut pointtina oli lähinnä ajatus siitä, että jos sijoittaa kaikki pennosensa ei hirveen kalliseen autoon niin suhteellisesti siihen nähden korjaus maksaa paljon. Jos taas kaikki pennoset ei menneet, niin sittenhän auto ei silti vielä maksanut hirveästi vaikka korjaushinnan laskee mukaan. Äh oliko tässä nyt mitään järkeä… xD

    Ja no, sulla oli oikeesti korjattavia kohtia, mulla tuo oli 4 vuoden määräaikaishuolto plus takaa jarrulevyt piti vaihtaa kun oli vähän liian vähän jarruteltu niin olivat aika hyvässä ruosteessa. Nyt pitäisi taas viedä vuosihuoltoon, saas nähdä mitä kustantaa. Syytä ois maksaa aika paljon vähemmän, kun viime vuonna vaihtui vaikka mitä osaa hulto-ohjelman mukaisesti. Uh. ei oo halpaa ei.

  5. Tärkein syy tuolle hintaluokalle oli se, että en halunnut kovinkaan paljoa velkaantua lisää. Tuon Samaran sain hankittua ottamatta lisävelkaa, ja se onkin jo omissa nimissäni. Velan kanssa ostokykyä olisi ollut jonnekin 7.000 euroon asti, jolla olisi saanut jo parempimaineisiakin merkkejä – mutta huonommilla kilometri- tai ikäluvuilla. Oikeasti olisin halunnut ostaa uuden pikkuauton (Aygo, Getz tms) mutta sen osamaksut olisivat olemassaolevien velkojen kanssa olleet jo liikaa.

    Tuossa huoltopaketissa on 90.000 km:n määräaikaishuolto, penkin vaihto, takaluukun lukon vaihto ja muutama pienempi korjaus. Ne pienemmät pystyisi varmaankin tekemään itsekin jos jaksaisi opetella, ja saattaahan sen jaksaa jos ne osoittautuvat merkittäväksi osaksi tuota hintaa. Mutta odotellaan nyt että firman omistaja saa laskettua mulle sen virallisen kustannusarvion (perjantainen nuorukainen vain arvaili penkin hintaa).

  6. Tuon hintaluokan auto sopisi parhaiten Tee-se-itse -miehelle. Jos et ole sellainen, yritä löytää joltain pikkukorjaamolta itsellesi henkilökohtainen luottomekaanikko, joka tekee sen puolestasi.

    Tietoa tällaisesta voi saada vain puskaradion kautta jututtamalla muita samanlaisen auton omistajia, joten siihen voi mennä aikaa. Mutta se kannattaa, luottomekaanikko säästää jatkossa aikaasi ja vaivaasi.

    T: nimim. Volvo vm. 1991 tyytyväinen omistaja.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>