Ajoraportti

Ajolupa on nyt ollut kaksi viikkoa, ja auto (sininen Lada Samara, 90.000 km, vuosimallia 2001) melkein yhtä kauan. Olen ajanut keskimäärin joka arkipäivä vähintään kaksi parinkymmenen minuutin ajoa.

On tämä melkoinen riesa. Jos en olisi ottanut projektikseni autolla ajamisen oppimisen, olisi auto jäänyt kyllä ostamatta ja ostettukin auto helposti parkkiin. Ajaminen on stressaavaa, eikä se merkittävästi tuo lisäarvoa arkirutiineihini verrattuna julkiseen liikenteeseen. Noh, kortti tulikin hankittua lähinnä poikkeustarpeita varten, ja nämä nykyiset ajot ovat sitä välivaiheen “itsenäistä harjoittelua”.

Kerran olen joutunut vähältä piti -tilanteeseen. Lähestyn noin 30 km/h:n nopeudella (rajoitus 40 km/h) Rautpohjankadun ja Keskikadun risteystä Rautpohjankadun suunnasta. Muista suunnista autot antavat, ihan oikein, minulle tietä, enkä erityisesti hidasta lisää. Risteyksessä jo ollessani huomaan, että suojatielle, jonka aion ylittää risteyksestä poistuessani, ryntää kaksi nuorta miestä. En ollut heihin kiinnittänyt aiemmin huomiota, joten en osaa sanoa, kyttäsivätkö ylitystilaa vai tulivatko siihen yllättäen. (Myöhemmin olen kyseisestä paikasta ajanut useasti ja olen huomannut, että kyseisen suojatien havainnointi on risteykseen tultaessa hankalaa.) Samalla kun painan jarruni lukkoon, toinen miehistä huomaa minut ja nappaa kaveristaan kiinni. Autoni puoltaa hieman lukkojarrutuksessa heihin päin mutta pysähtyy noin metrin päähän miehistä. Jarrutusmatka on yllättävän pitkä! Takana tullut pakettiauto ei sentään osu perääni. Päästän miehet suojatien yli, ja jatkan matkaa. Vasta työpaikalla rupeaa hirvittämään.

Autoni renkaat ovat näyttäneet alipaineisilta, mutta rengaspaineen tarkistaminen ja korjaaminen aiheutti minulle yllättävän paljon työtä. Helpoiten olen päässyt Keljon Prisman automaattiaseman ilmapisteelle, mutta sen rengaspainemittari on rikki. Ostin sitten Biltemasta viiden euron taskumittarin, ja lopulta tänä aamuna sain rengaspaineet kuntoon. Samalla selvisi, että alipainetta oli ollut ihan liikaa.

Auto on katsastettava viimeistään huhtikuun loppupuolella. Sitä ennen aion käyttää sen 90.000 kilometrin määräaikaishuollossa, varmaankin heti kuun vaihteessa palkkapäivän jälkeen. Auton peltien pienille ruostevaurioillekin pitää tehdä jotain – toivottavasti ei löydy mitään pahaa piilevää ruostetta (en sitten saanut aikaiseksi viedä autoa testiin ennen hankintaa, mitä olen tässä kiroillut). Autossa on myös pikkuvikoja, mutta ei mitään hälyttävää.

Tänään opin taas käyttämään nelosvaihdetta kaupunkinopeuksissa (50 km/h ja yli). Autokoulussa se opetettiin, mutta Samaralla tuntui aluksi, että 60 km/h on alin, mitä voi nelosella ajaa. En sitten tiedä, onko kyse vain omasta tottumisestani autoon, että saan sen menemään viittäkin kymppiä nelosella.

Kotitalon parkkipaikkaa jonotan. Odotellessa olen kokeillut erilaisia kadunvarsiparkkeerauksia ja ihmetellyt muiden parkkeeraussotkuja. Yliopisto on jo toimittanut minulle henkilökunnan pysäköintiluvan.

Seuraavassa Ibidmobiili:
Ibidmobiili

Ja malli siitä, kuinka Suomessa ei ole laillista pysäköidä:
Pysäköintivirhe

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>