Ympyrää kiertämässä

Tänään aamulla kello 8 istun autokoulun taukotilassa juomassa kahvia, kun minulle aiemmin tuntematon opettaja huutaa nimeni. Tilanne on hieman yllättävä, sillä luulin varanneeni tunnin minua torstaiaamuna opettaneelle opettajalle, mutta väliäkö sillä – tätä opettajaa on Niobe kehunut, ja olisihan minulla ollut joka tapauksessa huomenna hänen tuntinsa. Vain pikkuinen ongelma – en saanut yöllä ajoissa unta, joten yöunta minulla oli vain neljä tuntia takana.

Ajelimme liikenneympyröitä (tai kiertoliittymiä, miten vain) metsästäen reittiä Kilpisenkatu – Hannikaisenkatu – Vapaudenkatu – Tourulantie – Vapaaherrantie – Merasin – Vasarakatu – Palanderinkatu – Varikontie – Suluntie – Laukaantie – Lohikoskentie – Ukonniementie – Seppäläntie – Vasarakatu – Merasin – Vapaaherrantie – Tourulantie – Vapaudenkatu – Kalevankatu – Yliopistonkatu – Kilpisenkatu – Kauppakatu – Seminaarinkatu – Minna Canthin katu – Hannikaisenkatu – Kilpisenkatu. Sammuttelin moottoria tällä kertaa hieman harvemmin, mutta Lohikoskentien ja Seppäläntien risteyksen valoihin sammutin kahdesti (ja takanani ollut auto ampaisi heti ensimmäisessä turvallisessa paikassa ohi). Loppumatkalla harjoittelimme vähän hankalia kaistavalintojakin.

Väsymys näkyi selvästi siinä, että olin hieman ärtyisä ja sisäänpäinkääntynyt – kaikki liikenevä huomio keskittyi liikenteeseen ja ajamiseen, joten otin aika huonosti vastaan muuta kuin suoraan kyseiseen liikennetilanteeseen liittyvää ohjeistusta (opettaja yritti opettaa minulle keinoja, joilla tunnistan auton oikean reunan etäisyyden kaistan reunasta, mutta ei riittänyt puhti minun aivoilllani sen oppimiseen). Käsittääkseni ajo meni kuitenkin aika hyvin, ja tunnin loppuarviokin viittaisi siihen suuntaan. Eihän sitä väsyneenä pitäisi ajaa, mutta nyt ainakin tiedän, miten väsymys minuun vaikuttaa (ja parempi se on oppia nyt kun vieressä istuu jarrullinen opettaja:).

Iltapäivällä oli teoriatunti, jota piti sama opettaja kuin keskiviikkona. Tällä kertaa opettaja oli ilmeisesti terveempi sillä tunti oli ihan oikea oppitunti eikä lukukerho. Suurin osa ajasta meni ajon suunnittelusta keskustelemiseen – saimme tuntitehtävänä suunnitella reitti Jyväskylästä maailman suurimmalle puukirkolle. Lopputunnista puhuttiin tilannenopeudesta. Nuoret naureskelivat, kun kuskin paikalla istuneen törmäystestinuken pää lensi videolla puuhun tömänneen auton takapenkkien yli, mutta minua kuvotti.

Huomenna kello 9 taas ajetaan. Menen kohta nukkumaan, jotta olen aamulla virkeä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>