Tiedättehän mitä tarkoitan

Ehdokasnumerot tulivat tänään. Oma numeroni on 429. Muistakaahan äänestää myös varjovaaleissa, käytössänne on ääni päivässä riippumatta siitä, missä asutte.

Tiede on ainoa luotettava keino saada yleispätevää tietoa mitattavasta todellisuudesta. Toisaalta on paljon sellaisia mitattaviakin väitteitä, joiden todenperäisyydestä ei ole luotettavia tutkimuksia. Viime aikoina tämä problematiikka on puhututtanut eräissä piireissä, kun on keskusteltu hyväksyttävistä terveyden- ja sairaanhoitomenetelmistä.

Sitä joko vihaa tai rakastaa. Niinpä sillä on monta nimeä: vaihtoehtohoidot, uskomushoidot, huuhaa, täydentävät hoidot, luontaishoidot, … Millä nimellä tätä nyt kutsuisi… tiedätte kyllä, mitä tarkoitan, Echinaforcea, homeopatiaa, vyöhyketerapiaa, jne jne jne.

Esimerkiksi homeopatia. Se on vaihtoehtohoitomuodoista sikäli poikkeuksellinen, että sen taustateoria on melko selvää huuhaata. Silti en sulje pois sitä vaihtoehtoa, etteikö se voisi ehkä joissakin tapauksissa toimia jollakin muulla mekanismilla – vaikka olen sen suhteen aika skeptinen. Jos nyt kuitenkin hetkeksi oletan, että homeopatialla on ne vaikutukset kuin sillä väitetään olevan, niin ongelmat eivät lopu siihen: homeopatia on ymmärtääkseni oireenmukaista hoitoa eli jos potilas ei koe olevansa sairas, häntä ei pidä homeopatian mukaan hoitaa. Itseäni tämä hirvittää ns. hiljaisten tappajien takia: koululääketiede tuntee monia hitaasti eteneviä sairauksia ja oireyhtymiä, jotka tulevat oireisiksi vasta silloin, kun on käytännössä liian myöhäistä. Olisikin mielenkiintoista tietää, minkälaisessa suhteessa puhtaasti homeopatialla hoidettujen henkilöiden kuolleisuus on koululääketieteen mukaisesti hoidettujen kuolleisuuteen.

Jokainen hoitakoon itseään kuten haluaa, mutta kun ryhdytään pohtimaan, minkälaisia hoitoja saa myydä muille taikka millaiset hoidot ansaitsevat julkisen vallan tukea, ruvetaan puhumaan politiikkaa.

Oma mielipiteeni on, että ensisijaisesti hoidon pitää perustua tieteellisesti tutkittuihin menetelmiin. Valtaosa näistä menetelmistä kuuluu ns. koululääketieteeseen, ja niistä voi lukea esimerkiksi Duodecimin käypä hoito -suosituksista. Osa tutkituista menetelmistä ovat joko huonoja taikka huonosti tunnettuja. Monet niistä saavat kannatusta vaihtoehtolääkityksestä kiinnostuneilta ihmisiltä.

Jos tutkittua hoitoa ei ole, se ei auta tai se tuottaa enemmän vahinkoa kuin hyötyä, on aika harkita, voidaanko sairauden kanssa elää tai onko syytä riskeerata sellaisiin hoitoihin, joiden toimivuutta ja haittapuolia ei tunneta. Monet vaihtoehtohoidot voivat tällöin hyvinkin olla järkeviä testattavia, ja jotkut ovat kokeneet saaneensa niistä apua.

Sairauksien ennaltaehkäisyssä tilanne on periaatteessa sama kuin sairauden hoidossa, mutta siellä tutkimustieto on usein reilusti epävarmempaa ja tulkinnanvaraisempaa, joten tila vaihtoehtohoidoille on vastaavasti suurempi.

Minusta tässä on seuraavanlaisten poliittisten linjausten paikka: a) vaihtoehtoisten hoitomuotojen tutkimukseen on panostettava myös julkista rahoitusta painottaen niitä hoitoja, joista on positiivisia onnistumistarinoita; b) hoitomenetelmiä pitää pyrkiä tuomaan valtavirtakäyttöön sitä mukaa kun positiivista tutkimusnäyttöä tulee; c) hoitomenetelmiin, joista tutkimusnäyttö on negatiivinen tai se puuttuu, pitää suhtautua nuivasti.

3 thoughts on “Tiedättehän mitä tarkoitan

  1. Hmm… eikö tiede voi tuottaa tietoa muustakin kuin mitattavista asioista? Tai muunkinlaista tietoa kuin yleispätevää tietoa?! Asiaa pitää pohtia…

  2. Tietoa ei ole olemassakaan. On vain mittausdataa ja teorioita. Teoria voi olla tarkka tai epätarkka, ei koskaan tosi tai epätosi.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>