Tehy-laista

[Edit: Vähäisiä PeVL:ään liittyviä korjauksia 13.11.2007]

Sanottakoon aluksi, että kuulun oman työpaikkani ammattiyhdistykseen, ja olen pitänyt ammattiliittoni toimintaa tietyissä asioissa anteeksiantamattoman lammasmaisena. Suhtaudun suopeasti AY-toimintaan ja työtaistelutoimenpiteisiin.

Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että sairaanhoitajilla on oikeus hakea parasta työehtosopimusta myös työtaistelun keinoin. Työtaistelun tarkoitus on yleensä aiheuttaa työnantajalle taloudellista tai imagollista tappiota ja näin saada työnantaja maksamaan parempaa palkkaa ja antamaan paremmat työehdot. Siinä määrin kuin Tehyn työtaistelu rajoittuu tähän, minulla ei ole huomauttamista. Kirjoitukseni koskeekin vain sitä osaa Tehyn työtaistelusta, jossa aiheutetaan vakavia henkilövahinkoja.

Keskustelu siitä, kumman tahon (työntekijä- vai työnantajapuoli) syytä rajoittamattoman työtaistelun aiheuttamat kuolemantapaukset tulisivat olemaan, on aika turhaa. Se on vähän sama kuin jos pariskunta kinastelisi, kumman vastuulla raskauden ehkäisy on. Asiaa tosin ehkä joutuu useampikin käräjäoikeus ensi vuoden puolella pohtimaan ottaessaan kantaa lukuisiin kuolemantuottamussyytteisiin, mutta sitä ennen kysymys on hedelmätön.

Tässä työkiistassa on kyse ihmishengen hinnasta. Periaatteessa suomalainen yhteiskunta lähtee siitä, että ihmishenki on mittaamattoman arvokas. Tällä mittarilla arvioituna sairaanhoitajilla ja lääkäreillä on moraalinen oikeus kahmia ihmiskunnan varallisuudesta ihan niin paljon kuin haluavat. Sairaanhoitajat ovat itse asiassa arvioineet ihmishengen varsin huokeaksi vaatiessaan niinkin vaatimatonta korotusta kuin he ovat vaatineet.

Kyse on myös yhteiskunnan perustasta. Ylin valta yhteiskunnassa kuuluu kansalle, joka käyttää tuota valtaa vaaleilla valittujen edustajiensa kautta. Käytännössä tuo kansan valta keskittyy tavallisesti eduskunnan (enemmistön) luottamusta nauttivalle hallitukselle. Jos nyt hallitus, niin kuin sen mielestäni kuuluukin, arvostaa ihmishenget mittaamattoman arvokkaiksi, se on pakkoraon edessä. Tavalla tai toisella hoidon on jatkuttava. Jos hallitus taipuisi tässä tilanteessa hoitajien ukaasiin, olisi se signaali siitä, että hallituksen ja sitä myöten kansan ote vallasta on heikko. Jos kohta sairaanhoitajien vaatimus onkin oikeutettu, pian vaatimuksia esittäisivät ketkä tahansa, jotka pystyvät jotenkin pitämään ihmishenkiä käsissään. Avoimia valtakirjoja kirjoittaa oma palkkashekkinsä sataisi taivaalta.

Siksi julkinen valta ei voi noin vain suostua sairaanhoitajien vaatimukseen nyt, kun sitä on tehostettu tavalla, joka uhkaa ihmishenkiä. Jos Tehy olisi tyytynyt tavanomaiseen lakkoon tavanomaisine suojelutöineen, olisi tämän syksyn poliittisessa ilmapiirissä ollut helppo tehdä Tehyn haluama sopimus, siitäkin huolimatta, että tuollainen työtaistelutoimenpide on aiemmin osoittautunut Tehylle varsin tehottomaksi. Valitsemalla kovat painostuskeinot Tehy on pakottanut julkisen vallan sellaiseen nurkkaan, että tämän on pakko vastata kovin keinoin.

Julkisen vallan valitsema keino on väliaikainen laki (hallituksen esitys HE 153/2007 vp), joka antaisi valtiolle oikeuden määrätä työtaistelutoimenpiteenä irtisanoutuneen hoitajan (ja tarvittaessa myös muita hoitajia) tekemään potilasturvatyönä viikon kerrallaan potilaiden hengen ja terveyden kannalta välttämättömiä hoitotöitä. Määräys työhön voitaisiin antaa myös sitä vastustavalle hoitajalle tietyin poikkeuksin, ja määräystä voitaisii tehostaa uhkasakolla. Potilasturvatyöstä hoitaja saisi 30 % tavanomaista parempaa palkkaa (ja jos hoitaja määrätään muun työnantajan palveluksesta tähän työhön, palkka on ainakin 20 % parempaa kuin hän saa nykyisessä työssään). Perustuslakivaliokunnan enemmistö on katsonut (PeVL 15/2007 vp), että pienin täsmennyksin ja muutoksin laki voidaan säätää tavallisena lakina.

Lain jälkeen työtaistelu rajautuu normaaliin lakkoon verrattavaksi toimenpiteeksi. Julkinen valta pääsee neuvottelemaan ilman kiristyksen ilmapiiriä, ja tämän jälkeen Tehyn kannalta edulliseen lopputulokseen on helpompi päästä.

Edellä esitetyin perustein pidän lakia tarpeellisena.

Sinänsä olen tyrmistynyt siitä, että tilanteeseen sopivaa lakia ei ole jo vuosia sitten säädetty ja pistetty kassakaappiin muhimaan kuten muille poikkeustilannelaeille on tehty. Tämä laki on nyt laadittu älyttömän hätäisellä aikataululla, ja on ongelmallista, että perustuslakivaliokunnan kuulemilla asiantuntijoilla oli vain tunteja aikaa tutustua lakiesitykseen. Tilannekohtaiset lait ovat muutenkin kyseenalaisia, lain pitää olla yleistä eikä yksityistä. Tästä tilanteesta onkin otettava opiksi ja ryhdyttävä laatimaan yleistä lakia vastaavien tilanteiden varalle — kukaan tuskin on niin naivi että uskoo, ettei tilanne tule toistumaan.

Lakia on luonnehdittu pakkotyölaiksi ja potilasturvatyötä orjatyöksi.

Perustuslakivaliokunnan enemmistö oli sitä mieltä – ja yhdyn heidän kantaansa – että Tehyn käyttämä joukkoirtisanoutuminen on käsitettävä työtaistelutoimenpiteenä. Tämä tarkoittaa, minun mielestäni, että joukkoirtisanoutuminen olisi tässä tilanteessa katsottava lakkoon verrattavaksi toimeksi, ei aidoksi haluksi irtautua julkisen vallan tarjoamasta työpaikasta.

Eduskunnan käsittelyssä oleva laki ei kovin laajasti puutu ihmisen normaaliin oikeuteen päättää työpaikastaan. Vastoin tahtoa annettavat työmääräykset kohdistetaan perustuslakivaliokunnan kannan mukaan ensisijaisesti vain niihin, joiden irtisanoutuminen on osa Tehyn työtaistelutoimenpidettä, ei aito halu vaihtaa työpaikkaa.

Kansainvälisen työjärjestön pakollista työtä koskeva sopimus vuodelta 1930, joka sitoo Suomea, rajaa käsitteen “pakollinen työ” ulkopuolelle työn ja palveluksen, jota vaaditaan force majeure -tapauksissa — — sekä yleensä kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka vaarantavat tai uhkaavat vaarantaa koko väestön tai sen osan olemassaoloa tai säännöllistä toimeentuloa. Hallitus katsoo, ja olen samaa mieltä, että äkillinen suuren joukon ihmisen henkeä vakavasti uhkaava työtaistelutoimenpide vaarantaa väestön osan olemassaoloa.

Orjuus tarkoittaa omistusoikeutta tai vastaavaa oikeutta toiseen ihmiseen (ks. esim. orjuutta koskeva sopimus vuodelta 1926 ja vuoden 1959 lisäsopimus). Siitä ei tässä ole kysymys.

Jos joku haluaa väitellä kanssani aiheesta (esimerkiksi kommenttiosastolla), hän lukekoon ensin lakiehdotuksen, siitä käydyn lähetekeskustelun, siitä annetut valiokuntien lausunnot ja mietinnöt sekä päätöskeskustelun (siinä määrin, kuin niitä on valmiina). Linkit asiakirjoihin löytyvät eduskunnan sivuilta.

Toivon, että Tehy ja kuntatyönantaja pääsevät molempia osapuolia tyydyttävään sopimukseen.

4 thoughts on “Tehy-laista”

  1. “Jos kohta sairaanhoitajien vaatimus onkin oikeutettu, pian vaatimuksia esittäisivät ketkä tahansa, jotka pystyvät jotenkin pitämään ihmishenkiä käsissään. Avoimia valtakirjoja kirjoittaa oma palkkashekkinsä sataisi taivaalta.”
    Käytät tuolla aikaisemmin tämän työriidan yhteydessä myös sanaa “kahmia”. Tämä argumentaatio on todella valitettavaa. Sinun pitäisi mennä terveyskeskuksen vuodeosastolle tai keskussairaalan osastolle opiskelemaan sitä, kenelle ihmishenki on oikeasti tärkeä ja kenen toimet sitä oikeasti uhkaavat. Suomessa eivät suorittavan tason työntekijät kirjoittele itselleen avoimia palkkashekkejä. Nämä kirjoittelijat löytyvät vallan muualta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>