Romaanit versus jännitys

Tämänaamuisessa Keskisuomalaisessa oli lueteltu syksyn kirjauutuudet. Silmään pisti kirjojen luokittelu:

  • Romaanit
  • Runot ja aforismit
  • Novellit ja esseet
  • Käännöskirjallisuus
  • Kotimainen jännitys
  • Ulkomainen jännitys

Olen ymmärtänyt, että romaani on pitkä, suorasanainen, sepitetty kertomus. Ymmärrän hyvin, että romaanien rinnalle nostetaan runot (ei suorasanaisia), aforismit (ei pitkiä eikä kertomuksia), novellit (ei pitkiä) ja esseet (ei sepitettyjä). On myös ymmärrettävää, että omaksi kategoriakseen nostetaan käännöskirjallisuus.

Mutta jännitys? Eikö jännityskirjat ole pitkiä? Ovat. Eivätkö ne sitten ole suorasanaisia? Ovat ne. Sepitettyjä? Toki. Kertomuksia? Käsittääkseni.

Jännityskirjat lienevät jännittäviä. Kun kerran jännitys erotetaan romaaneista, pitää kai päätellä, että romaanit ovat ei-jännittäviä.

Noh, näsäviisastelu sikseen. Pystyn keksimään kaksi mahdollista syytä erottelulle.

Erottelu voi olla markkinointikikka. On paljon ihmisiä, jotka lukevat jännitystä mutta eivät muuta kirjallisuutta. Erottamalla jännitys omaksi kategoriakseen, tehdään jännityksen löytäminen helpoksi, eikä asiakas erehdy niin helposti kirjaan, josta ei pidä. Toisaalta, olettaen että ei-jännitys on oikeasti luettavaa kirjallisuutta, erottelu vähentää todennäköisyyttä siihen, että jännityksenlukija löytää ja oppii pitämään muustakin kirjallisuudesta.

Erottelu voi olla myös snobismia. Jännitys ei ole Oikeaa Kirjallisuutta. Jännityksen luokitteleminen romaanien kanssa samaan luokkaan on loukkaus Oikeaa Kirjallisuutta kohtaan.

Minä kuulun siihen porukkaan, joka vierastaa Oikeaa Kirjallisuutta. Voisi olla ihan hauska ajatus valita tuosta Romaanien listasta muutama kirja syksyn aikana luettavaksi ja täällä arvioitavaksi.

Teenpä niin. Kerron sitten, mitä tykkäsin.

Valitsen seuraavat kirjat:

  • Hanna Hauru: Utopia eli erään kylän tarina, Like (elokuu).
  • Anu Kaipainen: Vihreiksi poltetut puut, WSOY (julkaisuajankohta ei tiedossa).
  • Timo Malmi: Puolueen lemmikki, Atena (syyskuu).
  • Heikki Turunen: Pohjoinen ulottuvuus, WSOY (julkaisuajankohta ei tiedossa).
  • Tuija Välipakka: Maailman vahvin tyttö, Gummerus (syyskuu).

3 thoughts on “Romaanit versus jännitys”

  1. Siis kun luin niin tuntui ihan oudolta ei ollut hyvää luettavaa.
    t. tttttttaaaaaaaarrrrrrjaaaaaa <3

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>