Avioliitto ja lahjaverotus

TL;DR: Pitäkää puolisoiden rahat erillään. Yhteisten ja puolisoiden henkilökohtaisten menojen maksaminen puolin ja toisin on fine, samoin yhteistili talousmenoja varten, mutta rahasiirrot puolisoiden välillä voivat tulla lahjaveron alaisiksi.

Sattuneesta syystä olen viime aikoina tutustunut aiheeseen, jota en ole pohtinut eläessäni koskaan ennen: avioliiton sisäiset rahavirrat. Naivisti ajattelin, että voisin yksinkertaistaa ongelmaa ajattelemalla, että aviopuolisoiden rahat ovat yhteiset, ovat ne kumman tahansa nimissä, mutta näin ei asia ole.

On totta, että ilman avioehtoa ja muita erityisiä rajoituksia, puolisoiden varat lasketaan yhteen ja puolitetaan avioliiton päättyessä, siis kuoleman tai avioeron sattuessa. Mutta tästä ei seuraa mitään sen suhteen, miten asiat ovat avioliiton aikana.

Avioliiton aikana kunkin puolison omissa nimissä oleva omaisuus kuuluu yksinomaan hänelle. Yhteisomistukseen hankittu omaisuus kuuluu molemmille yhteisomistuksen suhteessa. Mielenkiintoista on, että esimerkiksi puolisoiden yhteiselle tilille yhden puolison siirtämä raha ei siirry yhteisomistukseen pelkästään tämän tilisiirron nojalla, vaan omistusoikeus vaihtuu vasta, kun raha siirretään kyseisen puolison käyttöoikeuden ulkopuolelle, esimerkiksi käyttämällä johonkin yhteiseen tai toisen puolison omaan hankintaan (ks. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu 21.2.2006 06/0246/3).

Avioliitossa molemmilla puolisoilla on velvollisuus “kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.” (Avioliittolaki 46 § 1 mom.) Tämä tarkoittanee käytännössä sitä, että molempien tulee kotitöitä tekemällä ja henkilökohtaisilla tuloillaan taikka omaisuudellaan osallistua yhteiseen talouteen: kotia pitää hoitaa ja kodin tarpeet tulee tarpeellisilla hankinnoilla täyttää. Tämän lisäksi kummallakin puolisolla on velvollisuus omien tarpeittensa täyttämisen lisäksi osallistua myös toisen puolison tarpeiden täyttämiseen. Monissa tapauksissa tämä voi tarkoittaa, että parempituloinen puoliso maksaa yhteisten menojen osuutensa lisäksi heikompituloisen puolison henkilökohtaisia menoja.

Elatusvelvollisuus ei kuitenkaan tarkoita, että parempituloinen voisi yksinkertaisesti antaa rahaa heikompituloiselle ilman veroseuraamuksia. Lahjavero astuu heti kuvioon, kun yksi puoliso antaa rahaa tai omaisuutta toiselle puolisolle. Pelkästään se, että raha oli tarkoitettu kantamaan elatusvelvollisuutta, ei riitä: verotonta on vain elatus, jota vastaanottaja ei voi käyttää muuhun. Siis esimerkiksi kauppalaskun voi maksaa, mutta rahan antaminen kaupassakäyntiä varten – ainakin jos rahankäytöstä ei vaadi tilitystä – voi olla verotettava lahja. Jo 150 euroa kuukaudessa ilman tilivelvollisuutta ylittää lahjaverovelvollisuuden minimimäärän (150 €/kk * (3 v / 36 kk) = 5400 € / 3 v). Ks. Perintö- ja lahjaverolaki 19 § ja 19 a §.

Lienee turvallista käyttää yhteistä pankkitiliä, jonka käyttöä seurataan yhteisellä tilivelvollisuudella pelkästään talouden yhteisiin ja mahdollisesti puolisoiden henkilökohtaisiin menoihin. Edellä mainittu hallinto-oikeuden ratkaisu viittaa siihen, että rahan tallettaminen tällaiselle tilille ei ole vielä lahja toiselle puolisolle. Jos kummallakin puolisolla on tosiasiallinen velvoite tehdä tili toiselle puolisolle kyseisen pankkitilin käytöstään, voitaneen tilin käyttöä oman kontribuution yli pitää lahjaveron ulkopuolisena elatuksena. Varma en tästä tulkinnasta kuitenkaan ole.

Sen sijaan omaisuuden kartuttaminen yli sen, mihin heikompituloisella olisi yksin varaa, voi helposti johtaa verotettavaan lahjaan. Esimerkiksi jos aviopari ostaa parempituloisen puolison säästöillä ja tulevilla tuloilla yhteisen asunnon, joka kirjataan yhteiseen omistukseen 50-50, syntyy tästä melko varmasti verotettava lahja heikompituloiselle puolisolle. Vastaavasti eläkesäästöjen kartuttaminen molempien tuloilla vain toisen nimiin saattaa myös johtaa lahjatulkintaan: kumpikin kartuttakoon omia säästöjä omilla tuloillaan, ja kun eläkeaika koittaa, paremmin säästänyt voi elättää heikommin säästänyttä ongelmitta.

Päädynkin itse tässä tulkintaan, että puolisoiden rahat ja omaisuudet kannattaa pitää mahdollisimman selkeästi erillään toisistaan. Ei yhteisiä pankkitilejä (poislukien mahdolliset yhteistalouteen ja elatusvelvollisuuden piiriin laskettavat käyttötilit), ei yhteisiä säästöjä. Jakamaton omaisuus, kuten asunto, hankitaan puolisoiden kontribuutioiden suhteessa: jos toinen maksaa 100 000 euroa ja toinen 10 000 euroa, kirjataan asunnon omistussuhteiksi 90% ja 10%. Näin ei vahingossa pääse syntymään tilannetta, jossa lahjaveroa olisi pitänyt maksaa mutta kumpikaan puoliso ei sitä tajua.

Jos sinulla on eri käsitys, tai haluat muuten keskustella asiasta, kommenttikenttä alla on auki. Mutta pyydän, että esität mahdollisille väitteillesi luotettavat lähteet.

One thought on “Avioliitto ja lahjaverotus

  1. Myös toisen kuolema huomioiden molemmilla tulee olla omat tilit joille rahat juoksevat. Jos toinen kuolee ja rahat ovat yhteisellä tilillä, on tilin käyttö käsittääkseni perunkirjoituksiim saakka kielletty. Eli ei auta selittää että se vuokrakin pitäisi maksaa jne..

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.