PLB sessio 3

Tämän päivän tarina alkaa oikeastaan eilen. Eilen oli nimittäin minulla palkkapäivä. Kiersin koko eilisen illan ympäri Jyväskylää etsimässä kunnollista ulkoista äänikorttia, joka vielä toimisi Linuxissa. Jatkoin kierrosta tänään päivällä ja lopulta päädyin Musikanttiin, josta ostin M-Audion Fast Track Pron. Maksoi maltaita.

Atte tuli sovitusti pari tuntia myöhemmin, olin saanut laitteen juuri kytkettyä koneeseen ja testattua hieman että ainakin periaatteessa toimii. Varmaan tunti käytettiin testatessa saadaanko uudella “kortilla” (vaikka ei se mikään kortti ole) äänitettyä mitään; aika kohinaista edelleen oli, pitää tutkia Linuxin puolen kuvioita.

Atte miksasi Evil Fuckin valmiiksi, ja siirrettiin se koneelle sitten vanhalla tavalla. Sanat ovat K-18, joten en sitä blogiini laita.

Atte esitteli minulle uuden laulunsa, My Cousin Niko, opetti sen minulle, ja harjoittelimme sitä muutaman kerran ja etsimme sopivaa sovitusta. Atte soittaa kitaraa ja laulaa, mä soitan rytmikitaraa. Tämä yhdistelmä nauhoitettiin neliraiturille, ja sitten Atte nauhoitti rinnalle kitarasoolon. Lopuksi nauhoitettiin taustalauluja.

Minusta se onnistui ihan kohtuullisesti :)

Atte jatkanee kommenttiraidalla.

2 thoughts on “PLB sessio 3

  1. Musiikin äänittäminen ei ole aina helppoa. Metkaa, että digitaaliseen formaattiin siirtämämme biisit ovat äänenlaadultaan selvästi huonompia, kuin jos ne olisi miksattu c-kasetille (minun master-nauhurilleni). Antti-Juhani puuhasteli pitkään uuden laitteensa kanssa, kokeili kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja saada “My Cousin Niko” äänitettyä digitaalisesti, mutta lopulta päätimme tehdä sen perinteisesti (4-raidalle, ja sieltä tietokoneeseen).

    Tässä biisissä äänen puutteet kuuluivat tähän mennessä eniten, mutta Rock-historiikit ovat pullollaan kertomuksia epäonnistuneista levytyksistä, esimerkkinä Steely Danin “Katy Lied”-levyä tehtäessä, vuonna 1975 silloin viimeistä huutoa olevien äänityksessä käytetyiden tietokoneiden kaatuminen ja säätö, josta johtuen levystä tuli hifistisesti “vain varjo siitä, mitä se olisi voinut olla”. Tosin: Steely Danin pääkaksikko, Fagen ja Becker, olivat perfektionisteja, me emme (kai) ole.

    Henkilökohtaisesti tänään minun oli vaikeampi rentoutua ja olla oma itseni A-J:n seurassa. Ehkä vuosia kasautunetta jäätä murretakaan ihan noin vain. Olemme niin paljon erilaisia.

    Päätin antaa Evil Fuck/My Cousin Niko-”singlen” lahjaksi kyseiselle Nikolle, joka juhlii 26-vuotissynttäreitään tänä viikonloppuna.

  2. Selitys laadulle on yksinkertainen: läppärin äänikortti ei hallitse 44 kHz:n stereonauhoitusta sekoamatta, ja lisäksi se ei ole muutenkaan kovin laadukas joten kohinaa on.

    Harmillista ettei uudesta “kortista” löytynyt nopeasti ainakaan stereo line in -jakkia.Toisaalta sekin suhisee, ilmeisesti johtuu läppärini kernelin asetuksista.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>