Lautamiehenä 2005–2017

Eilen se sitten päättyi. Nimittäin minun kauteni käräjäoikeuden lautamiehenä. Aloitin 1.3.2005 ja lopetin (paperilla) 30.9.2017. Palveluaikaa kertyi siten noin 12½ vuotta. Viimeinen istuntoni oli keväällä ja se liittyi henkisesti vaikeimpaan juttuun, jonka olen koskaan istunut: julistimme viimevuotisen Multian murhan tuomion saatuamme vastauksen mielentilatutkimuksesta. En voi puhua tapauksista, joissa istuin maallikkotuomarina, joten en siitäkään enempää sano, mutta ajattelin nyt muistella yleisemmällä tasolla menneitä ja linjata yleisellä tasolla sitä, mihin toivon lautamiesjärjestelmän menevän.

Lautamiehen tehtävä on yhdellä tasolla ollut koko kauteni ajan sama: istumme ammattituomarin (tai toisinaan tuomioistuinharjoittelua suorittavan nuoren lakimiehen) kanssa rikosjuttuja. Julkisessa istunnossa emme (yleensä) sano sanaakaan, vaan kuuntelemme ja havainnoimme muutenkin tarkasti. Jotkut tekevät paljon muistiinpanoja, minä en yleensä juurikaan. Joskus harvoin laitoin lapulla viestiä puheenjohtajalle, joskus työjärjestykseen mutta joskus myös asiaan liittyen. Lautamieskollegoiden kanssa lappukeskusteluja (aina itse asiaan liittyen) käytiin useammin. Kun asiassa oli loppulausunnot annettu ja seuraamuskeskustelu asianomaisten kesken käyty, sali tyhjennettiin ja aloimmme porukalla ruotia juttua. Keskustelua oli, emmekä läheskään aina olleet aluksi samaa mieltä. Keskustelun jälkeen tuomio oli kuitenkin lähes aina yksimielinen: äänestystuomiota olen muistaakseni ollut antamassa kahdesti. Useimmiten tuomio julistettiin heti, mutta toisinaan asia siirrettiin kansliatuomioksi, jolloin palaveerasimme (yleensä) tuomarin työhuoneessa kerran tai pari seuraavan parin viikon aikana.

Myös miljöö jossa toimimme pysyi aika lailla samana. Istuimme samoissa saleissa, joissa oli samat huonekalut ja sama huonejärjestys koko sen ajan. Jossain vaiheessa saleista poistuivat Raamatut ja jossain vaiheessa saleihin ilmaantui video- ja äänitallennetodisteiden läpikäyntiä varten läppäri ja projektori.

Käräjäoikeuden lautamiehen tehtävään liittyy myös toinen tehtävä: istuimme myös Kuopion (sittemmin Pohjois-Savon) käräjäoikeuden lautamiehinä silloin, kun se tuli Keski-Suomeen istumaan maaoikeutta. Pääsin istumaan maaoikeudessa vain muutaman kerran, mutta ne olivatkin sitten hyvin mielenkiintoisia kertoja jokainen.

Toisaalta lautamiesten työ muuttui hyvinkin radikaalisti näiden 12 vuoden aikana. Kun aloitin, istuntoja oli parikymmentä päivää vuodessa, siis kaksi istuntoa useimpina kuukausina. Tänä vuonna istuin kahtena päivänä, viime vuonna viitenä.

Se mikä tässä on muuttunut, on laki. Kun aloitin, käytännössä kaikki rikosjutut aivan vähäisimpiä lukuunottamatta istuttiin lautamieskokoonpanossa. Näitä olivat muiden muassa hyvin yleiset rattijuopumusjutut, ja “rattipäiviä” olikin usein. Ne olivat varsin yksinkertaisia ja puuduttavia juttuja: erinomainen tapa uudelle lautamiehelle päästä kärryille, mutta epäilemättä olisin alkanut tuskastua ellei ensimmäinen uudistus olisi pian vienyt rattijuopumusjutut pois lautamiehiltä.

Kaikki rikosasiat voitaisiin edelleenkin istua lautamieskokoonpanossa, mutta laissa on lautamiesten käytön pakko poistettu kokonaan. Valtaosa jutuista istutaan yhden (ammatti)tuomarin kokoonpanossa ja vaikeimmat puolestaan viedään kolmen ammattituomarin pohdittavaksi. Lisäksi lautamieskokoonpanon kokoa on pienennetty: aiemmasta 1-2 ammattituomarista ja 3-4 lautamiehestä siirryttiin jokunen vuosi sitten 1-2 ammattituomariin ja 2-3 lautamieheen.

Oli hyvä, että rattipäivät poistuivat – valtaosa rattijuopumusjutuista on kaavamaisia, joissa ei juurikaan tarvita harkintaa. En pidä hyvänä, että lautamisten käyttöä on muuten vähennetty. Erityisen huonona pidän, että tätä on tehty ensisijaisesti säästötoimenpiteenä. Jos lautamiehistä luovuttaisiin kokonaan, se olisi ihan toinen asia, mutta tällainen oikeusjärjestelmän periaatteeton juustohöylääminen on ollut hölmöläisten hommaa.

Itse pidän lautamiesjärjestelmää tärkeänä. Lautamiesten tärkein tehtävä nykyaikana on antaa ammattituomareille “reality check”: tuomarin tulee kyetä esittämään kantansa niin, että maallikkokin sen ymmärtää, sillä muuten hänet äänestetään nurin. Pelkään lautamiesjärjestelmän romuttuessa lainkäytön irtoavan kokonaan omaksi maailmakseen.

Laajentaisin lautamiesjärjestelmän myös hovioikeuksiin, hallinto-oikeuksiin ja korkeimpiin oikeuksiin, ja vaatisin lautamiesten käyttöä kaikissa asioissa, joissa todisteiden painoarvoa tai lain tulkintaa joudutaan pohtimaan – rajaisin pois vain riidattomat suhteellisen vähämerkitykselliset asiat. Reality check -syistä lautamiehillä tulee alemmissa oikeuksissa aina olla äänten enemmistö kokoonpanossa, mutta heitä ei tarvitsisi olla kuin kaksi tavallisimmissa tapauksissa. Rajaisin korkeimmat oikeudet enemmistövaatimuksen ulkopuolelle, jotta lautamiehet eivät pääsisi sooloilemaan. Lautamiesten valintamenettely vaatii myös uudistamista, mutta siitä joku toinen kerta.

Lopetin lautamiehenä omasta tahdostani. Siihen oli kolme syytä:

  1. Olen 12 vuoden aikana kehittänyt omaa oikeuspoliittista ajatteluani paljon. Haluan kirjoittaa siitä paljonkin, mutta monet kantani eivät ole sellaisia, jotka sopivat aktiivituomarin sanottaviksi.
  2. Olen 12 vuoden aikana oppinut laista ja juridiikasta paljon, ja vaikka en olekaan ammattitaitoinen lakimies, ymmärrän lakia jo aivan liian hyvin. En ole enää puhdas maallikko.
  3. Turhauduin harvoihin istuntoihin. Istunnot olivat kiinnostavia, niiden odottelu ei.

Aion lähiviikkoina ja -kuukausina kirjoitella blogiini enemmänkin lautamiehistä ja Suomen rikosoikeudesta. Niitä odotellessa toivotan kaikkea hyvää uusille lautamiehille ympäri maan sekä myös tehtävässä jatkaville.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *