Älä ota valokuvia äänestyskopissa

Älä varsinkaan valokuvaa vaalilippua, johon olet kirjoittanut ehdokasnumeron!

Jos kuitenkin teet niin, revi vaalilippu kuvaamisen jälkeen ja hae virkailijoilta uusi. Älä valokuvaa sitä uutta.

Älä koskaan näytä toiselle tai julkaise valokuvaa, jossa on vaalilippu ja siihen kirjoitettu ehdokasnumero.

Jos kuitenkin teet niin, kerro samalla, että revit vaalilipun kuvaamisen jälkeen ja hait uuden. Kerro näin, vaikka se ei olisi totta.

Meille ei saa muodostua kulttuuria, jossa vaalilipussa olevan ehdokasnumeron valokuvaaminen ja kuvan jakaminen olisi tavanomaista ja hyväksyttyä.

On ehdottoman tärkeää, että jokainen voi äänestää ilman painostusta (tai ainakin mahdollisesta painostuksesta huolimatta) sitä ehdokasta, jota itse haluaa äänestää. Jos tyrannimainen perheenisä kertoo perheensä äänestysikäisille jäsenille, ketä pitää äänestää, heillä pitää siitä huolimatta olla oikeus äänestää ketä haluaa. Ennen kännykkäkameroita oli vielä mahdollista äänestää miten halusi ja valehdella äänestäneensä kuten pyydettiin. Nyt kamera-aikana tämä ei välttämättä ole enää mahdollista. Siksi valokuvaamisen ja kuvan jakamisen pitää ehdottomasti olla sosiaalisesti paheksuttua.

Haastan kaikki lukijani lupaamaan julkisesti seuraavaa:

Lupaan, että en ota valokuvia äänestyskopissa.

Minäkin lupaan.

(Kirjoitusta saa ja pitää jakaa!)

11 thoughts on “Älä ota valokuvia äänestyskopissa

  1. A-J kirjoittaa jälleen asiaa.
    En ottanut kuvaa äänestyslipustani, kun kävin eilen ennakkoäänestämässä. Kavereille kyllä kerroin, mitä lappuun kirjoitin.

  2. Olisi pitänyt ottaa valokuva äänestyskopista. Ensi vaaleissa otan.

    Yleensähän (ainakin täällä meillä) äänestyskopeissa on pyyhekumi. Lisäksi uusia äänestyslippuja saa pyytämällä. Joten mikäli joku yrittää painostaa ottamaan valokuvan äänestyslipusta, jossa on jokin tietty numero, voi tyyppi kirjoittaa sen numeron, ottaa kuvan, pyyhkiä numeron ja kirjoittaa uuden tilalle – tai vaihtoehtoisesti ottaa uuden äänestyslipun edellisen tilalle. Pyyhekumien ja uusien äänestyslippujen vuoksi on käytännössä mahdotonta todistaa selfiellä, ketä on äänestänyt, joten uhkakuvasi ei ole erityisen realistinen.

  3. Ennakkoäänestystoimitsija täällä: äänestyskopeissa ei ole mitään pyyhekumeja, ei ole missään vaaleissa ollut. Jos haluaa muuttaa numeroa, niin uutta lippua vain pyytämään.

  4. Antti-Juhani on oikealla asialla. Mulle ei juolahtanut mieleenkään oman äänestämiseni valokuvaaminen. Johan minä muutenkin olen numeroinut profiilikuvani ja taustakuvani veispuukissa – kyl se mulle riittää.

  5. Sitä mää vaan notta minkääs takia meillä yleensäki äänestetään med lyijykynä. Ei ole se luotettavin. Kun Oulussakin tiedetään käyneen ääntenhaussa yhdeltä pisteeltä että vaalihemmo haki yksin ne äänet vaikka niin ei missään nimessä saa tehä. Täytyy olla kaksi henkilöä aina kun niitä käsitellään eli viedään. Elämme 2000-lukua, lyijykynä ei kuulu äänestyskoppiin. Mitä kirjoitukseen tulee, ymmärrän pointin ja mitä ajetaan takaa. Wat häpens in vaalikoppi steis in vaalikoppi.

  6. Haastan sinun blogisi lukijat ajattelemaan omilla aivoillaan ja käyttämään sananvapautta juuri niinkuin haluavat.

    Vaalilipun kuvaaminen ei millään muotoa vähennä vaalien demokraattisuutta tai oikeellisuutta – tai mitään muutakaan.

    Esittämäsi kuvio “uuden vaalilipun” hakemisesta on täysin turha. Kukaan äänestyspaikalla ei tiedä oletko ottanut vaalilipukkeesta kuvaa vai et – näin ollen anonyymiteetti sen suhteen mitä kopissa teet säilyy, vaikka ottaisit sata kuvaa vaalilipukkeesta.

    Vaalisalaisuus itsessään takaa sen, ettei tarvitse kertoa ketä äänesti – ei painostettuna, eikä pakotettuna. Jos äänestämänsä numeron haluaa kansalle kännykkäkameran kuvan muodossa jakaa – niin siitä vaan! Kannattaa kuitenkin muistaa, että joku työnantaja saattaa käyttää fb-seinältä löytyvää äänestystietoa valintaperusteena sille keitä valitsee työtehtäviin.

    Tällaiset kirjoitukset ovat pelokkaiden ihmisten kirjoituksia ja noudattelee jotain vanhaa kekkosslovakialaista ajattelua siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

  7. Karo on oikeassa. Mikä ihme vimma kirjoittajalla on määritellä, mitä muut saavat tehdä äänestäessään?

    “Meille ei saa muodostua kulttuuria, jossa vaalilipussa olevan ehdokasnumeron valokuvaaminen ja kuvan jakaminen olisi tavanomaista ja hyväksyttyä.”

    Miksi ei saisi? Siksikö, kun sinä et siitä pidä? Jos ihmiset haluavat niin tehdä, niin tehköön. Jos joku painostaa toista ottamaan kuvan todistaakseen äänestyksensä, se ongelam on se painostus, ei se kuvaamismahdollisuus. Sitä paitsi, luuletko että se todistusta vaativa tyyppi hirveästi välittää, että Antti-Juhani kirjoittaa ettei niin saisi tehdä?

    Se, että tuo mahdollistaisi painostuksen (merkittävästi enemmän kuin aiemminkaan), on kyllä aika kaukaa haettua. Kyllä sitä nytkin voi painostaa toista äänestämisessä ihan yhtä hyvin. Ja voihan sitä ottaa kuvan ja sitten vaihtaa äänestyslipun, jos se on niin iso ongelma. Onko sinulla jotain sisäpiirin tietoa tällaisen painostuksen yleisyydestä? Vai onko, kuten epäilen, kyse käytännössä täysin keksitystä ongelmasta?

    Paljon suurempi ongelma kuin se, että joku ottaa vaalilipustaan kuvan on se, että joku toinen haluaa määritellä joka ikiselle asialle oikean tavan toimia. Löysää vähän pipoa.

  8. Ongelma ei ole erityisen yleinen juuri siksi, että painostaminen on ollut tehokkaan vaalisalaisuuden vuoksi hyödytöntä. Se ei tarkoita, että jos vaalisalaisuuden rikkomisen annetaan tulla helpoksi, ongelma ei yleistyisi. Historiallisia esimerkkejä kyllä löytyy.

    Tapauksia on tullut vastaan (sekä minulle henkilökohtaisesti että tuttaviltani kuultuna), joissa mies on halunnut nähdä vaimonsa vaalilipun ja päin vastoin mutta vaalivirkailijat ovat sen kieltäneet.

    Pointtihan on se, että kun vaalisalaisuus on tehokas, voi painostettu äänestäjä valehdella äänestäneensä halutulla tavalla jäämättä siitä kiinni. Jos vaalikopissa on pyyhekumi, se on kieltämättä aika tehokas tapa nollata itse otetun valokuvan ongelma, mutta itse en ole sellaiseen vaalikoppiin vielä kertaakaan päätynyt. Düsseldorfissa kun äänestin perjantaina, kynä oli kuulakärkikynä. Toki kumin voi ottaa mukaan itsekin, olettaen että painostajalla ei ole keinoja puuttua siihen, mitä painostetulla on mukanaan. Uuden lipun hakeminen toimii myös, joskin jos painostaja on vaalipaikalla paikalla itsekin, se on tehoton.

    Yksittäisen ihmisen painostaminen ei toki ratkaise vaaleja, mutta jos pienikin osa perheistä päätyy tilanteeseen, jossa perheen pää kykenee kontrolloimaan koko perheen ääniä, se voi jo merkittävästi muuttaa vaalitulosta. Pahemmassa tilanteessa voi tulla kyseeseen myös työnantajan tekemä painostus, tosin siinä kiinnijäämisriski on jo huomattavan merkittävä.

    Ehdottamani ratkaisu ei ole lähelläkään täydellistä, mutta se on paras, jonka tiedän, joka ei vaadi vaalijärjestelmän muuttamista. Ideaalitilanteessa totta kai kuvaaminen tehdään mahdottomaksi jollakin tavalla, mutta en ole vielä keksinyt tehokasta keinoa jota voisin ehdottaa. Kiellettyähän se on jo nyt, siitä ei ole tässä kyse.

    Olen Karo Holmbergin kanssa samalla linjalla tästä: “Haastan sinun blogisi lukijat ajattelemaan omilla aivoillaan ja käyttämään sananvapautta juuri niinkuin haluavat”. En ole kieltämässä enkä määräämässä. Tarkoitukseni on vaikuttaa argumentoimalla. Se on sananvapautta parhaimmillaan. [Lisäys jälkikäteen: alkuperäinen postaukseni oli toki kirjoitettu kieltomuotoon, mutta jokainen lukija varmaankin ymmärtää, että kyseessä oli tapa kirjoittaa argumenttini, ei todellinen yritys käyttää määräysvaltaa, jota minulla ei ole.]

    (Minusta on muuten mielenkiintoista, kuinka juttuni kommentoijista osa pitää argumenttiaan niin heikkona, että sitä pitää vahvistaa epäasiallisilla retorisilla keinoilla kuten olkiukolla.)

  9. Miksi ongelma on pelkästään “kaiken kansan” vaalit? Eduskunnan äänestykset ovat julkisia, ja edustajalla on paljon enemmän valtaa kuin tavallisella kansalaisella.

    Luulisi, että ajaisit paljon suuremmalla innolla Eduskunnan äänestysten salaamista. Ovatko edustajat immuuneja painostukselle, kiristykselle ja lahjonnalle? Vai kannatatko myös Eduskunnan äänestysten salaamista?

    Minkä perusteen keksitkään olla kuvaamatta äänestyslippuaan, sama peruste pätee kolmanteen potenssiin Eduskunnan äänestysten salaamiseen.

  10. Kansalainen edustaa vain itseään, kansanedustaja kansaa. Siinä on todella iso ero ja ihan riittävä peruste sille, että eduskunnan toiminta on pääsääntöisesti julkista.

  11. Niin, ja siitä julkisuudesta seuraa juuri se, että edustajat ovat alttiita kiristykselle, lahjonnalle ja painostukselle. Jos tavallinen ihminen myy äänensä, hän voi sen kertoa ilman suurempaa huolta. Kansanedustaja ei tietenkään voi.

    Kaikesta päätellen äänten osto ei ole mainittava ongelma, koska se ei ole ongelma Eduskunnassa, missä on kaikelta osin paljon suuremmat riskit siihen kuin tavallisen kansan parissa.

    Se, että pidät Eduskunnan äänten julkisuutta hyvänä/tarpeellisena, ei muuta asiaa. Jos asia ei ole ongelma Eduskunnassa, se ei missään nimessä voi olla ongelma kansan parissa (koska Eduskunnassa on moninkertaiset motiivit siihen).

    Jotta ääniä ostamalla voisi saada jonkun muutoksen, pitäisi eduskuntavaaleissa ostaa tuhansia ääniä. Millainen urakka se olisi? Ihmisiä olisi vaikea löytää ja tuollainen kyselymäärä varmasti päätyisi julkisuuteen. Eduskunnan äänestyksissä voi hyvinkin riittää muttaman edustajan äänen ostaminen. Yleensä tiedämme etukäteen todennäköisen äänen ja tiedämme täsmälleen, kehen ottaa yhteyttä.

    Jos sinä haluaisit vaikuttaa asioihin ääniä ostamalla, yrittäisitkö oikeasti tehdä niin “kaiken kansan” vaaleissa?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *