Antti-Juhani Kaijanaho

THIS BLOG IS OBSOLETE - NEW BLOG AT /newblog/

fi/politiikka/tsunamipolitiikkaa.txt

2004-12-31

Hyökyaallon vaikutuksia

Kai tästäkin tapahtumasta muodostuu sellainen "missä olit, kun Kennedy kuoli" -ilmiö. Itse kuulin katastrofista sunnuntai-iltana; olen näin vuoden lopulla antanut sisäisen kelloni viedä unirytmiäni, ja olinkin herännyt vasta iltapäivällä. Televisiota katsoessani huomasin ylimääräisen uutislähetyksen ja sain siten tiedon.

Katastrofi on tietenkin kamala, eikä seuraavat kommenttini ole tarkoitettu vähättelemään katastrofin vakavuutta.

Yhdestä asiasta voidaan olla kiitollisia: tämä katastrofi ei ole ihmisen aiheuttama, joten tuskin joudumme seuraamaan mitään syyllisten ajojahtia, jossa sivullisia uhreja syntyisi enemmän kuin itse tapahtumassa.

Eilen uutisoitiin, että osa kansanedustajista haluaisi eduskunnan koolle ennen aikojaan; eduskunnan istuntotaukohan kestää helmikuuhun. Joudun hieman ihmettelemään tätä reaktiota. Eduskunnalle kuuluu lainsäädäntötehtävä ja ylimmän toimeenpanovallan kontrollitehtävä. Eduskunnan tehtäviin ei kuulu yksittäisten pelastusoperaatioiden, on ne kuinka massiivisia tahansa, johtaminen. En tiedä, mitä lakeja arvon kansanedustajat haluaisivat päästä säätämään katastrofin vaikutuksesta. On myös minusta kyseenalaista, että hallituksen jälkikontrolli vaatisi tässä tapauksessä välittömiä toimia, pikemminkin hallitukselle pitää tarjota työrauha. Sitten helmikuussa on hyvää aikaa eduskunnan kuulla pääministerin ilmoitus tai muu sellainen asiasta. Herää ajatus, onko arvon kansanedustajien motiivina yksinkertainen halu tuntea itsensä hyödylliseksi. Ymmärrän tällaista motiivia, mutta sen purkutavaksi parempi - tässä tapauksessa - olisi lähteä vaikka kadulle Punaisen ristin katastrofirahaston rahankerääjäksi. Kuten olemme mediasta kuulleet, siihen tehtävään käy kuka tahansa täysi-ikäinen.

Tällä välipäiväviikolla ei pitänyt tulla Ylen Aamu-TV:tä - mutta joka päivä on sellainen tullut klo 7-9; olen useimmat niistä katsonut. Mielenkiintoista, ja jonkin aikaa minua hämmentänyttäkin, oli se, että tästä katastrofista puhutaan päiväkausia kuin katastrofi olisi tapahtunut juuri samana päivänä, vaikka perusuutinen oli tiedossa jo maanantaina eikä siihen ole paljoa uutta tullut. Tavallisesti tällainen katastrofi olisi uutisoitu isosti katastrofipäivänä (lehdissä seuraavana päivänä), ja se olisi ollut säännöllinen uutisaihe muutaman seuraavan päivän, mutta raporttien koko ja painotus olisi vähentynyt reilusti näin monen päivän aikana. Erityisuutislähetykset katastrofipäivänä olivat täysin odotettua, mutta eilen olin aika ymmälläni, miksi katastrofi oli edelleen ainoa Aamu-TV:n aihe (kun tavallisena uutispäivänä otsikkoaiheita kutakin käsitellään n. 20 minuuttia kolmetuntisen lähetyksen aikana).

Lopulta tajusin sen: hieman yllättäen Yle harjoittaa Aamu-TV:llään katastrofin jälkihoitoa. Aamu-TV:n haastattelut eivät ole tällä kertaa juuri uutismaisia, vaan tarkoituksena on työstää kriisiä katsojien kanssa. Juuri nyt, kun tätä kirjoitan, Aamu-TV:ssä puhuu ortodoksipappi. Minusta tämä on hyvä asia, mutta olen siitä yllättynyt.

Henkilökohtaisella tasolla olen hieman hämilläni omasta reaktiostani näihin suurkatastrofeihin. Kehitin joskus vuonna 2000 tarinaidean, joka alkaa erään suomalaisen kaupungin täydellisellä tuhoutumisella ydinräjähdyksen kaltaisen ilmiön seurauksena. Olen kirjoittanut tuon kohtauksen muutamaan kertaan, mutta en ole päässyt sen pidemmälle, koska en ole osannut rakentaa tarinaa sillä tasolla, että miten tuollaiseen tuhoon reagoidaan viranomaisten ja erilaisten siviilien taholta. Olen istunut kirjastossa lukemassa mm. jonkinlaista loppuraporttia, jossa arvioitiin pelastustoimen toimintaa Jyäskylän junaturman yhteydessä. Olen lukenut nettiä ja kirjoja Hiroshiman ja Nagasakin tapahtumista saadakseni kuvaa siitä, minkälainen helvetti se on. Iltapäivällä 11. syyskuuta 2001 olin töissä, kun kuulin IRC:n välityksellä, että World Trade Centerin torni on tulessa. (Missä olit, kun Kennedy kuoli?) Kun tuhon syy ja laajuus selvisi, ajatuksissani kävi, että tästähän minä saan hyvää materiaalia! Sama ajatus kävi mielessäni, kun tällä viikolla tajusin, kuinka laaja tämänkertainen katastrofi on.

Ja lopuksi, vaikka en olekaan katolinen:

Requiem aeternam dona eis, Domine
Et lux aeterna luceat eis.
Te decet hymnus Deus, in Sion,
et tibi reddetur votum in Jerusalem.
Exaudi orationem meam;
ad te omnis caro veniet.
Kyrie eleison.
Christe eleison.
Kyrie eleison.

(Sävel Verdin mukaan.)

08:09 - /fi/politiikka - 0 comments