Antti-Juhani Kaijanaho

THIS BLOG IS OBSOLETE - NEW BLOG AT /newblog/

fi/politiikka/lautakunnat.txt

2005-09-26

Populismin houkutteleva ihanuus

Jokaista poliitikkoa on varmaan joskus syytetty populismista. Aika usein kyse on tyypillisestä valtapelistä, jossa yksi poliitikko yrittää murentaa toisen poliittista arvovaltaa. Tämä on jopa niin yleistä, että olen joskus epäillyt, onko aitoa populismia enää missään Suomessa. Enkä nyt tarkoita mitään Timo Soinin kaltaisia itsensä populisteiksi julistavia poliitikkoja, joiden pelissä on kyse pitkälti valtapelistä ilman todellista kansankiihkon paloa.

Populismihan tarkoittaa sitä, että poliitikko käyttää valtaansa kansansuosionsa maksimoimiseksi ja yhteiskunnnan vahingoksi. Esimerkiksi, jos pääministeri ajaa läpi verouudistuksen, joka poistaa kaikki verot karsimatta yhteiskunnan palveluita rahoittaen valtion toiminnan velaksi, on kyseessä populismi pahimmillaan, Ranskan Ludvig XV:n sanoin: Minun jälkeeni vedenpaisumus. (Ludvig-poloinen tosin ei syyllistynyt populismiin, mutta hänen syntiensä tulos on sama kuin hypoteettisen pääministerimme.)

Demokraattisessa yhteiskunnassa vastuullinen päättäjä ei helposti sorru todelliseen populismiin: onhan hän yleensä fiksu ihminen ja tajuaa, että yhteinen hyvä on hänen(kin) vastuullaan. Siksi en ole pitänyt kovin todennäköisenä, että Suomessa esiintyisi populismia.

Totuus on kuitenkin teoriaa ihmeellisempi. Nykyaikana populismin syy ei ole ihmisen heikkous, Ludvigin synti, eikä häikäilemätön vallanjano, kuten Saksassa kävi maailmansotien välillä. Nykyajan populismin alkusyy on massaviestinnän kykenemättömyys käsitellä monimutkaisia asioita. Maamme nörtit ovat viime aikoina saaneet kokea tämän tekijänoikeuslakijupakassa, mutta oma esimerkkini on omasta kaupungistani.

Juuri nyt Jyväskylässä valmistellaan ensi vuoden budjettia. Kaupungin talous on ollut viime aikoina epätasapainossa, joten on aika tärkeää nyt tasapainottaa taloutta. Ensi vuodelle tavoitteeksi on asetettu keskimääräisesti viime vuoden kulutasolla pysyminen. Koska hinnat nousevat jatkuvasti, tämä tarkoittaa käytännössä ns. säästötoimiin ryhtymistä.

Asiassa päätösvalta on valtuustolla. Valtuustolle budjetin valmistelee kaupunginhallitus apunaan eri alojen asiantuntijalautakunnat ja virkamiehistö. Hallituksen tehtävänä on antaa valtuustolle vaihtoehtoja: jos teemme näin, siitä seuraa nämä ja nämä asiat, mutta jos teemme näin, siitä seuraavat nämä muut asiat. Kuntatalous on jo aikaa sitten saavuttanut noin suunnilleen Pareto-optimaalisuuden (eli sellaisen tilan, jossa ei voi tehdä kaikkien kannalta hyviä muutoksia), löysää ei ole. On siis tehtävä arvovalintoja siitä, mitä toimintoja lakkautetaan, mitä heikennetään, ja mahdollisesti – hyvällä onnella – mitä vähän vahvistetaan.

Arvovalinnat kuuluvat valtuustolle. Niitä ei tee hallitus eikä todellakaan lautakunnat, jotka koostuvat pitkälti vaaleissa paikatta jääneistä pikkupoliitikoista (juu, sellainen olen itsekin). Jostain syystä tämä ei mene joukkoviestinnän läpi perille. Niinpä lautakunnan jäsenille tulee merkittävä paine yrittää tehdä niitä arvovalintoja lautakunnan esityksessä, koska jos lautakunnan jäsen toimii marssijärjestyksen mukaan, hän saa kirjastontappajan tai jääkiekon vihamiehen maineen.

Näissä oloissa on helppo syyllistiyä populismiin. Valitettavasti tällöin hallituksella ei ole tarpeeksi objektiivista dataa eri hallintokuntien tilanteesta tehdäkseen järkeviä esityksiä, eikä valtuusto pääse tekemään niitä päätöksiä, jotka sille kuuluvat.

Ja taas ne hemmetin valtuutetut tunaroivat.

(Just joo.)

18:40 - /fi/politiikka - 0 comments