fi/diary/kuolema.txt
2004-02-04
"We thought you were dead!" "I was. I'm better now."
Kuten ehkä osaatte päätellä, valvoin maanantain ja tiistain välisen yön. Join sinä aikana kamalasti kahvia, vaikka olen yleensä suhteellisen kahviton. Eräs ystäväni huomautti sitten aamulla, että jos juo kahvia tarpeeksi, kuolee. Vastasin siihen kuten härnäilyyn yleensä vastaan. Sitten työhuoneessani koin pelottavia tuntemuksia kehossani, tutun tuntuisia mutta huomattavasti tavallista voimakkaampina. Pelkäsin, että nyt se sitten tulee: kuolema. (Minun terveydentilani on jatkuva terveysriski muutenkin, en pelkästään kahvin takia pelästynyt.) Huimasi, heikotti. Menin kahvihuoneen sohvalle muiden seuraan. Olo jatkui - se oli huolestuttavaa, yleensä ne pienemmät olot menevät nopeasti pois. Pian muut kiinnittivät minuun huomiota ja päätettiin yhdessä kutsua joku katsomaan. Proffa soitti hätänumeroon, ja noin kymmenen minuutin kuluttua ambulanssimiehistö oli kahvihuoneessa mittaamassa pulssia, verenpainetta ja verensokeria ja kyelemässä, onko minulla tauteja tai muita relevantteja vikoja. Lopulta todettiin, että kyse oli todennäköisesti vähäisen syönnin ja nukkumisen aiheuttama reaktio. Kävin syömässä ja sain kyydin kotiin. Yhdeltä iltapäivällä olin sängyssäni, ja helpotuksekseni silloin olo oli kokonaan poistunut. Nukuin sitten yhteen yöllä.
Viiden bussilla menen taas töihin, jos koen jaksavani. Nyt tuntuu, että jaksan. Yritän saada sen artikkelin lähetettyä.
Kiitos teille, jotka autoitte minua.
03:42 - /fi/diary - 0 comments
